Operaatio Valettu lyijy
Osa arabien?Israelin konfliktia
CIAn kartta Gazan kaistasta
Paivamaara: 3.?22. tammikuuta 2009 Paikka: Gazan kaista , Etela-Israel Casus belli : Hamasin ohjusiskut israelilaisalueille Lopputulos: Israelin voitto
Osapuolet
Israel	Hamas Islamilainen jihad [1] Popular Resistance Committees [2] Al-Aksan marttyyrien prikaatit [2] Palestiinan vapautuksen kansanrintama [2]
Komentajat
Ehud Barak (puolustusministeri) Gabi Ashkenazi (paaesikunnan paallikko) Yoav Galant (armeijakunta) [3] Eyal Eisenberg (divisioona) [3]	Ismail Haniyeh Mahmoud az-Zahar Ahmed al-Ja'abari
Vahvuudet
176 500 (10 000 taistelussa)	10 000?20 000 [4] [5]
Tappiot
Kuolleet: 13 [6] sotilaita: 10 [6] (joista 3 omien ampumia) siviileita: 3 [6] Haavoittuneet : 518 sotilaita: 334 siviileita: 182 [7]	Kuolleet: 1 417 [6] sotilaita ja poliiseja: 491?709 siviileja: 295?926 ulkomaalaisia: 5 [8] Haavoittuneet : 5 450 [6] lapsia: 1 890 [6] naisia: 795 [6]
YK:n tyontekijoita 9 kuollutta ja 11 haavoittunutta [9]

Operaatio Valettu lyijy ( hepr. ‏???? ????? ??????‎ , Mivtza Oferet Yetzukah , arab. ????? ??? ‎, Gazan veriloyly ^[10] ) oli Israelin maahyokkays Gazan kaistalle Hamasin jatkuvan rakettitulen vuoksi tammikuussa 2009. Operaatio alkoi lauantaina 3. tammikuuta 2009 ja loppui 22. tammikuuta Israelin vetaytymiseen. Koko selkkauksen lasketaan yleensa kestaneen 22 vuorokautta, jolloin se alkoi ensimmaisesta ilmahyokkayksesta 27. joulukuuta 2008 ja paattyi Israelin yksipuoliseen tulitaukoilmoitukseen 17. tammikuuta. Israelin armeijaa syytettiin operaatioon liittyvista sotarikoksista mm. ihmiskilpien kaytosta hyokkayksessa. YK:lla oli raportissaan todisteita siita, etta palestiinalaiset syyllistyivat sotarikoksiin ampuessaan raketteja etelaiseen Israeliin, jolloin tarkoitus ei ollut osua sotilaskohteisiin, vaan ohjukset ammuttiin siviilivaeston alueelle. ^{[11] [12] [13]}

Valettu lyijy -nimi juontuu eraasta tunnetusta runosta, joka kertoo hanukasta. ^[14] Kun operaatio Valettu lyijy alkoi, juutalaiset viettivat hanukka -juhlaa.

Ennen hyokkaysta Gazan alue oli jo ollut saarrettuna kahdeksantoista kuukauden ajan , mika oli lamauttanut alueen talouden. ^[15] Israel ja monet muutkin maat luokittelivat Gazan aluetta hallinneen Hamas -puolueen terroristiorganisaatioksi , vaikka se oli Palestiinan parlamentin suurin puolue. Hamas ei hyvaksynyt Israelin valtion olemassaoloa ja se ampui jatkuvasti Etela-Israeliin kotitekoisia Kassam-raketteja . Gazan alueella itsellaan ei ole kansainvalisesti tunnustettua valtion asemaa.

Palestiinalaisten oma sisainen tilanne oli sekava ja Gazan alue ja Lansiranta olivat kilpailevien puolueiden hallussa. Lansirantaa hallitsi Fatah -puolue. Hamasin kanssa kilpailevan Fatahin presidentti Mahmud Abbasin kausi oli paattymassa 9. tammikuuta 2009, mutta Abbas ilmoitti jatkavansa virassa viela seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Hamas ei hyvaksynyt tata. ^[16]

Yksi kiistan aihe oli aseiden vienti Gazan alueelle. Israel ja Palestiina tekivat vuonna 1993 Gazan?Jerikon sopimuksen , ^[17] jossa sovittiin, etta Israel valvoo Palestiinan ulkorajoja, eivatka palestiinalaiset saaneet valmistaa eika tuoda muita aseita kuin mita poliisilla oli kaytossaan. Israel lopetti omien velvoitustensa toteuttamisen sopimuksesta 1994 Jitzhak Rabinin murhan jalkeen. Asevienti Gazaan (ja Israeliin) on kansainvalisen oikeuden vastaista. ^{lahde? [18]}

