Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa .

Riimusauva tai riimukalenteri on kansanomaisena kalenterina kaytetty puusauva, johon on skandinaavisin riimukirjaimin merkitty vuoden paivat ja pysyvan kayton varmistamiseksi niin sanottu kultainen luku . ^[1]

Mahdollisesti varhaiset lahetyssaarnaajat kantoivat riimusauvoja mukanaan pohjoisessa, ja heilta niiden kaytto siirtyi muillekin. Sauvojen alkuperasta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Riimusauvoja on ollut myos Suomessa . Riimusauvassa ei ollut riimukirjoitusta, vaan suomen sana riimu tarkoitti alun perin viiltoa ja kuviointia. Toinen selitys on, etta riimusauvojen yhteydessa sana riimu tulisikin latinan sanasta primus , joka tarkoittaa uuttakuuta seuraavaa paivaa. Vuoden paivien merkit riimusauvoissa ovat joissakin sauvoissa skandinavisia FUTHARK-riimuja, joissakin muita riimukirjainten nakoisia kirjainmerkkeja, joiden alkuperaa ei tiedeta.

Riimusauvassa oli vuoden jokaisen paivan kohdalla merkki, tavallisimmin jokin kirjaimista A   G, joka osoitti viikonpaivaa . Ne paivat, joiden kohdalla oli sama merkki, sattuivat samana vuonna samaksi viikonpaivaksi, mutta eri vuosina samaa merkkia vastasi eri viikonpaiva. Tama oli otettava huomioon kaytettaessa samaa sauvaa vuodesta toiseen. Kunkin vuoden sunnuntaikirjain osoitti, mita kirjainta vastaavat vuoden paivat minakin vuonna sattuivat sunnuntaiksi.

Viikonpaivamerkintojen lisaksi erityisten merkkipaivien ylapuolelle oli tehty myos toinen merkki eli symboli, joka selitti paivan merkityksen. Merkkipaiva oli siis paiva, jonka kohdalla oli merkki.

Joissakin riimusauvoissa oli lisaksi vuoden paivien alapuolella lisarivi riimuja. Naita kutsuttiin kultaisiksi luvuiksi, ja ne merkitsivat Kuun vaiheiden kierron vuodesta toiseen satojen vuosien ajaksi eteen ja taaksepain. Kultaiset luvut ovat peraisin Antiikin Kreikasta 432 eaa., kun astronomi Meton laski Kuun 19-vuotisen syklin , ja se kaiverrettiin 19 kullatulla luvulla Ateenan muuriin. Kuun noin 19-vuotinen sykli lienee kuitenkin tunnettu jo kivikaudella .

Riimusauvassa 19 kultaluvusta yksi patee vuoden kerrallaan, ja se paiva, jonka alla kyseinen kultaluku on, on uudenkuun paiva kuluvana vuonna. Seuraavana vuonna uudenkuun paivan osoittaa kultalukujen aakkosjarjestyksessa seuraava merkki. Kultaluvut kirjoitettiin yleisesti tunnetuilla 16-kirjaimisilla FUTHARK-aakkosilla, joihin tata varten lisattiin kolme ylimaaraista riimua. Nain ollen oli niiden aakkosjarjestys yleisesti tunnettu. Jos kaytettiin jotain muuta 19 merkin sarjaa, merkittiin tama merkkisarja yleensa riimusauvan kahvaan.

Kuun syklien tuntemisella pystyttiin maarittamaan Katolisen kirkon huomattavimman juhlan, paasiaisen ajankohta vuodesta toiseen.

Itamerensuomalaisista kansoista ainakin suomalaiset ovat kayttaneet riimusauvoja menneina aikoina. Nykyisin osa virolaisen perinteisen kansanuskonnon harjoittajista kayttaa riimusauvoja, joita tekee virolainen Maavalla Koda -jarjesto. Riimusauvoja kaytettiin Suomessa ajan seuraamiseen 1200-luvulta alkaen ^[2] .

Uppsalan katolinen piispa Olaus Magnus kertoo riimusauvoista vuonna 1555 latinaksi julkaistussa suuressa historiateoksessaan Historia de Gentibus Septentrionalibus, josta osa suomennettu nimella Pohjoisten kansojen historia . Han toteaa, etta suomalaiset aidit opettivat tyttarilleen ja isat pojilleen vapaa-aikana riimusauvan kayttoa, jossa he olivat etevia.

Vanhin Helsingin yliopiston Alkanakkatoimiston Almanakka-arkistossa sailytettavassa sauvassa on vuosiluku 1566. Sauvojen merkitys pieneni nopeasti 1700-luvulla, kun kansa alkoi kayttaa painettuja vuosittaisia almanakkoja. ^[2]

• Honkala, Juho (toim.): Tahtitieteen sanakirja. Wsoy 1999. ISBN 951-0-23765-5
• WSOY Facta ? riimukalenteri ^{[ vanhentunut linkki ]}

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riimusauva Wikimedia Commonsissa

• Suomalaisia riimusauvoja Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kotisivuilla
• Uno Harva: Eiko meille kelpaa isiemme kalenteri? , Suomen Kuvalehti, 22.09.1934, nro 39, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot