Muhammad Zahir ?ah
(
15. lokakuuta
1914
?
23. heinakuuta
2007
) oli
Afganistanin
kuningas vuosina 1933?1973. Zahir ?ah hallitsi aluksi setiensa varjossa, mutta vuonna 1963 han muuttui maansa hallituksen keulakuvaksi ja johti maatansa kohti demokratiaa uuden perustuslain siivittamana. Maan sisaiset jannitteet johtivat kuitenkin lopulta vallankaappaukseen vuonna 1973. Afganistan julistettiin tasavallaksi ja Zahir ?ahin serkku
Muhammad Daud Khan
sen presidentiksi. Tuolloin
Italiassa
matkustamassa ollut Zahir ?ah luopui kruunusta ja jai
Roomaan
. Kruunusta luopuminen paatti Afganistania 226 vuotta hallinneen
Dorrani-dynastian
vallan.
Zahir ?ah palasi Afganistaniin vuonna 2002
Taliban-hallinnon
kukistumisen jalkeen, ja han kuoli Kabulissa vuonna 2007.
Zahir ?ah valokuvassa 1930-luvulta.
Muhammad Zahir ?ah syntyi
Kabulissa
15. lokakuuta 1914.
[1]
Hanen isansa Afganistanin kuningas
Muhammad Nadir ?ah
(1929?1933) kuului
Barzakai-klaanin
Mosaheban-perheeseen.
[2]
Muhammad Zahir sai
ranskankielisen
koulutuksen. Han opiskeli myos
Ranskan
Pasteur-instituutissa
ja
Montpellier’n yliopistossa
. Ranskan ohella han puhui sujuvasti
pa?tua
ja laajasti hallintokielena Afganistanissa kaytettya
persiaa
. Muhammad Zahirin isan Nadir ?ahin valtakausi jai lopulta vain nelivuotiseksi. Marraskuussa 1933 han joutui nuoren opiskelijan murhaamaksi Kabulissa. Kuninkaalla ei ollut selvaa seuraajaa, ja maata uhkasi sen historialle tyypillinen sisallissota vallantavoittelijoiden valilla. Talla kertaa kuninkaan Mosaheban-veljet muodostivat kuitenkin yhteisen rintaman sisallissodan sijaan. Valtaan nostettiin yhteisymmarryksella kuninkaan poika Muhammad Zahir, vaikkakin suuren osan uuden kuninkaan valtakaudesta todellista valtaa Afganistanissa kayttivat hanen setansa.
[3]
Mosaheban-veljekset noudattivat paaministeri
Muhammad Ha?im Khanin
johdolla puolueettomuuspolitiikkaa.
Kansainliittoon
Afganistan hyvaksyttiin vuonna 1934.
Toisen maailmansodan
syttyminen vuonna 1939 koetteli Afganistanin puolueettomuuspolitiikkaa. Liittoutuneet vaativat lokakuussa 1941 maata karkottamaan
akselivaltojen
kansalaiset. Tilanne oli vaarallinen. Esimerkiksi
Iranin
Reza Pahlavi
oli syrjaytetty hitaan taipumisen jalkeen vastaavassa tilanteessa. Lopulta Afganistan paatti karkottaa tasapuolisesti kaikkien sotaa kayvien maiden kansalaiset. Toinen ulkopoliittinen ongelma maalle oli
Brittilaisen Intian
jakautuminen
Intiaan
ja
Pakistaniin
vuonna 1947. Niin sanotun
Durand-linjan
toisella puolella niin sanotuilla Heimoalueilla ja Luoteisprovinssissa oli huomattava pa?tuvaesto.
Intian jaon
yhteydessa brittien noudattamaan tapaan provinssit saivat paattaa liittyvansa joko Pakistaniin tai Intiaan. Afganistanilaiset olisivat halunneet pa?tualueille kaksi muuta vaihtoehtoa, itsenaistymisen niin sanottuna
Pa?tunestanina
tai liittymisen Afganistaniin. Lopulta alueet liitettiin kuitenkin Pakistaniin Afganistanin kannoista huolimatta. Kysymys Pa?tunestanista tulehdutti Pakistanin ja Afganistanin valit pitkaksi aikaa.
