Patti Smith
Patti Smith Provinssirockissa Seinajoella 2007
Henkilotiedot
Syntynyt	30. joulukuuta 1946 (ika 77) Chicago , Yhdysvallat
Ammatti	muusikko, runoilija, kirjailija, taiteilija, toimittaja
Muusikko
Aktiivisena	1974?
Tyylilajit	Punk rock
Soittimet	kitara , klarinetti
Yhtyeet	Patti Smith Group
Levy-yhtiot	Arista Records , Columbia Records
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.pattismith.net
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Patricia Lee ”Patti” Smith (s. 30. joulukuuta 1946 Chicago , Illinois , Yhdysvallat ) on yhdysvaltalainen muusikko ja runoilija. Smith julkaisi ensilevynsa Horses vuonna 1975. Han on tuonut punkmusiikkiin feministisen ja intellektuellin nakokulman, ja hanta pidetaan yhtena rockmusiikin inspiroivimmista tahdista.

Smith vietti nuoruutensa New Jerseyssa . Hanen isansa oli ateisti ja aiti Jehovan todistaja . Patti Smith jatti liikkeen nuorena. Perhe ei ollut kovin varakas, joten peruskoulun paatyttya Smith meni 16-vuotiaana toihin lahiseudun tehtaaseen, jossa tyo oli rankkaa. Han koki itsensa ulkopuoliseksi ja haki lohtua musiikista ja runoudesta. Smith sai myos aviottoman lapsen, jonka antoi adoptoitavaksi ennen kuin muutti pois New Jerseysta vuonna 1969.

Smith suuntasi New Yorkiin , jossa han muutti asumaan Hotel Chelseaan valokuvaaja Robert Mapplethorpen kanssa. He olivat tiiviisti yhdessa Mapplethorpen homoseksuaalisuudesta huolimatta ja pysyivat laheisina ystavina aina siihen asti, kun Mapplethorpe menehtyi aidsiin vuonna 1989. ^[1] Fenton Baileyn ja Randy Barbaton dokumentissa Mapplethorpe: Look at the Pictures kerrotaan, etta Patti Smith oli Mapplethorpen ensirakkaus. Rakkaussuhde paattyi, kun joku kertoi Smithille, etta Mapplethorpella oli suhde miesmallin kanssa. Silti Mapplethorpe vaitti perheelleen, etta han ja Smith olivat avioituneet. Smith jopa osallistui useisiin Mapplethorpen sukujuhliin, ja Robertin sisaret lahettivat Smithille joulukortteja nimella "rouva Mapplethorp", ennen kuin heille valkeni etta Robert oli vaihtanut kategoriaa. ^{[2] [3] [4]}

Smithin muita tunnettuja rakastajia talta ajalta olivat runoilija Jim Carroll ja Television -yhtyeen Tom Verlaine . Smith vietti 1970-luvun alkupuolen maalaten, kirjoittaen ja esittaen omia runojaan. Vuonna 1971 han esiintyi yhden kerran Sam Shepardin naytelmassa Cowboy Mouth .

Tana aikana Smith kirjoitti artikkeleita rockmusiikista etenkin Creem -musiikkilehdelle. Han kirjoitti myos kappaleita Blue Oyster Cultin jasenen Allen Lanierin kanssa, joka levytti niista useimpia. Kappaleiden joukossa olivat muun muassa ”Career of Evil”, ”Fire of Unknown Origin”, ”The Revenge of Vera Gemini” ja ”Shooting Shark”.

Smith alkoi soittaa rockmusiikkia itse aluksi vuonna 1974 kitaristi Lenny Kayen kanssa ja myohemmin kokonaisen yhtyeen kanssa, johon kuuluivat Kayen lisaksi kitaristi Ivan Kral, rumpali Jay Dee Daugherty ja pianisti Richard Sohl. Robert Mapplethorpe kustansi yhtyeen ensimmaisen singlen ”Piss Factory / Hey Joe” vuonna 1974. Singlen A-puoli kuvailee toivotonta vihaa, jota Smith tunsi tyoskennellessaan vuosia aikaisemmin New Jerseyn tehtaissa, ja pelastusta, jonka han koki kaupasta varastetun kirjan (1800-luvun ranskalaisen runoilija Arthur Rimbaud ’n teos Illuminations ) muodossa. B-puoli taas kertoo perijatar Patty Hearstin tarinan.

Yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Aristan kanssa nimella The Patti Smith Group, ja ensimmainen levy Horses julkaistiin vuonna 1975. Levyn tuotti John Cale . Albumi on sekoitus rock and rollia , protopunkia ja Smithin lausumia runo-osuuksia. Levyn ensimmainen kappale on cover-versio Van Morrisonin kappaleesta ”Gloria”. Kansikuvan Smithista otti Robert Mapplethorpe.

Samoihin aikoihin kun Patti Smith Group oli kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa, punkin suosio oli kasvussa. Yhtyeen seuraavan levyn Radio Ethiopian soundi heijasteli punkin savyja, mutta jai kuitenkin vahemmalle suosiolle kuin edeltajansa. Ollessaan promotoimassa Radio Ethiopiaa Floridassa tammikuussa 1977 Smith putosi alas lavalta tanssiessaan hamarasti valaistussa salissa ja hanelta murtui niskanikamia. Smith tarvitsi aikaa toipuakseen ja lopetti kiertamisen vahaksi aikaa.

Patti Smith Group levytti viela kaksi albumia ennen 1970-luvun loppua. Easter (1978) oli kaupallisesti menestynein, ja se sisalsi kaupallisesti menestyneen kappaleen ” Because the Night ”, jonka Smith oli tehnyt yhdessa Bruce Springsteenin kanssa. Wave -albumi ei ollut yhta menestyksekas eika saanut paljonkaan radiosoittoa. Waven julkaisun jalkeen Smith meni naimisiin MC5 -yhtyeen kitaristin Fred ”Sonic” Smithin kanssa. Pari vetaytyi julkisuudesta ja muutti asumaan Detroitiin . ^[5] He saivat kaksi lasta, Jacksonin ja Jessien. Vuonna 1988 Patti teki miehensa avustuksella paluulevyn Dream of Life , jolta julkaistiin singlena yksi Pattin tunnetuimmista kappaleista ”People Have the Power”.

Patti Smith menetti vuonna 1994 seka miehensa etta veljensa: Fred Smith ja Pattin veli kuolivat molemmat odottamattomasti sydankohtaukseen, vain muutaman kuukauden valein. R.E.M. -yhtyeen Michael Stipe paatti vuosien arkailun jalkeen soittaa Pattille, joka oli hanen nuoruutensa idoli ja tarjosi talle apuaan. Han tuki Smithia paljon tulevien kuukausien aikana, ja yhdessa Smithin vanhan New Yorkin aikaisen ystavan, runoilija Allen Ginsbergin kanssa Stipe suostutteli Smithin palaamaan musiikin ja kiertueiden pariin. Patti lahtikin lyhyelle kiertueelle oman sankarinsa Bob Dylanin kanssa. Michael Stipe oli mukana kiertueella ja valokuvasi sen tapahtumia. Kuvat julkaistiin myohemmin kirjana. ^[6]

Vuonna 1996 Smith palasi studioon alkuperaisen yhtyeensa kanssa levyttamaan Gone Again -albumia. Se sisaltaa tribuutteja ja viittauksia niin hanen edesmenneeseen aviomieheensa kuin Kurt Cobainiinkin , ja levya hallitsee tunne menetyksesta. Samana vuonna Smith teki Stipen kanssa yhteistyota kappaleella ”E-Bow the Letter”, joka julkaistiin R. E .M.:n albumilla New Adventures in Hi-Fi . Smith oli mukana myos kappaleen musiikkivideolla.

