Osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus ^[1] .

Osteoporoosiin liittyva luun haurastuminen johtuu muun muassa luun rakenteen muutoksista ja mineraalitiheyden laskusta seka luumassan vahenemisesta. WHO:n maaritelman mukaan osteoporoosista puhutaan silloin, kun luun mineraalitiheys on vahintaan 2,5 keskihajontaa 20?40-vuotiaiden naisten luuntiheytta matalampi. ^[2] Tata lievempaa luun tiheyden alenemaa kutsutaan osteopeniaksi ^[3] .

Osteoporoosista karsii keskimaarin 18 prosenttia maapallon vaestosta. Naisilla esiintyvyys on 23 ja miehilla noin 12 prosenttia. Osteoporoosi on yleisinta Afrikan maissa, joissa 40 prosenttia aikuisvaestosta karsii siita. Lonkan osteoporoosin osuus viisikymmenta vuotta tayttaneesta vaestosta on Japanissa 26 prosenttia, Yhdysvalloissa 21, Saksassa 14, Ranskassa ja Italiassa 10, Yhdistyneessa kuningaskunnassa 8, Espanjassa 6 ja Kanadassa seka Australiassa alle kolme prosenttia. ^[4]

Osteoporoosia sairastaa Suomessa noin 400 000 henkiloa. ^[1]

Luu­ku­dok­sen maa­ra al­kaa pie­nen­tya yleensa yli 40-vuo­ti­aana, koska luun ha­jo­a­mi­nen alkaa olla no­pe­am­paa kuin sen muo­dos­tu­mi­nen. Vaihdevuosien aikana naisten luu­ku­dok­ses­ta saattaa ha­vi­ta vuo­sit­tain jopa vii­si pro­sent­tia, silla est­ro­gee­ni­tuo­tan­non lop­pu­mi­nen kiih­dyt­taa luu­mas­san me­ne­tys­ta va­hin­taan kah­den vuo­den ajak­si. Menopaussi -ian jalkeen luun ha­vi­a­mi­nen no­peu­tuu lisaksi entisestaan kum­mal­la­kin su­ku­puo­lel­la. Os­te­o­po­roo­sin ris­ki li­saan­tyy mie­hil­la myos etu­rau­has­syo­pa­leik­kauk­sen jal­kei­sen mies­hor­mo­nia alen­ta­van laa­ke­hoi­don vai­ku­tuk­ses­ta. Os­te­o­po­roo­sia esiin­tyy pal­jon ni­me­no­maan Poh­jois­mais­sa, koska ihmisten D-vi­ta­mii­ni­ta­so on usein alle 80 na­no­moo­lia lit­ras­sa. ^[5]

Osteoporoosi ilmenee ihmisen lyhenemisena ja sel­ka­ni­ka­mien kasaan painumisena ^[6] seka luunmurtumana vaarattomalta tuntuneen kaatumisen yhteydessa. Lisaksi se voi ilmeta kumaruutena, ryhtimuutoksena ja keski- tai alaselan kipuna. ^[2] Osteoporoosi saattaa johtaa myos lonk­a­n, selkani­ka­mien, ran­teen tai ol­ka­varen murtumiin ^[7] . Tyypillisimpia ovat ranne- ja lonkkamurtumat kaatumisten yhteydessa, seka selkanikamien luhistuminen. Jopa normaalit arkipaivan askareet saattavat aiheuttaa luunmurtuman vakava-asteista osteoporoosia sairastavalle.

Osteoporoosi havaitaan usein vasta ensimmaisen murtuman yhteydessa. ^[2] Olemassa olevat murtumat voidaan todentaa rontgenkuvissa .

Diagnoosia varten mitataan luun kokonaismineraalitiheys DXA -menetelmalla. Mittaus on kivuton ja kestaa noin 20 minuuttia. Menetelman toistettavuus on hyva. Mikali oireettomalla henkilolla epaillaan osteoporoosia, voidaan taudinkehitys varmistaa mineraalitiheysmittauksella. Laboratoriokokeista ei ole diagnosoinnissa nakyvaa hyotya.

