Renessanssi ( ransk. renaissance , ’uudelleensyntyminen’ < ital. rinascimento , sanasta rinascere , ’syntya uudelleen’) oli taide- , kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros siirryttaessa keskiajalta uuteen aikaan 1400-luvulta alkaen kuvataiteissa , kirjallisuudessa , musiikissa , tieteissa ja filosofiassa . Renessanssi oli myos humanismin, yksilollisyyden, maailmallisuuden ja kansallisten kielten nousun aikaa. ^[1]

Firenzesta 1400-luvulla alkunsa saanut renessanssi oli taiteessa yksi historian suurimpia kukoistuskausia. ^[2] Taysrenessanssissa 1500-luvulle tultaessa taiteen keskus siirtyi Firenzesta Roomaan ja osin Venetsiaan. ^[3] Renessanssi levisi vahitellen myos Alppien pohjoispuolelle, jolloin Italia alkoi jo siirtya manierismiin . Innoituksena oli antiikin taide, jonka uskottiin syntyvan uudelleen valikautena nahdyn keskiajan jalkeen. ^[2]

Maalauksessa ja kuvanveistossa renessanssi ilmeni ihmisfiguurien aiempaa todenmukaisempana kuvaamisena. ^[2] Tilan kuvaukseen kehitettiin keskeisperspektiivi, ja tieteet, kuten anatomia ja matematiikka, olivat taiteen valineita. ^[3] Tunnettuja renessanssitaiteilijoita ovat Albrecht Durer , Sandro Botticelli , Giorgione , Rafael , Leonardo da Vinci , Michelangelo ja kuvanveistaja Donatello .

Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuurissa renessanssia edusti selvimmin kupolikattoinen keskeiskirkko . Kirjallisuudessa taas kuvattiin aikakauden elamaa novelleissa, ^[2] kuten Giovanni Boccaccio . Muita tunnettuja renessanssin kirjailijoita ovat Dante , William Shakespeare ja Miguel de Cervantes . Teatterissa pyrittiin herattamaan antiikin teatteri, jolloin sivutuotteena luotiin ooppera . Musiikissa taas keskiaikaiset muodot muodot, kuten laulumusiikki, kuten messut, motetit ja madrigaalit nousivat suosioon. ^[2]

Renessanssille oli ominaista taiteilijan uusi asema. Italiassa taiteilijoista laadittiin elamakertoja ja ajan taiteesta on muutenkin saatavilla enemman kirjallisia lahteita kuin keskiajan taiteesta. ^[3] Parhaimmillaan aiemmasta kasityolaisesta tuli riippumaton, oppinut ja luova intellektuelli. Ihanteena oli uomo universale , elamanmyonteinen ja maailmallinen useita tieteita ja taiteita hallitseva monilahjakkuus. Keskiajan anonyymiyden korvasi individualismi, jota korostettiin elamakertakirjallisuudessa. ^[2] Kaytannossa yleisneroja tuli kuitenkin esiin vain harvoja. ^[3]

Renessanssin maarittely [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Riippuen siita, tarkastellaanko ilmiota taide-, kulttuuri- tai aatehistorian kannalta, renessanssi voi siis tarkoittaa:

• Tyylikautta taiteissa 1300-luvulta 1500-luvulle Italiassa ja muualla Euroopassa .
• Kulttuurin muutosta, joka tapahtui siirryttaessa keskiajalta uuteen aikaan.
• Samanaikaisesti tapahtunutta asenteiden ja ajattelutavan muutosta.

Renessanssi-kasitteen tasmallinen maarittely ja rajanveto humanismiin on hankalaa. Joskus ilmaisua renessanssi kaytetaan myos puhtaasti ajanjakson ilmaisuna, samamerkityksisena uuden ajan alulle. Varhaisrenessanssin katsotaan tavallisesti alkaneen jo 1300-luvulla Italian kaupunkivaltioissa ja levinneen muualle Eurooppaan 1500-luvun tietamilla. Skandinavian se saavutti vasta paljon myohemmin.