Gazan ja Egyptin valisen rajan valvonnan ( Philadelphia-kaytavan ) Israel oli luovuttanut Egyptille vetaytyessaan Gazasta vuonna 2005, mutta Egypti eristi Gazan Israelin toiveiden mukaisesti. Palestiinalaisilla oli kuitenkin satoja tunneleita, joita pitkin he kuljettivat tavaroita rajavalvonnan ohitse.

Hamas teki Israelin kanssa puolen vuoden tulitauon 19. kesakuuta 2008. Tulitauko piti hyvin marraskuuhun asti (Gazan alueelta ammutut raketit vahenivat 98%) ^lahde? , ^[19] mutta silloin Israel hyokkasi loytamaansa tunnelia vastaan ja seuranneissa usean paivan levottomuuksissa kuoli noin 20 palestiinalaista. ^[20] Taman jalkeen rakettitulitus palasi tulitaukoa edeltavalle tasolle. ^{lahde? [19]} Hamas ei halunnut jatkaa tulitaukoa, kun se paattyi 19. joulukuuta. Hamasin mukaan Israel ei ollut kunnioittanut tulitaukosopimuksen velvoitteita. ^[21] Hamas kiihdytti raketti-iskuja israelilaiskaupunkeihin. ^[19] Israelin mukaan se olisi halunnut jatkaa tulitaukoa. ^[21]

Israel suunnitteli hyokkaysta puoli vuotta eli koko hyokkaysta edeltaneen tulitauon ajan. Operaation suunnittelua johtanut puolustusministeri, tyovaenpuolueen johtaja Ehud Barak kertoi epailleensa, etta Hamas kayttaisi tulitaukoa hyvakseen vahvistaakseen asemiaan ja joukkojaan tulevaan yhteenottoon. ^[22]

Israelin todennakoisia motiiveja hyokkaykselle oli ”tulitauon rikkoutuminen, lahestyvat vaalit, Israelin suosiman heikon palestiinalaisjohtajan Mahmoud Abbasin virkakauden paattyminen ja presidentin vaihtuminen Yhdysvalloissa”. ^[23] On arveltu, etta Israel halusi todistaa olevansa alueellinen voimatekija, jota ei kannattanut uhata. ^[24] On myos arveltu, etta Hamas oli kohteena, koska se oli silla hetkella vahvin voima, joka voi luoda palestiinalaisten valtion. ^[23] Israelissa oli tulossa helmikuussa 2009 ennenaikaiset parlamenttivaalit . Hallitusta kolme vuotta johtanut Kadima -puolue oli kyselyiden mukaan menettamassa paaministerin paikan oikeistolaiselle Likudille . ^lahde?

Yksi kiistan aihe oli aikaisempien taisteluiden sotavangit. Hamas piti vankinaan yhta israelilaista sotilasta, Gilad Shalita , hepr. ‏???? ????‎ . Israel piti vankinaan satoja sellaisia palestiinalaisia, jotka olisi voitu tulkita sotavangeiksi, jos Gaza olisi ollut valtio. ^lahde? Israelissa oli kaikkiaan noin 10 000 palestiinalaista vankia. ^{[25] [26]} .

Operaatiota Valettu lyijy edelsi ilmahyokkays 27. joulukuuta 2008, minka seurauksena lahes 300 ^[16] palestiinalaista ja Hamas-johtajat Abu Zakaria al-Jamal ja Nizar Rayyanin kuolivat. ^lahde?

Israel siirsi 10 000 sotilasta Gazan kaistan vastaiselle rajalle ja ylitti rajan 3. tammikuuta 2009. Tata ennen se kehotti kaikkia Gazan kaupungissa olevia poistumaan mahdollisimman nopeasti ^[27] . Israel tuhosi Gazan kaistalla merkittavia tieyhteyksia. ^[28] Israel saartoi Gazan kaupungin jo lauantaina 3. tammikuuta ja sulki sinne johtavia tieyhteyksia ^[27] . Tiistain 6. tammikuun aamuna Israel tunkeutui Khan Junisin kaupunkiin ja ampui merelta kranaatteja Deir al-Balahissa .