Osteoporoosin riskitekijoita ovat alle 19:n painoindeksi ^[6] , 65 vuoden ika, naissukupuoli, aikaiset vaihdevuodet, laihdutuskuurit etenkin kasvuian aikana, kuukautishairiot , vahainen liikunta, kalsiumin ja D-vitamiinin puute, vanhemmilla tai sisaruksilla todettu osteoporoosi seka runsas tupakointi . Myos pitkaaikainen kortisonilaakitys lisaa osteoporoosiriskia. Useat krooniset sairaudet kuten nivelreuma , kilpirauhasen tai lisakilpirauhasen liikatoiminta, maksa - ja munuaissairaudet , epilepsia , diabetes , syopa , anoreksia seka estrogeenin ja testosteronin puute kasvattavat myos alttiutta. ^[2] . Keliaakikot ja laktoosi-intolerantikot seka erikoisruokavaliota noudattavat kuuluvat samoin riskiryhmaan. Aikuisilla esiintyvaan kasvuhormonin puutokseen liittyy osteoporoosia. Kun kasvuhormonihoitoa annetaan aikuiselle pitkaaikaisesti (yli 12?18 kuukautta), alkaa luusto vahvistua ja luun maara lisaantya. ^[8]

Luumassa vahenee normaalisti ian myota ja vahenemisen katsotaan alkavan noin 50 vuoden iassa. ^[9] Tama johtuu siita, etta luuta muodostavien osteoblastien ja luuta hajottavien osteoklastien toiminnan valilla vallitseva tasapaino muuttuu negatiiviseksi, ja luuta hajotetaan enemman kuin sita muodostetaan. Lisaksi luun joustavuus heikkenee, kun luusolujen apoptoosin jaljelle jattamat kolot tayttyvat mineraaleilla. ^[10] Luukudoksen rakenne myos muuttuu siten, etta luunsyiden suuntaisten taakkojen kantokapasiteetti sailyy muiden suuntien kustannuksella. Talloin poikittaissuuntainen taakka, kuten tormays kaatuessa, voi murtaa luun herkemmin. Munuaisten toiminnan heikkeneminen ian myota heikentaa D-vitamiinin muuttumista aktiiviseksi kalsitrioliksi . Talla puolestaan on negatiivinen vaikutus elimiston kalsiumaineenvaihduntaan . Ikaantymisen vaikutuksista luuston kuntoon kertoo muun muassa se, etta 60 ja 80 ikavuoden valilla lonkkamurtumariski 13-kertaistuu ^[11] .

Osteoporoosi on yleisempaa naisilla, silla estrogeenilla on merkittava rooli luun aineenvaihdunnan saatelyssa. ^[12] Vaihdevuosien jalkeen estrogeenin tuotto vahenee merkittavasti, mika johtaa kiihtyneeseen luukatoon 5?10 vuoden ajaksi. Naisilla muutos on huomattavasti miehia suurempi. Estrogeenin suojavaikutuksen heikentyessa hohkaluu vahenee ja sen rakenne muuttuu hajanaisemmaksi, jolloin murtuma-alttius kasvaa ^[10] . Naisilla vaihdevuosien jalkeen ilmenevaa osteoporoosia kutsutaan postmenopausaaliseksi osteoporoosiksi. Estrogeenia muodostuu rasvakudoksessa, ja alle 19 painoindeksia pidetaan osteoporoosin riskitekijana ^[2] .

Pitkaaikainen glukokortikoidihoito on yleisin sekundaarisen osteoporoosin aiheuttaja. ^[13] Glukokortikoidit vahentavat kalsiumin imeytymista suolesta ja lisaavat sen erittymista luusta vereen ja edelleen virtsaan. Glukokortikoidien indusoimassa osteoporoosissa murtumia ilmaantuu suuremmilla luuntiheysarvoilla postmenopausaaliseen osteoporoosiin verrattuna, silla glukokortikoidit sekoittavat luunsisaista viestiverkostoa ja hajottavat luun rakennetta lisaamalla osteosyyttien apoptoosia. ^[14] Haittavaikutukset ovat kuitenkin enimmakseen palautuvia jos kuurien valilla pidetaan riittavan pitka tauko.

Saannollinen tupakointi voi lisata lonkkamurtumariskia jopa 50 prosenttia ^[2] . Alkoholin suurkulutus ei valttamatta pienenna luun mineraalitiheytta, mutta lisaa murtumariskia lahinna kaatuilun kautta ^[2] .

Liikunta ja monipuolinen ravinto ovat terveen luuston perusedellytyksia. Vaikka kalsium onkin luuston perusrakennusaine ^[9] , ei luotettavasti tehtyissa tutkimuksissa ole kuitenkaan havaittu yhteytta ravinnosta saatavan kalsiumin maaran ja osteoporoosin valilla silloinkaan kun tutkittaville annettiin kalsiumin lisaksi myos D-vitamiinia ^[15]

D-vitamiini on kuitenkin merkittava kehon kalsiumtasapainon saatelija ja olennaisessa roolissa niin luun mineralisaatiossa kuin kalsiumin imeytymisessakin. D-vitamiinilisilla ei ole kuitenkaan havaittu luumurtumia vahentavaa vaikutusta ^[16] , mutta se parantaa kuitenkin iakkaiden tasapainoa ja vahentaa kaatumisriskia. ^[17]

