Saksan miehitysaika Virossa (1917?1918)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksan miehitysaika Virossa (1917?1918) tarkoittaa Saksan keisarikunnan miehityshallintoa nykyisessa Virossa ensimmaisen maailmansodan aikana. Saksan joukot etenivat alueelle valloittaen ensin Viron lansiosan suuret saaret vuonna 1917 Venajan keisarikunnalta ja loput Virosta bol?evikeilta vuonna 1918, jolloin solmittiin Brest-Litovskin rauha ja Viro jai Saksan miehitysalueeksi. Virosta tuli osa Ober Ostia marraskuuhun 1918 saakka, jolloin viimeiset saksalaiset lahtivat Virosta heidan luovutettuaan vallan Viron valiaikaiselle hallitukselle .

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

SMS Großer Kurfurst ja zeppeliini Saarenmaan miehityksen aikaan vuonna 1917.

Baltiasta tuli ensimmaisen maailmansodan sotanayttamo vuonna 1915, kun saksalaiset etenivat ensin Liettuaan ja sielta Latviaan valloittaen Kuurinmaan alueen. He pysahtyivat kuitenkin Vainajoen etelarannalle, jonne he jaivat kahdeksi vuodeksi. [1] Hyokkays jatkui vasta elokuussa 1917 kun saksalaiset valtasivat Riian . Viron alueelle he tulivat 29. syyskuuta, kun Viron lansirannikon suuret saaret Saarenmaa , Hiidenmaa ja Muhu miehitettiin 25 000 miehen maihinnousujoukoilla kahden viikon operaatiossa.

Paaartikkeli: Operaatio Albion

Lokakuussa tapahtui puolestaan bol?evikien vallankumous Pietarissa ja heidan valtansa levisi viela miehittamattomalle Viron mannermaallekin. [2] Saksalaisten hyokkays Viron mannermaalle alkoi 18. helmikuuta 1918. Hyokkayksen tarkoituksena oli painostaa venalaiset solmimaan rauha. [3] Saksalaisten edetessa ja ajaessa bol?evikit tieltaan Viron pelastuskomitea antoi itsenaisyysjulistuksen 24. helmikuuta, mutta saksalaiset eivat tata kunnioittaneet vaan miehittivat Tallinnan jo seuraavana paivana 25. helmikuuta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa 3. maaliskuuta mennessa. [4]

Paaartikkeli: Viron itsenaisyysjulistus

Miehitysaika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kenraaliluutnantti, vapaaherra Adolf von Seckendorff, Viron saksalaismiehityksen aikainen sotilaskuvernoori.

Saksan ja Neuvosto-Venaja solmivat Brest-Litovskin rauhan 3. maaliskuuta ja sopimus antoi Viron ja Liivinmaan Saksan poliisijoukkojen valvontaan, kunnes yleinen jarjestys palautettaisiin ja niiden omat kansalliset elimet alkaisivat toimia. Kuitenkin elokuussa Neuvosto-Venaja luopui vaatimuksistaan alueeseen Saksan kanssa solmitulla lisasopimuksella. Saksalaisen miehityshallinnon johtoon nousi kenraaliluutnantti, vapaaherra Adolf von Seckendorff . Virossa alkoi ankara miehityspolitiikka, johon kuului esimerkiksi sanomalehtien ennakkosensuuri. Sanomalehdet joutuivat sensuurin alle, Virossa maailmansodan aikana muodostetut virolaiset joukko-osastot lakkautettiin ja miehittajat aloittivat myos joitakin saksalaistamistoimia, joihin kuului esimerkiksi virastojen ja korkeimpien oppilaitosten kielen vaihtaminen saksaan seka virolaisten seurojen lakkauttaminen. Tarton yliopisto muutettiin Landesuniveritatiksi ja sen opettajat tuotiin saksasta. [5]

Miehitysalueen hallintoa uudistettiin nostamalla baltiansaksalaiset jalleen hallitseviin asemiin. Miehittajien paikallishallinnon yksikoita olivat maakunnat ( Kreis ), joita johti maakuntapaallikko ( Kreishauptmann ). Maakunnat jaettiin edelleen kihlakunnittain hallintopiireiksi ja ne edelleen paikallispiireiksi. Tallinna, Tarto ja Narva olivat omia erityisalueitaan. Virosta ja muualta Baltiasta jaettiin maata Saksalaisille maahanmuuttajille. [5]

Miehityksen myota jalleen hallitsevaan asemaan paasseet baltiansaksalaiset pyrkivat saamaan Viron liitetyksi kiinteaksi osaksi Saksan keisarikuntaa. Baltiansaksalaisten muodostama maaneuvosto eli Landesrat teki ehdotuksen ja hyvaksyi Baltian herttuakunnan muodostamisen. Tarkoituksena oli liittaa herttuakunta Preussin kuninkaaseen eli Saksan keisariin ja sita kautta Saksan keisarikuntaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut ennen Saksan romahdusta. [6]

Miehityksen paattyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saksan tilanteen heikennyttya maa solmi aselevon 11. marraskuuta 1918, joka johti sen joukkojen vetaytymiseen miehitetyilta alueilta. Viron valiaikainen hallitus muodostettiin Jaan Poskan johdolla miehitysajan katkon jalkeen uudelleen, ja se sai vallan Pohjois-Virossa saksalaisilta jo 13. marraskuuta. Lopullisesta vallanvaihdosta sovittiin Saksan hallituksen edustajien kanssa Riiassa 19. marraskuuta. Sopimus oli samalla myos de facto tunnustus Viron itsenaisyydelle Saksan taholta. Puna-armeijan muodostaman uhan takia vetaytyvilta saksalaisilta pyrittiin siina kuitenkin epaonnistuen saada ensin sotilaallista tukea ja sitten edes aseita ja ammuksia. Puna-armeija hyokkasikin Viroon saksalaisten jo vetaydyttya, mika johti Viron vapaussotaan . [7]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Seppo Zetterberg:  Viron historia . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Zetterberg 2007, s. 487.
  2. ↑ Zetterberg 2007, s. 496.
  3. ↑ Zetterberg 2007, s. 500.
  4. ↑ Zetterberg 2007, s. 501.
  5. ↑ a b Zetterberg 2007, s. 502.
  6. ↑ Zetterberg 2007, s. 503.
  7. ↑ Zetterberg 2007, s. 504.
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_miehitysaika_Virossa_(1917?1918)&oldid=22280537 ”