Profetia
on suomen kielessa jumalallinen ilmoitus tai ennustus. Profetia-sanaperhe on alkujaan peraisin klassisesta kreikan kielesta, missa sen kaytto painottui jumalalliselle alueelle.
Profetia
on jumalien tahdon tulkintaa,
profetoiminen
on jumalien tulkkina toimimista ja
profeetta
on siihen erikoistunut henkilo.
[1]
Raamattu
esittaa profetoimisen yhtena
Pyhan Hengen
armolahjoista
(esim.
Room. 12:6
).
Profetia on vakiintunut nykykielten sanaksi juuri Raamatun valityksella. Kasite loytyy
Septuagintasta
,
Uudesta testamentista
ja muista varhaiskristillisista kirjoituksista.
[1]
Manfred Weippertin mukaan on kyse profetiasta, jos henkilo:
≫(a) tulee kognitiivisen kokemuksen (nayn, kuulohavainnon, audiovisuaalisen ilmion, unen tms.) kautta osalliseksi jumaluuden tai usean jumaluuden ilmestyksesta≫
seka
≫(b) on tietoinen talta jumaluudelta tai nailta jumaluuksilta saamastaan tehtavasta valittaa saamansa ilmestys joko kielellisessa muodossa ("profetia") tai ei-verbaalisenkommunikaation muodossa ("symbolinen teko" tai "tunnusteko") kolmannelle osapuolelle, ilmestyksen vastaanottajalle tai vastaanottajille≫
[1]
Weippert esittaa profetian kommunikaatioprosessina, joka koostuu neljasta osasta: 1) viestin jumalallisesta lahettajasta, 2) viestista (tai "ilmestyksesta") itsestaan, 3) viestin valittajasta eli profeetasta ja 4) sen vastaanottajasta. Naiden komponenttien pitaisi olla tunnistettavissa, jotta ilmiota tai tekstia olisi asianmukaista nimittaa profetiaksi.
[1]
David L. Petersen on arvostellut Weippertin maaritelmaa siita, etta se painottaa liikaa tietynlaista henkilokohtaista kokemusta profetian edellytyksena.
Martti Nissisen
mukaan myos "
tietoisuuden
" kasite kaipaisi tasmennysta, kun kysymys on jumalallisiksi uskotuista tai vaitetyista viesteista, joiden alkupera ei ole kenenkaan, ei edes profeetan itsensa todistettavissa. On myos kyseenalaista, riittaako profetian maaritelmassa pelkan yhdensuuntaisen viestinnan kuvaus vai pitaisiko sen ilmentaa laajemmin profetian sosiaalista dynamiikkaa.
[1]
