Tama artikkeli kasittelee Ruotsin ja Puolan valista sotaa. Saksan hyokkayksesta Puolaan vuonna 1939 kertoo artikkeli
Puolan offensiivi
.
| Puolan sota
|
| Osa
kuusikymmenvuotista sotaa
|
| J. Lautuksen vuonna 1603 piirtama kuva vuoden 1601 Riian piirityksesta.
|
| Paivamaara:
|
1600?1629
|
| Paikka:
|
Liivinmaa ja Puola
|
| Lopputulos:
|
Ruotsin voitto
|
| Aluemuutokset:
|
Ruotsi sai koko Liivinmaan
|
|
| Osapuolet
|
|
Ruotsi
|
Puola-Liettua
|
Sigismund
Puolan sota
(myos
toinen Puolan sota
) oli sota
Puolan
ja
Ruotsin
valilla vuosina 1600?1629. Sodan syyna oli aikaisempi
Sigismundin
ja Kaarle-herttuan (myohemmin
Kaarle IX
)
kamppailu Ruotsin valtaistuimesta
seka
Saksalaisen ritarikunnan
jattaman
valtatyhjion hallinta Baltiassa
. Sota jakautui neljaan eri osaan, joiden valissa oli
aselepoja
. Se oli myos osa suurempaa niin sanottua
kuusikymmenvuotista sotaa
(1598?1661) Ruotsin ja Puolan valilla. Samaan sotaan kietoutui viela
Puolan ja Moskovan valinen sota 1605?1618
, jossa ruotsalaisia taisteli valilla venalaisten rinnalla, seka Ruotsin ja Venajan valinen sota (ns.
Inkerin sota
) 1611?1617.
Kaarle IX
Puolan sota alkoi vuonna 1600, kun Sigismund paatti valloittaa
Eestinmaan
Ruotsilta. Vaikka puolalaiset luulivat valloituksen olevan helppo, sotaonni kaantyi ja Ruotsi valtasi suurimman osan Puolan
Liivinmaasta
. Alkuvuonna 1601 puolalaiset saivat apuvoimia ja loivat ruotsalaiset
Kokenhausenin taistelussa
, ja hyokkaysvuoro vaihtui. 1602 Ruotsin hallinnassa oli enaa Pohjois-Liivinmaan suurimmat kaupungit ja 1604 enaa
Tallinna
,
Narva
ja
Parnu
.
Kesalla 1605 Ruotsi kokosi uuden sotavoiman ja nousi maihin
Riian
lahella, joka oli tarkoitus vallata ja piiritettiinkin. Puolalaisten piiritetyn kaupungin avuksi lahettama armeija loi perinpohjaisesti kolme kertaa suuremman Ruotsin armeijan 27. syyskuuta 1605
Kirkholman taistelussa
ja Kaarle IX valtti niukasti vangiksi joutumisen. Taman jalkeen sota jatkui hiljaisempana vuoteen 1608, jolloin ruotsalaiset hyokkasivat uudestaan kreivi
Ernst von Mansfeldin
johtamana, mutta puolalaiset torjuivat tamankin yrityksen. Aselepo solmittiin 1611 kun Kaarle IX kuoli ja kummatkin maat keskittyivat hyotymaan Venajan
sekasorron ajasta
.
Wolmar Farensbach hallitsi
Dunamunden
linnaa
Vainajoen
suulla Puolan alaisuudessa. 1616 han riitautui puolalaisten kanssa ja lupasi siirtya Ruotsin puolelle. Ruotsi otti haltuunsa
Parnun
, Dunamunden ja muutamia pienempia linnoja, mutta pienen
liettualaisen
armeijan saapuessa Farensbach vaihtoi taas puolta. Ruotsi menetti muut linnat, mutta Parnu jai sen hallintaan. Aselepo solmittiin kahdeksi vuodeksi marraskuussa 1618.
[1]
Rauhanneuvotteluiden epaonnistuttua Puolan kanssa (Sigismund ei suostunut luopumaan vaatimuksistaan Ruotsin kruunuun)
Kustaa II Aadolf
lahti hyokkaykseen Liivinmaalla kesalla 1621. Ensitavoitteena oli Riian valtaus. Riika antautuikin kuukauden piirityksen jalkeen syyskuussa. Muuta merkittavaa ei saavutettu ja heinakuussa 1622 solmittiin taas aselepo, joka kesti vuoteen 1625 asti.
Kustaa II Aadolf
Sotatoimia jatkettiin kesalla 1625. Kesan aikana Ruotsi valtasi Vainajoen rantojen linnat,
Vainanlinnaa
lukuun ottamatta, seka
Tarton
. Tammikuun 7. paivana
Puola-Liettuan
ja Ruotsin armeijat kohtasivat
Wallhofin taistelussa
, jossa muu armeija seurasi vieresta,
hakkapeliitat
kokeilivat Kustaan uutta taktiikkaa,
atakkia
, ja murskasivat vastustajansa. Wallhofin jalkeen maaliskuussa solmittiin uusi aselepo.
Preussin
alue pirstoutui kolmeen osaan saksalaisen ritarikunnan vallan luhistuessa 1525.
