P. G. T. Beauregard
Henkilotiedot
Syntynyt	28. toukokuuta 1818 St. Bernardin piirikunta , Louisiana
Kuollut	20. helmikuuta 1893  (74 vuotta) New Orleans , Louisiana
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Yhdysvallat   Konfederaatio
Palvelusvuodet	1838?1865
Komentajuudet	Potomacin armeija Mississippin armeija
Taistelut ja sodat	Meksikon?Yhdysvaltain sota Yhdysvaltain sisallissota
Sotilasarvo	Kenraalimajuri ja kenraali
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pierre Gustave Toutant Beauregard ( 28. toukokuuta 1818 ? 20. helmikuuta 1893 ) oli Louisianassa syntynyt etelavaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisallissodan aikana. Hanet tunnettiin " Napoleonina harmaissa", ja han oli myos kirjailija, poliitikko, siviilivirkamies ja keksija. Beauregard oli ensimmainen virkaansa nimetty konfederaation kenraali. Han johti Charlestonin puolustusta Etela-Carolinassa Fort Sumterin taistelun aikaan 12. huhtikuuta 1861, ja kolme kuukautta myohemmin han saavutti voiton ensimmaisessa Bull Runin taistelussa .

Han komensi myos armeijoita lantisella taistelunayttamolla, mukaan lukien Shilohin taistelussa Tennesseessa ja Corinthin piirityksessa Pohjois- Mississippissa . Hanen kiistatta suurin saavutuksensa oli Petersburgin kaupungin pelastaminen Virginiassa seka konfederaation paakaupungin Richmondin puolustaminen ylivoimaisilta unionin armeijoilta kesakuussa 1864 . Kuitenkin hanen vaikutustaan konfederaation strategiaan varjosti hanen huonot suhteensa presidentti Jefferson Davisiin ja toisiin vanhempiin kenraaleihin ja viranomaisiin. Nykyisin hanta kutsutaan yleisesti P.G.T. Beauregardiksi, mutta sodan aikana han kaytti harvoin etunimeaan ja allekirjoitti kirjeenvaihtonsa nimella G.T. Beauregard.

Beauregard syntyi "Contreras" plantaasilla St. Bernard Parishissa New Orleansin ulkopuolella valkoiseen kreoliperheeseen . Han kavi koulunsa New Orleansissa ja meni sitten "ranskalaiskouluun" New York Cityyn . Han opiskeli Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa New Yorkissa. Yksi hanen kouluttajistaan oli Robert Anderson , josta myohemmin tuli Fort Sumterin komentaja kun sisallissota alkoi. Ironisesti Anderson tulisi antautumaan Beauregardille Fort Sumterissa. Hanen perhenimensa oli alkuaan Toutant-Beauregard, mutta han jatti sen pois ja kaytti Toutantia keskimmaisena lisanimenaan, jotta olisi sopinut luokkatovereidensa keskuuteen; han ei myoskaan kayttanyt ensimmaista nimeaan ja vaan kutsui itseaan nimella "G. T. Beauregard." Han valmistui toisena luokastaan 1838 ja valmistui seka tykkimieheksi etta sotilasinsinooriksi. Hanen lempinimensa tovereidensa keskuudessa oli Pikku Kreoli (mutta myos Bory, pikku ranskalainen, Felix ja pikku Napoleon).

Meksikon?Yhdysvaltain sodassa Beauregard palveli insinoorina kenraali Winfield Scottin alaisuudessa. Hanet ylennettiin kapteeniksi Contrerasin ja Churubuscon taisteluihin seka majuriksi Chapultepeciin missa han haavoittui olkapaahan ja reiteen.

1841 Beauregard nai entisen Marie Laure Villeren, Jules Villere-nimisen sokerinviljelijan tyttaren Plaquemines Parishista. Marie oli tyttarentytar Jacques Villerelle, Louisianan toiselle kuvernoorille. Pariskunta sai kolme lasta: Renen, Henrin, ja Lauren. Marie kuoli 1850 . Kymmenen vuotta myohemmin leskimies Beauregard nai Caroline Deslonden, Andre Deslonden tyttaren, joka oli sokerinviljelija St. James Parishista. Caroline oli kaly Louisianan senaattori John Slidellille , josta myohemmin tuli konfederaation diplomaatti.

