Nakovamma
on
silman
nakokykya
heikentava
vamma
. Vamma voi olla synnynnainen tai vamman voi aiheuttaa
sairaus
tai
tapaturma
. Tavallisimpia nakovammoja aiheuttavia sairauksia ovat silmapohjan perinnolliset rappeumat (yleisimpana
verkkokalvorappeuma
), silmapohjan ikarappeuma,
glaukooma
,
nakohermojen
ei-synnynnaiset viat seka
diabeettinen retinopatia
. Tapaturmien osuus on alle kaksi prosenttia kaikista tapauksista. Vamman vakavuuden asteen perustella nakovamma voidaan luokitella joko
sokeudeksi
tai
heikkonakoisyydeksi
.
Nakovammaiseksi ihmiseksi luokitellaan heikkonakoinen tai
sokea
ihminen, jonka
nakokykya
ei pysty korjaamaan normaaliksi
silmalasien
avulla ja jolla ei kummassakaan silmassa ole normaalia nakoa.
Maailman terveysjarjesto
WHO:n maaritelman mukaan nakovammaisen laseilla korjatun paremman silman
naontarkkuus
on alle 0,3. Sokeaksi luokitellaan henkilo, jonka naontarkkuus on alle 0,05 tai nakokentta alle 20 astetta. Taydellisesti sokeat ihmiset ovat harvinaisia, ja sokeat saattavat nahda esimerkiksi valon ja jopa hahmoja.
[2]
Maailmanlaajuisesti merkittavin nakovammojen aiheuttajat ovat korjaamattomat
taittoviat
, kuten
likinakoisyys
,
kaukotaittoisuus
ja
hajataittoisuus
, ja
harmaakaihi
, joka on erityisen yleista
kehitysmaissa
. Teollistuneissa maissa sen sijaan
silmanpohjan rappeuma
on huomattavasti yleisempi kuin harmaakaihi. Muita merkittavia nakovammaisuuden syita ovat
glaukooma
,
sarveiskalvon
sameus,
diabeettinen retinopatia
, lapsuusian sokeus,
trakooma
ja
jokisokeus
.
[3]
[4]
[5]
Lapsuusian sokeuden aiheuttajat vaihtelevat maailmanlaajuisesti huomattavasti. Pienituloisissa maissa esimerkiksi
tuhkarokosta
tai
A-vitamiinin
puutteesta johtuva sarveiskalvon arpeutuminen on yleinen, kun rikkaammissa maissa yleinen lapsuusian sokeuden syy on
retinopatia
, eli ennenaikaisesti syntyneen vauvan verkkokalvon verisuonten epanormaali kehittyminen.
[6]
Nakovammaisuutta aiheuttavat lisaksi esimerkiksi
nakohermon
ja
nakoratojen
viat, jotka voivat olla seurausta synnynnaisesta silman kehityshairiosta,
synnytykseen
tai sen jalkeiseen vaikeaan sairauteen liittyvasta hermovauriosta, perinnollisesti nakohermon surkastumasta,
MS-taudista
,
aivokasvaimesta
,
aivoverenvuodosta
tai paavammasta.
[7]
WHO:n mukaan maailmassa on 285 miljoonaa nakovammaista ja heista 39 miljoonaa on sokeita. Perati 90 prosenttia kaikista nakovammaisista elaa kehitysmaissa, ja arviolta 80 prosenttia kaikista nakovammoista voidaan hoitaa tai voitaisiin valttaa. Noin 19 miljoonaa lasta on nakovammaisia. Heista 12 miljoonalla olisi helposti korjattavissa oleva taittovika, mutta noin 1,4 miljoonaa lasta on parantumattomasti sokeita.
[3]
Suomessa
nakovammasta karsii arviolta 50 000 - 60 000 henkiloa. Heista suurin osa on heikkonakoisia; sokeita on noin 10 000.
[8]
Nakovammat vaikuttavat suuresti yksilon liikkumiseen, jolloin esimerkiksi suunnistautuminen ja etaisyyksien seka tasoerojen arviointi hankaloituvat. Liikkumista vaikeuttavat myos puutteellinen
varinako
,
hamarasokeus
, haikaistyminen, puutteellinen nakokentta ja sopeutumattomuus valaistuksen muutoksiin. Mahdollisia vaaratilanteita aiheuttavat myos kompastumiset, putoamiset ja tormaamiset.
[9]
Omatoimista liikkumista helpottavat
kuntoutus
, oikeat asenteet ja ympariston muokkaus. Nakovammaista lasta opetetaan kiinnittamaan huomiota kehon hallintaan, muiden aistien kayttamiseen, suuntavaiston kehittamiseen ja liikkumisen apuvalineiden kayttamiseen. Aikuisena nakonsa menettaneelle henkilolle uuden liikkumistavan opettelu voi tuntua vaikealta.
[10]
Liikkumista helpottavia apuvalineita ovat
valkoinen keppi
ja
opaskoira
. Valkoista keppia kayttavat seka sokeat etta heikkonakoiset, ja sen avulla tunnustellaan kulkureitin esteettomyys. Lisaksi se viestittaa muille liikkujille, etta kepin kayttajan nako ei ole normaali.
[11]
Valkoisia keppeja on erilaisia, ja kepin pituus, kayttotapa ja tarve vaihtelevatkin. Yleensa keppi on kokoontaitettava ja tehty heijastavasta materiaalista.
[12]
Opaskoira puolestaan opastaa sokeaa henkiloa kulkureitin valinnassa ja auttaa nain vaistamaan esteita ja loytamaan turvallisen reitin.
[11]
Lisaksi nakovammaiselle on hyotya esimerkiksi
kiikareista
, joiden avulla voi vaikkapa lukea opasteita, ja haikaisya estavista ja kontrastia parantavista suodatinlaseista.
[12]
Tiedonsaanti on nakovammaiselle haaste, ja tiedonsaannin perustana on talloin
Louis Braillen
1800-luvulla kehittama
pistekirjoitus
, jossa aakkoset on kirjoitettu kuuden pisteen yhdistelmina.
[13]
Pistekirjoituksen perustat ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, ja kuuden pisteen avulla pystytaan tuottamaan 63 erilaista merkkia. Sokealle pistekirjoitus on kirjoitus- ja lukutaidon edellytys. Se on merkittava tekija esimerkiksi kielen oppimisessa. Pistekirjoitusta pystytaan tuottamaan itse esimerkiksi pistekirjoitustaululla ja pistimella,
pistekirjoituskoneella
ja tietokoneeseen liitettavalla pistetulostimella.
[14]
Tiedonsaantia ja lukemista helpottavat nakovammaisilla myos erilaiset suurennuslaitteet.
Suurennuslasi
on yksinkertainen laite, jolla voi helpottaa lukemista. Suurennuslaseja on saatavilla lisaksi erityyppisia, ja ne voi olla varustettu myos valaisimella. Paljon lukevalle henkilolle tehokas apuvaline on
lukutelevisio
, johon kuuluu kamera, naytto ja lukupoyta. Kamera suurentaa kohteen naytolle, ja kayttaja voi itse valita esimerkiksi suurennuskoon, tarkkuuden ja kirkkauden.
[15]
Digitaalisessa ymparistossa on ensiarvoisen tarkeaa, etta se on suunniteltu
saavutettavaksi
. Nakovammainen kayttaa monesti erilaisia elektronisia apuvalineita, kuten
pistenayttoa
,
ruudunluku-
ja
suurennusohjelmaa
. Ohjelmien ja verkkosivustojen saavutettavuus on olennaista apuvalineiden oikean toiminnan kannalta.
Nakovammat vaikeuttavat erilaisten kodin perusaskareiden hoitamista, esimerkiksi ruoanlaitto, tavaroiden loytaminen ja yleisesta siisteydesta huolehtiminen vaikeutuvat.
[16]
Tavallisillakin tuotteilla pystyy helpottamaan tavaroiden loytamista.
Kontrastieroja
kayttamalla esimerkiksi tumma leipa erottuu paremmin vaalealta lautaselta ja maito tummasta lasista.
[17]
Nakovammaisille on suunniteltu myos esimerkiksi omia kelloja ja ajastimia. Kelloissa voi olla suurempi nayttoa ja selkea kontrasti, ja lisaksi markkinoilla on pisterannekelloja, joiden kellotaulua voi tunnustella, ja puhuvia kelloja. Isonappainpuhelimissa on isot nappaimet, ja nappainten valit ovat helposti tunnistettavissa sormilla.
[18]
- Nordqvist Barbro: Nahda. Teoksessa
Salminen, Anna-Liisa (toim.):
Apuvalinekirja
. Helsinki: Kehitysvammaliitto, 2003.
ISBN 951-580-364-0
.