| Osa artikkelisarjaa
|
| Yhteiso
|
|---|
 |
|
Kasitteet
|
|---|
|
|
|
Tutkimus
|
|---|
|
|
|
Organisaatio
on laajasti maariteltyna mika tahansa ihmisten yhteenliittyma jonkin toiminnan jarjestamiseksi. Tarkemmin organisaatio on kyseessa, kun toiminta on jollain tavoin jarjestaytynytta; esimerkiksi on perustettu jarjesto tai muu vastaava
juridinen toimija
.
Organisaatiomuodot ovat pitkalti ihmisen
evoluution
mukaisesti:
- sukulaisuuteen perustuva (sukulaisuus)
- instituutioihin perustuva (hierarkia)
- vapaisiin markkinoihin perustuva (kauppa) ja
- verkostoihin perustuva organisaatiomuoto (
verkko
) seka naiden erilaiset sekamuodot,
hybridit
.
Koska mitaan vanhaa ei kehityksessa poistu, kaikki nelja organisaatiomuotoa esiintyvat edelleen, vain valtajakso vaihtuu. Oleellista on myos organisaatiomuotojen yhteistoiminta ja kaytto niille parhaiten sopivaan tehtavaan mm. yhteiskunnissa, yrityksissa ja asevoimissa.
Hierarkia
optimoi erikoistuneen, tehokkaan organisaation muuttumattomissa olosuhteissa. Hierarkian ja instituutioiden syntyminen mahdollisti toiminnan yksikoiden oleellisen laajentamisen klaanista valtioon. Oleellista oli tassa vaiheessa myos uusi, uudelle organisaatiotyypille valttamaton informaatiotekniikka ja tiedon taltioinnin uudet valineet: Kirjoitettu tieto savitauluissa (
Babylonia
), papyruksessa (
Egypti
) tai solmuissa (
Perun
inkat
).
Uusi informaatiotekniikka ja uusi organisaatiomuoto mahdollisti suurien toiden, kuten kasteluverkkojen, kaupunkien, pyramidien ja teiden rakentamisen, ja myohemmin valtioiden ja valtioiden valtioiden synnyn.
Hierarkia on myos merkittava olemassaolon rakenneperiaate. Olemassaolon systeemit rakentuvat pitkalti hierarkiaan. Laaja olemassaolon systeemihierarkia on:
kvarkit
,
alkeishiukkaset
,
atomit
,
molekyylit
,
solut
, monisoluiset (elimet, keskushermosto) ja monisoluisten organisaatiotasojen hierarkia:
yksilo
,
perhe
,
klaani
,
heimo
,
valtio
,
valtioliitot
ja
globalisaatio
.
Markkinat, vapaa kilpailu
mahdollistaa erikoistumisen laajentamisen, mutta ei pysty edelleenkaan vastaamaan muutokseen. Kaupankaynnin kehittyessa 1500-luvun jalkeen globaaliksi sen monimutkaisuus kasvoi.
Merkantilismilla
globaalia kaupankayntia yritettiin hallita hierarkkisesti 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla, mutta vapaiden markkinatalouksien syntyminen 1800-luvulla
Isoon-Britanniaan
ja
Yhdysvaltoihin
osoittivat ylivoimansa. Myos
Neuvostoliiton
kaatumisella katsotaan olevan organisaatioihin, monimutkaistumiseen ja uusiin
tietoteknisiin
menetelmiin liittyva tausta.
Verkostot
mahdollistavat edelleen erikoistumisen laajentamisen uudella tietotekniikalla ja niiden voima on monimutkaisuuden hallinnassa ja monipuolisessa ja suuressa tiedonkasittelyn kyvyssa, eli kyvyssa "kasitella muutosta monimutkaisessa ja avoimessa jarjestelmassa".
Verkoston merkityksen kasvu liittyy oleellisesti uuden globaalin
informaatioteknologian
syntyyn, joka laajentaa toimintapiiria ja pienentaa transaktiokuluja. Globaali tietokonepohjainen informaatioteknologia mahdollistaa taas paikkariippumattomien organisaatioiden rakentamisen, tiedon tallentamisen verkon kautta koneella luettavaan muotoon seka aika- ja paikkariippumattomien organisaatioiden luomisen.
