Motorhead
Motorhead konsertissa Edmontonissa , Kanadassa , toukokuussa 2005.
Tiedot
Toiminnassa	1975 – 2015 [1]
Tyylilaji	NWOBHM , speed metal , rock 'n' roll , heavy metal , hard rock
Kotipaikka	Lontoo , Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Jasenet	Lemmy Kilmister ? laulu , basso Phil Campbell ? kitara Mikkey Dee - rummut
Levy-yhtio	SPV Sanctuary Records Sony (WTG) GWR Bronze Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK Nimi-testi OK

Motorhead oli brittilainen rock -yhtye, jonka perusti Lemmy Kilmister (laulu, basso). Yhtye aloitti uransa bluesvaikutteisella rockilla mutta lisasi pian tyyliinsa punkrockin nopeutta ja rujoutta. ^[2] Motorhead oli musiikillisesti 1970-luvun lopun raskaimpia yhtyeita, ja se vaikutti suuresti muun muassa thrash metalin syntyyn. Motorheadin albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa. ^[3] Yhtye lopetti toimintansa vuonna 2015 sen jalkeen, kun Lemmy Kilmister kuoli joulukuussa sydamen vajaatoimintaan, rytmihairioihin ja pitkalle edenneeseen syopaan.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa " Ace of Spades ", " Motorhead ", " Overkill ", " No Class ", " Bomber ", " (We Are) The Road Crew ", " Killed By Death " ja "Iron Fist". Motorheadin sanoitukset kertovat yleensa ihmisen henkilokohtaisista ongelmista, elamasta , seksista , sodasta ja rockista . ^[4]

Yhtyeen historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhtyeen perustaminen, 1975?77 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lemmy Kilmister erotettiin Hawkwind -yhtyeesta vuonna 1975 paihdeongelmiensa takia. ^[2] Hanet pidatettiin rajalla Kanadassa kokaiinin hallussapidosta epailtyna. ^[5] Hawkwind joutui perumaan osan konserteistaan Pohjois-Amerikassa , ja pian taman jalkeen Lemmy sai lahtea. Kilmister perusti pian taman jalkeen Motorheadin. Nimi tuli hanen Hawkwindille saveltamansa kappaleen mukaan. Sana tarkoittaa myos jenkkislangilla spiidifriikkia. Nimeen lisattiin viela umlaut toisen o:n paalle takavuosien hard rock -suosikin Blue Oyster Cultin innoittamana. ^[6] Kilmister halusi tehda Motorheadista ”yhta nopean ja vaarallisen yhtyeen kuin MC5 ” ^[7] ja ”keskittya samalla musiikin yksinkertaisuuteen.” Lemmy Kilmister aikoi ensin nimeta yhtyeen Bastardiksi, koska nimi kiteytti hanen senhetkisen olotilansa. Yhtyeen silloinen manageri Doug Smith tyrmasi ajatuksen liian epakaupallisena.

Lemmy varvasi Motorheadin kitaristiksi Pink Fairies -yhtyeessa soittaneen Larry Wallisin ja rumpaliksi Lucas Foxin . Yhtye sai levytyssopimuksen United Artists -yhtiolta ja aloitti ensimmaisen studioalbuminsa On Parole n levyttamisen. Levyn tuottivat Dave Edmunds ja Fritz Fryer . Albumin aanittamisen aikana rumpali Lucas Fox osoittautui epaluotettavaksi, ja hanet korvasi Phil ”Philthy Animal” Taylor , joka oli viettanyt paljon aikaa yhtyeen seurassa. Rockfield- studiolla soitetun parin kappaleen jalkeen etenkin Larry Wallis piti kovasti Taylorin soitosta, ja Taylorista tuli yhtyeen vakituinen rumpali. Phil soitti On Parolen kaikki rumpuosuudet lukuun ottamatta kappaletta ”Lost Johnny”, jonka soitti Fox. United Artists julkaisi On Parolen vasta vuonna 1979, silla yhtio oli haluton julkaisemaan levya sita ennen, koska ei luottanut levyn myyvan tarpeeksi hyvin.

Larry Wallis halusi yhtyeeseen toisen kitaristin. Nain mukaan otettiin ”Fast” Eddie Clarke , jonka Phil Taylor oli tavannut heidan kunnostaessaan asuntolaivaa Lontoon Chelseassa . Koesoittojen jalkeen Wallis lahti yhtyeesta, silla Pink Fairies toimi jalleen aktiivisesti. Nain Clarke jai ainoaksi kitaristiksi. Tasta muodostui Motorheadin klassinen kokoonpano Kilmister?Clarke?Taylor.