[4]
Ulkopoliittisista ongelmista huolimatta Afganistanin katsottiin maailmansodan jalkeen olevan sisaisesti vakaa. Vuonna 1946 uusi paaministeri
?ah Mahmud Khan
toteutti poliittisia uudistuksia. Afganistanin uuden nykyaikaisen eliitin mielesta valtion ja kuninkaan tuli olla lansimaiseen tapaan erillisia persoonattomia instituutioita, joita hallitsevat lait ja saadokset. Kuitenkin perinteisempi eliitti piti valtiota kuninkaan haltuun uskottuna omaisuutena. Lyhyt liberaali kokeilu paattyi kasvavaan arvosteluun 1950-luvun alussa.
[4]
Zahir ?ah (oik.) ja Yhdysvaltain presidentti
John F. Kennedy
vuonna 1963.
Syyskuussa 1953 entisen paaministeri ?ah Mahmudin paikalle kohosi hanen veljenpoikansa ja Zahir ?ahin serkku
Muhammad Daud Khan
. Mosaheban-perhe kavi lapi sukupolvenvaihdosta. Muhammad Daud Khan oli vakaumuksellinen pa?tunationalisti, mika johti jalleen valien kiristymiseen Pakistanin kanssa. Pakistan oli talla valin suuntautunut kohti
Yhdysvaltoja
, kun taas Afganistan kaantyi taloudellisen, sotilaallisen ja logistisen avun toivossa
Neuvostoliiton
puoleen. Pakistan oli liittynyt Neuvostoliiton vastaiseen
CENTO-puolustusliittoon
, mika lisasi Neuvostoliiton mielenkiintoa Afganistania kohtaan. Neuvostoliiton paasihteeri
Nikita Hru?t?ov
kaynnistikin suurimittaisen taloudellisen ja sotilaallisen avun Afganistanille. Neuvostoliiton antamilla suurilla lainoilla kaynnistettiin rakennushankkeita, joihin lukeutui esimerkiksi Kabulin Pohjois-Afganistaniin yhdistanyt tuolloin maailman korkeimmalla sijainnut
Salang-tunneli
. Infrastruktuurin lisaksi kehittyivat asevoimat ja koululaitos.
[5]
Neuvostoliiton vaikutusvallan tasapainoittamiseksi Afganistan alkoi saada vuodesta 1956 lahtien vastaavaa tukea myos lansimaista. 1950-luvun jalkipuolisko oli dynaamisen kehityksen aikaa. Muhammad Daudin kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin Pa?tunestanin kiista Pakistanin kanssa. Afganistan oli puuttunut pa?tuheimojen sisaisiin kiistoihin Pakistanin puolella. Afgaanit ajettiin kuitenkin takaisin omalle puolelleen rajaa, ja Pakistanin presidentti
Mohammad Ajub Khan
vastasi sulkemalla Pakistanin konsulaatit Afganistanissa. Muhammad Daudin vastaisku oli sulkea maiden valinen rajaliikenne. Teko osoittautui vahingollisemmaksi Afganistanille itselleen. Huomattava osa maan budjetista koostui tullituloista. Kriisi jatkui 18 kuukautta Daudin kieltaytyessa antamasta periksi arvovaltansa menetyksen pelossa. Lopulta maaliskuussa 1963 Zahir ?ah ilmoitti paaministerin erottamisesta. Hanen tilalleen nimitettiin
Muhammad Jusuf
ja suhde Pakistaniin normalisoitiin Iranin valityksella.
