Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Salernon maihinnousu Operaatio Avalanche
Osa Italian taisteluja toisessa maailmansodassa
Yhdysvaltalaista tykistoa siirretaan maihin saksalaistykiston tulituksen alla
Paivamaara: 9. ? 18. syyskuuta 1943 Paikka: Salerno , Italia Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Liittoutuneet :   Yhdysvallat   Yhdistynyt kuningaskunta   Puola	Saksa

Salernon maihinnousu eli Operaatio Avalanche oli liittoutuneiden kenraali Harold Alexanderin johtaman 15. armeijaryhman maihinnousu Italiaan 3. syyskuuta 1943 toisessa maailmansodassa . Armeijaryhmaan kuuluivat kenraaliluutnantti Mark Clarkin johtama Yhdysvaltain 5. armeija ja kenraali Bernard Montgomeryn johtama brittilainen 8. armeija . Operaatiota edelsi Sisilian maihinnousu ja sita seurannut saaren valtaus. Paaosa joukoista nousi maihin Salernossa operaatio Avalanchessa ja sita tukivat kaksi pienempaa maihinnousua Calabriaan ( operaatio Baytown ) ja Tarantoon ( operaatio Slapstick ).

Pohjois-Afrikan sotatoimien paatyttya akselivaltain joukkojen antautumiseen liittoutuneiden sodanjohdolla oli erimielisyytta siita, missa sotatoimia jatkettaisiin. Winston Churchill halusi irrottaa Italian sodasta, mita han kutsui kevyeksi iskuksi akselivaltain vyon alle. Sodan kansansuosio Italiassa oli romahtanut ja Churchill uskoi maihinnousun seurauksena Italian luopuvan sodasta ja siten Valimeren alueen rauhoittuvan ja siten mahdollistavan liittoutuneille vapaan kulkemisen. Tama vapauttaisi laivaston kalustoa Lahi-idan ja Tyynenmeren sotatoimiin seka mahdollistaisi toimitusten lisaamisen Neuvostoliittoon . Lisaksi hyokkays Italiaan sitoisi saksalaisten joukkoja pitaen ne poissa itarintamalta , mika osaltaan loisi kuvan Josif Stalinin vaatimasta toisesta rintamasta.

Kenraali George Marshall seka paaosa Yhdysvaltain ylinta johtoa halusi valttaa operaatiota, joka voisi viivastyttaa maihinnousua Eurooppaan . Maihinnoususta oli keskusteltu ja sen suunnittelu oli aloitettu vuonna 1942 ja se toteutui Normandian maihinnousuna (operaatio Overlord) kesalla 1944. Kun selvisi, ettei suurimittaista maihinnousua kyettaisi toteuttamaan vuonna 1943 sovittiin maihinnoususta Sisiliaan ilman sitoutumista jatko-operaatioihin. Franklin D. Roosevelt ja Churchill kuitenkin pitivat tarpeellisena sotatoimien jatkamista suunnitelmien valilla, jotta voitiin sitoa akselivaltain joukot taisteluun. Linjanvetoa jatkettiin Trident-kokouksessa Washingtonissa toukokuussa, mutta vasta heinakuun lopulla Sisilian maihinnousun osoittaudutta menestykseksi saatiin paatos Benito Mussolinin kukistamisesta.

Sisilian maihinnousu heinakuussa 1943 onnistui, vaikka runsaasti akselivaltain joukkoja paasikin vetaytymaan mantereelle. Heinakuun lopulla Mussolini syostiin vallasta ja uusi hallitus aloitti rauhan neuvottelut liittoutuneiden kanssa. Pikaisen maihinnousun uskottiin nopeuttavan ja helpottavan Italian irtautumista sodasta ja lopulta tuottavan nopean voiton saksalaisista, jotka jaisivat saarroksiin vihamieliseen maahan. Italian ja Saksan joukkojen vastarinta kuitenkin yllatti liittoutuneet ja sotatoimet alueella jatkuivat Berliinin antauduttua . Lisaksi liittoutuneet joutuivat huoltamaan valtaamillaan alueilla olleen siviilivaeston.