United Artists piti yhtyeen levytyssopimuksen voimassa, vaikka ei julkaissut On Parolea , eika Motorhead nain ollen voinut levyttaa toiselle levy-yhtiolle. Parin vuoden keikkailun jalkeen yhtye alkoi turhautua, kun kova tyoskentely ei nayttanyt vievan yhtyetta mihinkaan. Clarke ja Taylor olivat valmiita luovuttamaan. Useiden keskustelujen jalkeen Motorhead paatti levyttaa viela yhden albumin ja lopettaa vasta sen jalkeen. Niinpa yhtye aanitti Escape-studiolla tuottaja Speedy Keenin kanssa albumin Motorhead , joka julkaistiin elokuussa 1977. Motorhead -levy oli Britannian albumilistalla yhden viikon sijalla 43. ^[8] Uuden albumin myota yhtye paatti jatkaa. ^[2] Kesakuussa 1977 yhtye kiersi Britanniassa Lemmyn aiemman yhtyeen Hawkwindin lammittelijana. Heinakuussa Motorhead teki Beyond the Threshold of Pain Tour -yhteiskiertueen The Count Bishops -yhtyeen kanssa.

Suosio Overkill , Bomber ja Ace of Spades -levyjen myota, 1978?81 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1978 Motorhead solmi levytyssopimuksen Bronze Recordsin kanssa. Uusi kustantaja halusi yhtyeen levyttavan singlen ennen varsinaista albumia testatakseen, myisiko se. Lemmy halusi tehda coverin Chuck Berryn "Bye Bye Johnnysta". Yhtye kuitenkin levytti Philin idean perusteella singlen Richard Berryn kappaleesta "Louie Louie". Single julkaistiin elokuussa, ja se nousi listoilla sijalle 68, joten yhtye sai levyttaa Bronzelle toisen levynsa Overkill . Motorhead aanitti sen kahdessa viikossa Roundhouse Studiolla Pohjois-Lontoossa. Sitten yhtye lahti kiertueelle lampparinaan Girlschool . Yhtye kavaisi soittamassa myos Suomessa kesakuussa 1979 Punkaharjulla.

Pari viikkoa kiertueen jalkeen Motorhead ryhtyi jalleen aanittamaan uutta levya Bomber , joka nousi listoille sijalle 11. Levya myytiin yli 250 000 kappaletta, ja Motorhead sai siita hopealevyn. Yhtyeesta tuli maailmalaajuisesti tunnettu Overkill ja Bomber -levyjen myota.

Elokuussa 1980 yhtye meni Jacksonin studiolle Rickmansworthiin aanittamaan Ace of Spadesia . Aanitykset kestivat talla kertaa kuusi viikkoa. Se on pisin aika, jonka yhtye on koskaan viettanyt studiossa levya tehden. Yhtye tiesi itsekin, etta tasta levysta tulisi todella suosittu. Ace of Spadesin julkaisun jalkeen yhtye lahti jattimaiselle Ace Up Your Sleeve -kiertueelle.

Kiertueella Phil Taylorin niska murtui, kun yhtye oli Belfastissa Irlannissa . Phil leikki irlantilaismiehen kanssa "Kumpi nostaa toisen korkeammalle" -leikkia. Mies nosti Philin ilmaan, kaatui portaita alas ja Phil lensi katuun niskat edella. Philin toipuessa yhtye levytti yhdessa Girlschoolin kanssa nimella "Headgirl" Johnny Kidd and the Piratesin kappaleen "Please Don't Touch", joka paatyi St. Valentine's Day Massacre -nimiselle EP:lle. Girlschoolin rumpali Denise Dufort soitti rumpuja EP:n jokaisella kappaleella. Motorhead teki EP:lle coverin Girlschoolin "Emergency"-kappaleesta, jolla Eddie myos laulaa. Girlschool puolestaan soitti samalle EP:lle Motorheadin "Bomberin". Headgirl esitti "Please Don't Touchin" Top of the Popsissa . Dufort soitti rumpuja ja Phil seka lauloi taustoja etta tanssahteli. Motorhead oli tassa vaiheessa hyvin suosittu. Sounds -lehden tekemassa aanestyksessa yhtye oli jokaisen osion karjessa.

Motorhead lahti uudestaan kiertueelle, kun Phil toipui. Yhtye aanitti kiertueen jokaisen keikan, silla tarkoituksena oli julkaista ensimmainen livelevy. Levysta piti alun perin tulla tuplalevy, mutta siihen ei riittanyt tarpeeksi riittavan laadukasta materiaalia. Noilla keikoilla yhtye sai hopealevyn Overkillista , hopea- ja kultalevyt Ace of Spadesista seka hopealevyn The Saint Valentine's Day Massacre -EP:sta.

