Sardinia ( ital. Sardegna , sardiksi Sardigna ) on Valimeren toiseksi suurin saari Italian lansipuolella ja Korsikan saaren etelapuolella. Yhdessa muutamien lahisaarten kanssa se muodostaa Italiaan kuuluvan Sardinian hallintoalueen .

Foinikialaiset kutsuivat saarta ”Ichnusaksi” ja kreikkalaiset ”Sandalyoniksi” sen jalan jaljen muodon takia.

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sardinia on pinta-alaltaan 24 090 km², ja silla asuu vajaat 1,7 miljoonaa ihmista. Saaren suurin kaupunki on Cagliari , jossa on runsaat 150 000 asukasta. ^[1]

Sardinia sijaitsee lahempana Afrikkaa kuin Italian manneraluetta. Paasaaren ymparilla on useita pienia saaria; Palau ja Maddalenan saaristo idassa ovat kansallispuistona. ^[2] Kaksi muuta kansallispuistoa ovat Asinaran kansallispuisto ja Gennargentun kansallispuisto . ^[3]

Sardinian pinnanmuotoja hallitsevat useat graniitti - ja liuskevuoristot . Korkein kohta on 1 834 metrin korkeuteen kohoava Punta La Marmora Gennargentun massiivissa. Sardinian joet ovat lyhyita ja taynna koskia. Huomattavimmat joet ovat Tirso ja Flumendosa . ^[4]

Sardinian ilmasto on subtrooppinen ja valimerellinen . Vuotuinen sadanta vaihtelee tasankojen 600 millimetrista vuoristojen 990 millimetriin. ^[4] Kesat ovat kuumia ja talvet leutoja.

Maakunnat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sardiniassa sijaitsee nelja maakuntaa ja yksi metropolikaupunki:

Maakunta / metropolikaupunki	Paakaupunki	Vakiluku
Cagliarin metropolikaupunki	Cagliari	431 430 (1.1.2017)
Etela-Sardinian maakunta	Carbonia	356 014 (1.1.2017)
Nuoron maakunta	Nuoro	211 989 (1.1.2017)
Oristanon maakunta	Oristano	159 914 (1.1.2017)
Sassarin maakunta	Sassari	494 665 (31.12.2015)
Sardinia yhteensa	Cagliari	1 654 002

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sardiniassa asui ihmisia 2000-luvulla tehtyjen loytojen mukaan ehka jo 250 000?300 000 vuotta sitten. ^[5] Myohemmalla kivikaudella tai kuparikaudella alettiin rakentaa megaliitteja . Monte Arcista saatiin obsidiaania kivisten teratyokalujen raaka-aineeksi. Noin 1800 eaa. alkaen saarella alettiin rakentaa nuragheja , mika liittyi luultavasti uuden sotaisan kansan saapumiseen. Nuraghit olivat kivisia tornimaisia taloja. Varhaisella Sardinialla oli kauppayhteyksia Mykeneen ja Kreetan Kydoniaan ^[6] . Egyptilaiset mainitsevat mahdollisesti varhaiset sardinialaiset nimella shardana teksteissaan vihollisinaan. ^[7]

Foinikialaisten saapumisen tarkka ajankohta ei ole selvilla, mutta seemilaisten kirjoitusten perusteella Espanjasta peraisin olleet foinikialaiset olisivat perustaneet Sardinian pohjoisrannikolle Noraan siirtokunnan jo vuonna 1100 eaa. Foinikialaiset elivat alkuun rauhassa paikallisten nuraghien kanssa, mutta paikalliset loukkaantuivat, kun foinikalaiset tunkeutuivat sisamaahan ja ottivat haltuunsa kaakkoisosien rikkaat hopea- ja lyijykaivokset. Foinikialaisten ensimmainen sisamaan tukikohta Monte Siraihin rakennettiin 650 eaa. Foinikialaiset saivat lopulta Karthagolta apua ja pystyivat valloittamaan lahes koko saaren. ^[8]

Sardinia oli Karthagon hallussa, kun roomalaiset kiinnostuivat siita. Voittoisan ensimmaisen puunilaissodan jalkeen Rooma hyokkasi 241 eaa. Sardiniaan. Roomalaiset valloittivat saaren, mutta he joutuivat jatkuvasti erityisesti vuoristoisella Gennargentun alueella taistelemaan levottomuuksien takia. Sardinialaiset heimolaiset liittyivat vuonna 215 eaa. paallikko Ampsicoran alaisuudessa karthagolaisiin toisen puunilaissodan aikana, mutta lyhyt kapina kukistettiin nopeasti. ^[9]

Raaka roomalaisvaltaus kesti 700 vuoden ajan. Sen jalkeen saari oli vandaalien , uudestaan roomalaisten, Bysantin ja saraseenien hallussa. ^[4] Arabien valta Valimerella alkoi 1000-luvulla hiipua, ja vuonna 1015 paavi Benedictus VIII kaantyi Pisan ja Genovan tasavaltojen puoleen. Nama valtasivat saaren ja hallitsivat sita. Seuraavan noin 300 vuoden ajan pisalaiset hallitsivat erityisesti saaren pohjois- ja genovalaiset etelaosaa. ^[10]

