Rallin EM-sarja
(
engl.
FIA European Rally Championship
) on
Kansainvalisen autoliiton FIA:n
Euroopassa vuosittain jarjestama
rallikilpailujen
sarja, jossa ratkaistaan kuljettajien, kartanlukijoiden ja tallien Euroopan mestaruudet. Nykyisin sarjaan kuuluu kahdeksan rallia, joista puolet ajetaan asfaltti- ja puolet sorateilla.
Sarja on perustettu vuonna 1953, ja EM-tittelit on ratkottu sen jalkeen joka vuosi. Historian monien eri vaiheiden jalkeen EM-sarja on nykyaan arvostetuimpia FIA:n alueellisia rallimestaruussarjoja. Suomalaiskuljettajista rallin Euroopan mestaruuden ovat voittaneet
Rauno Aaltonen
(1965),
Pauli Toivonen
(1968),
Juho Hanninen
(2012) ja
Esapekka Lappi
(2014).
Rallin EM-sarja perustettiin vuonna 1953, ja se oli parinkymmenen vuoden ajan yksi maailman ehdottomasti arvostetuimmista rallisarjoista. 1960-luvulla Euroopan mestareiksi kruunattiin mm. suomalaiset rallilegendat
Rauno Aaltonen
ja
Pauli Toivonen
. Autonvalmistajien kiinnostus EM-sarjaa kohtaan alkoi kuitenkin laskea 1970-luvulla, kun vuonna 1970 perustettiin MM-sarjaa edeltanyt Autonvalmistajien kansainvalinen mestaruussarja, johon EM-sarjasta siirtyi seitseman rallia. Varsinaisen
MM-sarjan
perustaminen vuonna 1973 ja MM-titteleiden jakaminen vuodesta 1979 alkaen myos kuljettajille vahensivat EM-sarjan kiinnostavuutta edelleen.
[1]
1970-luvulla rallien lukumaara EM-sarjassa kasvoi hurjaa vauhtia. Vuosikymmenen alussa EM-status oli vuosittain noin parillakymmenella kilpailulla, mutta vuosikymmenen lopulla lukumaara lahenteli jo viittakymmenta. Samalla kun rallien maara kasvoi, EM-sarjassa otettiin 1970-luvulla kayttoon rallikohtaiset pistekertoimet (1?4), joilla rallista saatavien EM-pisteiden maara kerrottiin. Arvostetuimmista kilpailusta pisteita sai siis nelinkertaisesti verrattuna ralleihin, joiden kerroin oli 1. Rallien hurja lukumaara ja eri kertoimet tekivat EM-tilanteen kehittymisen seuraamisesta kauden aikana hyvin vaikeaa, etenkin kun EM-tittelista kilpailevat kuljettavat eivat valttamatta osallistuneet lainkaan samoihin kilpailuihin. Tilanne ei juuri helpottunut, kun kertoimet muutettiin 1980-luvun lopulla muotoon 2-5-10-20, mika lisasi arvostetuimpien rallien painoarvoa. EM-sarjaan kuuluvien rallien lukumaara kuitenkin sailyi viidenkymmenen tuntumassa aina vuoteen 2003 saakka.
[1]
[2]
Ennatysvuonna 1998 sarjaan kuului perati 58 kilpailua.
[3]
Vuonna 2004 EM-sarjaan tehtiin suuria uudistuksia, kun kilpailujen lukumaaraa pudotettiin edelliskauden viidestakymmenesta yhdeksaan. Uudistetuun sarjaan otettiin mukaan ainoastaan rallit, joiden pistekerroin oli ollut 20. Muista kilpailuista muodostettiin alueellisia rallicupeja. Samalla pistekertoimista luovuttiin ja pisteita jaettiin kahdeksalle parhaalle FIA:n muistakin luokista tutulla kaavalla 10-8-6-5-4-3-2-1. Myohemmin sarjan saantoja muutettiin viela niin, etta kunkin kilpailupaivan nopeimmille alettiin jakaa bonuspisteita (3-2-1), minka toivottiin kannustavan rallissa jo keskeyttaneita kuljettajia jatkamaan kilpailua seuraavana paivana. Lisaksi EM-pisteita saivat vain koko sarjaan ilmoittautuneet kuljettajat. Talla pyrittiin siihen, etteivat vain yksittaisiin kilpailuihin osallistuvat paikalliset kuljettajat sotkisi kilpailua EM-tittelista. Vuonna 2010 siirryttiin muiden FIA-kilpasarjojen tapaan pistelaskukaavaan 25-18-15-12-10-8-6-4-2-1 ja kilpailupaivabonukset jaettiin viidelle parhaalle 7-5-3-2-1.
