Edinburgilainen sakkipillinsoittaja. Han puhaltaa ilmaputken kautta ilmaa sakkiin, josta ilma jatkaa alaspain osoittavaan melodiaputkeen seka ylospain osoittaviin bordunaputkiin.
Sakkipilleja soittava yhtye.
Sakkipilli
on
puhallinsoitin
, jonka ominaispiirre on
lampaan
tai muun elaimen nahasta tehty sakki, joka toimii ilmavarastona. Sakkipillia soitetaan puhaltamalla ilmaputken kautta sakkiin ilmaa, joka saadaan sakkia kainaloon puristamalla kulkemaan edelleen soittimen soivaan osaan, soitinputkeen tai -putkiin. Ilmavaraston ansiosta soittimen aanesta voi saada jatkuvan, silla soittajan hengitystauko ei katkaise soittamista. Melodia soittoon saadaan melodiaputkella, joka on
oboeta
tai
klarinettia
muistuttava, rakenteellaan taydellinen
puupuhallin
ruokolehtineen ja sormireikineen. Sen lisaksi sakkipillissa on usein yhdesta kolmeen reiatonta bordunaputkea, jotka saestavat melodiaa soimalla koko ajan yhta ja samaa savelta.
[1]
Sakkipilli yhdistetaan yleensa
Skotlantiin
ja
Irlantiin
, missa se on kansallissoittimen asemassa. Sakkipilli on kaytossa myos Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Unkarissa ja Ita-Euroopan maissa. Sakkipillilla soitetaan nykyisin kansanomaista musiikkia, mutta keskiajalla ja renessanssin aikana se oli Euroopassa laajalti suosittu myos taidemusiikissa.
[1]
Sakkipilleja on erilaisia. On olemassa muun muassa
skotlantilainen sakkipilli
("Highland pipes"),
irlantilainen sakkipilli
("Uilleann pipes"),
northumbrialainen sakkipilli
ja
ranskalainen sakkipilli
.
Galiciassa
seka sen lahialueilla
Espanjassa
ja
Portugalissa
on kaytossa
gaita
-niminen sakkipilli. Myos
virolaisilla
on kaytossa oma sakkipilli, jota kutsutaan nimella "
torupill
". Myos
Puolassa
,
Ukrainassa
,
Valko-Venajalla
,
Udmurtiassa
ja
Bulgariassa
tunnetaan erilaisia muunnelmia sakkipillista (dudy, duda, volynka, gaida).
Sakkipillin soittaja
, Pieter Huys, oljyvari, 1500-luku
Sakkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alun perin ruokosoitin, joka on levinnyt Lahi-idasta kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan.
lahde?
Sakkipillin leviamiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset seka erityisen merkittavasti Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Muun muassa keisari
Neron
kerrotaan soittaneen sita. Keskiajalla sakkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tallakin hetkella Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista sakkipillia alkukantaisesta huippunykyaikaiseen.
Sakkipilli oli keskiajalla ulkokayttoon tarkoitettu soitin, jolla saestettiin tanssijoita ja tuotettiin muuta juhlamusiikkia. Juhlien siirryttya sisatiloihin ja musiikin monimuotoisuuden kasvaessa useimpien sakkipillien aanen voimakkuutta pienennettiin ja viritysta muutettiin siten, etta ne sopivat helpommin soitettavaksi muiden soittimien kanssa.
Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yha yleisesti ylamaan sakkipillia (
engl.
Great Highland Bagpipe
), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vahan. Englanti tarvitsi skottirykmenttien sotilaallista voimaa ja sakkipillinsoitto levisi naiden avulla. Lisapiirteena soittoperinteeseen kytkeytyi voimakas sotilasmusiikkiperinne, josta sakkipillimusiikki lienee vielakin parhaiten tunnettu.
Skotlantilaista klassista sakkipillimusiikkia, piobaireachd´ia, siirrettiin soittajalta ja sukupolvelta toiselle laulaen erityisella canntaireachd-laulutavalla. Vasta 1800-luvulla musiikkia ryhdyttiin kirjoittamaan ja taltioimaan lansimaisella nuottikirjoituksella. Musiikin ilmentaminen nuotinkirjoituksella ei ole tarkkaa soittimen omaaman miksolyydisen asteikon ja runsaiden koristekuvioiden vuoksi, mista johtuen elava kosketus opettajan ja opetettavan valilla on aina erityisen valttamaton. Soittokulttuuria on pidetty ylla jarjestamalla kansainvalista kilpailutoimintaa ja koulutusta erityisesti Skotlannissa.
Skotlantilainen musiikki ja sakkipillinsoitto on levinnyt brittilaisen imperiumin ja skottirykmenttien mukana laajalti ympari maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Etela-Afrikkaan, Intiaan, Pakistaniin seka alkuperaisille juurilleen Lahi-itaan. Erikoisuutena voidaan mainita Bretagne, jossa sakkipillia soitetaan perinteisissa puhallinyhtyeissa.
Sakkipillinsoitto on lahtenyt kehittymaan skotlantilaisesta perinteesta ja se on saanut uusia piirteita erityisesti Kanadassa ja Australiassa. Uudessa musiikissa on loydetty moniaanisyytta, monimutkaisempaa rytmiikkaa. Soitinta on yhdistetty myos rockyhtyeiden musiikkiin.
Suomessa sakkipilli on ilmeisesti ollut harvinainen soitin, mutta sen kaytosta on siellakin satunnaisia tietoja keskiajalta lahtien.
Ylamaan sakkipillin soittoharrastus levisi laajamittaisesti Tanskaan ja Ruotsiin noin 30 vuotta sitten. Harrastajia naissa maissa on noin 400 yhteensa yli 20 yhtyeessa. Norjaan ja Suomeen harrastus levisi 1990-luvulla. Suomessa sakkipilliyhtyeita on yksi,
Helsinki Pipes and Drums
.
Commons