Poro on pohjoisessa Fennoskandiassa elava puolivilli kotielain , joka laiduntaa tuntureilla ja Metsa-Lapin alueella. Poron kantamuoto on peura ( Rangifer tarandus ), erityisesti tunturipeura ( R. tarandus tarandus ), ja kesyttaminen lienee tapahtunut myohaiskeskiajalla .

Suomessa porotaloutta saatelee poronhoitolaki, ja poronhoitoa tuetaan maa- ja metsatalousministerion maarittamalla summalla jokaista eloporoa kohti. Poronhoito on perinteinen saamelaisten elinkeino, mutta se on Suomessa siirtynyt pitkalti muiden kuin saamelaisten kasiin. Elaimet kerataan syksylla poroerotukseen lajittelua ja teuraselainten valintaa varten. Porot kootaan myos kesalla juhannuksen tienoilla vasojen merkintaa varten, jolloin niiden korviin leikataan puukolla omistajansa teot eli sanat (ns. poromerkki ).

Vuonna 2001 Suomessa oli 185 000 poroa. ^[1] Maa- ja metsatalousministerio asettaa porojen sallitun enimmaismaaran vuosikymmeneksi kerrallaan. Vuosina 2010?2020 suurin sallittu poromaara on 203 700 yksiloa. ^[2]

Ulkonako ja koko [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poro on sarvellinen hirvielain , jolla on lampoa hyvin eristava turkki. Sen ansiosta poro kestaa pohjoisen kylmat talvet. Turkissa on peitinkarvat, joissa on eristeena ilmalokeroita. Peitinkarvoja on neliosenttimetrilla yli 1 700 kappaletta. ^[3] Turkki on variltaan yleensa harmaan, vaaleanruskean ja valkoisen kirjava, mutta varitys vaihtelee eri yksiloiden kesken.

Urosporon paino voi olla 70?100 kg ja lapakorkeus jopa 127 cm; naarasporo on jonkin verran pienempi, 60?80 kg. ^[3] Vastasyntynyt vasa painaa 4?6 kg. ^[3] Poron pituus on hannasta turvan karkeen 150?210 cm. ^[3] Poron elinika voi olla 18?20 vuotta. ^[3]

Molemmilla sukupuolilla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain. ^[4] Poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Se saattaa kasvaa pituutta vuorokaudessa 2 senttimetria ja painoakin samassa ajassa puoli kiloa. ^[3]

Tapetum lucidum -kudoksen ansiosta silman valoreseptorit voivat ottaa talteen silman takaseinamasta heijastunutta valoa. Poro on ainoa nisakas, jonka tapetum lucidum vaihtaa varia: kesalla poron tapetum on kullankeltainen kuten nisakkailla yleensakin, mutta talveksi se muuttuu hohtavan siniseksi. Sinisena se heijastaa myos ultraviolettivaloa . Useimmilla elaimilla silman sarveiskalvo ja mykio suodattavat ultraviolettivalon, mutta porolla suurin osa uv-valosta paasee niista lapi. Nama piirteet kenties auttavat poroja havaitsemaan hamarassa jakalia , jotka heijastavat uv-valoa. ^[5]

Ravinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poro kuuluu marehtijoihin ja silla on nelja mahaa. Poron ravinnonkaytto vaihtelee vuodenaikojen mukaan ^{[6] [7]} . Kevaalla poro syo heinakasveja , saroja, varpuja, jakalaa ja puiden lehtisilmuja ^[6] . Kesalla porot syovat monipuolisesti erilaisia vihreita kasveja, joista tarkeimpia ovat ruohot ja kosteikkokasvit ^[6] , ja lisaksi koivun lehtia, jakalaa, heinaa ja ruohoa ^{[8] [9]} . Syksylla porot keraavat vararavintoa talvea varten syomalla sienia sarojen, ruohojen, heinien ja varpujen lisaksi ^[6] . Talvella, kun ravintoa on luonnossa vahemman, porot etsivat ensisijaisesti jakalaa. Poro pystyykin haistamaan jakalan metrin paksuisen hangen lapi. ^[3] Myos heinakasvit ja varvut kelpaavat porojen ravinnoksi, jos jakalaa ei ole tarpeeksi saatavilla. Tuulen pieksamilla ohutlumisilla alueilla porolle riittaa talvellakin matalaenergiset varvut, heinat ja saraheinat ^[10] . Jakalista poro suosii palleroporonjakalaa . Poron ruuansulatus yksinkertaistuu talvella ja potsin merkitys on erittain vahainen. Poro muistuttaa talvisin yksimahaista elainta ja talvi merkitsee porolle laihtumista ja jopa vain hengissaselviamista. Poro menettaa talvella normaalistikin noin viidenneksen painostaan. Nykyisin yleistynyt lisaruokinta on muuttanut tilannetta merkittavasti.

Kayttaytyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Porot elavat 5?500, joskus useammankin poron laumoissa eli tokissa, jossa ne vaeltelevat kilometreja paivassa etsien marehtimispaikkoja ja vetta. Joskus nuoret aikuiset tai urosporot saattavat vaellella yksinkin. Poron liikkuessa sen koparoista ^selvenna kuuluu naksahteleva aani ^[11] samaan tapaan kuin elandilla , joka mahdollisesti kayttaa sita laumaa koossapitavana viestintakeinona; nakseen tarkoitusta poroilla ei kuitenkaan ole tutkittu. ^[12]

Vaadin ja usein myos muu tokka puolustaa alle kolmikuista vasaa aggressiivisestikin uhkaavilta petoelaimilta. Poro uhkaa vihollista painamalla paan alas ja lahestymalla korahdellen tai parskahdellen. Jos vaara ei kaikkoa, vaadin joko luovuttaa ja pakenee vasansa kanssa tai hyokkaa puskemalla ja potkimalla uhan kimppuun. Yleensa yksinainen vaadin ja vasa kuitenkin juoksevat pakoon. On myos tavallista, etta 2?10 vaadinta muodostavat vasojensa kanssa pienen tokan, jonka kanssa ne vaeltavat vasojen ollessa alle puolivuotiaita. ^lahde?

Poro on yksi sosiaalisimmista sorkkaelaimista . Luonnossa tavattava poro pakenee ihmista, mutta vankeudessa ne kayttaytyvat yleensa uteliaasti ja pelottomasti. Syksylla kiima-aikaan taysikasvuiset hirvasporot voivat olla vaarallisia myos ihmiselle jos niita hairitaan. Hirvakset ottavat rajuja sarvikahakoita vaatimista keskenaan siihen saakka, etta toinen osapuoli joko alistuu tai saa surmansa. Hirvasporo voi otaksua talloin myos ihmisen kilpailijaksi ja hyokata taman kimppuun. ^lahde?

Nimitykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poroilla on useita nimityksia ian ja sukupuolen mukaan. Porouroksista kaytetaan nimitysta hirvas , ja naaraille vastaava termi on vaadin . Pohjoissaameksi vastaavat nimitykset ovat sarvvis seka aldu ^[13] . Kuohittua hirvasta kutsutaan yleisesti harkaporoksi (myos pelkka harka) ja jalkelaisia vasoiksi . ^[14] Toisella ikavuodella olevasta naaraasta kaytetaan nimitysta vuonelo ja uroksesta urakka . Kun poro tayttaa kuusi vuotta, nimitykset loppuvat, jolloin nimitys on nimiloppu . ^[15]

Poroilla on nimitykset myos varin mukaan. Taplikas poro on kirjakko , vaalea on suivakko , musta on mustikki/musikki ja taysin valkoinen poro on valkko . ^{[3] [14]}

Ekologiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Satoja vuosia sitten peuranmetsastajat vaelsivat vuodenaikojen mukaan laajoilla alueilla, talvella Jaameren rannan jakalikoille ja kesalla muun muassa Pohjois-Lapin kesalaitumille. Peurojen maara ja tiheys pysyivat pienina, kun luonnolliset tekijat, kuten suurpedot seka loiset , verottivat peurakantaa. Poronhoito ja valtakunnanrajojen vakiintuminen aiheuttivat sen, etta porot alkoivat kuluttaa laitumia. 1970-luvulla poronhoito muuttui Pohjois-Skandinaviassa porotaloudeksi, jossa mm. loislaakinnalla ja vaatimien maaran lisaamisella kohotettiin porojen maaraa ^[16] . Porojen maara kasvoi erityisesti Suomessa. ^{[17] [18]} Porot alkoivat kuluttaa jakalia yha laajemmilta alueilta kaytannossa loppuun. ^{[19] [20] [21] [22]} Poronjakala korvautui monissa paliskunnissa muilla jakalilla, muun muassa laidunnusta kestavammalla tinajakalalla ^[20] ja varvuilla, heinilla ja saroilla ^[18] . Talvilaidunten kuluminen on ollut Skandinavian pahinta Norjan Finnmarkissa ^[18] . Vaikka jakala on poron talviravintoa, niin varsinkin kesainen porojen kulkeminen havittaa jakalia ^[23] .

Porojen talvenaikainen lisaruokinta aloitettiin Suomessa 1970-luvun lopulla ^[24] ja nykyinen lisaruokinta perustuu sailorehuun ja kuivaan heinaan ^[7] . Lisaksi ruokinnassa kaytetaan teollisia taysrehuja, lehdeksia, kortteita, jakalaa ja luppoa ^[7] . Jakalaa on jouduttu kuljettamaan Lappiin etelampaa ^{[25] [26]} . Porot syovat talvella lehtipuiden taimia ja vioittavat mannyntaimia, mika voi aiheuttaa huomattavaa taimikon tuhoa ^[27] .

Poroja suojellaan pedoilta muun muassa vasonta-aitauksin, lisaantyneella valvonnalla, pelotteilla ja epasuoraan muulla hoidolla ^[28] . Luontaista susikantaa ei paasteta muodostumaan poronhoitoalueelle ^{[29] [30]} .

Porot kulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Poronkaristys on tunnettu Lapin perinneruoka. Poronliha on suhteellisen vaharasvaista ja koostumukseltaan mureaa. Liha sisaltaa runsaasti proteiineja, tyydyttymattomia rasvahappoja , kivennaisaineita seka A- ja B-vitamiineja .
• Porojen ? mahdollisesti lentavien ^lahde? ? sanotaan vetavan joulupukin rekea. Tunnetuin joulupukin poroista on Petteri Punakuono .
• Saamelaiset ovat kayttaneet poronkusema -nimista pituuden mittayksikkoa. Se tarkoittaa matkaa, jonka ajoporo enintaan pystyy juoksemaan virtsaamistaukojensa valilla (n. 7,5 km).
• Tuberkuloosin vastustamisen postimerkkisarjassa julkaistiin porosta sininen postimerkki 5. marraskuuta 1957. Sen arvo oli 30 markkaa, jonka lisaksi siita maksettiin viisi markkaa lisaa (30 markkaa + 5 markkaa). Postimerkin painos oli 400 000 kappaletta. ^[31]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Suomalainen Luonto . Valitut Palat, 1989. ISBN 951-8933-01-4 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Inha, I. K.:  Maantiede ja loytoretket I , s. 214?215. Porvoo: WSOY, 1914.
• Nieminen, Mauri:  Poro: Pohjoinen selviytyja . Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-106-5 .
• Nieminen, Mauri:  Poro: ruumiinrakenne ja elintoiminnat . Rovaniemi: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 1994. ISBN 978-951-8914-53-5 .
• Helle, Timo:  Peuran ja poron jaljilla . Helsinki: Kirjayhtyma, 1982. ISBN 951-26-2311-0 .
• Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.):  Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - Osa 1 . Suomen ymparistokeskus, 2008. 978-952-11-3029-8.
• Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvanainen, Marja & From, Stella:  Pohjois-Euroopan luonto ? loytoretki monimuotoisuuteen . Koopenhamina: Pohjoismaiden ministerineuvosto , 2002. ISBN 92-893-0636-X .
• Claes Bernes:  Valoa ja kaamosta : arktinen ymparisto Pohjoismaissa . Pohjoismaiden ministerineuvosto, 1996.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poro Wikimedia Commonsissa

• Suomen kasityon museon Poron jaljilla verkkonayttely ( Arkistoitu ? Internet Archive)