Sarojini Naidu (tunnettu myos lempinimella Bharatiya Kokila ( Intian satakieli ), 13. helmikuuta 1879 ? 2. maaliskuuta 1949 ) oli intialainen lapsinero , vapaustaistelija ja runoilija . Naidu oli ensimmainen nainen, josta tuli Intian kansalliskongressin puheenjohtaja ja intialaisen osavaltion kuvernoori . ^[1]

Nuoruus ja perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sarojini Chattopadhyaya syntyi Hyderabadissa , Intiassa . Han oli tiedemies-filosofi Aghornath Chattopadhyayan ja runoilija Barada Sundari Devin vanhin tytar. Hanella oli kahdeksan sisarusta, joihin lukeutuu muun muassa itsenaisyysaktivisti Virendranath Chattopadhyaya ja nayttelija Harindranath Chattopadhyay . ^[2]

Naidu saavutti kansallista kuuluisuutta paastessaan jo 12-vuotiaana Madrasin yliopistoon. Hanen isansa halusi hanesta tulevan matemaatikko tai tiedemies, mutta Naidu oli rakastanut runoutta jo hyvin nuoresta iasta lahtien. Isansa tuella han kirjoitti persian kielella naytelman nimelta Maher Muneer . Persian lisaksi Naidu osasi puhua urdua, telugua, englantia ja bangalia. 16-vuotiaana han matkusti Englantiin opiskelemaan kahteen yliopistoon, aluksi Lontoon King's Collegeen ja sitten Cambridgen Girton Collegeen .

15-vuotiaana Naidu tapasi laakari Muthyala Govindarajulun, johon han rakastui. Govindarajulu oli kotoisin Etela-Intiasta. Saatuaan opintonsa paatokseen 19-vuotiaana, Naidu meni naimisiin hanen kanssaan aikana, jolloin eri kastien valiset liitot eivat olleet sallittuja. Heidan avioliittonsa oli hyvin onnellinen ja he saivat nelja lasta.

Vapaustaistelun aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Naidu liittyi Intian itsenaisyysliikkeeseen, joka oli perustettu Bengalin jakamisen jalkeen vuonna 1905. Vuosina 1903?1917 han oli yhteydessa sellaisiin suurnimiin kuin Gopal Krishna Gokhale, Rabindranath Tagore , Muhammad Ali Jinnah, Annie Besant , C. P. Rama Swami Iyer, Mohandas Gandhi ja Jawaharlal Nehru .

Vuosina 1915?1918 Naidu esitelmoi kaikkialla Intiassa nuorten hyvinvoinnista, tyovaen arvosta, naisten vapautuksesta seka nationalismista. Vuonna 1925 hanet valittiin ensimmaisena naisena Intian kansalliskongressin puheenjohtajaksi.

Vuonna 1919 Mohandas Gandhi organisoi vastarintakampanjan, johon Naidu liittyi ensimmaisena. Hallitus kuitenkin esti mielenosoitukset. Heinakuussa 1919 Naidusta tuli Home Rule Leaguen suurlahettilas Britanniaan. Vuonna 1920 han palasi Intiaan. Vuonna 1924 Intian kansalliskongressi valtuutti Naidun Ita-Afrikan Intian kongressiin. Ita-Afrikassa han piti myos esitelmia.

Lokakuussa 1928 Naidu saapui New Yorkiin . Siella han huolestui afroamerikkalaisten ja intiaanien epaoikeudenmukaisesta kohtelusta. Palatessaan Intiaan hanesta tuli Congress Working Committee ’n jasen.

Tammikuun 26. paiva vuonna 1930 kansalliskongressi julisti Intian itsenaiseksi. Toukokuussa Gandhi pidatettiin ja hieman taman jalkeen myos Naidu pidatettiin. Han joutui viettamaan vankilassa useita kuukausia. Tammikuussa 1931 heidat molemmat vapautettiin. Myohemmin tuona vuonna Naidu ja Gandhi pidatettiin jalleen. Lopulta Naidu paastettiin vapaaksi heikon terveydentilansa vuoksi. Vuonna 1942 Gandhi jarjesti Quit India ?protestin, johon myos Naidu osallistui. Taman seurauksena heidat molemmat passitettiin vankilaan, jossa he joutuivat olemaan 21 kuukautta. Naidun ja Gandhin valille muodostui lammin ystavyyssuhde.

Elokuussa 1947 Intian itsenaistyessa, Naidusta tuli Intian ensimmainen naispuolinen kuvernoori Uttar Pradeshin osavaltioon. Kesken toimikautensa han kuoli vuonna 1949.

Intiassa Naisten paivaa vietetaan Naidun syntymapaivana, 13. helmikuuta .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sarojini Naidu Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Japani T?ekki Australia Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef