Nakovamma on silman nakokykya heikentava vamma . Vamma voi olla synnynnainen tai vamman voi aiheuttaa sairaus tai tapaturma . Tavallisimpia nakovammoja aiheuttavia sairauksia ovat silmapohjan perinnolliset rappeumat (yleisimpana verkkokalvorappeuma ), silmapohjan ikarappeuma, glaukooma , nakohermojen ei-synnynnaiset viat seka diabeettinen retinopatia . Tapaturmien osuus on alle kaksi prosenttia kaikista tapauksista. Vamman vakavuuden asteen perustella nakovamma voidaan luokitella joko sokeudeksi tai heikkonakoisyydeksi .

Nakovammaiseksi ihmiseksi luokitellaan heikkonakoinen tai sokea ihminen, jonka nakokykya ei pysty korjaamaan normaaliksi silmalasien avulla ja jolla ei kummassakaan silmassa ole normaalia nakoa. Maailman terveysjarjesto WHO:n maaritelman mukaan nakovammaisen laseilla korjatun paremman silman naontarkkuus on alle 0,3. Sokeaksi luokitellaan henkilo, jonka naontarkkuus on alle 0,05 tai nakokentta alle 20 astetta. Taydellisesti sokeat ihmiset ovat harvinaisia, ja sokeat saattavat nahda esimerkiksi valon ja jopa hahmoja. ^[2]

Maailmanlaajuisesti merkittavin nakovammojen aiheuttajat ovat korjaamattomat taittoviat , kuten likinakoisyys , kaukotaittoisuus ja hajataittoisuus , ja harmaakaihi , joka on erityisen yleista kehitysmaissa . Teollistuneissa maissa sen sijaan silmanpohjan rappeuma on huomattavasti yleisempi kuin harmaakaihi. Muita merkittavia nakovammaisuuden syita ovat glaukooma , sarveiskalvon sameus, diabeettinen retinopatia , lapsuusian sokeus, trakooma ja jokisokeus . ^{[3] [4] [5]} Lapsuusian sokeuden aiheuttajat vaihtelevat maailmanlaajuisesti huomattavasti. Pienituloisissa maissa esimerkiksi tuhkarokosta tai A-vitamiinin puutteesta johtuva sarveiskalvon arpeutuminen on yleinen, kun rikkaammissa maissa yleinen lapsuusian sokeuden syy on retinopatia , eli ennenaikaisesti syntyneen vauvan verkkokalvon verisuonten epanormaali kehittyminen. ^[6] Nakovammaisuutta aiheuttavat lisaksi esimerkiksi nakohermon ja nakoratojen viat, jotka voivat olla seurausta synnynnaisesta silman kehityshairiosta, synnytykseen tai sen jalkeiseen vaikeaan sairauteen liittyvasta hermovauriosta, perinnollisesti nakohermon surkastumasta, MS-taudista , aivokasvaimesta , aivoverenvuodosta tai paavammasta. ^[7]

WHO:n mukaan maailmassa on 285 miljoonaa nakovammaista ja heista 39 miljoonaa on sokeita. Perati 90 prosenttia kaikista nakovammaisista elaa kehitysmaissa, ja arviolta 80 prosenttia kaikista nakovammoista voidaan hoitaa tai voitaisiin valttaa. Noin 19 miljoonaa lasta on nakovammaisia. Heista 12 miljoonalla olisi helposti korjattavissa oleva taittovika, mutta noin 1,4 miljoonaa lasta on parantumattomasti sokeita. ^[3] Suomessa nakovammasta karsii arviolta 50 000 - 60 000 henkiloa. Heista suurin osa on heikkonakoisia; sokeita on noin 10 000. ^[8]

Nakovammat vaikuttavat suuresti yksilon liikkumiseen, jolloin esimerkiksi suunnistautuminen ja etaisyyksien seka tasoerojen arviointi hankaloituvat. Liikkumista vaikeuttavat myos puutteellinen varinako , hamarasokeus , haikaistyminen, puutteellinen nakokentta ja sopeutumattomuus valaistuksen muutoksiin. Mahdollisia vaaratilanteita aiheuttavat myos kompastumiset, putoamiset ja tormaamiset. ^[9] Omatoimista liikkumista helpottavat kuntoutus , oikeat asenteet ja ympariston muokkaus. Nakovammaista lasta opetetaan kiinnittamaan huomiota kehon hallintaan, muiden aistien kayttamiseen, suuntavaiston kehittamiseen ja liikkumisen apuvalineiden kayttamiseen. Aikuisena nakonsa menettaneelle henkilolle uuden liikkumistavan opettelu voi tuntua vaikealta. ^[10]

Liikkumista helpottavia apuvalineita ovat valkoinen keppi ja opaskoira . Valkoista keppia kayttavat seka sokeat etta heikkonakoiset, ja sen avulla tunnustellaan kulkureitin esteettomyys. Lisaksi se viestittaa muille liikkujille, etta kepin kayttajan nako ei ole normaali. ^[11] Valkoisia keppeja on erilaisia, ja kepin pituus, kayttotapa ja tarve vaihtelevatkin. Yleensa keppi on kokoontaitettava ja tehty heijastavasta materiaalista. ^[12] Opaskoira puolestaan opastaa sokeaa henkiloa kulkureitin valinnassa ja auttaa nain vaistamaan esteita ja loytamaan turvallisen reitin. ^[11] Lisaksi nakovammaiselle on hyotya esimerkiksi kiikareista , joiden avulla voi vaikkapa lukea opasteita, ja haikaisya estavista ja kontrastia parantavista suodatinlaseista. ^[12]

Tiedonsaanti on nakovammaiselle haaste, ja tiedonsaannin perustana on talloin Louis Braillen 1800-luvulla kehittama pistekirjoitus , jossa aakkoset on kirjoitettu kuuden pisteen yhdistelmina. ^[13] Pistekirjoituksen perustat ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, ja kuuden pisteen avulla pystytaan tuottamaan 63 erilaista merkkia. Sokealle pistekirjoitus on kirjoitus- ja lukutaidon edellytys. Se on merkittava tekija esimerkiksi kielen oppimisessa. Pistekirjoitusta pystytaan tuottamaan itse esimerkiksi pistekirjoitustaululla ja pistimella, pistekirjoituskoneella ja tietokoneeseen liitettavalla pistetulostimella. ^[14]

Tiedonsaantia ja lukemista helpottavat nakovammaisilla myos erilaiset suurennuslaitteet. Suurennuslasi on yksinkertainen laite, jolla voi helpottaa lukemista. Suurennuslaseja on saatavilla lisaksi erityyppisia, ja ne voi olla varustettu myos valaisimella. Paljon lukevalle henkilolle tehokas apuvaline on lukutelevisio , johon kuuluu kamera, naytto ja lukupoyta. Kamera suurentaa kohteen naytolle, ja kayttaja voi itse valita esimerkiksi suurennuskoon, tarkkuuden ja kirkkauden. ^[15]

Digitaalisessa ymparistossa on ensiarvoisen tarkeaa, etta se on suunniteltu saavutettavaksi . Nakovammainen kayttaa monesti erilaisia elektronisia apuvalineita, kuten pistenayttoa , ruudunluku- ja suurennusohjelmaa . Ohjelmien ja verkkosivustojen saavutettavuus on olennaista apuvalineiden oikean toiminnan kannalta.

Nakovammat vaikeuttavat erilaisten kodin perusaskareiden hoitamista, esimerkiksi ruoanlaitto, tavaroiden loytaminen ja yleisesta siisteydesta huolehtiminen vaikeutuvat. ^[16] Tavallisillakin tuotteilla pystyy helpottamaan tavaroiden loytamista. Kontrastieroja kayttamalla esimerkiksi tumma leipa erottuu paremmin vaalealta lautaselta ja maito tummasta lasista. ^[17] Nakovammaisille on suunniteltu myos esimerkiksi omia kelloja ja ajastimia. Kelloissa voi olla suurempi nayttoa ja selkea kontrasti, ja lisaksi markkinoilla on pisterannekelloja, joiden kellotaulua voi tunnustella, ja puhuvia kelloja. Isonappainpuhelimissa on isot nappaimet, ja nappainten valit ovat helposti tunnistettavissa sormilla. ^[18]

• Nordqvist Barbro: Nahda. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa (toim.):  Apuvalinekirja . Helsinki: Kehitysvammaliitto, 2003. ISBN 951-580-364-0 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta nakovamma Wikimedia Commonsissa

• Nakovammaisten liitto
• Ylen Elava arkisto, Reijo Perala, Sokean kadet nakevat*