Operaatio alkoi 9. syyskuuta ilman ilmapommituksia ja laivaston tulivalmistelua. Alueen puolustuksesta vastasi Saksan 16. panssaridivisioonan komentaja kenraalimajuri Rudolf Sieckenius , joka oli muodostanut joukoistaan nelja taisteluosastoa. Donemanin ryhma oli Salernon itapuolella, Stempelin ryhma oli Pontecagnanon ja Battipaglian valilla, Holteyn ryhma oli reservina Persanossa ja von Doeringin ryhma Albanellasta Rutinoon .

Maihinnoussut brittilainen X armeijakunta , koostui brittilaisista 46. ja 56. divisioonasta seka Yhdysvaltain Ranger ja Britannian kommandoista . Rangerit eivat kohdanneet vastarintaa ja HMS Ledburyn tykkien tukemana valtasivat heille maaratyn vuoren laen. No. 2 Commando ja No. 41 Commando eivat myoskaan kohdanneet vastarintaa vallatessaan La Molinan solan lapaisevan Salernosta Napoliin johtavan tien hallitsevat maastonkohdat.

Maihinnousseet divisioonat kokivat lujaa vastarintaa ja joutuivat laivatykiston tukemana taistelemaan itselleen jalansijan rannalta. Paestumissa ensi kertaa taistelussa olevat Yhdysvaltain 36. jalkavakidivisioonan 141. ja 142. rykmentit saivat kovan vastaanoton. Ensin mainittu lyotiin hajalle ja se ei kyennyt saavuttamaan tavoitteitaan ja jalkimmainen kykeni etenemaan saatuaan apua 143. rykmentilta.

Ensimmaisen taistelupaivan iltaan mennessa X armeijakunta oli vallannut noin 8?11 kilometrin sillanpaan, vaikka 56. divisioona olikin jaanyt tavoitteistaan. Saksan XIV panssariarmeijakunnan komentaja Hermann Balck maarasi panssaridivisioona Hermann Goringin ja 15. panssarikrenatooridivisioonan osallistumaan taisteluihin. Lisaksi LXXVI panssariarmeijakunnan 29. panssarikrenatooridivisioona maarattiin Salernoon.

Liittoutuneet yrittivat laajentaa seuraavat kolme vuorokautta sillanpaataan ja saksalaiset estaa sen seka suojata vastahyokkaykseen koottavia joukkojaan. 12. syyskuuta X armeijakunta ryhmittyi puolustukseen vastaanottaakseen odottamansa saksalaisten vastahyokkayksen.

Seuraavana aamuna alkoi vastahyokkays. Herman Goring -divisioona hyokkasi liittoutuneiden pohjoiseen sivustaan, mutta varsinainen isku tehtiin brittilaisen X ja Yhdysvaltain VI armeijakuntien saumaan Battipagliasta kohti merta olevalle linjalle painopisteen ollessa VI armeijakunnan kaistalla. Saksan 36. jalkavakidivisioona valtasi Altavillan , mutta heidat lyotiin myohemmin takaisin pimean tultua. Taisteluosastot Kleine Limburg ja Kruger iskivat Persanoon tyontaen tieltaan 157. jalkavakirykmentin ja tuhoten 143. rykmentin II pataljoonan.

Saksalaisten hyokkays pysahtyi Caloren aukealla laivaston ja tykiston tukiessa pikaisesti kasattua puolustusryhmitysta. Yhdysvaltain joukkojen vastahyokkays, jota taydensi alueelle tuotu 82. maahanlaskudivisioona . 14. syyskuuta iltana puolustus saatiin pitamaan ja kriisi oli ohi.

Saksan 16. panssaridivisioona ja 29. panssarikrenatooridivisioona ryhmittyivat 15. syyskuuta puolustukseen, mika samalla paatti niiden Paestrumille aiheuttaman uhan. Samana paivana Kesselring raportoi liittoutuneiden ilmaylivoiman ja laivaston tuen estaneen LXXVI panssariarmeijakunnan etenemisen ja ryhmittymisen puolustukseen. XIV panssariarmeijakunnan saavutukset ratkaisisivat Saksan 10. armeijan menestyksen tai sitten armeijan tulisi vetaytya.

16. syyskuuta saksalaiset XIV armeijakunta saavutti paikallista menestysta, mutta lapimurto jai saavuttamatta. Seuraavana paivana saksalaiset aloittivat irtautumisvalmistelut ja joukot irtautuivat 18.?19. syyskuuta ryhmittyen puolustukseen Volturnojoelle .

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Allied invasion of Italy#Salerno landings