Naihin aikoihin Patti Smith palasi asumaan New Yorkiin, talla kertaa lastensa Jacksonin (s. 1982) ja Jesse Parisin (s. 1987) kanssa. Mukana oli myos Smithin uusi loyto, nuori kitaristi-runoilija Oliver Ray .

Gone Again -albumin jalkeen Patti Smith on julkaissut nelja uutta studioalbumia. Vuonna 2005 ilmestynyt Horses/Horses sisaltaa remasteroidun alkuperaisen Horses -albumin lisaksi vuonna 2005 nauhoitetun konsertin Lontoon Royal Festival Hallissa . Konsertissa Smith yhtyeineen esitti Horses -albumin kokonaisuudessaan. Vuonna 2007 ilmestynyt albumi Twelve koostuu lainakappaleista, kuten Nirvanan ” Smells Like Teen Spirit ”, The Beatlesin ” Within You Without You ” ja Jefferson Airplanen ” White Rabbit ”.

Smithin muistelmateos Ihan kakaroita ilmestyi 2010. ^[7]

Smith on esiintynyt Suomessa Helsingin Kulttuuritalossa ja Turun konserttitalossa syksylla 1976, ^[8] Helsingin juhlaviikoilla kesalla 2005 ja Provinssirockissa Seinajoella 2007. Vuonna 2013 Patti Smith konsertoi heinakuussa Suomessa kolmesti, joista kaksi esitysta oli Helsingin Musiikkitalossa ja yksi Tampere-talossa . Vuonna 2014 Patti Smith esiintyi yhtyeensa kanssa, johon kuului hanen poikansa ja tyttarensa, Pori Jazzin paalavalla. Patti Smith and her Band perform Horses esiintyi sunnuntaina 10. heinakuuta 2016 Turun Ruisrockin lavalla. ^[9]

Vuonna 2023 Patti Smith esiintyi Helsingin Kulttuuritalossa 11.-12. kesakuuta ja Tampereella 13. kesakuuta Tampere-talossa. ^{[10] [11]}

Studioalbumit

• Horses (1975)
• Radio Ethiopia (1976)
• Easter (1978)
• Wave (1979)
• Dream of Life (1988)
• Gone Again (1996)
• Peace and Noise (1997)
• Gung Ho (2000)
• Trampin' (2004)
• Twelve (2007)
• Banga (2012)

Livealbumit

• Hey Joe / Radio Ethiopia (1977)
• Set Free (1978)
• Live aux Vieilles Charrues (2004)
• Horses/Horses (2005)

Kokoelma-albumit

• The Patti Smith Masters (1996)
• Land (1975-2002) (2002)

• Seventh Heaven (1972)
• Witt (1973)
• Babel (1978)
• Uneksuntaa . (Woolgathering, 1992.) Suomentanut J. K. Ihalainen. Tampere: Palladium-kirjat, 2016. ISBN 978-952-9893-83-6 .
• Early Work (1994)
• The Coral Sea (1996)
• Patti Smith Complete (1998)
• Strange Messenger (2003)
• Auguries of Innocence (2005)
• Ihan kakaroita . (Just Kids, 2010.) Suomentanut Antti Nylen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-32455-4 .
• M Train. Elamani tiekartta . (M Train, 2015.) Suomentanut Antti Nylen. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-315-4 .

• Johnstone, Nick:  Patti Smith. Rock’n’roll nigger . (Patti Smith. A Biography, 2012.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32434-9 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Patti Smith .

• Viralliset kotisivut . (englanniksi)
• Patti Smith Myspacessa (englanniksi)
• Patti Smith . Allmusic . (englanniksi)
• Patti Smith Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Patti Smith ( Arkistoitu ? Internet Archive) Rolling Stone . (englanniksi)
• Patti Smith Rock and Roll Hall of Fame. (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Tieteilijat CiNii Taiteenala Grammy Awards MusicBrainz Museum of Modern Art Photographers' Identities RKD Artists ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Elonet Muut Europeana SNAC IdRef