Beauregard oli lyhyen aikaa mukana politiikassa kotikaupungissaan ja havisi vahin aanin New Orleansin pormestarinvaaleissa 1858 . Han oli New Orleansin salaojitushankkeen paainsinoorina 1858-1861, ja johti liittovaltion tullirakennuksen rakentamista sinne. Han palasi sittemmin opettamaan West Pointiin, missa yleni sotilasinstituutin ylitarkastajaksi 1861, mutta erosi viiden paivan jalkeen kun Louisiana erosi Unionista .

Beauregard meni konfederaation armeijaan prikaatinkenraaliksi maaliskuussa 1861 , mutta ylennettiin 21. heinakuuta yhdeksi kahdeksasta taydesta kenraalista etelavaltioiden armeijaan; hanen nimittamisensa paivamaara teki hanesta viidenneksi vanhimman kenraalin etelavaltioiden armeijaan. Han suositteli vahvojen voimien varustamista New Orleansia puolustamaan, mutta presidentti Davis kumosi hanen kaskynsa. Siita alkoi Beuregardin ja Davisin vuosia kestanyt riitely, joka vain kiihtyi vuosien varrella.

Beauregardin viimeinen komennus etelavaltioiden hallitukselta oli Charlestonin satamakaupungin puolustus. Pitkan ajan kuluttua ja konfederaation vaadittua monta kertaa Lincolnia poistamaan unionin joukot etelan maaperalta han avasi tulen unionin hallussaan pitamaan Fort Sumterin linnoitukseen. Tasta alkoi Yhdysvaltain sisallissota , mutta ensimmaisessa laukaustenvaihdossa ei kaatunut kukaan. Beauregard ja kenraali Joseph E. Johnston Virginiasta johtivat konfederaation joukot voittoon ensimmaisessa Bull Runin taistelussa (ensimmainen Manassas), missa he voittivat Unionin kenraalimajurin Irvin McDowellin , yhden Beauregardin West Pointin luokkatovereista.

Bull Runin jalkeen Beauregard kannatti tavallisen taistelulipun kayttoa tavallisen kansallisen tahtilipun sijaan, jotta valtettaisiin sen sekoittaminen katseltaessa Yhdysvaltain lippuun. Han tyoskenteli Johnstonin ja William Porcher Milesin kanssa luodakseen ja tuottaakseen konfederaation taistelulipun. Koko uransa ajan han tyoskenteli lipun jarjestelmallisen kayton puolesta ja teki siita konfederaation tunnetuimman symbolin.

Beauregard siirrettiin Tennesseehen ja han otti konfederaation joukkojen komennon Shilohin taistelussa kun kenraali Albert Sidney Johnston kaatui. Huolimatta taistelun ensimmaisesta onnistuneesta paivasta 6. huhtikuuta 1862 Beauregard veti hyokkayksen takaisin ennenaikaisesti, olettaen etta unionin armeija oli lyoty. Hanet pakotettiin vetaytymaan toisena paivana kun kenraalimajuri Ulysses S. Grant sai vahvistuksia ja teki vastahyokkayksen. Beauregard pakotettiin myohemmin peraytymaan huoltotukikohdastaan Corinthista Mississippista unionin armeijankomentajan kenraalimajuri Henry Wager Halleckin joukkojen vuoksi. Sen jalkeen han antoi armeijan komennon kenraali Braxton Braggille Alabamasta.

Beauregard otti sen jalkeen Georgian ja Etela-Carolinan rannikkopuolustuksen komennon. Han puolusti menestyksellisesti Charlestonia toistuvilta Unionin hyokkayksilta 1862 ? 1864 . 1864 han auttoi Robert E. Leeta Richmondin puolustuksessa. Han voitti kenraalimajuri Benjamin Butlerin Bermuda Hundred-kampanjassa lahella Drewry's Bluffia. Tata voittoa seurasi hanen epatoivoinen puolustuksensa Petersburgissa. Hanen pieni 2200 miehen joukkonsa vastusti 16.000 liittovaltion sotilaan hyokkaysta Petersburgin toisessa taistelussa . Han pelasi uhkapelia vetamalla Bermuda Hundredin puolustuksensa vahvistamaan Petersburgia. Han oletti etta Butler keskittaisi joukkojaan avomaalle. Hanen uhkapelinsa kannatti ja han onnistui pitamaan Petersburgin riittavan pitkaan kunnes Leen armeija saapui.

