Pentti Tapio Aleksi Linnosvuo
[1]
(alkujaan
Lindroos
[2]
,
17. maaliskuuta
1933
Vaasa
[1]
?
13. heinakuuta
2010
Helsinki
[3]
) oli suomalainen
ampuja
. Han on Suomen kaikkien aikojen menestynein ampuja
olympiatasolla
. Han voitti kaksi olympiakultaa ja yhden olympiahopean. Han osallistui kaikkiaan viisiin olympiakisoihin vuosina 1952?1968.
[1]
Linnosvuo syntyi Vaasassa mutta ehti asua isansa,
VR:n
kirjurin ja asemapaallikon toitten mukana
Kurikassa
,
Seinajoella
,
Ojakkalassa
ja
Hangossa
kunnes vuonna 1939 paatyi
Helsinkiin
.
[4]
Kesaisin han oli taysihoidossa
Sarkisalossa
, jossa talon emanta pestasi pojat ampumaan puutarhasta
rastaita
. Nuorena Linnosvuo harrasti palloilulajeja.
HJK:n
nuorten
jaakiekkojoukkueessa
han pelasi menestyksellisesti samassa ketjussa myohempien maajoukkuepelaajien
Esko Rekomaan
ja
Aarno Hiekkarannan
kanssa.
[5]
Eiran Kisa-Veikkojen riveissa han pelasi
koripalloa
ja
Viipurin Susissa
A-juniori-ikaiseksi asti
jalkapalloa
.
[6]
Linnosvuo alkoi 15-vuotiaana kayda
Suomen Metsastysyhdistyksen
(SMY) ampumaradalla
Huopalahdessa
. Han aloitti
pienoiskivaariampujana
mutta koki
vasenkatisena
sen vaikeaksi ja siirtyi
pistoolilajeihin
.
[6]
[7]
Varsinkin
Veli-Jussi Holso
toimi hanen opastajanaan. Han ampui laina-aseilla ja kehittyi niin, etta 18-vuotiaana koululaisena vuonna 1951 han voitti kuvioammunnan yleisen sarjan Suomen mestaruuden huipputuloksella 296. Taman jalkeen hanet otettiin olympiavalmennettavien joukkoon, ja 19-vuotiaana
Arkadian yhteislyseon
oppilas paasi ensimmaisiin olympialaisiinsa,
Helsingin 1952 kisoihin
.
[6]
Siella han ampui ennatyksensa 577 pistetta, mika riitti viidenteen sijaan, kaksi pistetta voittajalle ja yhden pisteen muille mitalisteille havinneena.
[8]
Oppi-isa Holso sijoittui neljanneksitoista.
[9]
Uransa ainoan maailmanmestaruuden Linnosvuo voitti
Caracasissa
1954
Venezuela-pistoolin joukkuekilpailussa
[1]
[7]
, joka oli tuolloin ainoan kerran arvokisaohjelmassa.
[10]
Olympiadin aikana han sai suoritettua viivastyneen
ylioppilastutkintonsa
,
[7]
ja loppuvuonna 1956 han kilpaili
Melbournen olympialaisissa
. Marraskuun 30. paivana ammuttiin vapaapistoolin,
[11]
Linnosvuon sivulajin kilpailu.
[12]
Erittain tuulisessa saassa han suoritti urakkansa Williamstownin ampumaradalla nopeasti. Han kaytti 60 laukauksen ampumiseen aikaa tunnin, 47 minuuttia ja 50 sekuntia eli toista tuntia sallittua maksimiaikaa vahemman. Kun tulokset laskettiin, todettiin Linnosvuon ja Neuvostoliiton
Mahmud Umarovin
ampuneen 556 pistetta. Voittaja ratkesi kymppiosumilla, joita Linnosvuolla oli 26 ja Umarovilla 24. Nain Linnosvuo voitti ensimmaisena suomalaisampujana olympiakultaa. Umaroville osoittautui kohtalokkaaksi yksi vaaraan tauluun ammuttu laukaus, joka aiheutti kahden pisteen vahennyksen.
[12]
Linnosvuon tulokset kymmenen laukauksen sarjoissa olivat 90, 95, 91, 94, 93 ja 93.
[4]
Paalajinaan Linnosvuo piti olympiapistooliammuntaa.