[1]
[2]
Seuraava huomattavampi muutos EM-sarjaan tapahtui vuonna 2013, kun se yhdistyi vuonna 2006 perustetun kansainvalisen
Intercontinental Rally Challenge
(IRC) -rallisarjan kanssa. Samalla EM-sarjalle saatiin promoottori, kun IRC-sarjan promoottorina toiminut
Eurosport
siirtyi sarjojen yhdistymisen myota EM-sarjan promoottoriksi.
[4]
Uudistuneeseen sarjaan otettiin mukaan kilpailuja seka edelliskauden EM-sarjasta etta IRC:sta.
[2]
Vuonna 2020 EM-sarjan pisteidenlaskujarjestelmaa uudistettiin jalleen. Pisteita alettiin jakaa jokaisen kilpailun 15 parhaalle kaavalla 30-24-21-19-17-15-13-11-9-7-5-4-3-2-1. Lisaksi kunkin kilpailupaivan viidelle parhaalle jaettavia bonuspisteita vahennettiin kaavan 5-4-3-2-1 mukaiseksi.
[5]
Vuonna 2022 EM-sarjan promoottoriksi vaihtui
rallin MM-sarjan
promoottorina toimiva WRC Promoter GmbH -yhtio. Kayttoon otettiin muun muassa MM-sarjasta tuttu Power Stage -erikoiskoe ja kilpailupaivakohtaisista bonuspisteista luovuttiin. Lisaksi jokainen erikoiskoe alettiin televisioida ja striimata suorana lahetyksena.
EM-sarjassa kilpaillaan nykyisin kolmessa yleisessa luokassa ja yhdessa junioriluokassa. Paaluokka
ERC
on tarkoitettu
Rally2
-luokitelluille autoille,
ERC3
-luokassa kilpaillaan
Rally3
-autoilla ja
ERC4
-luokassa seka
Rally4
- etta
Rally5
-autoilla.
Junioreiden
EM-sarja on tarkoitettu korkeintaan 27-vuotiaille kuljettajille, ja se ajetaan Rally4- ja Rally5-autoilla.
[6]
Naiden lisaksi on myos muita EM-rallien yhteydessa jarjestettavia oheissarjoja. Tallainen on esimerkiksi
ERC Open
-luokka, josta ei jaeta virallista
FIA:n
mestaruustittelia ja johon voi osallistua Rally2 Kit- ja RGT-luokitelluilla autoilla seka vanhan N4-ryhman autoilla.
Toksport
-talli jarjestaa omaa matalan kynnyksen sarjaa nimelta
Clio Trophy by Toksport WRT
, jossa ajetaan
Renault Clio Rally5
-autoilla. Lisaksi alle 28-vuotiaille kuljettajille jarjestetaan valikoiduissa EM-ralleissa
ERC-Michelin Talent Factory
-sarjaa, jossa ajetaan
Michelinin
renkailla varustetuilla Rally2-autoilla.
[6]
Lukuun ottamatta
koronaviruspandemian
sotkemaa kautta 2020 EM-sarja on koostunut vuodesta 2017 lahtien kahdeksasta eri puolilla
Eurooppaa
jarjestettavasta
rallikilpailusta
, joista noin puolet ajetaan asfaltti- ja puolet sorateilla. Yksittaisten rallien tulosten perusteella kilpailijoille jaetaan EM-pisteita, ja kauden paatyttya eniten pisteita kerannyt kuljettaja, kartanlukija ja talli kruunataan Euroopan mestareiksi. ERC-, ERC3- ja ERC4-luokissa yhteispisteisiin huomioidaan seitseman parasta kilpailua, junioreiden EM-sarjassa viisi parasta.
