|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Salernon maihinnousu
eli
Operaatio Avalanche
oli
liittoutuneiden
kenraali
Harold Alexanderin
johtaman 15. armeijaryhman
maihinnousu
Italiaan
3. syyskuuta 1943
toisessa maailmansodassa
. Armeijaryhmaan kuuluivat kenraaliluutnantti
Mark Clarkin
johtama
Yhdysvaltain 5. armeija
ja kenraali
Bernard Montgomeryn
johtama
brittilainen 8. armeija
. Operaatiota edelsi
Sisilian maihinnousu
ja sita seurannut saaren valtaus. Paaosa joukoista nousi maihin Salernossa operaatio Avalanchessa ja sita tukivat kaksi pienempaa maihinnousua Calabriaan (
operaatio Baytown
) ja Tarantoon (
operaatio Slapstick
).
Pohjois-Afrikan sotatoimien
paatyttya
akselivaltain
joukkojen antautumiseen liittoutuneiden sodanjohdolla oli erimielisyytta siita, missa sotatoimia jatkettaisiin.
Winston Churchill
halusi irrottaa Italian sodasta, mita han kutsui kevyeksi iskuksi akselivaltain vyon alle. Sodan kansansuosio Italiassa oli romahtanut ja Churchill uskoi maihinnousun seurauksena Italian luopuvan sodasta ja siten
Valimeren
alueen rauhoittuvan ja siten mahdollistavan liittoutuneille vapaan kulkemisen. Tama vapauttaisi laivaston kalustoa
Lahi-idan
ja
Tyynenmeren sotatoimiin
seka mahdollistaisi toimitusten lisaamisen
Neuvostoliittoon
. Lisaksi hyokkays Italiaan sitoisi
saksalaisten
joukkoja pitaen ne poissa
itarintamalta
, mika osaltaan loisi kuvan
Josif Stalinin
vaatimasta toisesta rintamasta.
Kenraali
George Marshall
seka paaosa
Yhdysvaltain
ylinta johtoa halusi valttaa operaatiota, joka voisi viivastyttaa
maihinnousua
Eurooppaan
. Maihinnoususta oli keskusteltu ja sen suunnittelu oli aloitettu vuonna 1942 ja se toteutui
Normandian maihinnousuna
(operaatio Overlord) kesalla 1944. Kun selvisi, ettei suurimittaista maihinnousua kyettaisi toteuttamaan vuonna 1943 sovittiin maihinnoususta Sisiliaan ilman sitoutumista jatko-operaatioihin.
Franklin D. Roosevelt
ja Churchill kuitenkin pitivat tarpeellisena sotatoimien jatkamista suunnitelmien valilla, jotta voitiin sitoa akselivaltain joukot taisteluun. Linjanvetoa jatkettiin Trident-kokouksessa
Washingtonissa
toukokuussa, mutta vasta heinakuun lopulla Sisilian maihinnousun osoittaudutta menestykseksi saatiin paatos
Benito Mussolinin
kukistamisesta.
Sisilian maihinnousu heinakuussa 1943 onnistui, vaikka runsaasti akselivaltain joukkoja paasikin vetaytymaan mantereelle. Heinakuun lopulla Mussolini syostiin vallasta ja uusi hallitus aloitti rauhan neuvottelut liittoutuneiden kanssa. Pikaisen maihinnousun uskottiin nopeuttavan ja helpottavan Italian irtautumista sodasta ja lopulta tuottavan nopean voiton saksalaisista, jotka jaisivat saarroksiin vihamieliseen maahan. Italian ja Saksan joukkojen vastarinta kuitenkin yllatti liittoutuneet ja sotatoimet alueella jatkuivat
Berliinin antauduttua
. Lisaksi liittoutuneet joutuivat huoltamaan valtaamillaan alueilla olleen siviilivaeston.
Operaatio alkoi 9. syyskuuta ilman ilmapommituksia ja laivaston tulivalmistelua. Alueen puolustuksesta vastasi
Saksan 16. panssaridivisioonan
komentaja
kenraalimajuri
Rudolf Sieckenius
, joka oli muodostanut joukoistaan nelja taisteluosastoa. Donemanin ryhma oli
Salernon
itapuolella, Stempelin ryhma oli
Pontecagnanon
ja
Battipaglian
valilla, Holteyn ryhma oli reservina
Persanossa
ja von Doeringin ryhma
Albanellasta
Rutinoon
.