[5]
Zahir ?ah nousi nyt setiensa varjosta Afganistanin hallituksen keulakuvaksi. Ennen vuotta 1963 han oli viettanyt vuosia kierrellen maata ja keraten kansansuosiota. Kevaalla 1963 kuningas ilmoitti uuden perustuslain laadinnasta. Sen valmistelussa kuultiin Afganistanin kansalaisia ennennakemattomassa laajuudessa. Asiantuntijoiden valmistelema perustuslakiluonnon annettiin syyskuussa 1964
luja d?ergan
kasiteltavaksi. Luja d?ergassa olivat edustettuna suhteellisen todenmukainen otos maan vaestosta. Mukana oli myos yksi
hindu
ja nelja naista. Monet edustajista olivat lukutaidottomia, mutta lahjakkaita puhujia. Kymmenen paivaa myohemmin luja d?erga hyvaksyi perustuslain, jolla Afganistanista tuli
perustuslaillinen monarkia
ja maa otti askeleen kohti demokratiaa.
[6]
Uudesta kansanedustajalaitoksesta tuli kaksikamarinen, ja laki takasi kokoontumisvapauden seka oikeuden omaisuuteen ja koulutukseen. Aanioikeuden saivat nyt myos naiset. Vuonna 1965 jarjestettiin yleiset vaalit, vaikkakin niiden aanestysprosentti jai pieneksi. Tietyt autoritaariset piirteet sailyivat. Kuningas nimitti edelleen hallituksen ja paaministerin. Perustuslaillinen monarkia sailyi vakaana miltei kymmenen vuotta. Toisaalta maassa oli nyt myos useita tyytymattomia ryhmia. Konservatiivit kokivat perinteisten arvojen tuhoutuvan, kun taas moderni eliitti radikalisoitui maan sosioekonomisen rakenteen muuttuessa nopeasti. Perinteisista arvoista vieraantuneista kilpaili etenkin kolme ideologiaa, pa?tunationalismi,
kommunismi
ja
islamismi
.
[6]
Yhteiskunnalliset jannitteet kiristyivat 1970-luvun alussa. Myos ulkopoliittinen tilanne muuttui jalleen.
Bangladesh
oli irtautunut Pakistanista Pakistanin kaytya sodan Intiaa vastaan vuonna 1971. Vaikutti silta, etta Pakistan oli hajoamistilanteessa. Tama heratti jalleen toiveet Pa?tunestanin kysymykseen liittyen. Tilanne oli otollinen Daudin paluulle.
[7]
Zahir ?ahin hauta Afganistanissa.
Heinakuussa 1973 Zahir ?ah matkusti
Lontoo
seen Italian kautta
[7]
hoidattamaan
noidannuoltaan
. Zahir ?ah oleskeli
Ischiansaarella
, lahella
Napolia
[8]
kun Muhammad Daudin johtama vallankaappaus kaynnistyi 17. heinakuuta.
[1]
Sotilasosastot miehittivat Kabulin avainkohteet ja asevoimien komentaja
’Abd al-Wali Khan
pidatettiin. Vallankaappaus oli lahes vereton ja Zahir ?ah ei voinut vastata siihen kaukana Euroopassa. Daud julisti Afganistanin tasavallaksi ja itsensa maan presidentiksi. Zahir ?ah ilmoitti 24. heinakuuta luopuvansa kruunusta ja jaavansa Roomaan. Nain sai paatoksensa Afganistanin 226 vuotta vanha Dorrani-dynastia.
[7]
Vuosia myohemmin Afganistanissa valtaan noussut Taliban-hallinto kaatui Yhdysvaltain hyokattya maahan
Afganistanin sodassa vuonna 2001
. Monet tahot Afganistanissa toivoivat nyt Zahir ?ahin palaavan maahan jo ottavan mahdollisesti myos takaisin menettamansa kruunun. Zahir ?ah palasikin Afganistaniin huhtikuussa 2002, mutta ei asettunut ehdolle maan hallituksen johtoon vaan tuki
Hamid Karzaita
. Han sai kuitenkin seremoniallisen arvonimen ”Kansakunnan isa”. Viimeisina vuosinaan Zahir ?ah matkusti useampaan otteeseen ulkomaille sairauksiensa hoidon takia.
[9]
Zahir ?ah kuoli Kabulissa 23. heinakuuta 2007.
[1]
- Sergejeff, Andrei:
Afganistanin historia ? Silkkitieta kulttuurien risteykseen
. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011.
ISBN 978-952-495-219-4
.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|