Nimityksen alkupera [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Italialainen Giorgio Vasari , taidemaalari ja arkkitehti , joka tunnetaan myos taidehistorioitsijana ja taidekriitikkona, julkaisi sanan rinascita kirjassaan Taiteilijaelamakertoja ( Vite eli Vite de’ piu eccellenti architetti, pittori, et scultori Italiani 1550?1556). ^[4] Tama taiteiden uudelleensyntymaa tarkoittava sana oli tosin ollut jo tiedossa Leon Battista Albertin ajoilta. Kasite yleistyi lansieurooppalaiseen kielenkayttoon kuitenkin vasta 1800-luvulla. Ranskankielista sanaa renaissance alkoivat kayttaa ranskalainen Jules Michelet 1820- ja 1830-luvuilla (kaannoksena italiankieliselle sanalle rinascimento ) ja myohemmin sveitsilainen Jacob Burckhardt 1860-luvulla ilmaisuna, joka sananmukaisesti tarkoittaa uudelleensyntymista.

Antiikin ihailu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Renessanssin ajattelulle on tyypillista antiikin arvojen ja seka kirjallisuutta etta kuvataiteita koskevien kauneuskasitysten ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisen suodattimen lapi katsottuna. Humanistit kertoivat loytaneensa uudelleen keskiajalla unohduksissa olleita antiikin kirjailijoita ja filosofeja , ja kaannattaneensa jo kadonneeksi luultuja teksteja paitsi arabeilta , jotka olivat kaantaneet keskiajalla kreikkalaisia teoksia arabiaksi, myos suoraan nyt lanteen tuoduista kreikankielisista kasikirjoituksista. Myohemmin on loytynyt myos keskiajalla tehtyja kaannoksia suoraan kreikasta latinaan, mutta humanistit halusivat vahatella niiden merkitysta. ^[5]

Bysantin valtakunnan loppuvuosikymmenien aikana ja erityisesti Konstantinopolin osmanivalloituksen (1453) jalkeen lanteen oli saapunut kreikantaitoisia oppineita, mika laajensi myos humanistien kielitaitoa. Kirjoitetun tekstin ja uusien aatteiden leviamiseen vaikuttivat huomattavasti Gutenbergin kehittamat kirjapainotaitoon liittyvat parannukset, kuten irtokirjasimet.

Kapitalismin kehto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Renessanssiin voidaan liittaa myos muita kuin tarkkaan ottaen kulttuurisia ilmioita. Italialaisissa kaupunkivaltioissa kehittyi renessanssin aikana myos orastava varhaiskapitalismi . Katolinen kirkko oli keskiajalla suhtautunut voitontavoitteluun suhteellisen nuivasti, ja koronkiskonta toiselta kristitylta katsottiin synniksi. Aktiiviseen voitontavoitteluun siirryttaessa tuotto oli suuri ja italialaiset kauppakaupungit saavuttivatkin taloudellisen kukoistuksen renessanssin aikana. Renessanssi nivoutuu keskeisesti ns. uuteen aikaan , joka toi mukanaan yhteiskunnallisena muutoksena keskitetyt valtiot entisten feodaalivaltioiden tilalle.

Monta renessanssia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskiajan historian tutkijat ovat korostaneet klassisen humanismin ja renessanssien olevan toistuvia kulttuuri-ilmioita myos keskiajan kuluessa. Laajimmin hyvaksytyksi ovat tulleet ajatus niin sanotusta karolingisesta renessanssista seka Charles Homer Haskinsin vaite niin sanotusta 1100-luvun renessanssista . Naille molemmille ajanjaksoille leimallista oli entista voimakkaampi kiinnostus klassista, erityisesti latinankielista kirjallisuutta kohtaan.

