Saarnastuoli tai saarnatuoli on kirkkojen etuosassa sijaitseva erillinen puhujakoroke, josta pidetaan saarnoja . Saarnastuolin alkukohtana on ollut piispanistuin eli kathedra , joka sijaitsi kirkon alttarin takana ja jolla istuen piispa piti saarnansa. Saarnastuoli on toisaalta kehittynyt lukupulpetista, ambosta , josta luettiin Raamatun tekstit ja rukoukset. ^[1] Niita alettiin rakentaa, kun seurakunnat kasvoivat, ja saarnatehtavat siirtyivat enimmakseen papeille. ^[2]

Saarnastuoli on kirkon etuosassa, usein kuorin ja kirkkosalin rajalla tai jopa kirkkosalin puolella, usein kirkon pohjoissivulla, ns. evankeliumipuolella (kirkkosalista katsoen vasemmalla puolella). ^[1]

Saarnastuolista pidetaan jumalanpalveluksen saarna. Aikaisemmin saarnan jalkeen sielta voitiin lukea kirkolliset tiedotukset, muun muassa avioliittoon kuulutukset, kuolleiden ja kastettujen nimet, jotka nykyaan liitetaan usein saarnan jalkeen seuraavaan esirukoukseen . Myos viralliset ilmoitukset kirkollisten elinten kokouksista ja muuta tarvittavaa voitiin lukea saarnastuolista, mutta tallaisten ilmoitusten lukeminen jumalanpalveluksissa on loppunut lahes kokonaan. Viela 1800-luvulla saarnastuolista luettiin kunnallisia ja valtiollisia kuulutuksia ja julistuksia. Vuonna 1907 kuultiin saarnastuolista viimeisen kerran keisarillinen kuulutus, mutta tamankin jalkeen monet muut viralliset kuulutukset julkistettiin kirkoissa. Kaytanto paattyi lopulta vuonna 1925. ^{[3] [4]}

Saarnastuolin historiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saarnastuolit tulivat kirkkoihin 1200-luvulla. Niita rakennettiin lahinna kiertelevien kerjalaismunkkien harjoittamaa saarnatoimintaa varten. Saarnatuoli sijoitettiin kuuluvuuden takia korkealle. Ulkonakonsa, joka oli hallitseva saarnatuoleissa aina 1900-luvun alkuun saakka, saarnastuolit saivat 1600-luvulla ^selvenna , jolloin ne saatettiin koristaa hyvinkin rikkaasti. ^[5] Vanhemmissa saarnastuoleissa on usein rintasuojus ja kaikukatos. ^{[6] [7]} Myohemmin saarnastuolille on hankittu symbolisia selityksia, kuten etta korkealle sijoitettu saarnastuoli kuvaa evankeliumin ja Jumalan sanan saarnan korkeaa asemaa. Saarnastuolin, ehtoolliskalkin ja kastemaljan samankaltaisen muodon on nahty muistuttavan kolmen armovalineen yhteenkuuluvuudesta. Saarnastuolin massiivinen koko ja sijainti korkealla, kirkon lehterien tasolla, alettiin ymmartaa ja selittaa symbolisesti; oli kyse saarnan keskeisyyden painottamisesta, vaikka saarnastuoli oli vain tekninen apuvaline aanen kuuluvuuden takaamiseksi suurissa kirkoissa. ^[1]

Rikkaasti koristellut, joskus mahtipontiset saarnastuolit ja niiden myohasyntyiset symboliset selitykset ovat jumalanpalvelusteologian kehittyessa jaaneet sivuun. Useissa lantisissa kirkoissa onkin 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana tullut yleiseksi, etta jumalanpalveluksen saarna pidetaan kirkon kuorissa olevan ambon, lukupulpetin aarelta. Samoin uusien kirkkojen saarnastuolit ovat vaatimattomampia ja usein vain parin porrasaskelman korkeudella kuorin lattiasta. ^[3] Suomessa on tavallista, etta saarnastuolin kirjatelineesta riippuu kristillisin symbolein koristeltu liina, "saarnastuoliliina".

Vanhimmat saarnastuolit Ruotsin valtakunnassa, ja siten myos Suomessa, ovat 1500-luvulta. Suomen vanhin sailynyt saarnastuoli on Hattulan keskiaikaisessa Pyhan Ristin kirkossa . ^[2]

Alttarisaarnastuoli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1700-luvulla oli etenkin Saksassa, evankelisissa kirkoissa, kehittynyt tapa rakentaa saarnastuoli alttarin ylapuolelle kuoriin korostamaan saarnastuolin ja alttarin, saarnan ja ehtoollisen samanarvoisuutta (kanzelaltar). Tallainen kaytanto havisi kuitenkin pian kaytosta ja vuonna 1836 Ruotsissa kiellettiin saarnastuolien rakentaminen alttarin ylapuolelle. ^[8] Suomessa tallaisia alttarisaarnastuoleja on muutama.

Ulkosaarnastuoli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa on asehuoneessa ulkosaarnastuoli. Niita oli etenkin Varsinais-Suomen ja Hameen kirkoissa. Kaynti ulkosaarnastuoliin on esimerkiksi Lohjan Pyhan Laurin kirkossa asehuoneen lounaisnurkasta muurin sisalla olevia portaita. Ulkosaarnastuoli oli kaytossa suurina juhlapyhina, kun kirkko tayttyi. Sielta myos luettiin maallisen hallinnon alaan kuuluvia tiedotuksia ja kuulutuksia. ^[9]

Saarnastuolin symboliikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saarnastuoli itsessaan ei symboloi mitaan, mutta siihen on liitetty useita symboleja. Mikali saarnastuoli on viisikulmainen, on se usein tehty kuvaamaan Jeesuksen viitta salaisuutta: syntyma , karsimys , ylosnousemus , taivaaseen astuminen ja paluu , joita saarnastuolista pitaisi selittaa. Monesti saarnastuolin kirjatelineesta laskeutuu liina, mutta se on vain koriste. ^[8]

Joissakin kirkoissa pilarissa, jossa saarnastuoli on kiinni, on kuva lain tauluista muistutuksena, etta evankeliumin julistuksen pohjana on lain julistus. Kyyhkynen mahdollisessa kaikukatoksessa on Pyhan Hengen vertauskuva ja muistutuksena puhujan johdatuksesta. Ehtoollisen kuvaus saarnastuolissa muistuttaa sanan ja sakramenttien yhteenkuuluvuudesta. Usein saarnastuoleissa on myos kuvattuna evankelistat . Joissakin saarnastuoleissa on vanha tiimalasi , ei vain ajan mittaamista varten, vaan kehottamassa ottamaan ajan rajallisuudesta vaarin. ^[8]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saarnastuoli Wikimedia Commonsissa

• Saarnastuoli; Kirkollinen sanasto; Suomen ev.lut.kirkko ( Arkistoitu ? Internet Archive)