Paul Ariste
Paul Berg
Henkilotiedot
Koko nimi	Paul Berg
Syntynyt	3. helmikuuta 1905 Torma
Kuollut	2. helmikuuta 1990  (84 vuotta) Tartto
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Tarton yliopisto
Oppilaat	Mikhail Atamanov  ( kaanna suomeksi ) , Martti Kuusinen ja Arvo Laanest
Tutkimusalue	kielitiede
Palkinnot	Viron tiedeakatemian akateemikko Helsingin yliopiston kunniatohtori [1] Tampereen yliopiston kunniatohtori Suomen akatemian ulkomainen akateemikko [2]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Paul Ariste , ent. Berg ( 3. helmikuuta 1905 ? 2. helmikuuta 1990 ^[3] ) oli virolainen kielitieteilija, joka tutki suomalais-ugrilaisia kielia , jiddi?ia seka baltian romanikielta . Lisaksi hanet on listattu esperantolehti La Ondon listalla sadan merkittavimman esperantistin joukkoon ^[4] .

Paul Ariste syntyi Torman pitajan Raabisen kartanossa. Hanen isansa Aleksander Berg tyoskenteli seppana ja aitinsa Liisa Povvat keittajana. Aristen ollessa kaksivuotias hanen perheensa muutti paremman toimeentulon perassa Puurmanin kartanoon Pohjois-Tartonmaalle. Kolmen vuoden kuluttua perhe siirtyi takaisin Tormaan. Siella hanen isansa tyoskenteli jalleen Raabisen kartanossa. Ariste kavi kolmen vuoden ajan koulua laheisessa Satsuveren kylassa. ^[5] Vuonna 1916 perhe muutti jalleen, talla kertaa Tallinnaan . Muuton taustalla oli pelko sotavakeen otosta, jolta Aristeen isa valttyikin toimiessaan lukkoseppana. Tallinnassa Ariste kavi vuoden koulua ja paasi vuonna 1917 keisarilliseen Nikolain kymnaasiin . 14-vuotiaana Ariste kavi esperanton kursseilla. Hanen ensimmainen artikkelinsa julkaistiin Kolnissa esperantonkielisessa Esperanto Triumfonte -lehdessa vuonna 1921. ^[6] Han osallistui myos esperantokongresseihin ensin vuonna 1921 Helsingissa ja vuonna 1923 Nurnbergissa. ^[7]

Ariste valmistui lyseosta vuonna 1925 ja siirtyi opiskelemaan Tarttoon Tallinnan kaupungilta saamansa stipendin turvin. Siella han opiskeli itamerensuomalaisia kielia , uralilaista kielentutkimusta ja kansanrunoutta seka germanistiikkaa . Opiskelun ohella han tyoskenteli Viron kansallismuseossa . Vuonna 1926 han oli museon tyotehtavissa Setumaalla ja julkaisi seuraavana vuonna tutkielman setukaisten joululeikeista. ^[7] Vuonna 1927 Ariste vaihtoi nimensa Bergista Aristeeksi. Vierasperaisten sukunimien muuttaminen virolaisiksi oli tuohon aikaan yleinen tapa Virossa. Ariste suoritti maisterintutkintoon vaadittavat tentit vuonna 1929. Hanen maisterintyonsa Eesti-rootsi laensonad eesti keeles hyvaksyttiin vuonna 1931 ja julkaistiin Tarton yliopiston julkaisusarjassa vuonna 1933. Maisteriksi valmistuttuaan han tyoskenteli kansanrunousarkistossa ja jatkoi opintojaan vuosina 1932?1933 Helsingissa , Uppsalassa ja Hampurissa . ^[8]