[6]
Siina missa MM-sarjassa kilpailutapahtumat kestavat valmisteluineen ja nuotituksineen noin viikon, EM-sarjan rallit ovat huomattavasti lyhyempia: ne kestavat vain nelja paivaa eli kaytannossa torstaista sunnuntaihin. Ensimmaiset puolitoista paivaa on varattu nuotitukselle, jonka jalkeen perjantaina jarjestetaan testierikoiskoe. Rally2-kilpailijat ajavat sen ensin kaksi kertaa lapi vapaana harjoituksena ja kolmannella kerralla aika-ajona, jonka tulosten perusteella kilpailijat saavat valita lahtopaikkansa rallin ensimmaiseen varsinaiseen kilpailupaivaan. Muut kilpailijat ajavat aika-ajon jalkeen oman shakedowninsa. Perjantai paattyy yleensa rallin viralliseen lahtoseremoniaan ja mahdollisesti lyhyeen yleisoerikoiskokeeseen.
[6]
Lauantai ja sunnuntai ovat varsinaiset kilpailupaivat. Kaudesta 2022 lahtien EM-rallit paattyvat sunnuntaina ajettavaan Power Stage -erikoiskokeeseen, josta jaetaan bonuspisteita EM-sarjaan. Power Stage -pisteet korvasivat kahdella aiemmalla kaudella jaetut paivakohtaiset bonuspisteet. Alla olevassa taulukossa on kerrottu, miten EM-pisteet ralleista jaetaan.
[6]
Ralleista jaettavat EM-pisteet
| Sija
|
1.
|
2.
|
3.
|
4.
|
5.
|
6.
|
7.
|
8.
|
9.
|
10.
|
11.
|
12.
|
13.
|
14.
|
15.
|
| Rallin lopputulokset
|
| Pisteet
|
30
|
24
|
21
|
19
|
17
|
15
|
13
|
11
|
9
|
7
|
5
|
4
|
3
|
2
|
1
|
| Bonuspisteet Power Stagen nopeimmille
|
| Pisteet
|
5
|
4
|
3
|
2
|
1
|
Kaudelle 2022 sarjan promoottoriksi tuli myos MM-sarjan promoottorina toimiva WRC Promoter GmbH -yhtio, minka johdosta vuodesta 2022 lahtien EM-rallien kaikki erikoiskokeet on
striimattu
maailmanlaajuisesti suorana WRC+-palvelussa.
[7]
Suomessa
sarjan televisio-oikeudet hankkinut
C More
nayttaa kaikki erikoiskokeet suorana kanavillaan ja
suoratoistopalvelussaan
.
[8]
| Kausi
|
Euroopan mestari
|
Auto(t)
|
Kartanlukija(t)
|
| 1953
|
 Helmut Polensky
|
Porsche 356 Coupe
Fiat 1100
|
Walter Schluter
,
 Gilberte Thirion
|
| 1954
|
Walter Schluter
|
DKW F91
|
Heinz Schellhaas
,
 Leif Nyborg
,
Siegfried Eikelmann
|
| 1955
|
Werner Engel
|
Mercedes-Benz 220
Mercedes-Benz 300SL
|
Heinz Straub
,
Gilbert Ambrecht
,
Helmut Rathjen
,
Leif Nyborg
|
| 1956
|
Walter Schock
|
Mercedes-Benz 300SL
Mercedes-Benz 220
|
Rolf Moll
|
| 1957
|
Ruprecht Hopfen
|
Saab 93
Borgward Isabella
|
Horst Boes
,
Kurt van Loesch
,
Wolf-Dieter Mantzel
ym.
|
| 1958
|
 Gunnar Andersson
|
Volvo PV444
Volvo PV544
|
Nils Fredrik Grøndal
,
Walter Karlsson
,
Wouter Elbers
,
Mike Widell
,
Niels Peder Elleman-Jacobsen
|
| 1959
|
 Paul Coltelloni
|
Citroen ID 19
Citroen DS 19
|
Henri Marang
,
Claude Desrosiers
,
Finn H. Kopperud
,
Georges Houel
ym.