Israelin armeijan mukaan iskuissa kuoli 10. tammikuuta tarkea Hamas-taistelija. Gazan terveysviranomaiset kertoivat yli 30:n palestiinalaisen kuolleen Israelin hyokkayksissa. ^[29]

Torstaina 15. tammikuuta Israel eteni entista syvemmalle Gazan ja muiden kaupunkien asuinalueille. Gazan kaupunkia pommitettiin raskaasti. Osa iskuista kohdistettiin YK:n avustusjarjeston tukikohtaan. Paivan aikana kuoli kolme Hamas-johtajaa, joista yksi oli sisaministeri Saed Siam . Hamasin raketti-iskuissa Israeliin haavoittui kuusi ihmista. ^[30]

Perjantaina 16. tammikuuta Israelin joukot vetaytyivat Gazan kaupungista etelaan. Taisteluita kaytiin al-Zaharan kaupungin lahettyvilla. Israel tulitti myos laheista pakolaisleiria. ^[31] Lansirannalla palestiinalaisten ja Israelin sotilaiden yhteenotot kiihtyivat. Israelin hallitus ilmoitti sodan etenevan kohti loppunaytosta. Hamas ampui raketteja Israeliin vahemman kuin aiempina paivina. ^[32]

Myohaan lauantai-iltana Israelin paaministeri julisti yksipuolisen tulitauon alkamaan sunnuntaina 18. tammikuuta kello 2 aamuyolla paikallista aikaa. Israel kuitenkin ilmoitti, ettei se aio vetaytya Gazasta, kuten YK:n turvallisuusneuvoston paatoslauselma edellytti. ^{[33] [34]}

Yksipuolinen tulitauko rikkoutui jo muutaman tunnin jalkeen, kun israelilaisjoukot ampuivat siviilin, joka tuli liian lahelle israelilaisjoukkoja. Israel tuhosi myos YK:n elintarvikevaraston Gazassa fosforiammuksin. ^[30]

Sunnuntaina 18. tammikuuta Hamaskin (mukaan lukien muut palestiinalaisjarjestot) ilmoittivat aloittavansa viikon yksipuolisen tulitauon, jonka aikana ne odottavat Israelin vetavan joukkonsa Gazasta. ^[35] Taman jalkeen Israel alkoi vetaa joukkojaan pois Gazasta. Israelin odotettiin vetaytyvan ennen uuden Yhdysvaltain presidentin Barak Obaman virkaanastumista tiistaina 20. tammikuuta, mutta vetaytyminen saatiin loppuun vasta seuraavana paivana, 21. tammikuuta. ^[36] YK:n paasihteeri vieraili Gazassa 20. tammikuuta.

Maanantaina 5. tammikuuta Israelin joukot tulittivat taloa, johon ne olivat vuorokautta aikaisemmin evakuoineet palestiinalaissiviileja. Tulituksessa kuoli kymmenia ihmisia. Israel kiisti tapauksen mutta YK:n edustajat vahvistivat sen. ^{[37] [38]}

Konfliktin aikana uutisoitiin Israelin iskusta YK:n yllapitamaan kouluun, jossa olisi kuollut kymmenia palestiinalaissiviileja. ^lahde? YK kuitenkin myohemmin myonsi, etta Israel ei missaan vaiheessa iskenytkaan kouluun. Tama tosin jai kansainvalisessa mediassa melkein kokonaan vailla huomiota. ^[39]

10. tammikuuta Kirkon ulkomaanavun rahoittama sairaalaklinikka Gazassa tuhoutui Israelin ohjusiskussa. ^[40]

Torstaina 15. tammikuuta Israel hyokkasi YK:n avustusjarjeston tukikohtaan, minka seurauksena satoja tonneja palestiinalaisille tarkoitettua hataapua tuhoutui. YK:n avustusjarjeston Gazan johtaja John Ging oli pommituksen kohteena olevassa tukikohdassa, ja han kritisoi voimakkaasti hyokkaysta ja vahvisti hyokkayksessa kaytetyn kiisteltyja valkofosforikranaatteja (”Se naytti fosforilta, se haisi fosforilta ja se paloi kuten fosfori, siksi kutsun sita fosforiksi”). ^[41] YK:n paasihteeri vieraili tutustumassa raunioihin 20. tammikuuta ja tuomitsi tuhot sydantasarkeviksi. ^[42] Myos sairaalan ja kansainvalisen median kayttamiin tiloihin iskettiin.