Maihinnoussut
brittilainen X armeijakunta
, koostui
brittilaisista
46.
ja
56. divisioonasta
seka
Yhdysvaltain
Ranger ja Britannian
kommandoista
. Rangerit eivat kohdanneet vastarintaa ja
HMS Ledburyn
tykkien tukemana valtasivat heille maaratyn vuoren laen.
No. 2 Commando
ja
No. 41 Commando
eivat myoskaan kohdanneet vastarintaa vallatessaan
La Molinan solan
lapaisevan Salernosta
Napoliin
johtavan tien hallitsevat maastonkohdat.
Maihinnousseet divisioonat kokivat lujaa vastarintaa ja joutuivat laivatykiston tukemana taistelemaan itselleen jalansijan rannalta.
Paestumissa
ensi kertaa taistelussa olevat
Yhdysvaltain 36. jalkavakidivisioonan
141. ja 142. rykmentit saivat kovan vastaanoton. Ensin mainittu lyotiin hajalle ja se ei kyennyt saavuttamaan tavoitteitaan ja jalkimmainen kykeni etenemaan saatuaan apua 143. rykmentilta.
Ensimmaisen taistelupaivan iltaan mennessa X armeijakunta oli vallannut noin 8?11 kilometrin sillanpaan, vaikka 56. divisioona olikin jaanyt tavoitteistaan.
Saksan XIV panssariarmeijakunnan
komentaja
Hermann Balck
maarasi
panssaridivisioona Hermann Goringin
ja
15. panssarikrenatooridivisioonan
osallistumaan taisteluihin. Lisaksi
LXXVI panssariarmeijakunnan
29. panssarikrenatooridivisioona
maarattiin Salernoon.
Liittoutuneet yrittivat laajentaa seuraavat kolme vuorokautta
sillanpaataan
ja saksalaiset estaa sen seka suojata vastahyokkaykseen koottavia joukkojaan. 12. syyskuuta X armeijakunta ryhmittyi puolustukseen vastaanottaakseen odottamansa saksalaisten vastahyokkayksen.
Seuraavana aamuna alkoi vastahyokkays. Herman Goring -divisioona hyokkasi liittoutuneiden pohjoiseen sivustaan, mutta varsinainen isku tehtiin brittilaisen X ja
Yhdysvaltain VI armeijakuntien
saumaan Battipagliasta kohti merta olevalle linjalle painopisteen ollessa VI armeijakunnan kaistalla.
Saksan 36. jalkavakidivisioona
valtasi
Altavillan
, mutta heidat lyotiin myohemmin takaisin pimean tultua. Taisteluosastot Kleine Limburg ja Kruger iskivat
Persanoon
tyontaen tieltaan 157. jalkavakirykmentin ja tuhoten 143. rykmentin II pataljoonan.
Saksalaisten hyokkays pysahtyi Caloren aukealla laivaston ja tykiston tukiessa pikaisesti kasattua puolustusryhmitysta. Yhdysvaltain joukkojen vastahyokkays, jota taydensi alueelle tuotu
82. maahanlaskudivisioona
. 14. syyskuuta iltana puolustus saatiin pitamaan ja kriisi oli ohi.
Saksan 16. panssaridivisioona ja 29. panssarikrenatooridivisioona ryhmittyivat 15. syyskuuta puolustukseen, mika samalla paatti niiden Paestrumille aiheuttaman uhan. Samana paivana Kesselring raportoi liittoutuneiden ilmaylivoiman ja laivaston tuen estaneen LXXVI panssariarmeijakunnan etenemisen ja ryhmittymisen puolustukseen. XIV panssariarmeijakunnan saavutukset ratkaisisivat
Saksan 10. armeijan
menestyksen tai sitten armeijan tulisi vetaytya.
16. syyskuuta saksalaiset XIV armeijakunta saavutti paikallista menestysta, mutta lapimurto jai saavuttamatta. Seuraavana paivana saksalaiset aloittivat irtautumisvalmistelut ja joukot irtautuivat 18.?19. syyskuuta ryhmittyen puolustukseen
Volturnojoelle
.
|
---|
| | | Tapahtumat
| Ennen
sotaa
| |
---|
| 1939
| |
---|
| 1940
| |
---|
| 1941
| |
---|
| 1942
| |
---|
| 1943
| |
---|
| 1944
| |
---|
| 1945
| |
---|
| Sodan
jalkeen
| |
---|
|
---|
| Yleista
| Politiikka
| |
---|
| Sodankaynti
| |
---|
| Sotarikokset
| |
---|
| Muita tapahtumia
| |
---|
|
---|
| |
|