Pikku-uikku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikku-uikku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Aarimmaisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Elainkunta Animalia
Paajakso: Selkajanteiset Chordata
Alajakso: Selkarankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Pikku-uikut Tachybaptus
Laji: ruficollis
Kaksiosainen nimi

Tachybaptus ruficollis
( Pallas , 1764)

Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä.
Pikku-uikun levinneisyys. Lisaantymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ymparivuotinen vihrealla.
Katso myos

  Pikku-uikku Wikispeciesissa
  Pikku-uikku Commonsissa

Tachybaptus ruficollis
Tachybaptus ruficollis

Pikku-uikku ( Tachybaptus ruficollis ) on Euroopan pienin uikkulintu . Suomessa se on erittain vahalukuinen pesimalaji.

Koko ja ulkonako

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni: sen pituus on 25?29 cm, siipien karkivali 40 cm ja paino 120?300 g. Kesapuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula. Alapera on vaalea, mika nakyy etenkin katsottaessa lintua takaa. Talvella pikku-uikun varitys on tummahko, posket ruskeammat.

Levinneisyys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pikku-uikun pesimaaluetta on Eurooppa , Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Siella missa pesimajarvi jaatyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa laji on erittain vahalukuinen esiintyen siella taalla Etela-Suomessa. Ainakin osa havainnoista koskee vain harhailijoita. 1990-luvun lopulla pesivia pareja arvioitiin olevan 5?20. lahde? Euroopan pesimakanta on 75 000?100 000 paria, joista Britteinsaarilla 5 000?10 000. Venajan kanta on 500?5 000 ja Turkin 5 000?50 000 paria.

Elinymparisto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevan kasvillisuuden keskella jarvien rannoilla. Laji on hyvin piilotteleva ja jaa helposti huomaamatta.

Ravinto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pikku-uikku on hyva sukeltaja ja pyydystaa ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.

Nimi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tieteellinen nimi Tachybaptus tulee kreikan sanoista takhus ("nopea") ja bapto ("vajota alas"). Lajinimi ruficollis tulee latinan sanoista rufus ("punainen", "punertava") ja -collis ("-niskainen") [3]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Jobling, James, A.:  The Helm Dictionary of Scientific Bird Names . Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4 .

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ BirdLife International: Tachybaptus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2 . 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvarinen, Aino Juslen, Eija Kemppainen, Annika Uddstrom & Ulla-Maija Liukko (toim.):  Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019 , s. 569. Helsinki: Ymparistoministerio - Suomen ymparistokeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 . Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
  3. ↑ Jobling, 2010

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tachybaptus ruficollis
Colymbus ruficollis
Tama lintuihin liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pikku-uikku&oldid=20009889 ”