Lauantaina 17. tammikuuta Israel tulitti jalleen YK:n yllapitamaa koulua, jonne oli hakeutunut suojaan paljon siviileja. Kaksi palestiinalaislasta kuoli ja useita ihmisia haavoittui. ^[43]

Torstaina 8. tammikuuta Libanonin puolelta ammuttiin kolmesta viiteen Katju?a -rakettia kahdeksan kilometria Israelin puolelle. Useita ihmisia kerrotaan loukkaantuneen lievasti. Israel vastasi valittomasti iskuihin. Raketti-iskuista epailtiin libanonilaista Hizbollah -jarjestoa, joka on aikaisemmin uhannut Israelia voimakkailla sotatoimilla jos Israelin toimet leviaisivat Gazasta Libanonin puolelle. Libanon tuomitsi iskut ja lupasi selvittaa iskujen tekijat. ^[44] Hyokkayksen kuluessa Libanonista ei lahetetty enempaa raketteja. ^lahde?

Voimakkaan kansainvalisen painostuksen myota Israel lupasi 7. tammikuuta alkaen kolmen tunnin paivittaisen tulitauon. Samalla se lupautui aukaisemaan humanitaarisen kaytavan siviilien avustamiseksi. ^[45] Kolmen tunnin tulitaukoa ei ole kuitenkaan noudatettu jokaisena paivana. ^[46] Avustusjarjestot ovat muutenkin arvostelleet taukoa liian lyhyeksi. ^[29] Punainen Risti vaati alueelle pysyvaa turvallisuussopimusta, joka sallisi ambulanssien ja avustuskuljetusten turvallisen liikkumisen alueella kaikkina aikoina. ^[47]

Gazan alueella tyoskenteleva YK:n alainen palestiinalaisten apujarjesto UNRWA kuvaili humanitaarista tilannetta ”halyttavaksi”. Gazassa oli pulaa laakkeista, veresta, ruoasta, vedesta, sairaalavalineista, laakareista ja kirurgeista. YK keskeytti kriisiavun toimittamisen 8. tammikuuta vain viisi paivaa maahyokkayksen alkamisen jalkeen. Jarjesto luonnehtii tilannetta liian vaaralliseksi sen avustustyontekijoille. ^[48] Israelin ulkoministerin Tzipi Livnin mukaan Gazassa ei ollut humanitaarista kriisia. ^[49]

Israel ei paastanyt ulkomaisia toimittajia Gazaan koko hyokkayksen aikana. Israelin korkein oikeus oli maarannyt, etta toimittajien paasy alueelle olisi sallittava. ^[50]

YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikko OCHAn mukaan Gazan alueen humanitaarinen kriisi oli merkittava eika sita voida vahatella. ^[51] Kansainvalinen Punainen Risti on ollut huolissaan loukkaantuneiden hoidosta Gazassa. Jarjeston mukaan monet Israelin iskuissa loukkaantuneet siviilit ovat menehtyneet siksi, etteivat ambulanssit ole paasseet ajoissa perille eika sairaalapaikkoja ole riittavasti. Amnesty Internationalin edustaja on luonnehtinut siviilien tilannetta Gazassa ennennakemattoman vakavaksi. ^[52]

Gazalaiset rajayttivat tammikuussa 2009 kaksi kolmannesta 10 km:n mittaisesta Gazan ja Egyptin valisesta rajamuurista. Eri arvioiden mukaan 60 000?500 000 Gazassa asuvaa palestiinalaista meni rikotun muurin aukkojen kautta Egyptiin ostamaan ruokaa, polttoainetta ja muita tarvikkeita. ^[53] Egyptin viranomaiset sallivat nalkaisten palestiinalaisten kayda ostoksilla, vaikka eivat pitaneet siita etta Hamas hallitsee Gazaa.

Gazan kaistan noin 1,5 miljoonasta asukkaasta liki 60 prosenttia on lapsia. Hyokkayksessa kuolleista noin 30% oli lapsia. Avustustyontekijoiden mukaan lahes kaikki alueen lapset ovat pahasti traumatisoituneita taistelujen vuoksi ^[54] Unicefin mukaan lapsille ja heidan perheilleen ei loydy ainoatakaan turvallista paikkaa Gazassa. ^[55] .