Yhtye lahti ensimmaiselle Amerikan-kiertueelleen huhtikuussa 1981 lammittelijaksi Ozzy Osbournen Blizzard of Ozz -kiertueelle. Kiertueen aikana julkaistiin Motorheadin seuraava levy No Sleep ’til Hammersmith , joka meni suoraan listaykkoseksi. Se oli yhtyeen suosion huipentuma. ^[2]

Kitaristiongelmat vuosina 1982?83 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1982 Motorhead julkaisi Iron Fist -albumin, jonka tuottivat "Fast" Eddie Clarke ja Will Reid Dick yhdessa. Albumi ei parjannyt listoilla aivan yhta hyvin kuin edeltajansa, eivatka kriitikot pitaneet albumista, minka Eddie Clarcke otti todella raskaasti. Motorhead lahti kiertueelle promoamaan levya, ja levyn nimikappaleesta kuvattiin myos yhtyeen ensimmainen varsinainen musiikkivideo . Kiertueen valissa yhtyeen oli tarkoitus levyttaa Torontossa Wendy O. Williamsin kanssa. Jo aiemmin Eddien kanssa oli ollut ongelmia, ja han oli uhannut erota yhtyeesta muutaman kerran. Levytyssessio katkaisi kamelin selan lopullisesti. Tarkoitus oli nauhoittaa Motorheadin " No Class ", Wendy O.:n "Masterplan" ja versio kantrikappaleesta "Stand By Your Man", joista koostettiin Stand By Your Man -niminen EP. Eddie tuottaisi kappaleet Will Reid Dickin kanssa, Wendy O. laulaisi, hanen kitaristinsa soittaisi kitaraa, Lemmy bassoa, ja Phil rumpuja. Wendylla kesti kauan paasta vireeseen, mika arsytti Eddieta. Eddie ei muutenkaan ollut erityisen hyvalla tuulella, ja lopulta han lahti studiolta takaisin hotellille sen jalkeen, kun hanella ja Lemmylla oli ollut riita. Phil ja Lemmy menivat myohemmin perassa hotellille, missa heille selvisi etta Eddie oli lahtenyt yhtyeesta. Uusi kitaristi piti saada nopeasti, jotta kiertuetta voitaisiin jatkaa.

Torontoon lennatettiin muun muassa Thin Lizzyssa soittanut Brian "Robbo" Robertson , joka otettiin "Fast" Eddie Clarken tilalle. Phil ja Lemmy olivat tyytyvaisia Brianin soittoon; Brianilla oli kaksi tuntia aikaa oppia yhtyeen materiaali, mutta "han soitti kuin demoni" Lemmyn mukaan. Lemmy on myohemmin sanonut, etta Brian oli teknisesti Eddieta parempi kitaristi, mutta han ei tyyliltaan sopinut yhtyeeseen. Erityisesti Phil piti Brianista, silla han ihaili Thin Lizzya kovasti. Yhtye jatkoi kiertamista Amerikasta Japaniin . Japaniin yhtye meni ensimmaista kertaa, ja yleiso suorastaan rakasti yhtyetta. Englannissa he soittivat muun muassa Twisted Sisterin kanssa, ja Helvetin Enkeleiden jarjestamalla stadionkeikalla Hackney Speedwaylla Lontoossa. Yhtyeen yleiso ei pitanyt Brianista osittain hanen pukeutumistyylinsa vuoksi, mutta myos siksi ettei han suostunut soittamaan yhtyeen suosituimpia kappaleita, koska ei halunnut tulla yhdistetyksi menneeseen.

Yhtye meni studioon aanittamaan uutta albumiaan, joka eroasi musiikillisesti huomattavasti yhtyeen edellisista levyista. Another Perfect Day julkaistiin vuonna 1983. Lemmy piti albumia yhtena yhtyeen parhaista saavutuksista ja erinomaisena levyna. Ongelmat Brianin kanssa kuitenkin jatkuivat, kun he jalleen lahtivat kiertueelle. Brianin mielenterveys alkoi jarkkya, ja se myos vaikutti hanen soittoonsa lavalla. Palattuaan Englantiin Lemmy ja Phil erottivat Brianin yhtyeesta.

Motorhead muuttuu nelimiehiseksi, 1984?1985 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lemmy antoi vuonna 1984 Melody Maker -lehdelle haastattelun, jossa han ilmoitti yhtyeen ottavan talla kertaa kitaristiksi jonkun tuntemattoman soittajan. Kaksikon jarjestamassa koesoitossa kavi monia ehdokkaita, joista he pyysivat Mick "Wurzel" Burstonia ja Phil Campbellia tulemaan seuraavana paivana uudestaan. Valituksi tulisi jompikumpi. Seuraavana paivana suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, silla samana aamuna Phil Taylor ilmoitti lahtevansa yhtyeesta. Lemmy oli parin tunnin ajan yhtyeen ainoa jasen. Lemmy pyorsi paatoksensa ja otti molemmat kitaristit yhtyeeseen. Erityisesti Wurzel ja Lemmy ystavystyivat valittomasti, ja heista tuli yhtyeen nokkamiehet vuosiksi eteenpain. Taylor perusti vahan lahtonsa jalkeen Frankie Millerin ja Brian Robertsonin kanssa Operator -nimisen yhtyeen.

