Tama artikkeli kasittelee suomalaista lehtea. Kreikkalaista vuorta kasittelee artikkeli
Parnassos
.
Parnasso
on suomalainen
kirjallisuuslehti
. Se perustettiin vuonna 1951 yhdistamalla lehdet
Nakoala
ja
Ajan kirja
.
Parnasso
toimi ensin
Suomen Kulttuurirahaston
suojissa, mutta siirtyi 1960-luvun lopulla
Yhtyneitten Kuvalehtien
(nykyinen Otavamedia) kustannettavaksi.
Parnasso
perustettiin liennyttamaan
kirjallisuuden
sailyttajien ja uudistajien valisia ristiriitoja, ja ensimmainen paatoimittaja
Kaarlo Marjanen
oli kompromissi naiden kahden leirin valilta. Ajatus uudesta lehdesta oli lahtoisin
V. A. Koskenniemelta
. Koskenniemi ei pitanyt
Nakoalan
ja
Ajan kirjan
linjasta ja oli tuohtunut muun muassa
Eino S. Revon
hanen kriitikontoimeensa kohdistamaan arvosteluun. Lehdet yhdistamisella Koskenniemi pyrki vakiinnuttamaan edustamansa vanhan linjan.
[2]
Pian lehti kuitenkin muuttui nuoren polven
modernistien
foorumiksi, jolla kaytiin merkittavia keskusteluja uudesta kirjallisuudesta ja sen teoriasta seka kritiikista.
Parnasson
suuruuden aikana voi pitaa 1950- ja 1960-lukuja. Erityisesti kultakautena pidetaan
Kai Laitisen
seitseman vuoden mittaista kautta vuodesta 1958, jolloin lehti laajeni kasittamaan
teatterin
,
elokuvan
ja
television
. Mutta myos
Tuomas Anhavan
pitka kausi oli merkittava, kuitenkin toisella tavalla, silla
Parnasson
vaateliaimmat periaatteet vakiintuivat silloin. Lehti oli hanen kaudellaan lakkautusuhan alla, ja siihen han reagoi kaantamalla
Ezra Poundin
runoja ja muotoilemalla suomennokseen viitteellisen vastineen.
Jarkko Laineen
kausi venyi joidenkin mielesta liian pitkaksi, ja lehteen alkoi kohdistua yha enemman arvostelua.
[2]
1990-luvulla
Parnasso
muutettiin neljasti vuodessa ilmestyvaksi
aikakauskirjaksi
. Vuonna 2003 lehti uudistettiin ulkoasultaan aikakauslehtimaisemmaksi, ja se ilmestyy seitseman kertaa vuodessa. Syksylla 2014
Parnasso
liitettiin
Suomen Kuvalehti
-lehtiperheeseen, jolloin sen paatoimittajaksi tuli
Suomen Kuvalehden
paatoimittaja ja vastaavaksi tuottajaksi
Karo Hamalainen
.