Paavi Bonifatius VIII loi 1297 Sardinian ja Korsikan kuningaskunnan ja luovutti sen Aragonian kruunulle , jotta tama luopuisi Sisiliaan kohdistuneista vaateistaan. Kuningaskunta oli olemassa vain paperilla, ja Aragonia joutui valtaamaan saaren sen asukkailta. Sardinia oli jakautunut neljaan kuningaskuntaan ( giudicati ), joista vahvin oli Arborean kuningaskunta . Se oli onnistunut vastustamaan Pisaa ja Genovaa ja jopa laajentamaan vaikutuspiiriansa. Vieraan vallan vastustamisen symboliksi nousi Arborean kuningatar Elianora de Arbaree , joka taisteli Aragoniaa vastaan 1383?1404. Han kuoli ruttoon 1404, ja hanen kuningaskuntansa kaatui pian taman jalkeen. Aragonia kukisti sardinialaiset Sanlurin taistelussa 1404 ja sai kaikki maat haltuunsa 1420. ^[11]

Aragonian alaisuudessa Sardinia jai koyhaksi saareksi, eika Aragonia juurikaan kehittanyt sita. Kaarle II:n kuolema aiheutti Espanjan perimyyssodan . Sen aikana englantilaisten tukemat itavaltalaiset valtasivat Sardinian 1708. Saaren hallinta vaihtui sodan aikana useita kertoja, kunnes 1720 se jai Savoijin kuningashuoneelle . Sardiniaa hallitsi vuoteen 1847 saakka Savoijin asettama varakuningas. Vuonna 1847 Savoijin manneralueilla Piemontessa tapahtuneiden uudistusten takia Savoiji hyvaksyi Piemonten ja Sardinian tasapaisen liiton, fusione perfettan . Taman jalkeen niiden yhdessa muodostamaa valtiota sanottiin Sardinian kuningaskunnaksi . Samoihin aikoihin Sardinian kuningas Viktor Emanuel II:n tukema Giuseppe Garibaldi valloitti koko Italiaa. Sardinian kuningaskunta sai haltuunsa koko Italian, ja Viktor Emanuel otti 1861 kayttoon tittelin Italian kuningas . ^[12]

Vaesto ja kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sardiniassa puhutaan italian lisaksi sen sukulaiskielta sardia (sardiksi sardu ). Vaikka italia on syrjayttanyt sardin virallisissa yhteyksissa ja kielen asema hiipuu nuorten keskuudessa, sen asema erityisesti Cagliarin seudulla on viela vahva. Saaren pohjoisosissa puhuttu murre ei ole sardia, vaan korsikan kielen muoto. Algheron kaupungissa on vanhastaan puhuttu myos katalaanin kielta .

Sardinialainen keittio on varsin omaleimainen, mutta se on jonkin verran saanut vaikutteita Manner-Italiasta, Espanjasta ja arabeilta. Olennaisia osia sardinialaisessa keittiossa ovat etenkin lammasruoat, grillattu porsas, tuliset makkarat , voimakkaat juustot , persoonalliset leivat , oliivioljy , yrtit (esimerkiksi salvia ja timjami ) ja tuhdit viinit . Sardinialaiset juustot tehdaan monesti lampaan- tai vuohenmaidosta , ja eras tunnettu omaleimainen juusto on karpasen toukkia sisaltava lampaanmaitojuusto casu marzu . Rannikkoalueilla syodaan yleisesti myos meren antimia. Lisaksi Sardiniassa valmistetaan Mirto -likooria seka myos alun perin Napolin seudulta kotoisin olevaa limoncelloa . Yhteista muuhun Italiaan ovat muun muassa antipasto-alkupalat, pastaruoat seka pitkat, sosiaaliset illalliset. ^{[13] [14]}

Sardiniassa on yksi UNESCOn maailmanperintokohde, pronssikautinen nuraghe-linnoitus Su Nuraxi di Barumini .

Talous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sardinian talous perustuu turismiin , teollisuuteen ja informaatioteknologiaan . Sardinia saa yha suuremmassa maarin tuloja viininviljelysta. Saarella on myos kulta - ja hopeakaivoksia .

Sardiniaan on lauttayhteys useista kaupungeista manner-Italiasta ja Sisiliasta seka Ranskan Korsikalta. Sardinian kansainvaliset lentokentat sijaitsevat Cagliarissa, Olbiassa ja Algherossa. ^{[15] [16]}

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Christiani, Kelly & Garwood, Duncan:  Sardinia . Lonely Planet Publications, 2014. ISBN 9781743602492 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sardinia Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Sardinia Wikivoyagessa (englanniksi)