Riittava liikunta muodostaa pohjan osteoporoosin ennaltaehkaisylle ja hoidolle ^[2] . Liikunta lisaa seka luun massaa etta tiheytta ja lujittaa luun rakennetta. ^[2] Lapsuuden ja nuoruden aikana hankitun luumassan ajatellaan hidastavan osteoporoosin alkamista. ^[18] Erityisesti lihasmassaa kasvattavaa liikuntaa suositellaan, silla suuri painoindeksi pienentaa osteoporoosin riskia ^[6] . Myos tarinaa aiheuttava liikunta on eduksi luustolle. Luuston kunnosta huolehtiminen on tarkeaa viela aikuisuudessa, myos menopaussin aikana ja sen jalkeen. Sopiva harjoittelu parantaa myos iakkaiden tasapainoa, jolloin kaatumisriski ja sita kautta murtumariski vahenee ^[19] .

Osteoporoosiliitto suosittaa D-vitamiinipitoisuuden ( kalsidiolin ) maarittamista osteoporootikoille ja kaikille murtumapotilaille aina ennen D-vitamiinin korvaushoidon aloittamista ja hoitotuloksen tarkistamista aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua, jolloin D-vitamiinipitoisuus veressa on vakiintunut. ^[20]

Paaartikkeli: bisfosfonaatti

Suomalaisen laakariseura Duodecimin laatimassa hoitosuosituksen mukaan osteoporoosin laakehoito pitaisi aloittaa, jos potilaalla on osteoporoottinen murtuma (osteoporoosi varmistettu tiheysmittauksella) tai luun mineraalitiheys on osteoporoosin tasoa (T-score < ?2,5 SD tai Z-score < ?1 SD). ^[2] Hoitopaatokseen vaikuttavat potilaan ika, kokonaistilanne, muut sairaudet ja laakehoidot. Osteoporoosilaake valitaan niiden joukosta, jotka tutkimuksissa (tutkittavat menopaussin ohittaneita naisia, keski-ika 65?70 vuotta) ovat estaneet radiologisia tai kliinisia osteoporoottisia murtumia. Luetelluista laakkeista selkarangan osteoporoosin hoitoon soveltuvat ne, jotka ovat estaneet radiologisia nikamanmadaltumia tai kliinisia nikamanmurtumia, eli estrogeenit, alendronaatti , etidronaatti , risedronaatti , raloksifeeni ja kalsitoniini seka denosumabi . Reisiluun ylaosan osteoporoosin hoitoon soveltuvat laakkeet, jotka ovat estaneet reisiluun ylaosan murtumia, eli estrogeenit, alendronaatti ja denosumabi seka alustavan tuloksen mukaan myos risedronaatti. Testosteroni tulee kysymykseen miespotilaalle, jolla on hypogonadismi. ^[2] Vuonna 2015 British Medical Journalissa julkaistu professori Teppo Jarvisen johtaman kansainvalisen ryhman tekema katsaustutkimuksen tuloksena oli kuitenkin, ettei osteoporoosin laakehoito hyodyta osteoporoosipotilaita. Sen sijaan sivuvaikutuksien aiheuttamat haitat voivat olla hyvin hankalia: pahoinvointia, vatsakipuja ja narastysta. ^[21]

Osteoporoottisia murtumia hoidetaan kirurgisesti tai vain kipulaakkeilla. Liikuntakykya uhkaavat osteoporoottiset murtumat pyritaan hoitamaan niin, etta liikuntakyky sailyy. Reisiluun kaulan murtumat hoidetaan leikkauksella, jossa murtuma tuetaan metallisilla ruuveilla ja levylla/ydinnaulalla tai osatekonivelella. Osteoporoottisia selkarankamurtumia hoidetaan muun muassa sementoimalla ( vertebroplastia ) tai muilla leikkaustyypeilla. Yleisin osteoporoottinen murtuma on ns. tyypillinen varttinaluun murtuma (rannemurtuma). ^[2]

• Toimittajat: Marcus R, Feldman D, Nelson D ja Rosen C:  Osteoporosis . Yhdysvallat: Elsevier Academic Press, 2008. ISBN 978-0-12-370544-0 . (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Osteoporoosi .

• Osteoporoosi , Terveyskirjasto: Laakarikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009
• Luustoliitto
• Vaitos: Harjoittelusta on apua osteoporoosin ennaltaehkaisyyn ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Osteoporosis (englanniksi)
• Mayo Clinic: Osteoporosis (englanniksi)