Tama artikkeli kasittelee kirjainta. N on myos
Norther-yhtyeen albumi
ja eras
freeware-videopeli
.
N
(
n
) on
latinalaisten
ja myos
suomen aakkosten
14.
kirjain
.
N
-kirjaimen nimi
suomen kielessa
on
an
(aiemmin myos
en
).
[1]
N
-kirjain aantyy suomessa paaasiassa (
soinnillisena
)
alveolaarisena
nasaalina
[n]
.
Latinalaista
N
-kirjainta vastaa
kreikkalaisessa kirjaimistossa
kirjain
nyy
(Ν, ν) ja
kyrillisessa kirjaimistossa
kyrillinen Н (н)
. Suuraakkosten yhdennakoisyydesta huolimatta latinalainen N ja kreikkalainen Ν ovat
Unicode
-merkistossa eri merkkeja.
N
-kirjaimen alkuperana on
kreikan
nyy
-kirjain (Ν), joka lainattiin ensin
etruskin
ja siita
latinan
aakkostoon.
[2]
Kreikan kirjaimen edeltaja puolestaan on foinikialaisen aakkoston
n?n
, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuin
M
mutta vahemmin sakaroin. Kuten
M
:n kreikkalaisen vastineen
myyn
, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmainen pystyviiva oli yleensa muita pidempi.
[3]
N
-kirjaimella merkitaan niin suomessa kuin kaikissa latinalaista kirjaimistoa kayttavissa kielissa yleisesti (
soinnillista
)
alveolaarista nasaalia
[n], joka suomessa yleisesti edustaa
foneemia
/n/. Suomessa /n/ kuitenkin
assimiloituu
laajalti sita seuraavan
konsonantin
aantymapaikkaan
:
[4]
- paaallofoni
on alveolaarinen
[n]
- t
:n edella voi puhujittain esiintya
dentaalinen
allofoni, jos puhujalla /t/ toteutuu dentaalisena (ranta [r?n?t??])
[5]
- velaarisen
k
:n edella esiintyy velaarinen allofoni
[ŋ]
(
pankki
[paŋkki]
)
- labiodentaalisten
f
:n ja
v
:n edella saattaa esiintya labiodentaalinen allofoni
[?]
(
info
[i?fo]
).
Bilabiaalisten aanteiden
p
:n ja
m
:n edella esiintyy [m], joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim.
pojan pyora
[poj?m pyøræ]). Lisaksi etenkin lansimurteissa sananloppuinen
l
usein taydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaan
resonanttiin
tai
h
:hon, esim.
tyton laukku
[tytøl l?ukku],
tyton huivi
[tytø? ?ui?i] jne.
[5]
Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintya vain geminaattana sanan sisassa vokaalien valissa, jolloin se kirjoitetaan
NG
(esim.
rangat
[r?ŋː?t]), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myos yksinaiskonsonanttina, esimerkiksi
pingviini
[piŋ?iːni],
magneetti
[m?ŋneːtːi], puhujittain myos
kognitio
[koŋnitio] jne. Yhdistelmassa
NK
esiintyva
[ŋ]
sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (
ranka
[r?ŋk?]).
[4]
Pienen
n
:n merkityksia:
Ison
N
:n merkityksia:
- ↑
Kolehmainen, Taru: Allatikulla silmaan! Kirjainten nimitykset suomen kielessa.
Kielikello
, 2008, nro 2.
Artikkelin verkkoversio
.
- ↑
a
b
Wichmann, Yrjo ym.:
Tietosanakirja
. Hakusana N. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtio, 1909?1922.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.):
The world’s writing systems
, s. 261?270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑
a
b
Savolainen, Erkki:
Verkkokielioppi
(1.5.2 Nasaalit m, n, η)
finnlectura.fi
. 2001.
Arkistoitu
24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑
a
b
Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka:
Fonetiikan ja suomen aanneopin perusteet
, s. 79, 182?183. Gaudeamus, 2006.
- ↑
a
b
Lyhenneluettelo
25.4.2013. Kotimaisten kielten keskus.
Arkistoitu
31.5.2013. Viitattu 9.6.2013.