Richard S. Ewell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenraali Richard S. Ewell

Richard Stoddert Ewell ( 8. helmikuuta 1817 ? 25. tammikuuta 1872 ) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja etelavaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisallissodassa . Han saavutti mainetta vanhempana komentajana Stonewall Jacksonin ja Robert E. Leen alaisena ja taisteli tehokkaasti suurimman osan sodasta, mutta hanen perintoaan on tahrannut keskustelu hanen toimistaan Gettysburgin ja Spotsylvanian taisteluissa .

Lapsuus ja nuoruus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ewell syntyi Georgetownissa , Washingtonin lahialueella. Han kasvoi kolmivuotiaasta Prince Williamin piirikunnassa, lahella Manassasia , Virginiassa . Han oli tohtori Thomas Stoddert Ewellin ja taman vaimon Elizabethin kolmas poika. Hanen isoisansa oli Yhdysvaltain ensimmainen laivastoministeri Benjamin Stoddert . Benjamin Stoddert Ewell oli hanen veljensa.

Richard S. Ewell valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta vuonna 1840, kolmantenatoista luokkansa 42 kadetista. Hanen ystavansa kutsuivat hanta ”Vanhaksi kaljupaaksi” tai ”Baldyksi”. Ewell sai komennuksen toiseksi luutnantiksi Yhdysvaltain 2. rakuunoihin ja hanet ylennettiin ensimmaiseksi luutnantiksi 1845. Vuodet 1843?1845 han palveli Philip St. George Cooken ja Stephen Watts Kearnyn kanssa saattotehtavissa Santa Fen ja Oregonin reiteilla. Meksikon?Yhdysvaltain sodassa han palveli Winfield Scottin alaisena ja hanet ylennettiin kapteeniksi rohkeudestaan Contrerasin ja Churubuscon taisteluissa . Contrerasissa han osallistui yolliseen tiedustelutehtavaan insinoorikapteeni Robert E. Leen , tulevan komentajansa kanssa.

Sotilasuran ja sisallissodan alku

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ewell palveli jonkin aikaa Uudessa-Meksikossa komentajanaan Benjamin Bonneville . Han haavoittui taistelussa apassien ja cochise -intiaanien kanssa. Vuonna 1860 sairaus pakotti hanet palaamaan Lansi-Virginiaan toipumaan. Sisallissodan syttyessa han erosi Yhdysvaltain armeijasta 7. toukokuuta 1861, liittyi Virginian vakinaiseen armeijaan ja nimitettiin ratsuvaen everstiksi 8. toukokuuta. Ewell haavoittui 31. toukokuuta hyokkayksessa Fairfaxin karajatalolle ja oli yksi sodan ensimmaisista haavoittuneista upseereista.

Ewell ylennettiin prikaatinkenraaliksi 17. kesakuuta ja han komensi prikaatiaan ensimmaisessa Bull Runin taistelussa , muttei juurikaan joutunut kahakoimaan unionin joukkojen kanssa. Ewell ylennettiin kenraalimajuriksi 24. tammikuuta 1862, ja han palveli kenraali Stonewall Jacksonin alaisena Jacksonin Shenandoahin laakson sotaretken aikana. Ewell taisteli joukkoineen unionin armeijan kenraalimajurien John C. Fremontin , Nathaniel P. Banksin ja James Shieldsin joukkoja vastaan. Han osallistui Gaines Millin, Malvern Hillin ja Cedar Mountainin taisteluihin. Ewell paihitti Banksin uudestaan Cedar Mountainissa, ja osallistui myos toiseen Bull Runin taisteluun. Ewell haavoittui Grovetonissa pahasti, ja hanen vasen jalkansa amputoitiin polven alapuolelta.

Ewell sai hoitoa ensimmaiselta serkultaan Lizinka Campbell Brownilta, johon ihastui, ja jonka kanssa meni naimisiin Richmondissa 26. toukokuuta 1863.

Pitkan toimpumisensa jalkeen Ewell palasi Leen Pohjois-Virginian armeijaan Chancellorsvillen taisteluun . Kun Jackson haavoittui kuolettavasti 3. toukokuuta 1863, han ehdotti etta Ewell korvaisi hanet armeijakunnan komentajana. Lee taytti valiaikaisesti paikan ratsuvaenkenraali J. E. B. Stuartilla , mutta 23. toukokuuta Ewell ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja toisen armeijakunnan komentajaksi (nyt hieman pienempi kuin Jacksonin armeijakunta, koska yksikkoja hajotettiin muodostettavaa 3. armeijakuntaa varten, jonka komentajaksi tuli myos yksi entisista Jacksonin divisioonankomentajista, kenraaliluutnantti A. P. Hill ).

