Rudolph A. Marcus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rudolph A. Marcus
Rudolph A. Marcus vuonna 2005.
Rudolph A. Marcus vuonna 2005.
Henkilotiedot
Syntynyt 21. heinakuuta 1923 (ika 100)
Montreal , Kanada
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tohtori (McGill)
Vaitostyon ohjaaja Carl A. Winkler  ( kaanna suomeksi )
Tutkimusalue Teoreettinen kemia
Palkinnot Nobel-palkinto kemian Nobel
Wolf Prize

Rudolph Arthur Marcus (s. 21. heinakuuta 1923 , Montreal , Quebec Kanada ) on kanadalainen kemisti, joka sai vuoden 1992 kemian Nobelin palkinnon kemiallisen systeemin atomien ja molekyylien elektroninsiirtoreaktioiden teorioiden tutkimisesta. [1] Marcus tunnetaan myos RRKM -teorian kehittajana.

Opiskelu, tutkimus ja ura yliopistossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Marcus suoritti kandidaatin tutkinnon v. 1943 ja tohtorin tutkinnon v. 1946 McGill'in yliopistossa . Taalla han suoritti laajat opinnot matematiikassa ja sai vaikutteita RRK-teoriasta ja liuoskinetiikasta. Taman jalkeen han siirtyi kokeellisesti tutkimaan vapaiden radikaalien valokemiaa Kanadan kansallisessa tutkimusneuvostossa, NRC. Vuonna 1948 NRC:ssa han sovelsi teoreettista lahestymistapaa tekemiinsa kaytannon tutkimuksiinsa ja siirtyi Oscar Ricen kutsumana tutkijaksi Pohjois-Caroliinan yliopistoon. Siella han keskittyi kemiallisen reaktion kineettisiin teorioihin ja aloitti kvanttimekaniikan opiskelun, jota sovelsi myohemmin kehittamiinsa teorioihin. Muutamassa kuukaudessa han loi pohjan RRKM-teorialle tutkimalla RRK-teoriaa tilastolliselta kannalta ja siirtymatilateoriaa . Vuonna 1951 han sai pysyvan tyopaikan Brooklynin Polyteknisessa Instituutissa mika mahdollisti tutkijan uran jatkamisen. Han jatkoi RRKM-teoriaa kasittelevien tutkimustensa julkaisemista v. 1952 ja taman jalkeen han siirtyi tutkimaan polyelektrolyytteja ja elektrostatistiikkaa. Nama edesauttoivat hanta elektroninsiirtoreaktioiden perehtymisessa 1960-luvun alussa New Yorkin yliopiston matematiikan laitoksella. Vuonna 1964 han siirtyi Illinoisin yliopistoon (Urbana-Champaign) ja taman jalkeen han omistautui taysin teoreettiseen tutkimukseen. Hanen keskeisina tutkimusaloina olivat elektroninsiirtoreaktiot, reaktiodynamiikka, ja semiklassisten tutkittavat tormaykset ja sidottujen tilat. Vuodet 1975-6 han oli vierailevana professorina teoreettisen kemian laitoksella Oxfordin Yliopistossa ja Munchenin Teknisessa yliopistossa. Vuonna 1978 hanet kutsuttiin Kaliforniaan Caltec:iin, jossa palasi tutkimaan unimolekulaarisia reaktioita, molekyylien valista dynamiikkaa, ja elektroninsiirtoprosesseja. Marcus palkittiin kemian Nobelin lisaksi kemian Wolf Prize-palkinnolla v. 1985.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. The Nobel Prize in Chemistry 1992 Nobelprize.org ? The Official Website of the Nobel Prize . Viitattu 10.7.2012.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tama tieteilijaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.