Narvan taistelu
Osa suurta Pohjan sotaa
Ruotsin voitto Gustaf Cederstromin maalauksessa vuodelta 1910.
Paivamaara: 20. marraskuuta 1700 ( ruotsalainen kalenteri ) 19. marraskuuta 1700 ( juliaaninen ) 30. marraskuuta 1700 ( gregoriaaninen ) Paikka: Narva , nykyinen Viro 59.3667°N , 28.1833°E Lopputulos: Ruotsin voitto
Osapuolet
Ruotsi	Venaja
Komentajat
Kaarle XII	Charles Eugene de Croy
Vahvuudet
10 000	35 000?38 000
Tappiot
700 kaatunutta 1 200 haavoittunutta	8 000?9 000 kaatunutta ja haavoittunutta

Narvan taistelu kaytiin Ruotsin ja Venajan keisarikunnan valilla suuressa Pohjan sodassa 20. marraskuuta 1700 ( ruotsalaisen kalenterin mukaan). Kuningas Kaarle XII:n johtama Ruotsin armeija loi Venajan tsaarin Pietari I:n joukot Narvassa suuren Pohjan sodan ensimmaisessa suuressa taistelussa. Ruotsalaiset saavuttivat pienemmalla joukollaan huomattavan voiton, mutta heidan ei onnistunut kayttamaan sita hyvakseen ja sotaonni kaantyi myohemmin Ruotsia vastaan.

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suuri Pohjan sota oli syttynyt helmikuussa 1700 Tanskan , Puolan , Saksin ja Venajan hyokatessa Ruotsia vastaan. Ruotsin vastaisen liittouman sopimuksen mukaisesti Saksin vaaliruhtinas ja Puolan kuningas August II Vakeva hyokkasi joukkoineen Liivinmaalle ja Tanska hyokkasi Etela-Ruotsiin ja Ruotsin kanssa liittoutunutta Holsteinia vastaan. Liittolaisten suunnitelman mukaan Venajan oli tarkoitus hyokata Inkerinmaalle ja Kakisalmeen . Venajan keisari Pietari I oli noussut t?aariksi vuonna 1682 ja hanen tavoitteenaan oli luoda Venajalle yhteys Itamerelle kauppayhteyksien luomiseksi lanteen. Pietari viivytteli ensin sodan julistamista Ruotsille, mutta hyokkasi lopulta joukkoineen Inkerinmaalle samalla, kun August II:n joukot hyokkasivat Riikaa vastaan. ^[1]

Ruotsissa kuningas Kaarle XII oli noussut valtaistuimelle vain 15-vuotiaana hanen isansa Kaarle XI:n kuoltua vuonna 1697. Kokemattoman kuninkaan ei odotettu pystyvan puolustamaan maataan hyokkaajia vastaan. Kuningas oli kuitenkin arvioinut Venajan uhan oikein ja kehotti Narvan varuskunnan komentajaa pitamaan tilannetta silmalla jo ennen Venajan sodanjulistusta. Venalaisjoukot saapuivat Narvaan syyskuun puolivalissa ja he muodostivat saartorenkaan kaupungin ymparille. Mukanaan venalaisilla oli noin 35 000?38 000 sotilasta, joista noin neljannes oli ratsuvakea. Pietari I oli saapunut johtamaan piiritysta henkilokohtaisesti ^[1] , mutta han palasi ennen taistelun alkua Venajalle jattaen joukkojensa komentoon kokeneen kenraali Charles Eugene de Croyn ^[2] . Narvan varuskunnan vahvuus oli 1 800?1 900 miesta, joiden tukena oli riveihin varvattyja talonpoikia ja kaupunkilaisia. ^[1]

Ruotsin oli talla valin onnistunut lyoda Tanska pois sodasta. ^[2] Venalaisten aloitettua hyokkayksensa Kaarle XII kokosi joukkonsa ja purjehti Itameren yli Karlshamnista Parnuun , josta ruotsalaisten noin 10 000 miehen vahvuinen armeija eteni Tallinnan ja Rakveren kautta heikkokuntoisia teita pitkin kohti Narvaa. Etenevat ruotsalaiset loivat kenraali Boris ?eremetjevin johtamat ratsuvaen etujoukot Puhajoella ja aamuyolla 20. marraskuuta he olivat peninkulman paassa Narvasta. ^[1] Kolmannes Ruotsin sotajoukusta oli suomalaisia. Joukossa oli 500 Turun laanin ratsumiesta, 600 Uudenmaan ratsumiesta, 500 Viipurin laanin ratsumiesta, 850 miesta Viipurin jalkavakea ja muita joukkoja eri osista Suomea, yhteensa 3 200 suomalaista. ^[3]

Taistelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ruotsalaiset pitivat jumalanpalveluksen varhain aamulla 20. marraskuuta, minka jalkeen he etenivat kohti Narvaa piirittavia venalaisia. ^[1] Ruotsalaisia oli venalaisia huomattavasti vahemman, mutta heidan joukkonsa oli koulutettu paremmin ja heidan johtajansa olivat kyvykkaampia. ^[2] Aamu oli sumuinen ja sen turvin ruotsalaiset paasivat etenemaan hyvin lahelle venalaisten asemia. Venalaiset vastasivat kaantamalla rintamasuuntansa ruotsalaisia kohti. Puolenpaivan jalkeen ruotsalaiset hyokkasivat venalaisia vastaan puhjenneen lumimyrskyn suojaamana. ^[1] Viima piiskasi lumisadetta pain venalaisia ja ruotsalaiset etenivat niin nopeasti, etteivat venalaiset kyenneet kokoamaan tykistoaan heita vastaan. Venalaisten ratsuvaki vasemmalla siivella vetaytyi, mita seurasi myos jalkavaen vetaytyminen oikealla. Muut venalaiset jaivat vangeiksi. ^[2] Perusteellisen voiton jalkeen Kaarle XII saapui juhlallisesti Narvaan. ^[1]

Seuraukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venalaiset olivat menettaneet taistelussa kuolleina ja haavoittuneina 8 000?9 000 miesta, kun taas ruotsalaisten tappiot jaivat 700:n kaatuneeseen ja 1 200:n haavoittuneeseen. Kymmenen venalaista kenraalia otettiin vangeiksi ^[1] ja heidan joukossaan oli venalaisia komentanut de Croy. ^[2] Lisaksi ruotsalaiset olivat vallanneet venalaisten tykiston ja 32 000:n ruplan sotakassan. Voiton tuoma Kaarle XII:n suorastaan jumalallinen sankarimaine levisi pitkin Eurooppaa. Voittonsa jalkeen ruotsalaiset perustivat talvileirin Tarton lahelle, josta kasin he seuraavan vuoden kesalla suuntasivat hyokkayksensa Riikaa piirittaneita joukkoja vastaan. Sodan painopiste siirtyi nain Puolaa ja August II:ta vastaan. ^[1]

Ruotsalaiset pitivat Venajaa voittonsa jalkeen lyotyna ^[1] , mutta heidan ei lopulta onnistunut kayttaa voittoaan tehokkaasti hyodykseen. Venalaisten valiton uhka oli torjuttu ^[2] , mutta he palasivat Liivinmaalle vuoden 1701 lopussa ja Narva kukistui uuden piirityksen jalkeen vuonna 1704. ^[1] Suomessa Narvan taistelua seurasi venalaisten kosto, joka tunnetaan isonavihana . ^[4]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Narvan taistelu .