Israelilainen poliitikko Avigdor Lieberman ehdotti tiistaina 13. tammikuuta ydinaseiskua Gazaan. ^[56]

Jo heti hyokkayksen alussa Yhdistyneiden kansakuntien paasihteeri Ban Ki-moon vaati Israelia valittomasti lopettamaan sen. ^[57] 8. tammikuuta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto teki paatoksen 1860, ^[58] jossa vaadittiin valitonta ja pysyvaa tulitaukoa, joka johtaa Israelin joukkojen taydelliseen vetaantymiseen. Yhdysvallat aanesti tyhjaa. Turvallisuusneuvosto oli kokoontunut jo aiemmin, 4. tammikuuta, mutta ei silloin paassyt yksimielisyyteen asiassa. Yhdysvallat hylkasi Libyan tekeman ehdotuksen, koska siina ei julistettu Hamasia terroristijarjestoksi, joka on noussut valtaan laittomasti. ^[59]

Euroopan parlamentti tuomitsi Israelin toimet Gazassa torstaina 15. tammikuuta. Hyvaksymassaan paatoslauselmassa parlamentti yhtyy turvallisuusneuvoston paatoslauselmaan ja kutsuu Gazan saartoa kollektiiviseksi rangaistukseksi, joka on kansainvalisen humanitaarisen oikeuden vastainen. ^{[15] [60]} Tata edelsi se, etta EU-puheenjohtaja T?ekki luonnehti 3. tammikuuta Israelin hyokkaysta puolustukselliseksi toimeksi ^[61] mutta seuraavana paivana se ilmoitti, etta lausunto oli virhe. ^[62]

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous piti kokouksen perjantaina 16. tammikuuta, jossa vaadittiin turvallisuusneuvoston paatoksen noudattamista. Vain nelja maata aanesti tata vastaan (Yhdysvallat, Israel, Venezuela ja Nauru ). Kahdeksan maata pidattaytyi aanestamasta. ^[63]

Tapahtuman jalkeen EU:n tuesta vastaava viranomainen sanoi pitavansa Hamasia syyllisena Israelin iskuun. ^[64] ”Hamas on terroristiorganisaatio ja se tulee tuomita.”

Missaan vaiheessa Hamas ja Israel eivat asettautuneet samaan neuvottelupoytaan. Kummankin neuvottelijat kuitenkin matkustivat Egyptiin, jossa egyptilaiset valittivat osapuolten viestit toiselle.

Lauantaina 10. tammikuuta esitetyssa videoviestissa Hamasin maanpaossa elava johtaja Khalid Ma?’al kertoi Hamasin jatkavan taistelua, kunnes Israel lopettaa hyokkayksensa Gazaan. ^[65]

Hamas ilmoitti torstai-illalla olevansa valmis vuoden mittaiseen tulitaukoon, jos Israel vetaa joukkonsa Gazasta viikossa. Hamas vaati myos Gazan taloudellisen saarron lopettamista. Israel ei tahan suostunut. Perjantaina 16. tammikuuta Hamas vuorostaan ilmoitti, ettei hyvaksy Israelin vaatimuksia tulitauon ehdoiksi. ^{[30] [66]}

Hyokkayksen puolesta ja vastaan osoitettiin mielta useissa Euroopan ja Lahi-idan maissa. ^[61]

Antisemitististen valikohtausten maara nousi taistelujen aikana selvasti esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Esimerkiksi synagogia yritettiin polttaa. ^[67] Tammikuussa 2009 tehtiin 250 juutalaisvastaista mielenilmausta, kun edellisen vuoden tammikuussa vastaava maara oli ollut 80. ^[68]

Hyokkayksessa kuoli YK:n pakolaisapu UNRWA :n mukaan yli 1 300 palestiinalaista ^{[69] [70]} . Kuolleista ainakin puolet, mahdollisesti jopa kolme neljasosaa oli siviileja mukaan lukien 437 alle 16-vuotiasta lasta, 110 naista ja 123 miespuolista vanhusta. Kuolleissa oli lisaksi 14 laakaria seka 4 toimittajaa ^[71] .

90 000 palestiinalaista joutui kodittomiksi, joista yli 50 000 oli lapsia. Nelja YK:n avustussaattuetta joutui hyokkayksen kohteeksi. ^[72] Gazan alueen infrastruktuuria tuhoutui 1,9 miljardin dollarin arvosta. Noin 4 000 rakennusta tuhoutui taydellisesti ja 17 000 rakennusta osittain. Hyokkayksessa tuhoutui 23 moskeijaa , 25 koulua, sairaalaa tai yliopistoa, 31 poliisiasemaa, 16 hallintorakennusta ja 1 500 tehdasta, tyopajaa tai kaupparakennusta. YK:n rakennuksia vahingoittui 50 mukaan lukien paikallinen paamaja. ^[72]

