Ranskan Guayana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee Ranskan hallintoaluetta. Sita ei tule sekoittaa Guyanaan tai Ranskan Guineaan .
Ranskan Guayana
Guyane

lippu vaakuna
Sijainti
Hallinto
Hallintopaakaupunki Cayenne
viralliset kielet ranska
Alueneuvoston
puheenjohtaja 		Rodolphe Alexandre
Departementit Guayana
Arrondissementit 2
Kantonit 19
Kunnat 22 [1]
Tilastotiedot
Pinta-ala 1 83 534 km²
Vakiluku (sijalla 26.)
 - 2016 arvio 262 527 [2]
 - 2014 vaestolaskenta 252 338 [2]
 - Vaestotiheys (2016) 3,14/km²

ISO 3166-2 : GF [3]

Ranskan Guayana ( ransk. Guyane ), viralliselta nimeltaan Guayanan merentakainen departementti ( ransk. Departement d’outre-mer de la Guyane ), on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue Etela-Amerikassa , Karibianmeren rannalla Surinamen ja Brasilian valissa. Osana Ranskaa se on myos osa Euroopan unionia ja euroaluetta .

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan Guyanan kartta.

Ranskan Guayana sijaitsee Etela-Amerikan pohjoisrannikolla, ja sen rajanaapuri lannessa on Suriname ja idassa ja etelassa Brasilia. Ranskan Guayana voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen alueeseen, rannikkotasankoon, keskiosien kukkulaiseen ylatasankoon ja etelan Tumuk Humak -vuoriin. Suurin osa sisamaasta on tihean sademetsan peitossa, ja maata halkovat useat joet. Tarkeimmat joet ovat Brasilian vastaisella rajalla virtaava Oyapock ja Surinamen vastaisen rajan Maroni . [4]

Ranskan Guayanaan kuuluvat Salutsaaret (ransk. Iles du Salut ). Sen aluetta on pyritty 1990-luvun lopusta lahtien kehittamaan myos turismia varten.

Paivantasaaja sijaitsee vain hieman Ranskan Guayanan etelapuolella, ja maan ilmasto onkin sen sijainnin takia trooppinen . Maa saa paljon sadetta, ja sen lampotilat vaihtelevat ympari vuoden 20 ja 32 asteen valilla. [5] Pasaatituulet vaikuttavat rannikon ilmastoon. [6]

Alueen etelaosissa sijaitsee Guayanan Amazonia -kansallispuisto . Se kattaa 40 % koko departementin pinta-alasta (3,4 hehtaaria), mika tekee siita seka Ranskan etta koko Euroopan unionin suurimman kansallispuiston. [7] [8]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaiset arkeologiset todisteet Ranskan Guayanan asukkaista ovat 5000-luvulta eaa. Arawakeja saapui 200-luvun lopulla, ja karibit ajoivat heidat pois 700-luvulla. Eurooppalaiset saapuivat Ranskan Guayanaan 1500-luvulla, mutta ensimmaiset siirtokunnat perustettiin vasta 1600-luvulla. Varhaisimmat siirtokunnat karsivat sisaisista ristiriidoista, huonoista suhteista intiaaneihin ja karusta elamanlaadusta, kuten keltakuume -epidemioista. [9]

Ranskalaiset perustivat vuonna 1643 alueen nykyisen hallintopaakaupungin, Cayennen . Virallisesti alue luovutettiin Ranskalle Bredan rauhassa vuonna 1667. 1600-luvun lopulla ranskalaiset toivat alueelle afrikkalaisia orjia , mutta orjuus kuitenkin lopetettiin vuonna 1848, mika romahdutti plantaasiviljelmille perustuneen hauraan talouden. Ranskan vallankumouksen jalkeen alueelle siirrettiin poliittisia rangaistusvankeja. [10] [11]

Ranskan Guayanaan kuljetettiin vuosina 1852?1953 yli 70 000 vankia. Mannermaalla ja Salutsaarilla oli useita rangaistuslaitoksia. Pirunsaarelle vietiin poliittisia vankeja, ja siella oli vankeudessa muun muassa ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus , joka tuomittiin syyttomana poliittisin perustein 1800-luvulla maanpetoksesta. Henri Charrieren kirja Vanki nimelta Papillon ja siita tehty elokuva toivat rangaistuslaitoksen yleisesti tunnetuksi. [12]

Sisamaassa sijaitseva Inini erotettiin vuonna 1930 hallinnollisesti erilliseksi siirtomaaksi, mutta vuonna 1946 se yhdistettiin jalleen Ranskan Guayanaan.