[12]
Melbournessa
Romanian
?tefan Petrescu
oli siina kuitenkin kuusi pistetta ja
Neuvostoliiton
Jevgeni T?erkasov
nelja pistetta suomalaista parempi. Linnosvuo ei ollut varautunut uusintaan, mutta sellainen piti suorittaa, kun Linnosvuo ja Romanian
Gheorghe Lichiardopol
olivat 581 pisteella jaetulla kolmannella sijalla. Linnosvuo loydettiin kisakylan parturista ja kiidatettiin takaisin ampumaradalle, mutta romanialainen oli paremmin keskittynyt uusintaan ja voitti sen.
[4]
Linnosvuo sijoittui kilpailussa siis neljanneksi.
[7]
[4]
Valmistuttuaan Melbournen kisojen jalkeen
yo-merkonomiksi
Linnosvuo pystyi taas keskittymaan ampumiseen.
Rooman 1960 olympialaisten
alkupuolella han poti vatsasairautta ja jai vapaapistoolikilpailussa 13:nneksi 21 pistetta voittajalle havinneena. Paalajissaan olympiapistooliammunnassa Linnosvuo oli 30 laukauksen jalkeen kolmantena vain kaksi pistetta Neuvostoliiton T?erkasovia ja yhden pisteen Yhdysvaltain
William McMillania
jaljessa. Toisella puoliskolla T?erkasov myohastyi ensimmaisessa neljan sekunnin sarjassa ja putosi karjesta.
[13]
Linnosvuo ampui alkupuoliskon 294 pisteensa jatkoksi 293 pistetta ja sai lopputulokseksi 587 pistetta nousten tasoihin McMillanin kanssa. Neuvostoliiton
Aleksandr Zabelin
osui 296 pisteen arvoisesti ja nousi kolmantena miehena tasapisteisiin. Mitalijarjestys ratkaistiin uusinnassa kolmella neljan sekunnin sarjalla. Ensimmaisessa sarjassa Zabelin ampui 49, McMillan 48 ja Linnosvuo 45 pistetta. Toisessa sarjassa McMillan ampui taydet 50, Linnosvuo jalleen 45 ja Zabelin vain 37 pistetta. Kun viimeisessa sarjassa kaikki kolme ampuivat 49 pistetta, voitti McMillan kultaa ja Linnosvuo sai hopeaa.
[14]
Neljansissa olympialaisissaan,
Tokiossa 1964
Linnosvuo voitti vihdoin paalajinsa kultamitalin. Jo kisojen aluksi
Vaino Markkanen
voitti vapaapistoolissa kultaa, mika helpotti Linnosvuon paineita. Ennen olympiapistoolikilpailua Linnosvuo viritteli kuntoaan ampumalla paljon harjoituksissa kisapaikalla. Kilpailussa han ampui ensimmaisella puoliskolla 297 ja toisella 295 pistetta saaden lopputulokseksi 592 pistetta. Silla han voitti Romanian
Ion Tripsan
yhdella ja
T?ekkoslovakian
Lubomir Nacovskyn
kahdella pisteella. Vasta kilpailun jalkeen Linnosvuon vatsa meni sekaisin, ja han oksensi verta monen paivan ajan.
[15]
Viidennen kerran Linnosvuo kilpaili olympialaisissa
Mexicossa 1968
.
[16]
[17]
Han kantoi avajaismarssissa
Suomen lippua
.
[17]
Kisakaupungin korkeaan ilmanalaan yritettiin valmistautua
Pyreneilla
pidetylla harjoitusleirilla, mutta siella Linnosvuon ampumatekniikka meni pahasti sekaisin, eika kunto palautunut olympiakisoihin mennessa. Mexicossa Linnosvuo ampui olympiapistoolilla tuloksen 587 ja sijoittui yhdenneksitoista. Voittaja,
Puolan
Jozef Zap?dzki
ampui kuusi ja muut mitalistit nelja pistetta paremman tuloksen.
[16]
Mexicon kisojen jalkeen Linnosvuo jatkoi ampumista enimmakseen harrastusmielessa.
[16]
Han pyrki viela
Munchenin 1972 olympialaisiin
mutta
Suomen Olympiakomitean
hallitus jatti aanin 12?5 hanet valitsematta eika
Ampumaliitto
edes ehdottanut hanta kisoihin.
[18]
Han toimi pistoolivalmentajana
[7]
Suomen lisaksi
Lansi-Saksassa
,
Sveitsissa
ja
Norjassa
.
[17]
Suomen Metsastysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana
[7]
[17]
han oli vuosina 1983?1999 ja Suomen Olympiavoittajat ry:n puheenjohtajana vuosina 1995?1998.