Organisaation toiminnan edellytyksena ovat sidosryhmat. Sidosryhmia ovat kaikki tahot, joiden kanssa organisaatio on tekemisissa. Sidosryhma on tyypillisesti henkiloiden muodostama toinen organisaatio tai toistensa kanssa vuorovaikutuksessa oleva ihmisten ryhma. Organisaation sidosryhma voi tarkoittaa myos yksittaista toisistaan riippumattomien henkiloiden joukkoa. Sidosryhmia voivat olla esimerkiksi:
- Organisaation sisaiset tai osittain sisaiset sidosryhmat
- Rahoittajat
- Omistajat
- Henkilosto
- Organisaation ulkopuoliset sidosryhmat
- Asiakkaat
- Yhteistyokumppanit
- Viranomaiset
- Media
- Kansalaiset
- Valtionhallinnot
Verkostoilla on fyysikko
Heinz R. Pagelsin
mukaan mielenkiintoinen suhde monimutkaisuuteen: "Toinen teema kompleksisuuden maailmassa on rinnakkaisen (verkon) painottuminen perakkaisen (hierarkkisen) jarjestelman sijasta. ... Perakkainen jarjestelma voidaan yleistaa hierarkkiseksi jarjestelmaksi ... Hierarkkiset jarjestelmat ovat sellaisia, etta niissa on aina ylapuoli ja alapuoli kaikilla tasoilla. Jos ylapuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta jarjestelmasta".
Siirtymien
olemassaolon tasomallissa
tasolta toiselle tapahtuu mm. ratkaisemalla edellisen tason keskeinen ongelma. Myos tiedon kasittelyssa tapahtuu yleensa merkittava muutos.
Edella olevassa organisaatiomallissa keskeisiksi rajoituksiksi, ongelmiksi, on esitetty:
- sukulaisuudessa johtamisen paatoksenteko
- instituutioissa merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli
- markkinoissa sosiaalinen tasa-arvo ja
- verkostoissa informaation ylikuormitus.
Ratkaisut naihin ongelmiin organisaatiotasoihin liittyen ovat olleet:
- Ongelma: Johtamisen paatoksenteon vaikeus sukulaisuudessa: Ratkaisu: Keskitetty, hierarkkinen paatoksenteko, joka luo jarjestysta.
- Ongelma: Kaupallisen kontrollin vaikeus hierarkiassa: Ratkaisu: (taloudellisen toiminnan) Vapaus.
- Ongelma: Sosiaalinen tasa-arvo vapaassa markkinataloudessa: Ratkaisu: Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo seka konsensus verkoissa.
- Ongelma: Informaation ylikuorma verkostoissa: Ratkaisu loytyy vasta verkostoja seuraavassa organisaatiomallissa. Talla hetkella nayttaisi silta etta ratkaisu siihen on tekninen: Keinoalypohjainen, oppiva tietokonejarjestelma, joka pystyy tasmatiedon luomiseen muuttuvista tarpeista ja massatiedosta.
Esimerkkeja tasosiirtymista aiheutuvista ongelmista
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Esimerkki naista ongelmista ja ratkaisuista on Neuvostoliiton kaatuminen ja sen keskeiset ongelmat. Vapaan markkinatalouden aikakaudella Neuvostoliitto pyrki ratkaisemaan talouteen liittyvaa monimutkaisuutta instituutioilla: Keskitetylla tuotannon suunnittelulla ja siihen liittyvalla keskitetylla tavaroiden hintojen laskennalla. Monimutkaisuuteen ja laajenevaan erikoistumiseen liittyvat ongelmat tiedostettiin, mutta tietotekniikan kehitys lupasi koko ajan monimutkaisuuden ratkaisua
hierarkkisesti
seuraavan sukupolven tietokoneilla ja tietotekniikalla. Monimutkaisuus, kehittynyt kulutuskysynta ja monimutkaistuva sotatekniikka aiheuttivat aina suurempia ongelmia kuin mita pystyttiin tekniikan tasolla ratkaisemaan. Myos keskitetyn valvonnan tarve, luottamuksen puuttuminen, teki mahdottomaksi paikallisen hallinnan keskeisen uuden valineen, tietokoneiden lahiverkon kayton. Lopulta tilanne ajautui valtavaan sisaiseen kitkaan, tehottomuuteen ja jalkeen jaamiseen vapaan markkinatalouden maista.
Vastaava tilanne syntyy, jos vapaan markkinatalouden organisaatio perustuu hierarkian sijasta sukulaisuuteen. Samoin tietysti verkostoajan ongelmien ratkaisu hierarkkisesti synnyttaa ongelmia.
Hierarkkisen ja verkko-ajan ongelmien eroja on kasitellyt professori
Markku Sotarauta
havainnollisesti vaitoskirjateoksessaan "Kohti epaselvyyden hallintaa". Sotarauta esittaa kirjassaan termin "
Ilkea ongelma
". Se tarkoittaa verkottunutta, dynaamista ongelmaa jota ei voi ratkaista. Nykyajan verkottuneet ongelmat ovat yha enemman "ilkeita ongelmia". Niita ei ratkaista, niita voi vain hallita verkottuneella tiedolla.