Lansi-Preussi
liitettiin maakuntana Puolaan, Ita-Preussista muodostettiin
Preussin herttuakunta
ja
Danzig
jatkoi vapaakaupunkina.
Brandenburgin
vaaliruhtinas
peri Preussin herttuakunnan 1618, jolloin vaaliruhtinas oli Preussin herttuana Puolan hallitsijan vasalli. Brandenburgin vaaliruhtinas Georg Vilhelm oli lisaksi Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin puolison Maria Eleonoran veli.
[2]
Kustaa II Adolf paatti siirtaa hyokkayksensa painopisteen lannemmaksi ja han nousi 25. kesakuuta 1626 joukkoineen maihin
Preussin
rannikolla
Pillaussa
(nykyinen
Baltijsk
). Joukkoja oli kaikkiaan kahdeksan jalkavakirykmenttia ja kolme skvadroonaa eli puolirykmenttia. Lisaksi Tukholmassa oli joukkoihin lisatty viela kaksi drabanttikomppaniaa, jolloin jalkavakea oli kaikkiaan 80 komppaniaa. Jalkavaen lisaksi oli yhdeksan komppaniaa ratsuvakea ja jonkin verran tykistoa. Joukot nousivat maihin lahes ilman vastarintaa, koska alueen varustamistyot oli aloitettu vasta kesakuun alussa, ja joukkojen siirrot olivat viela kesken.
[3]
Kustaa II Adolf siirsi laivoilla joukkojaan Passarge-joen suulle, jotta voitaisiin luoda Veikseliin ulottuva tukialue. Alt Passarge (nykyinen Stara Pasł?ka) vallattiin 29. kesakuuta rynnakolla, jolla murskattiin sinne ehtineiden noin 1 000 puolalaisen sotilaan vastarinta. Braunsbergista (nykyinen Braniewo) luotiin varuskuntakaupunki ja sinne jatettyjen joukkojen tuli vallata myos Ermelandin tarkeimmat kaupungit Wormditt (nykyinen Orneta), Guttstadt (Dobre Miasto) ja Mehlsack (Pieni??no). Heinakuun alussa joukot saavuttivat Veikselin ja vallattuaan Elbingin (nykyinen Elbl?g), Marienburgin (nykyinen Malbork) seka pienempia kaupunkeja Kustaa II Adolf sai hallintaansa Veikselin itaisen haaran. Lantisen haaran valvontaan saattamiseksi paatettiin vallata Dirschau, jonne marssittaessa vallattiin Mewe (Gniew) ja Stargard (Starogard Gda?ski). Kustaa II Adolfin toive Danzigin puolueettomuusjulistuksesta ei kuitenkaan toteutunut, vaikka vapaakaupungin kauppa oli estetty.
[2]
Ruotsalaisten eteneminen pysahtyi joukkojen hajaannuttua kaupunkien varuskunniksi. Kustaa II Adolf joutui odottamaan vahvistusten saapumista heina-elokuun vaihteessa, jona aikana Puola keskitti joukkojaan ruotsalaisten luoman sillanpaan ymparille. Vahvennuksina toimitettiin muun muassa Suomesta
Pohjanmaan jalkavakirykmentti
,
Porin laanin jalkavakirykmentti
seka kaikki ratsuvaen komppaniat. Tama asetelma jatkui seuraavat kolme vuotta, jolloin vuoroin puolalaiset ja ruotsalaiset etenivat vallaten alueita ja kaupunkeja.
[2]
1629 ruotsalaiset etenivat
Varsovaa
kohti, mutta heidat pysaytti yhdistynyt
saksalais
-puolalainen armeija 27. kesakuuta
Stuhmin taistelussa
. Syyskuun 16. paiva
solmittiin valirauha
kuudeksi vuodeksi
Altmarkissa
, mika vapautti Kustaan osallistumaan
kolmikymmenvuotiseen sotaan
Saksassa. Ruotsi sai koko Liivinmaan ja useiden Preussin satamien tullitulot (600 000
riikintaaleria
), jotka muodostivat kolmasosan Ruotsin budjetista tulevina vuosina.
Puolan sota toimi Ruotsin armeijan testilaboratoriona, jonka taisteluissa Kustaa II Aadolf testasi ja kehitti erilaisia vaihtoehtoja armeijansa uudistamiseksi. Nain armeija oli huomattavasti vastustajiaan edella, kun Kustaa lahti
kolmekymmenvuotiseen sotaan
vuonna 1630. Myos
Altmarkin valirauhassa
saavutetut tullitulot mahdollistivat riittavan suuren armeijan kokoamisen uutta sotaretkea varten.
- Childs, John:
Warfare in the Seventeeth Century
. Lontoo: Cassell, 2001.
ISBN 0-304-36373-1
.
- Arvi Korhonen:
Hakkapeliittain historia I
, WSOY Porvoo 1939.
- Lappalainen, Jussi T.:
Sadan vuoden sotatie
. Suomen sotilaat 1617?1721. Helsinki: SKS, 2001.
ISBN 951-746-286-7
.