RCEP-sopimuksen jasenmaat.
Regional Comprehensive Economic Partnership
(
RCEP
) on
Aasian
ja
Tyynenmeren
alueen
vapaakauppasopimus
, joka allekirjoitettiin 15. marraskuuta 2020. Sopimusta oli neuvoteltu vuodesta 2012 saakka, ja sen allekirjoitti 15 maata. Mukana ovat
Kaakkois-Aasian maiden yhteistyojarjesto
Aseaniin kuuluvat
Brunei
,
Filippiinit
,
Indonesia
,
Kambod?a
,
Laos
,
Malesia
,
Myanmar
,
Singapore
,
Thaimaa
ja
Vietnam
seka
Australia
,
Etela-Korea
,
Japani
,
Kiina
ja
Uusi-Seelanti
.
[1]
Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.
[2]
[3]
RCEP-sopimuksen vaikutusalueella asuu yli kaksi miljardia ihmista, ja sen jasenmaat muodostavat noin kolmanneksen maailman
bruttokansantuotteesta
. Se onkin bruttokansantuotteella mitattuna maailman suurin kauppasopimus. Sopimus allekirjoitettiin Asean-huippukokouksen yhteydessa Vietnamin
Hanoissa
.
[1]
Kiinan uutisoitiin edistaneen sopimuksen syntymista esimerkiksi lupaamalla pienemmille kumppaneilleen apua koronavirusrokotteen saamiseksi.
[4]
Sopimuksen tarkoituksena on pienentaa
tullimaksuja
jasenvaltioiden valilla. Sopimuksessa on myos erilaisia maarayksia
immateriaalioikeuksista
, viestinnasta, finanssipalveluista, verkkokaupasta ja asiantuntijapalveluista. RCEP-sopimuksen jasenmailla on jo ennestaan ollut vapaakauppasopimuksia toistensa kanssa, mutta niissa on ollut enemman rajoituksia.
[5]
Sopimus ei kasittele ymparistonsuojelua eika tyontekijoiden oikeuksia sopijamaissa.
Verkkokaupan
on etukateen arvioitu olevan eras suurista sopimuksesta hyotyvista toimialoista.
[6]
[7]
Kauppasopimus astuu voimaan vasta sopijamaiden ratifioiduttua sen, mika voi vieda esimerkiksi vuoden.
Koronapandemian vuoksi virtuaalisesti neljanteen RCEP-kokoukseen kokoontuneet 15 sopijamaan johtajat antoivat sopimuksen allekirjoituksen ohessa 15. marraskuuta 2020 yhteisen julkilausuman, jossa he toivat esille vapaasopimuksesta pois jattaytyneen
Intian
tarkeyden mahdollisena sopijakumppanina. Samalla he toivat esille, etta Intia voi halutessaan liittya sopimukseen tulevaisuudessa.
[8]
Useat sopijamaat toivat neuvottelujen kuluessa selkeasti esille toiveensa Intian liittymisesta mukaan sopimukseen. Esimerkiksi Australia on suorasanaisesti kertonut kaipaavansa Intiaa mukaan; maalla ei ole ennestaan kahdenvalista vapaakauppasopimusta Intian kanssa. Toisaalta Intian paaministeri
Narendra Modi
on tuonut esille Intian ja Kiinan valisen kauppataseen olevan jo ennen sopimusta vuositasolla 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria alijaamainen Intialle. Tuontitariffien alenemisen pelataan aiheuttavan halpojen kiinalaisten tuotteiden vyoryn Intiaan, mika aiheuttaisi maiden valisen kauppataseen heikkenemisen entisestaan.
[9]
Intiassa haluttiin myos suojella haavoittuvana pidettya omaa elineinoelamaa, kuten tekstiilialaa, meijeri- ja maataloustuotantoa.
[10]
Meijerituotteita pelattiin tuotavan enenevasti esimerkiksi Australiasta ja Uudesta-Seelannista.
Intian ohella esimerkiksi
Bangladeshissa
vapaakauppasopimuksen vaikutuksia seurataan tarkasti, silla maa odottaa useiden RCEP-vapaasopimukseen mukaan liittyneiden
LDC
-kilpailjamaittensa (Myanmar, Laos ja Kambod?a) saavan hyotya taloutensa ja yhteiskuntansa kehitykseen esimerkiksi lisaantyneista investoinneista Kiinasta, Japanista ja Etela-Koreasta.
[11]
Myanmar, Laos ja Kambod?a ovat vahiten kehittyneina maina muita sopimusosapuolia suojatummassa asemassa, silla niiden on RCEP-vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan vapautettava ainoastaan 30 prosentista maiden valisesta keskinaisesta kaupasta tuontitariffeista, kun muut sopijamaat on velvoitettu poistamaan tariffit 65 prosentista keskinaisesta kaupastaan.
[12]
Vapaakauppasopimuksen verkkokauppaa koskevan 12. luvun mukaan, naiden kolmen maan ei myoskaan tarvitse viiteen vuoteen sopimuksen voimaanastumisesta avata verkkokaupankayntia muiden sopimuskumppaneiden tapaan.
[13]