Ilmaisua renessanssi kaytetaan nykyaan myos laajemmassa merkityksessa, jolloin lahes mika tahansa uusi kulttuuri-ilmio tai -tyyli voi kokea renessanssin, siis uudelleensyntyman ja uudelleen muotiin tulon. Esimerkiksi The Harlem Renaissance ( Harlemin renessanssi ) tarkoittaa aikaisemmin nimityksella The New Negro Movement (Uusi mustien liike) kutsuttua 1900-luvun alussa ja varsinkin 1920-luvulla esiintynytta afrikkalaisamerikkalaista kirjallisuutta, taidetta, musiikkia, tanssia ja yhteiskuntakritiikkia, joka alkoi kukoistaa New Yorkin Harlemin kaupunginosassa.

Synnyn syita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kysytaan, miksi esimerkiksi Italian Firenzessa syntyi renessanssi. Selvaa syyta renessanssin syntyyn ei ole saatu selville. Eras vanhimpia selityksia on, etta Medici -suvun antama tuki, erityisesti Lorenzo de’ Medicin aikana, olisi luonut pohjan taide-elaman kehittymiselle. Tama vuorostaan johti renessanssiin. Renessanssin alku voidaan kuitenkin ajoittaa jo vuosiin 1410?1420, aikaan ennen Medicien valtaan nousua.

Suurmiesteorian mukaan Donatello , Brunelleschi ja Michelangelo olivat neroja , jotka omalla panoksellaan aikaansaivat renessanssin. Tama on kehapaatelma, joka ei pysty selittamaan niita olosuhteita, joissa naiden kolmen neron vaikutus saattoi toteutua. Yksiloteorian kehittyminen on samankaltainen vaite kuin edella. Sen mukaan vaitetaan, etta tapahtui muutos keskiajan kollektiivisesta neutraaliudesta renessanssin yksinaiseen neroon.

Renessanssin syntyyn on katsottu olevan syyna myos muun muassa Bysantista Italiaan saapuneet pakolaiset, jotka toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja herattivat uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Bysantissa antiikin kulttuuri oli elanyt yli koko keskiajan, ja siella kolme perintoa ? kreikkalainen, roomalainen ja kristillinen ? olivat kaikki nivoutuneet toisiinsa.

Mustan surman teorian mukaan arvioidaan, etta Euroopan vaestosta kuoli 1300-luvulla noin 70 miljoonasta noin 20 miljoonaa. Rutto ei valinnut kohteensa saatya, ikaa tai varallisuutta, eika kristinuskon mukaan silta voinut suojautua maksamalla aneita, tunnustamalla syntejaan tai muullakaan tavalla. Taman teorian mukaan juuri musta surma aiheutti kristillisen maailmankuvan saroilemisen, mika johti taas siihen, etta tamanpuoleista elamaa ajateltiin enemman kuin kuoleman jalkeista. Tama seikka yhdessa Gutenbergin kirjapainon (1450-luvulla) ja kreikkalais-roomalaisten humanististen filosofioiden laaja leviaminen loivat sen alyllisen ilmaston, joka edisti humanismin ilmestymista seka kiinnostusta ihmista itseaan kohtaan.

Renessanssiajan merkittavia henkiloita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 1100-luvun renessanssi
• Islamin kulta-aika
• Kiinan renessanssi
• Renessanssifilosofia
• Renessanssin musiikki
• Renessanssin taide

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Burckhardt, Jacob:  Italian renessanssin sivistys . (Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860.) Suomentanut A. A. Koskenjaakko (1. painos 1956.) 2. painos: Laatukirja. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23524-5 .
• Hauser, Arnold: The Social History of Art 2: Renaissance, Manierism, Baroque. Routledge & Kegan Paul, 1977 [1951].
• Stier, Richard:  The Unrepentant Renaissance: From Petrarch to Shakespeare to Milton . Chicago: The University of Chicago Press, 2011. ISBN 978-0-226-77751-1 .
• Vasari, Giorgio: Taiteilijaelamakertoja Giottosta Michelangeloon . Suomentanut Pia Manttari. Kustannusosakeyhtio Taide, Helsinki 1994.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renessanssi Wikimedia Commonsissa