Tapahtuman jalkeen kuolleiden maara oli propagandan kohteena. Kummankin osapuolen mukaan taisteluissa kuoli yli 1 300 ihmista, mutta tahan lukuun sisaltyvien menehtyneiden Hamas-taistelijoiden maarasta on kiistelty. Hamas itse ilmoitti menettaneensa vain 48 taistelijaa (noin kymmenesta tuhannesta), mutta Israelin puolustusvoimat ilmoitti vastaavaksi luvuksi vahintaan 500. ^[73]

Yhdysvaltalaiset lehdet raportoivat muita pienempia lukuja, esimerkiksi CNN kertoi artikkeleissaan lapsiuhrien maaraksi 159, joka on vain kolmannes YK:n luvuista (esimerkiksi U.N. chief: Gaza violence ’heartbreaking’ ). Palestiinalaisten kuolleiden nimilista loytyy organisaation Palestinian Centre for Human Rights sivustolta [5] . YK:n humanitaarisesta avusta vastaava apulaispaasihteeri sanoi 28. tammikuuta, ettei palestiinalaisten antamia lukuja vastaan ole vakavasti otettavia vastavaitteita. ^[74]

Israel piti suurimpana voittonaan Gazasta ammuttujen rakettien maaran vahentymista ja sita, etta se onnistui sulkemaan suuren osan Egyptista johtavista tunneleista, joita sen mukaan kaytettiin aseiden salakuljetukseen ja samalla taloussaarron kiertamiseen. Palestiinalaisten mukaan tunnelit olivat kuitenkin kaytettavissa jo muutama paiva Israelin vetaantymisen jalkeen. ^[75] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vaati 22. tammikuuta Israelia avaamaan rajat normaalille kaupalle, jolloin tunneleita ei tarvittaisi. ^[76]

Ennen hyokkaysta Israelilla oli diplomaattisuhteet neljaan arabimaahan. Hyokkayksen kuluessa naista kaksi, Qatar ja Mauritania , katkaisivat diplomaattisuhteet ja kolmas, Jordania , kutsui lahettilaansa kotiin. ^[77]

Hyokkayksen pelattiin huonontavan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisen Saudi-Arabian suhteita, mika todennakoisesti lisaisi jannitetta alueella entisestaan. Yhdysvaltain perinteinen vihollinen Iran otti hyokkayksen aikana yhteytta Saudi-Arabiaan ja pyysi sita ”arabikansojen johtajana” ottamaan aktiivisen roolin kriisissa. Tama on uusi yllattava muslimien uskonsuunnat ylittava aloite. ^[77]

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sanoi 22. tammikuuta, etta Yhdysvallat tukee Israelia kaikissa puolustus sodissa. Han kuitenkin poikkeuksellisen selvasti sanoi olevansa hyvin huolestunut hyokkayksen uhreista, Gazan humanitaarisesta tilanteesta ja alueen ”tukahduttavasta koyhyydesta, joka on kestanyt aivan liian kauan”. ^[76]

Torstaina 22. tammikuuta Israel tulitti palestiinalaisia kalastusaluksia, jotka olivat Israelin mukaan liian kaukana rannasta. Tulituksessa kerrotaan haavoittuneen kaksi naista, kaksi lasta ja iakas mies. ^[78]

Tiistaina 27. tammikuuta Israelissa Gazan rajalla yksi Israelin sotilas kuoli ja kolme loukkaantui pommirajahdyksessa. Israel vastasi rajahdykseen helikopterihyokkayksella Gazaan, jossa kuoli yksi maanviljelija. ^[79] Hamasin julistama yksipuolinen viikon tulitauko oli jo loppunut ilman pysyvaa kaksipuolista tulitaukoa. Israel kosti sulkemalla jalleen kaikki rajat Gazaan mukaan lukien humanitaarinen apu. ^[80] YK:n humanitaarisesta avusta vastaava alipaasihteeri vaati Israelia heti avaamaan rajat: ”Israelilla on Gazan rajoja kontrolloivana valloittavana valtana erityinen vastuu noudattaa kansainvalisesta ihmisoikeusnormistosta talle syntyvia velvoitteita”. ^[81] Israel aloitti uudelleen myos Gazasta Egyptiin johtavien tunneleiden pommitukset. ^[82] Myohemmin iskut vaitti tehneensa pieni al-Qaidaa lahella oleva jarjesto Jiwad ja Tawhid Prikaati , ^[83] jolla ilmeisesti ei ole suoraan tekemista Hamasin kanssa. ^[84] Jarjesto pitaa esikuvanaan Irakin al-Qaidaa ja sen johtajaa, Yhdysvaltojen Irkissa 2006 tappama Abu Mus’ab al-Zarqawia (katso myos Irakin al-Qaida eli Tawhid wal Jihad).