Ariste paasi tyohon fonetiikan opettajaksi Tarton yliopistoon vuonna 1933. Tutkijanuransa alkupuolella Ariste keskittyikin paljolti fonetiikkaan. Hanen tohtorinvaitoskirjansa Hiiu murrete haalikute kvantiteedist vuonna 1939 kasitteli Hiidenmaan murteiden aantamysta. Tata ennen vuonna 1938 han oli julkaissut tutkimuksen Hiidenmaan Reigin ja Puhlepan pitajien paikannimista. Viron kielen fonetiikan lisaksi han oli kasitellyt artikkeleissaan vatjan ja liivin foneettis-aanneopillisia erityiskysymyksia. ^[9] 1930-luvulla han tutki myos jiddi?ia ja romanikielta ^[10] . Vaiteltyaan tohtoriksi han toimi neuvostomiehityksen aikana vuosina 1940?1941 viron kielen dosenttina . Natsi-Saksan miehitettya Viron han tyoskenteli assistenttina viron kielen arkistossa. ^[11]

Saksalaisten miehitysaikana Ariste teki myos jonkin verran kenttatutkimusta ja vieraili vuoden 1942 kesalla vatjalaiskylissa Inkerissa . Vuonna 1943 han tutki komin kielta Tartosta kasin. Neuvostojoukkojen uhatessa Viron miehittaneita saksalaisjoukkoja useat virolaiset fennougristit pakenivat Virosta. Aristekin hakeutui Viron pohjoisrannikolle lahteakseen maasta, mutta han palasi kuitenkin takaisin Tartoon. ^[11] Neuvostomiehityksen jalkeen Ariste oli ainut Tarton yliopistolle jaanyt filologi, jolla oli tohtorintutkinto. Hanesta tuli laitoksen viron ja suomalais-ugrilaisten kielten osaston johtaja. Neuvostoviranomaiset pidattivat Aristen vuonna 1945, ja han joutui NKVD :n kiduttamaksi. ^[12] Eras Tarton yliopiston lehtoreista oli tehnyt Aristeesta vaaran ilmiannon, jonka mukaan tama oli englantilaisten vakooja ^[11] . Kidutuksen aikana han yritti itsemurhaa morfiinilla , mutta epaonnistui yrityksessaan. Ariste oli vankina vuoden 1946 toukokuuhun saakka. Paastyaan vapaaksi hanet nimitettiin Tarton suomalais-ugrilaisten kielten oppituolin johtajaksi. Han sai myos kolmen kuukauden palkan hyvitykseksi vuoden kestaneesta vankeudestaan. Ariste ei kuitenkaan koskaan saanut pyynnoistaan huolimatta syyttoman papereita viranomaisilta. ^[13]

Sodan jalkeen Ariste teki oppilaidensa kanssa retkia Liivinrannalle kesina 1948?1950, inkeroiskyliin vuonna 1956 seka keski- ja aanisvepsalaisten luokse vuosina 1953?1955 ja vuonna 1961. ^[14] Kenttatyon lisaksi han julkaisi vuonna 1956 teoksen Eesti rahva etnilisest ajaloost (”Viron kansan etninen historia”) ^[15] . Vuonna 1954 hanesta tuli Viron tiedeakatemian jasen. Professorinvirkansa ohella han tyoskenteli tiedeakatemian kielen ja kirjallisuuden instituutin suomalais-ugrilaisen osaston johdossa vuosina 1957?1960. ^[16] Vuosina 1963-67 han oli Esperanto-akatemian jasen ^[17] . Ariste toimi Tarton yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professorina vuoteen 1977 asti, mutta jatkoi yliopistonopettajana taman jalkeenkin. Kevatlukukausi 1983 oli Aristeen sadas lukukausi. Han piti luentoja yliopistossa aina vuoteen 1989 saakka. ^[16] Ariste kuoli syntymapaivansa aattona 2. helmikuuta 1990 ^[18] .

Suomen ja Viron televisioyleisolle Paul Ariste tuli tutuksi Naapurivisan toisena tuomarina Lauri Postin rinnalla vuosina 1966?1970.

• Pertti Virtaranta:  Suomeen suostuneita - Kielimiehia ja kulttuuripersoonia . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-859-x .

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Latvia T?ekki Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Muut IdRef