Itsevarmana Butlerista saamastaan voitosta Beauregard ehdotti Leelle ja Davisille etta han johtaisi suurta invaasiota Pohjoisvaltioihin, milla Grant ja Butler lyotaisiin ja sota voitettaisiin. Sen sijaan, jotta Leelta poistettiin arsytyksen aihe Virginiasta , Beauregard nimitettiin lantisen taistelunayttamon konfederaation joukkojen komentajaksi. Koska hanen kaikki joukkonsa olivat taisteluissa muualla ( Tennesseessa , Alabamassa ja Mississippissa ) hanella ei ollut riittavasti voimavaroja pysayttaa unionin kenraalimajuri William Tecumseh Shermanin suuresti ylivoimaisia joukkoja heidan marssillaan merelle. Han ja Joseph E. Johnston antautuivat Shermanille lahella Durhamia , Pohjois-Carolinassa huhtikuussa 1865 .

Sodan jalkeen Beauregard puhui kansalaisoikeuksien puolesta ja aanestysoikeudesta askettain vapautuneille orjille. Beauregard oli demokraatti joka tyoskenteli paattaakseen republikaanien hallinnon jalleenrakentamisen aikana.

Beauregardin sotilaskirjoituksen kasittivat mm. kirjat "Principles and Maxims of the Art of War" ( 1863 ), "Report on the Defense of Charleston" ja "Commentary on the Campaign and Battle of Manassas" ( 1891 ). Han oli myos nimeamaton kirjoittaja kirjassa "The Military Operations of General Beauregard in the War Between the States" ( 1884 ). Han kirjoitti artikkelin "Bull Runin taistelu" eraaseen aikakauslehteen marraskuussa 1884 . Naiden vuosien aikana Beauregard ja Jefferson Davis julkaisivat sarjan katkeria syytoksia ja vastavaitteita syyttaen toisiaan konfederaation tappiosta.

Kenraali Beauregard hylkasi tarjoukset Romanian ( 1866 ) ja Egyptin ( 1869 ) armeijoiden komentajuudesta. Sen sijaan han osallistui rautatiehallintoon, seka yritysjohtajana etta konsultoivana insinoorina. Han oli presidenttina New Orleansin, Jacksonin ja Mississippin rautateilla vuosina 1865 ? 1870 ja New Orleansin ja Carrolltonin katurautateiden presidenttina 1866? 1876 , mihin han keksi rautateilla kaapelivoimalla kulkevia johdinautoja.

Beauregard palveli Louisianan osavaltion hallinnossa, ensin adjutanttikenraalina Lousianan valtionmiliisissa (myohemmin kansalliskaarti), ja vahan myohemmin Louisianan arpajaisten presidenttina. Vaikka han oli henkilokohtaisesti rehellinen, han epaonnistui kitkemaan korruption arpajaisista. Kenties arpajaisten kovin moraalinen kritisoija oli pastori Benjamin M. Palmer, New Orleansin ensimmaisesta presbyteerikirkosta, joka tyoskenteli tuhotakseen projektin. 1888 Beauregard valittiin New Orleansin yleisten toiden komissioon.

P.G.T. Beauregard kuoli New Orleansissa ja hanet haudattiin Tennesseen armeijan hautaan historialliseen Metairien hautausmaahan kaupungissa. Beauregard Parish Lansi-Louisianassa ja Camp Beauregard, kansalliskaartin leiri lahella Pinevillea Keski-Louisianassa, on nimetty hanen kunniakseen

Alexander Doylen Beauregardia kuvaava ratsastajapatsas on sijoitettu New Orleansissa risteykseen nimeltaan Beauregard Circle.

• Basso, Hamilton, Beauregard: The Great Creole (1933)
• Coski, John M. The Confederate Battle Flag: America's Most Embattled Emblem, Belknap Press, 2005, ISBN 0-674-01983-0 .
• Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3 .
• Fortier, Alcee, Louisiana, Vol. 1 (1909)
• Roman, Alfred, The Military Operations of General Beauregard (1884)
• Wakelyn, Jon L., Biographical Directory of the Confederacy (1977)
• Williams, T. Harry, P.G.T. Beauregard:Napoleon in Gray (1955)
• Woodworth, Steven E., Jefferson Davis and His Generals: The Failure of Confederate Command in the West, University Press of Kansas, 1990, ISBN 0-7006-0461-8 .
• "Pierre Gustave Toutant Beauregard", A Dictionary of Louisiana Biography, Vol. I (1988), pp. 54-55.
• Beauregard obituary, New Orleans Daily Picayune, February 21, 1893.

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Alankomaat Taiteenala ULAN Henkilot Deutsche Biographie Muut NARA SNAC

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:P.G.T. Beauregard