Hamas ilmoitti 22. tammikuuta maksavansa korvauksia omaisiaan ja laheisiaan menettaneille palestiinalaisille. Jarjesto aikoo antaa rahaa myos kotien jalleenrakentamista ja korjausta varten. ^[85] Jo aiemmin Saudi-Arabia kertoi lahjoittavansa miljardi dollaria Gazan jalleenrakentamiseen. Qatar aikoo lahjoittaa 34 miljoonaa dollaria UNRWA:lle. ^[86]

24. tammikuuta Gazan alueen koulut avattiin ensimmaista kertaa taistelujen jalkeen. YK:n yllapitamissa yli 200:ssa kouluissa kay noin 200 000 lasta. ^[87]

26. tammikuuta Arabiliitto perusti elimen koordinoimaan arabimaiden lahjoittamaa 1,55 miljardin dollarin rahasummaa Gazan jalleenrakentamiseen. ^[88]

Maaliskuun alussa pidettiin Egyptissa kansainvalinen avustuskonferenssi, johon osallistui 75 maata. Gazan jalleenrakennusta ja palestiinalaisalueiden auttamista varten kerattiin 3,5 miljardia euroa. Suurimmat lahjoittajat olivat Saudi-Arabia, Oman, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Bahrain ja Qatar. ^[89]

Yhdistyneet kansakunnat (ihmisoikeusvaltuutettu) vaati jo 9. tammikuuta riippumatonta sotarikostutkintaa Israelin armeijan toimista. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice puolusti siviilien surmaamisesta syytettya Israelia sanomalla, etta Israelin on vaikea valttaa siviiliuhreja, koska Gazassa on niin paljon asukkaita. ^{[90] [91] [92]} Geneven sopimusten mukaan (mm. ensimmaisen lisapoytakirjan 51. artikla) [6] siviileja on suojeltava kaikissa olosuhteissa eika vastapuolen sotarikoksetkaan tata muuta.

YK:n paasihteeri vaati 21. tammikuuta Israelilta taydellista selvitysta jokaisesta YK:n rakennusta vahingoittaneesta hyokkayksesta. ^[93]

Israel antoi sotaan osallistuneille upseereille ohjeen, etta heidan tulee pyytaa lausunto tuomarilta ennen matkustamista Eurooppaan, koska heidat saatetaan pidattaa siella syytettyna sotarikoksista. Joillakin Euroopan mailla on lainsaadannossaan mahdollisuus syyttaa myos sotarikoksista, jotka ovat tapahtuneet maan ulkopuolella. ^[94] Jopa ulkoministeri Tzipi Livni eparoi matkustaa Brysseliin heti vetaantymisen jalkeen. ^[95] Israel ei ole allekirjoittanut sopimusta kansainvalisesta rikostuomioistuimesta , joten sen ei tarvitse erityisemmin pelata sen tuomioita. 22. tammikuuta Israelin paaministeri nimitti oikeusministerin johtamaan ministerioiden valista ryhmaa, joka varautuu puolustamaan Gazan sodassa taistelleita kansainvalisissa oikeusasteissa. ^[96]

Myos Israelissa vaadittiin mahdollisten sotarikosten selvittamista: ”jos kaikki mita teimme on ko?er , miksi meidan tarvitsee salata operaatioon osallistuneiden sotilaiden nimia kuin he olisivat varkaita piilossa”. ^[97]

26. tammikuuta Arabiliitto vaati ylimaaraisessa kokouksessaan, johon osallistui kaikki 22 jasenmaata, kansainvalista rikostuomioistuinta selvittamaan, onko Israel syyllistynyt sotarikoksiin. Se myos paatti lahettaa valtuuskunnan Gazaan keraamaan todisteita. ^[88]

Saudi-Arabia pyysi 19. tammikuuta IAEA:ta tutkimaan, onko Israel kayttanyt uraania ammuksissaan. ^[98]