Ranskan Guayanasta tuli vuonna 1946 Ranskan merentakainen departementti. Maahan perustettiin vuonna 1964 Guayanan avaruuskeskus , joka on tuonut sinne paljon ulkomaalaisia tieteilijoita ja insinooreja ja tehnyt laheisesta Kourousta modernin kaupungin. Laosilaisia hmongeja muutti 1970-luvulla erityisesti Cacaoon ja Javouheyyn . Heita tuotiin maahan edistamaan maanviljelysta. [13]

Jokaisesta merentakaisesta departementista tehtiin vuonna 1974 oma alueensa, jonka johdossa oli alueneuvosto , mika tarkoitti myos Ranskan Guayanalle laajempaa autonomiaa. Samoihin aikoihin alkoivat itsenaisyysajatuksetkin saavuttaa laajempaa suosiota, ja 1970-luvun lopulla suurin puolue, Guayanan sosialistinen puolue , vaati autonomian laajentamista. Aariryhmittymat tekivat 1980-luvulla jopa pommi-iskuja Ranskan hallintoa vastaan. Tamankin jalkeen Ranskan Guayanassa on aika ajoin syntynyt levottomuuksia autonomian laajentamisen puolesta. [11]

Tammikuussa 2010 jarjestettiin kansanaanestys laajemmasta autonomiasta, mutta aanestajat hylkasivat mahdollisuuden. [14] Samana vuonna jarjestetyssa toisessa kansanaanestyksessa puolestaan hyvaksyttiin ehdotus departementin ja alueellisen neuvoston yhdistamisesta yhdeksi parlamentiksi. Parlamentin presidentista tuli jatkossa alueen johtohenkilo, joka korvasi vanhojen neuvostojen johtajat ja Ranskan nimittaman prefektin. [15]

Politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan Guayana on yksi Amerikan ranskalaisista departementeista yhdessa Antilleilla sijaitsevien Guadeloupen ja Martiniquen kanssa. Ne ovat myos Ranskan merentakaisia alueita ja kuuluvat kiinteasti Ranskan tasavaltaan ja nain myos Euroopan unioniin seka euroalueeseen . [16] [15]

Ranskan Guayanan parlamentti perustettiin 2011. Siina on 51 jasenta, ja sita johtaa alueneuvoston puheenjohtaja. Ranskan Guyanan ensimmaiset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2014 samaan aikaan Ranskan alue- ja paikallisvaalien kanssa. [17] Parlamentin puheenjohtajaksi valittiin 2014 Rodolphe Alexandre . [15]

Ranskan Guayanan parlamentin vastuulla ovat alueellinen yhteistyo, taloudellinen, yhteiskunnallinen, terveydenhuollollinen, kulttuurinen ja tieteellinen kehittaminen seka aluesuunnittelu. Se voi myos tehda Ranskan Guayanaan liittyvia lakiehdotuksia Ranskan paaministerille , ja sita konsultoidaan alueeseen liittyvissa laeissa. [18] Oman parlamentin lisaksi Ranskan Guayanasta valitaan kaksi edustajaa seka Ranskan senaattiin etta kansalliskokoukseen . [15]

Ranskan asevoimat yllapitavat Ranskan Guayanassa 2 100 sotilasta. He kuuluvat kolmeen rykmenttiin ja laivasto-osastoon. [19]

Aluehallinnollinen jako [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Departementti jakautuu kahteen arrondissementtiin ja 22 kuntaan. Kunnat on lueteltu vakilukuineen artikkelissa Luettelo Ranskan Guayanan kunnista . [1]

Talous ja liikenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan Guayanan departementin hallintokeskus Cayenne ilmakuvassa (2012).
Ariane 5 -kantoraketin laukaisu Kourousta .

Ranskan Guayanan merkittavimmat vientituotteet ovat puutavara , kala ja kulta . Alueen elintaso on Etela-Amerikan maihin verrattuna korkea. [14] Ranskan mannermaahan verrattuna alueen palkkataso on kuitenkin pienempi ja kotitaloushyodykkeet maksavat keskimaarin 12 % enemman. [20]

Syyskuussa 2011 Total ja Shell ilmoittivat laajasta oljyloydosta Guayanan rannikon edustalla. [21]

Nykyisin Ranskan Guayanan tunnetuin paikka lienee Kouroun kaupunki. Sen lahella sijaitsee Euroopan avaruusjarjeston (ESA) Guayanan avaruuskeskus , josta laukaistaan nykyisin Ariane 5 -kantoraketteja ja vuoden 2009 lopusta lahtien myos venalaisia Sojuz -kantoraketteja. Vuonna 2010 myos ESAn piirissa kehitetty Vega -kantoraketti tulee kayttamaan Kouroun avaruuskeskusta laukaisuihinsa. [22] Avaruuskeskuksen turvallisuuspalvelut tuottaa Ranskan muukalaislegioona . [23]

