Oikeistopoikkeama ( ven. Пра?вый укло?н , Pravyi uklon ) oli nimitys Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa 1920-luvun lopulla niille henkiloille, jotka eivat kannattaneet viisivuotissuunnitelmiin liittynytta nopeaa valtiojohtoista teollistamista ja maatalouden kollektivisointia , vaan vaativat jatkamaan NEP-kauden markkinavetoista talouspolitiikkaa. Nikolai Buharinin johtamaa ryhmaa on kutsuttu myos oikeisto-oppositioksi (Пра?вая оппози?ция, Pravaja oppozitsija ).

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa kaytiin koko 1920-luvun ajan kiistelya siita, miten pitkalle talonpoikien yksityista kaupankayntia suosinutta NEP-politiikkaa tulisi jatkaa. Lev Trotskin johtama vasemmisto-oppositio vaati aanekkaasti NEP:sta luopumista ja valtiojohtoista teollistamispolitiikkaa, kun taas Grigori Zinovjevin , Lev Kamenevin ja Josif Stalinin muodostama puolueen johtotroikka halusi toistaiseksi jatkaa NEP-linjaa. Aiemmin vasemmistokommunistina tunnettu puoluejohdon jasen Nikolai Buharin kaantyi 1920-luvun puolivalissa intohimoiseksi NEP-politiikan kannattajaksi ja julisti yksityisen liiketoiminnan suosimisen olevan oikea tie sosialismia kohti. Hanen mukaansa talonpojille tuli toistaa iskulausetta ”Rikastukaa!”. Buharin tukijoineen auttoi Stalinia syrjayttamaan ja lopulta tuhoamaan vasemmisto-opposition vuosina 1927?1928. Pian taman jalkeen Buharinin ja Stalinin liitto kuitenkin hajosi, silla johtoaseman saavuttanut Stalin paatti luopua NEP-politiikasta, jonka han katsoi olevan syyna neuvostotalouden ja -yhteiskunnan kohtaamiin ongelmiin. ^[1]

Oikeisto-oppositio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stalin kaynnisti vuonna 1928 maatalouden kollektivisoinnin ja viisivuotissuunnittelun, jotka kaytannossa lakkauttivat kaiken yksityisomistukseen perustuneen liiketoiminnan. Stalinin uusi linja muistutti juuri tuhotun vasemmisto-opposition vaatimuksia. Uutta linjausta vastustamaan nousivat puoluejohdosta Buharinin ohella muun muassa kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Aleksei Rykov , ammattiliittojen keskusneuvoston puheenjohtaja Mihail Tomski ja Moskovan puoluejohtaja Nikolai Uglanov . Buharin, Rykov ja Tomski olivat politbyroon jasenia ja Buharin myos Pravdan paatoimittaja, joten uutta oppositioryhmaa ei voitu suoralta kadelta vaientaa. Politbyroon kokous huhtikuussa 1928 hyvaksyi Buharinin kantaa myotailleen paatoslauselman, jossa moitittiin maatalouden kollektivisoinnissa tapahtuneita vakivaltaisia ylilyonteja, ja keskuskomitea paatti heinakuussa 1928 hanen aloitteestaan nostaa valtion talonpojille viljasta maksamaa hintaa. Marraskuussa 1928 Stalin kuitenkin ajoi lapi paatokset, jotka palauttivat hanen linjansa. Han myos mustamaalasi Buharinia viitaten siihen, etta Buharinilla oli taipumus tukeutua ei-kommunistisiin asiantuntijoihin ja naiden mielipiteisiin. ^[2]

Tammikuussa 1929 Buharinin, Rykovin ja Tomskin julistettiin muodostaneen vahingollisen puolueen sisaisen ryhmakunnan ja oikeistopoikkeaman. Sanavalinnalla ”poikkeama” tarkoitettiin luultavasti sita, ettei Buharinin ryhmaa voinut viela kutsua jarjestyneeksi oppositioksi. Kevaan 1929 aikana ”oikeistolaiset” syrjaytettiin korkeista asemista. Oikeisto-opposition kukistumisen sinetoi Buharinin erottaminen politbyroosta marraskuussa 1929. Han valtti puolueesta erottamisen ilmoittamalla hyvaksyvansa jatkossa puolueen virallisen linjan. ^[3] Stalinin puhdistusten aikana Buharin, Rykov ja Tomski julistettiin kesakuussa 1937 vakoojiksi ja valtion vihollisiksi. ^[4] Buharin ja Rykov tuomittiin kuolemaan naytosoikeudenkaynnissa vuonna 1938 ja teloitettiin, Tomski oli tehnyt itsemurhan jo vuonna 1936.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Robert Service: A History of Modern Russia ? From Nicholas II to Putin . Penguin Books, Lontoo 2003. ISBN 978-0141011219

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]