Juuri ennen Gettysburgin tuhoisaa taistelua Ewell voitti unionin joukot toisessa Winchesterin taistelussa, jossa han otti vangiksi yli 4000 miehen varuskunnan ja 23 tykkia. Winchesterissa Ewell pelastui pahalta haavoittumiselta, silla hanta ammuttiin rintaan kaytetylla luodilla, aivan kuten oli kaynyt aikaisemmin Gaines Mill’sissa. Ewell eteni taistelun jalkeen miltei Pennsylvanian paakaupunkiin Harrisburgiin , ennen kuin sai kutsun siirtya Gettysburgiin tukemaan Leen joukkoja.

Ewellin armeijakunta lahestyi Gettysburgia pohjoisesta ja murskasi unionin XI armeijakunnan ja osia I armeijakunnasta. Ewellin toiminta Gettysburgissa on kuitenkin herattanyt laajaa kiistelya. Han kieltaytyi hyokkaamasta Cemetary Hillille (hautausmaakukkula) vaikka Lee kaski hanen vallata sen, ja onkin vaitetty etta Stonewall Jackson olisi valloittanut sen oikopaata. Syyksi on arveltu, etta Ewell halusi odottaa taistelukentalle saapuvia lisajoukkoja, mutta unioni sai odotettaessa raskasta tykistoa ja lisajoukkoja York Pikelta ja A. P. Hillin vasyneita joukkoja ei voinut kuumana paivana lahettaa heti taisteluun niiden saavuttua paikalle.

Ewellin esikuntaan kuuluneet kenraalit Isaac R. Trimble ja Jubal Early kritisoivat suuresti hanen paatostaan olla hyokkaamatta. 2.?3. heinakuuta Ewellin joukot kuitenkin hyokkasivat unionin asemia vastaan Cemetary Hillilla. Ewell haavoittui 3. heinakuuta ja myos marraskuussa Kelly’s Fordissa Virginiassa. Tammikuussa 1864 han haavoittui jalleen hevosensa kaaduttua lumihankeen.

Ewell taisteli Wildernessin ja Spotsylvanian taisteluissa . Spotsylvaniassa han koki henkisen romahduksen. Han piiskasi pakenevia miehiaan miekalla, ja Lee siirsi hanet varuskunnan komentajaksi Richmondiin sanoen, etta miten Ewell voisi hillita miehiaan jos han ei kyennyt hillitsemaan edes itseaan. Ewell peraantyi Richmodista joukkoineen vuonna 1865 ja joutui unionin joukkojen sotavangiksi Sayler’s Creekissa muutamaa paivaa ennen Leen antautumista. Han oli sotavankeudessa Bostonin sataman vankileirilla Fort Warrenissa heinakuuhun 1865.

Sodan jalkeiset vaiheet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ewell alkoi vapautumisensa jalkeen maanviljelijaksi Spring Hilliin Tennesseehen , jossa asui perheineen. Han vuokrasi myos puuvillaplantaasin Mississippissa . Ewell toimi monissa yhteiskunnan luottamustoimissa kuten Maury Countyn maanviljelysseuran johtajana. Han menehtyi vaimonsa kanssa kolmen paivan sisalla keuhkokuumeeseen vuonna 1872, ja heidat haudattiin Old Cityn hautausmaalle Nashvilleen , Tennesseehen.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Coddington, Edwin B., The Gettysburg Campaign; a study in command , Scribner's, 1968, ISBN 0-684-84569-5 .
  • Eicher, John H., & Eicher, David J., Civil War High Commands , Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3 .
  • Frederiksen, John C., "Richard Stoddert Ewell", Encyclopedia of the American Civil War: A Political, Social, and Military History , Heidler, David S., and Heidler, Jeanne T., eds., W. W. Norton & Company, 2000, ISBN 0-393-04758-X .
  • Pfanz, Donald C., Richard S. Ewell: A Soldier's Life , University of North Carolina Press, 1998, ISBN 0-8078-2389-9 .
  • Sears, Stephen W., Gettysburg , Houghton Mifflin, 2003, ISBN 0-395-86761-4 .
  • Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg ( Arkistoitu ? Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9 .
  • Warner, Ezra J., Generals in Gray: Lives of the Confederate Commanders , Louisiana State University Press, 1959, ISBN 0-8071-0823-5 .
Käännös suomeksi
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Richard S. Ewell