|
| 1960
|
Walter Schock
|
Mercedes-Benz 220
|
Rolf Moll
|
| 1961
|
Hans-Joachim Walter
|
Porsche 356
|
Hans Wencher
,
Ewald Stock
,
Paul Ernst Strahle
,
 John Sprinzel
|
| 1962
|
Eugen Bohringer
|
Mercedes-Benz 220 SE
|
Peter Lang
,
Hermann Eger
,
Brian Culcheth
|
| 1963
|
Gunnar Andersson
|
Volvo 122
Volvo PV544
|
Gunnar Haggbom
,
Walter Karlsson
,
Lennart Berggren
,
Johns Douglas
|
| 1964
|
Tom Trana
|
Volvo PV544
|
Gunnar Thermanius
,
Sune Lindstrom
|
| 1965
|
 Rauno Aaltonen
|
BMC Mini Cooper
|
Tony Ambrose
,
Anssi Jarvi
|
| 1966
|
Lillebror Nasenius
(Ryhma 1)
|
Opel Rekord
|
Bengt Frodin
,
Fergus Sager
|
 Sobiesław Zasada
(Ryhma 2)
|
Steyr-Puch 650 TR
|
Ewa Zasada
,
Kazimierz Osi?ski
|
| Gunter Klass
(Ryhma 3)
|
Porsche 911
|
Rolf Wutherich
,
Robert Buchet
|
| 1967
|
Sobiesław Zasada
(Ryhma 1)
|
Porsche 911 S
Porsche 912
Lancia Fulvia Coupe HF
|
Jerzy Dobrza?ski
,
Ryszard Nowicki
,
Ewa Zasada
,
Zenon Leszczuk
,
Eugeniusz Pach
,
Kazimierz Osi?ski
|
| Bengt Soderstrom
(Ryhma 2)
|
Ford Cortina
|
Gunnar Palm
|
| Vic Elford
(Ryhma 3)
|
Porsche 911
|
David Stone
|
| 1968
|
Pauli Toivonen
|
Porsche 911 T
|
Martti Tiukkanen
,
Martti Kolari
,
Urpo Vihervaara
|
| 1969
|
Harry Kallstrom
|
Lancia Fulvia
|
Gunnar Haggbom
|
| 1970
|
Jean-Claude Andruet
|
Alpine-Renault A110
|
Michele Veron
,
Michel Vial
David Stone
,
Jose Behra
|
| 1971
|
Sobiesław Zasada
|
BMW 2002 Ti
|
Marian Bie?
,
Andrzej Jaroszewicz
,
Ewa Zasada
,
Riszard Nowicki
,
 Nicolas Koob
|
| 1972
|
 Raffaele Pinto
|
Fiat 124 Sport Spider
|
Gino Macaluso
|
| 1973
|
Sandro Munari
|
Lancia Fulvia 1.6 Coupe HF
Lancia Stratos HF
|
Mario Mannucci
|
| 1974
|
Walter Rohrl
|
Opel Ascona 1.9 SR
|
Jochen Berger
,
Lars Carlsson
|
| 1975
|
Maurizio Verini
|
Fiat 124 Abarth
|
Francesco Rosetti
|
| 1976
|
Bernard Darniche
|
Lancia Stratos HF
|
Alain Mahe
,
Willi-Peter Pitz
|
| 1977
|
Bernard Darniche
|
Lancia Stratos HF
|
Alain Mahe
|
| 1978
|
Antonio Carello
|
Lancia Stratos HF
|
Maurizio Perissinot
|
| 1979
|
Jochi Kleint
|
Opel Ascona
Opel Kadett
|
Gunter Wanger
|
| 1980
|
 Antonio Zanini
|
Porsche 911 SC
Ford Escort RS 1800 MKII
|
Jordi Sabater
,
Manuel Perucho Vidal
,
 Miguel Oliveira
|
| 1981
|
Adartico Vudafieri
|
Fiat 131 Abarth
|
Arnaldo Bernacchini
|
| 1982
|
Antonio Fassina
|
Opel Ascona 400
|
Roberto Dalpozzo
|
| 1983
|
Miki Biasion
|
Lancia 037
|
Tiziano Silviero
|
| 1984
|
Carlo Capone
|
Lancia 037
|
 Sergio Cresto
|
| 1985
|
Dario Cerrato
|
Lancia 037
|
Giuseppe Cerri
|
| 1986
|
Fabrizio Tabaton
|
Lancia Delta S4
|
Luciano Tedeschini
|
| 1987
|
Dario Cerrato
|
Lancia Delta HF 4WD
|
Giuseppe Cerri
|
| 1988
|