Amnesty International on vaatinut Israelia julkistamaan tarkat tiedot kayttamistaan aseista Gazassa. ^[99] Israelia on syytetty kokeellisten aseiden kaytosta. ^[100] Lisaksi Amnesty on syyttanyt Israelia ja Hamasia ihmiskilpien kaytosta ^[101] . Se on vaatinut YK:n turvallisuusneuvostoa kieltamaan aseiden myynnin kummallekin osapuolelle. ^[102]

Helmikuussa kansainvalinen rikostuomioistuin aloitti alustavat tutkimukset sodan tapahtumista. ^[103]

Maaliskuussa palestiinalainen ihmisoikeusjarjesto PCHR julkaisi 1 417 palestiinalaisen nimet, jotka sen mukaan menehtyivat taisteluissa. ^[104]

Laakarit ihmisoikeuksien puolesta -jarjesto syytti maaliskuussa Israelin armeijaa muun muassa haavoittuneiden hoidon estamisesta ja palestiinalaisten demonisoinnista. Se vaati riippumatonta elinta tutkimaan armeijan toimet. ^[105]

Sanomalehti Haaretzin mukaan taistelujen aikana Israelin armeija tappoi komentajien luvalla lukuisia siviileja ja tarkoituksellisesti tuhosi naiden omaisuutta. ^[106]

Huhtikuussa 2009 YK:n ihmisoikeusneuvosto valtuutti juristi Richard Goldstonen johtaman tyoryhman selvittamaan konfliktin osapuolten mahdollisia sota- ja ihmisoikeusrikoksia. Goldstonen raportti julkaistiin syyskuussa 2009.

Ihmisoikeusjarjesto Amnesty International syyttaa heinakuussa 2009 julkaisussa ihmisoikeusraportissaan seka Israelia etta Hamasia sotarikoksista. Gazan sodassa vuoden 2009 alussa kuoli 1 400 palestiinalaista ja 13 israelilaista joista kolme oli siviileja. ^lahde?

Israel kaytti naisia ja lapsia ihmiskilpina pakottaessaan siviilit jaamaan armeijan tukikohdiksi muutettuihin asuntoihin. Israelin maahyokkayksessa, pommituksissa ja ohjusiskuissa kuoli satoja siviileja. Raportin mukaan myos naiset ja lapset ammuttiin lahietaisyydelta, vaikka he eivat uhanneet israelilaisia sotilaita millaan tavalla. Israel syyttaa Amnestya puolueellisuudesta. Se on langennut Hamasin kylvamaan propagandaan. Amnesty syytti myos Gazaa hallitsevaa Hamasia sotarikoksista. Jarjeston mukaan Hamas ei kuitenkaan kayttanyt sodan aikana siviileja ihmiskilpina, vaikka Israel on niin vaittanyt. ^lahde?

Raportin mukaan Israel kaytti siviileja vastaan sodassa muun muassa Yhdysvaltojen toimittamaa valkoista fosforia, yli 200 kilon pommeja ja Hellfire -ohjuksia. Raportin mukaan Hamasin kayttamat aseet olivat Israelin aseisiin verrattuna mitattomia omatekoisia tai salakuljetettuja raketteja, jotka oli valmistettu Venajalla, Kiinassa ja Iranissa. Myos Hamasin todettiin ampuneen raketteja kohti siviileja. ^lahde?

Valkoisen fosforin kayttaminen tiheaan asutuilla siviilialueilla tayttaa sotarikoksen tunnusmerkit. Amnesty vaatii asemyynnin valitonta kieltamista myos Israeliin. Kumpaakin konfliktin osapuolta aseistaneet ovat olleet tietoisia toistuvista aseiden vaarinkaytoksista. Taman vuoksi myos aseiden toimittaneiden maiden on otettava vastuu ihmisoikeusrikkomuksista, todetaan Amnestyn raportissa. ^[107]

Israelilaisen Breaking the Silence -veteraanijarjeston raportissa kerrotaan, kuinka armeija ampui ihmisia sattumanvaraisesti, kaytti siviileja ihmiskilpina ja tuhosi koteja mielivaltaisesti. ”Parempi osua viattomaan kuin eparoida ampua vihollista”, sotilaille sanottiin. Armeija pakotti Gazan siviileja, jopa naisia ja lapsia menemaan edellaan taloihin pitaen asettaan ihmiskilpiensa olkapaalla. Raportin mukaan armeija kaytti Gazassa polttavaa valkoista fosforia, jonka kaytto on kielletty asutuilla alueilla. Israelin armeija on torjunut raportin vaitteet. ^{[108] [109] [11]}

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Valettu lyijy Wikimedia Commonsissa