Kansainvaliset lentomatkustajat saapuvat Cayenne ? Felix Ebouen lentoaseman ( ransk. Aeroport de Cayenne ? Felix Eboue ) kautta. [24] Lentoasema sijaitsee 13,5 kilometria Cayannesta lounaaseen. [25] Kaksi viidesosaa Ranskan Guayanan teista on paallystettyja, mutta sisamaan tieverkosto on kehittymatonta. Osissa maan joista pystyy purjehtimaan pienilla merialuksilla, mutta paaosassa joista pystyy purjehtimaan vain matalapohjaisilla aluksilla. [15]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan tilastokeskus arvioi, etta vuonna 2016 Ranskan Guayanassa asui 262 527 ihmista. [2] Maan suurin kaupunki on hallintokeskus Cayenne , jossa asui 54 709 ihmista (2013). Seuraavaksi suurimmat kunnat olivat vuonna 2013 Saint-Laurent-du-Maroni (41 515 as.), Matoury (30 244 as.), Kourou (25 793 as.) Remire-Montjoly (21 638 as.), Macouria (10 721 as.) ja Maripasoula (10 477 as.). [1]

Ranskan Guayanan vaestonkasvu oli keskimaarin 2,4 prosenttia vuodessa vuosien 2009?2014 aikana. Vaikka vaestonkasvu onkin korkeampaa kuin muissa Ranskan Karibian alueen departementeissa, Ranskan Guayanassakin se on hieman hidastanut. Viela vuosina 1999?2009 vaestonkasvu oli 3,6 prosenttia vuodessa. Vaestonkasvu perustuu luonnolliseen kasvuun, silla vertailuaikana maastamuutto ja maahanmuutto oli lahes tasoissa. [26]

Syntyvyys on kasvanut selvasti vuosien 2010?2015 aikana. Synnytysten maara kasvoi tuon aikana noin 11 prosenttia, ja vuonna 2015 Ranskan Guayanassa syntyi noin 6 800 lasta. 44 prosenttia lapsista syntyi ranskalaisille vanhemmille, 29 prosenttia vanhemmille, joista toinen oli ulkomaalainen, ja 27 prosenttia ulkomaalaisille vanhemmille. Kokonaishedelmallisyysluku oli vuonna 2015 perati 3,6 lasta naista kohden. [26]

Suurin osa Ranskan Guayanan asukkaista on sekoittunut etniselta taustaltaan. [27] CIA:n julkaiseman The World Factbookin mukaan vuonna 2006 alueen asukkaista 66 % oli taustaltaan mustia tai mulatteja, 12 % valkoisia, 12 % alkuperaiskansoihin kuuluvia, seka intialais- ja kiinalaistaustaisia ja 10 % muun taustaisia. [28] Alkuperaiskansoihin kuuluvien kokonaismaara on noin 4 000. Toinen merkittava vahemmisto ovat karanneista orjista polveutuvat maroonit, jotka asettuivat alueen sisamaahan. [27]

Ranskan Guayanan asukkaat puhuvat kielenaan ranskaa ja Ranskan Guayanan kreolia . Ranska on alueen ainut virallinen kieli. [14] Sisamaan alkuperaiskansat kayttavat omia kieliaan, ja afrikkalaistaustaiset asukkaat puhuvat takitakiksi kutsutta pidgin -englantia. [4]

Keskimaarainen elinika oli vuonna 2014 miehilla yli 77 vuotta ja naisilla melkein 84 vuotta. Miesten elinika oli tippunut kolmella kuukaudella ja naisten noussut kuudella kuukaudella edellisesta vuodesta. Ranskan Guyana on 2000-luvulla ottanut kiinni muun Ranskan keskimaaraista elinikaa, silla viela 2000-luvun alussa miehet ja naiset elivat noin nelja vuotta vahemman kuin muut ranskalaiset, kun vuonna 2014 ero oli enaa alle kaksi vuotta. Kasvanut elinajanodotus johtuu erityisesti imevaiskuolleisuuden vahenemisesta: 2000-luvun ensimmaisen vuosikymmenen puolivalissa ainakin 10 lasta 1000:sta syntyneesta kuoli ennen ensimmaista ikavuottaan. Vuonna 2014 imevaiskuolleisuus oli enaa 8 lasta 1000 syntynytta kohti. [26]

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arkikulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan Guayanan kulttuuri heijastaa vaeston monipuolisia sukujuuria. Kaupungeissa on vallalla sekoittunut kreolikulttuuri, jossa keskeisessa asemassa ovat varikkaat asusteet, afrikkalaiset, itaintialaiset ja ranskalaiset tanssit ja festivaalit. [15]

Kirjallisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan Guayanan kirjallisuuden alla voidaan erottaa Ranskassa ja Ranskan Guayanassa ranskaksi ja toisaalta Ranskan Guayanan kreoliksi kirjoittaneet kirjailijat. Lisaksi kirjallisuutta on syntynyt jonkin verran maroonien ja intiaanien keskuudesta. Yhteista kaikille kirjallisuusperinteille on identiteettiin, kuten variin, yhteiskuntaluokkaan, kieleen ja etnisyyteen, liittyvat konfliktit. [29]

Tunnettuja Ranskan Guyanalaisia kirjailijoita ovat muun muassa Alfred Parepou , joka kirjoitti vain kreoliksi, ja Rene Maran , joka voitti 1921 Goncourt-palkinnon . Leon-Gontran Damas oli puolestaan martiniquelaisen Aime Cesairen ja senegalilaisen Leopold Sedar Senghorin ohella Negritude -aatteen keskeisimpia perustajia. Hanen tuotantoonsa kuuluu runoja ja esseita. 2000-luvun tunnetuimpiin ranskanguayanalaisiin kirjailijoihin kuuluvat runoilija ja naytelmakirjailija Elie Stephenson ja runoilija ja romaanikirjailija Serge Patient . [29]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Baert, Xavier: Arkistoitu kopioRecensement de la population en Guyane. 244 118 habitants au 1er janvier 2013  (pdf-julkaisu ja/tai xls-taulukko) 2016-01. Insee Antilles-Guyane, insee.fr. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 26.1.2017. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c R Population de 1968 a 2016 Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques. Viitattu 17.4.2017. (ranskaksi)
  3. ↑ Alpha-2 name: GF. Short name lower case: French Guiana iso.org. Viitattu 26.1.2017. (englanniksi) , (ranskaksi)
  4. ↑ a b French Guiana Countries and their Cultures . Everyculture.com. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Un peu de geographie... Conseil General de Guyane. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  6. ↑ French Guiana Weather WorldAtlas . Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Le Parc amazonien de Guyane L'Office francais de la biodiversite . 2024. Viitattu 23.5.2024. (ranskaksi)
  8. ↑ Le Parc amazonien de Guyane fete ses 10 ans sous la pression maintenue de l'orpaillage illegal Outre-mer la 1ere . 18.7.2017. Viitattu 23.5.2024. (ranskaksi)
  9. ↑ Un peu d’histoire... Conseil General de Guyane. Arkistoitu 11.6.2010. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  10. ↑ Maailma tanaan: Etela-Amerikka , s. 34. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6 .
  11. ↑ a b The Rough Guide to South America . London: Rough Guides, 2004. ISBN 1-85828-907-6 . Google Books (viitattu 8.6.2014). (englanniksi)
  12. ↑ An exceptional history Arianespace . Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  13. ↑ History Lonely Planet . Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Regions and territories: French Guiana BBC News . BBC. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f French Guiana Encyclopædia Britannica . 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Economic, Social and Territorial Situation of French Guiana, s. 15.
  17. ↑ Economic, Social and Territorial Situation of French Guiana, s. 27.
  18. ↑ Organisation politique CTGuyane. Viitattu 17.4.2017. (ranskaksi)
  19. ↑ IISS:  The Military Balance 2017 , s. 115. Routledge, 2017. ISBN 978-1857439007 . (englanniksi)
  20. ↑ French Guiana: The part of South America facing a total shutdown BBC News . BBC. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
  21. ↑ Du petrole decouvert au large de la Guyane francaise Planete . 9.9.2011. Viitattu 27.1.2017. (ranskaksi)
  22. ↑ Europe’s Spaceport ESA. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Jungle rockets in French Guiana The Japan Times . 22.1.2002. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  24. ↑ French Guiana flights Lonely Planet . Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Aeroport de Cayenne - Felix Eboue aeroport.fr. Viitattu 26.1.2017. (ranskaksi)
  26. ↑ a b c Remi Charrier: Synthese demographique de la Guyane - Une demographie toujours dynamique Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques. Viitattu 17.4.2017. (ranskaksi)
  27. ↑ a b French Guiana World Directory of Minorities and Indigenous Peoples . Minority Rights Group International. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
  28. ↑ French Guiana The World Factbook . CIA. Arkistoitu 5.2.2017. Viitattu 17.4.2017. (englanniksi)
  29. ↑ a b ”Literature of French Guiana.” Teoksessa Encyclopedia of African-American Culture and History . Thomson Gale, 2006. Encyclopedia.com (viitattu 17.4.2017). (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Etela-Amerikan valtiot

  Argentiina | Bolivia Bolivia | Brasilia Brasilia | Chile Chile | Ecuador Ecuador | Guyana Guyana | Kolumbia Kolumbia | Paraguay Paraguay | Peru Peru | Suriname Suriname | Uruguay Uruguay | Venezuela Venezuela

Itsehallintoalueet: Etela-Georgia ja Etelaiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Vali-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranskan_Guayana&oldid=22404519 ”