Fabrizio Tabaton
|
Lancia Delta HF 4WD
Lancia Delta Integrale
|
Luciano Tedeschini
|
| 1989
|
Yves Loubet
|
Lancia Delta Integrale
|
Jean-Marc Andrie
|
| 1990
|
Robert Droogmans
|
Lancia Delta Integrale 16V
|
Ronny Joosten
|
| 1991
|
Piero Liatti
|
Lancia Delta Integrale 16V
|
Luciano Tedeschini
|
| 1992
|
Erwin Weber
|
Mitsubishi Galant VR-4
|
Manfred Hiemer
|
| 1993
|
Pierre-Cesar Baroni
|
Lancia Delta HF Integrale
Ford Escort RS Cosworth
|
Denis Giraudet
|
| 1994
|
Patrick Snijers
|
Ford Escort RS Cosworth
|
Dany Colebunders
|
| 1995
|
Enrico Bertone
|
Toyota Celica Turbo 4WD
|
Massimo Chiapponi
|
| 1996
|
Armin Schwarz
|
Toyota Celica GT-Four
|
Denis Giraudet
|
| 1997
|
Krzysztof Hołowczyc
|
Subaru Impreza 555
|
Maciej Wisławski
|
| 1998
|
Andrea Navarra
|
Subaru Impreza 555
|
Renzo Casazza
,
Alessandra Materazzetti
|
| 1999
|
Enrico Bertone
|
Renault Maxi Megane
|
Massimo Chiapponi
,
Nicola Arena
,
Fulvio Florean
,
 Michal Ko?i
|
| 2000
|
 Henrik Lundgaard
|
Toyota Corolla WRC
|
Jens-Christian Anker
|
| 2001
|
Armin Kremer
|
Toyota Corolla WRC
|
Fred Berssen
|
| 2002
|
Renato Travaglia
|
Peugeot 206 WRC
|
Flavio Zanella
|
| 2003
|
Bruno Thiry
|
Peugeot 206 WRC
|
Jean-Marc Fortin
|
| 2004
|
Simon Jean-Joseph
|
Renault Clio S1600
|
Jack Boyere
|
| 2005
|
Renato Travaglia
|
Renault Clio S1600
Mitsubishi Lancer Evo VII
|
Flavio Zanella
|
| 2006
|
Giandomenico Basso
|
Fiat Abarth Punto S2000
|
Mitia Dotta
|
| 2007
|
Simon Jean-Joseph
|
Citroen C2 S1600
Citroen C2 R2
|
Jack Boyere
|
| 2008
|
Luca Rossetti
|
Peugeot 207 S2000
|
Matteo Chiarcossi
|
| 2009
|
Giandomenico Basso
|
Fiat Abarth Punto S2000
|
Mitia Dotta
|
| 2010
|
Luca Rossetti
|
Fiat Abarth Punto S2000
|
Matteo Chiarcossi
|
| 2011
|
Luca Rossetti
|
Fiat Abarth Punto S2000
|
Matteo Chiarcossi
|
| 2012
|
Juho Hanninen
|
?koda Fabia S2000
|
Mikko Markkula
|
| 2013
|
 Jan Kopecky
|
?koda Fabia S2000
|
Pavel Dresler
|
| 2014
|
Esapekka Lappi
|
?koda Fabia S2000
|
Janne Ferm
|
| 2015
|
Kajetan Kajetanowicz
|
Ford Fiesta R5
|
Jarosław Baran
|
| 2016
|
Kajetan Kajetanowicz
|
Ford Fiesta R5
|
Jarosław Baran
|
| 2017
|
Kajetan Kajetanowicz
[9]
|
Ford Fiesta R5
|
Jarosław Baran
|
| 2018
|
 Aleksei Lukjanuk
|
Ford Fiesta R5
|
Aleksei Arnautov
|
| 2019
|
Chris Ingram
|
?koda Fabia R5
?koda Fabia R5 evo
|
Ross Whittock
|
| 2020
|
Aleksei Lukjanuk
|
Citroen C3 R5
|
Dmitri Jeremejev
,
Aleksei Arnautov
|
| 2021
|
Andreas Mikkelsen
|
?koda Fabia Rally2 evo
|
Ola Fløene
,
Jonas Andersson
,
Elliott Edmondson
|
| 2022
|
 Efren Llarena
|
?koda Fabia Rally2 evo
|
Sara Fernandez
|
| 2023
|
 Hayden Paddon
|
|
John Kennard
|
Lahde:
[2]
[10]