Ranskan konsulaatti oli Ranskan hallitus vuosina 1799?1804. Se perustettiin niin sanotun Brumairekuun 18. paivan vallankaappauksen (9. marraskuuta 1799) jalkeen, jossa aiempi direktoriohallitus syostiin vallasta. Konsulaatin perustana oli vuoden VIII perustuslaki , jonka mukaan toimeenpanovalta tuli jakaa kolmen konsulin kesken. Kaytannossa ensimmainen konsuli Napoleon Bonaparte oli jo tuolloin maan todellinen johtaja ja kaksi muuta konsulia toimivat lahinna keulakuvina. ^[1] Siirtymavaiheessa kahtena muuna konsulina toimivat Emmanuel Joseph Sieyes ja Roger Ducos . Sieyes oli alkujaan laatinut toisenlaisen esityksen kaappauksen jalkeiseksi perustuslaiksi, mutta Bonaparte korvasikin sen omalla versiollaan, joka mahdollisti hanelle suuremman vallan. Myohemmin kahtena muuna konsulina toimivat Jean Jacques Regis de Cambaceres ja Charles-Francois Lebrun . Napoleonin asema ensimmaisena konsulina vahvistettiin kansanaanestyksella helmikuussa 1800. Toisella kansanaanestyksella elokuussa 1802 hanen asemansa muutettiin elinikaiseksi.

Vuoden VIII perustuslain mukaan konsulit valittiin 10 vuoden kaudeksi. Lainsaadantovalta jaettiin 80-jasenisen senaatin, 100-jasenisen tribunaatin ja 300-jasenisen lakiasaatavan kokouksen kesken. Tribunaatti sai keskustella lakiesityksista, mutta ei aanestaa niista; lakiasaatava kokous sai aanestaa, muttei keskustella. Senaatti sai muuttaa perustuslakia ensimmaisen konsulin esityksesta. Konsulit valitsivat ensimmaisen senaatin jasenet ja senaatti vuorostaan tribunaatin ja lakisaatavan kokouksen jasenet. Lainsaadantoelinten jasenet oli valittava notaabeliluetteloista, jotka koottiin valillisilla vaaleilla. Miehilla oli periaatteessa yleinen aanioikeus. Muodollisesta demokratiasta huolimatta todellinen valta oli ensimmaisella konsulilla eli Napoleonilla, joka nimitti ministerit ja virkamiehet. ^[2] Hallitus sai oikeuden myos lakien saatamiseen ja vallasta riisuttu parlamentti jai lahinna kumileimasimen asemaan. ^[1] Valtakunnan neuvoston ja senaatin kautta Napoleon saattoi kaytannossa myos ajaa muutoksia lainsaadantoon ja perustuslakiin. Lisaksi han oli asevoimien ylipaallikko ja vastasi Ranskan ulkopolitiikasta. Lainsaadantoelimet eivat missaan vaiheessa toimineet itsenaisesti ja oppositiohenkiset edustajat erotettiin vuonna 1802 tribunaatista. ^[2]

Muita konsulaatin ajan merkittavia poliitikkoja olivat ulkoministeri Charles Maurice de Talleyrand seka poliisiministeri Joseph Fouche . ^[2]

Konsulaatin aika paattyi vuonna 1804, jolloin Napoleon kruunautti itsensa keisariksi. ^[1] Myos keisariudesta oli sita ennen jarjestetty kansanaanestys, jossa aiempien tavoin kansan hyvaksynta oli lahes yksimielinen. ^[3] Seuraava vaihetta Ranskan historiassa kutsutaan ensimmaiseksi keisarikunnaksi .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan konsulaatti Wikimedia Commonsissa