[17]
Han osallistui reserviupseerien ja jaakarien toimintaan
[7]
. Vuosina 1957?1965 han tyoskenteli
SOK:n
elintarvikepuolella ja vuodesta 1965
Serlachiuksen
palveluksessa.
[7]
[19]
Linnosvuo valittiin
Suomen urheilutoimittajain
Vuoden urheilija
-aanestyksessa kuudenneksi vuonna 1956,
[20]
viidenneksi 1960
[21]
ja neljanneksi 1964.
[22]
Hanelle myonnettiin
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi
vuonna 1998.
[17]
Vaasassa, Kivijarven ampumakeskuksessa on vuodesta 1996 lahtien sijainnut Pentti Linnosvuon mukaan nimetty pistoolirata.
[23]
Suomen Ampumaurheiluliitto
myonsi hanelle kultaisen ansiomerkin 1966.
[7]
- Olympiakultaa Melbournessa 1956 (vapaapistooli) ja Tokiossa 1964 (olympiapistooli)
[1]
[7]
- Olympiahopeaa Roomassa 1960 (olympiapistooli)
[1]
[7]
- Olympiakisoissa olympiapistoolin (kuvioammunta) viides Helsingissa 1952
[1]
[7]
, neljas Melbournessa 1956 ja 11:s Mexicossa 1968
[1]
- Olympiakisoissa vapaapistoolin 13:s Roomassa 1960
[13]
- MM-kisoissa 1954 Venezuela-pistoolin joukkuekultaa seka olympiapistoolin joukkuepronssia ja henkilokohtainen pronssi.
[1]
[7]
- PM-kultaa vapaapistoolilla 1957 seka olympiapistoolilla 1954, 1957, 1961, 1963 ja 1973
[1]
[24]
- 16 Suomen mestaruutta henkilokohtaisissa pistoolilajeissa vuosina 1951?1967.
[1]
[7]
- Rinne, Pekka (toim.):
Kultaa, kunniaa, kyyneleita, III osa
, s. 837?846. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980.
ISBN 951-95416-5-9
.
- Arponen, Antti O.:
Visaiset valinnat
. Suomen urheilumuseosaatio & Urheilutoimittajain liitto ry., 1977.
ISBN 951-95861-0-5
.
- Pihlaja, Juhani:
Urheilun kasikirja
, s. 57. TietoSportti, 1994.
ISBN 951-97170-0-5
.
- Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti:
Urheilu 2000 ? 3. osa
, s. 198. WSOY, 1994.
ISBN 951-0-19379-8
.
- Siukonen, Markku:
Urheilukunniamme puolustajat ? Suomen olympiaedustajat 1906?2000
, s. 186?187. Graface Jyvaskyla, 2001.
ISBN 951-98673-1-7
.
- Wallechinsky, David:
The Complete Book of the Olympics
. , 1988.
ISBN 0-14-010771-1
.
(englanniksi)
- Peltola, Vesa-Matti: Yhta ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 5.
Urheilutietajan joulu
, 2003.
- Peltola, Vesa-Matti: Yhta ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 6.
Urheilutietajan kesa
, 2004.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
Siukonen, s. 186
- ↑
Peltola, osa 6, s. 18
- ↑
Pentti Linnosvuo (1933?2010)
6.8.2010. Suomen Olympiakomitea. Viitattu 8.8.2010.
- ↑
a
b
c
d
Rinne, s. 838
- ↑
Rinne, s. 839
- ↑
a
b
c
Rinne, s. 840
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
Muistokirjoitus, Helsingin Sanomat, 8.8.2010 sivu C8.
Artikkelin verkkoversio
- ↑
Rinne, s. 840?841
- ↑
Rinne, s. 841
- ↑
Pihlaja, s. 57
- ↑
Wallechinsky, s. 400
- ↑
a
b
c
Rinne, s. 837
- ↑
a
b
Rinne, s. 842
- ↑
Rinne, s. 842?843
- ↑
Rinne, s. 844
- ↑
a
b
c
Rinne, s. 845
- ↑
a
b
c
d
e
f
Siukonen, s. 187
- ↑
Raevuori, s. 198
- ↑
Rinne, s. 844?845
- ↑
Arponen, s. 52
- ↑
Arponen, s. 72
- ↑
Arponen, s. 86
- ↑
Peltola, osa 6, s. 27
- ↑
Peltola, osa 5, s. 44
Miesten 50 metrin pistoolin olympiavoittajat
Miesten 25 m olympiapistoolin olympiavoittajat
|
---|
| Nykyiset haltijat
| |
---|
| Aikaisemmat saajat
| |
---|
|