Campbell ehdotti Phil Taylorin seuraajaksi Saxonin rumpali Pete Gillia . Lemmy oli tutustunut Gilliin vuonna 1979, kun Saxon oli ollut lampparina Motorheadin kiertueella. Kahden kitaristin voimin Motorheadin musiikkiin tuli lisaa melodisia vivahteita. Lemmy oli riemuissaan, kun sai soittaa uusien, nuorten jasenten kanssa. Myos muu yhtye oli selvasti innoissaan. Motorheadin uusi nelimiehinen kokoonpano soitti Suomessa kuusi keikkaa, jotka Lemmyn mukaan sujuivat erinomaisesti.

Levy-yhtio Bronze Records sen sijaan oli Eddie Clarken lahdon jalkeen alkanut menettaa kiinnostustaan yhtyetta kohtaan, eika enaa luottanut kokoonpanon uuden tuotannon kaupallisuuteen. Bronze halusi julkaista kokoelmalevyn yhtyeen tunnetuimmista kappaleista, mita Lemmy piti merkkina levy-yhtion asenteesta yhtyetta kohtaan. Kilmister vaati etta levylle oli lisattava muutama kappale uudelta kokoonpanolta. Yhtye aanitti kuusi uutta kappaletta. Naista nelja paatyi No Remorse -kokoelmalevylle (1984), kaksi Killed by Death -singlen B-puolelle. Kokoelmalevy ilmestyi myohemmin CD-julkaisuna, jossa singlen B-puolen kappaleet olivat bonuskappaleina. Bronzen kanssa asiat eivat olleet silti enaa ennallaan, ja yhtye halusi sopimuksen uuden levy-yhtion kanssa. Tasta seurasi lakiasioita, eika yhtye voinut levyttaa pariin vuoteen, joten he jatkoivat keikkailua ympari maailmaa.

Vuonna 1985 Motorhead juhlisti Hammersmith Odeonissa kymmenvuotispaiviaan soittamalla kaksi konserttia. Yhtyeen kaikki entiset jasenet olivat paikalla, ja seuraavana iltana Larry Wallista lukuun ottamatta koko ryhma soitti keikan lopussa porukalla yhtyeen nimikkokappaleen "Motorhead" . Jalkimmainen konsertti taltioitiin ja julkaistiin The Birthday Party -videona samana vuonna.

Orgasmatron ja Rock ’n’ Roll seka Phil Taylorin paluu, 1986?1989 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Motorhead paasi lopullisesti eroon Bronze Recordsista vuoteen 1986 mennessa. Heidan silloinen managerinsa Douglas Smith sai yhtyeen liittymaan oman levy-yhtionsa GWR :n listoille. Yhtye meni studioon yhdysvaltalaisen tuottajan Bill Laswellin ja aaniteknikko Jason Corsaron kanssa. He aanittivat Orgasmatron -nimisen levyn vain 11 paivassa, silla Motorhead oli innoissaan paastessaan jalleen levyttamaan. Laswellin miksaus oli kuitenkin yhtyeelle pettymys. Vaikka Lemmy yritti miksata levyn uudelleen, jai lopputulos vaivaamaan Lemmya ikuisesti.

Yhtye lahti silti kiertueelle. Kiertueen aikana Pete Gillin ja muun yhtyeen valit alkoivat kiristya. Kesken kiertueen vuonna 1987 Lemmylla oli cameorooli elokuvassa Eat the Rich . Eraana paivana yhtyeen oli tarkoitus esiintya elokuvan tanssisalikohtauksessa. Lemmy ja Wurzel lahtivat hakemaan Petea ja Phil Campbellia hotellilta kuvauspaivan aamuna. Pete hermostutti odottelua vihaavan Lemmyn aarimmilleen viivyttelemalla hotellissa, kun muu yhtye samalla odotti hanta autossa. Kun Pete Gill lopulta ilmaantui paikalle, oli Lemmyn mitta jo taynna ja han antoi Petelle potkut. Phil Taylor oli jo aiemmin pyytanyt paasta takaisin Motorheadin rumpaliksi, silla Taylorin Operator-yhtye ei ollut menestynyt. Nyt han saapui hatiin kuvauspaikalle hoitamaan kohtauksen, ja hanet otettiin takaisin yhtyeeseen. Samana vuonna yhtye julkaisi albumin Rock ’n’ Roll . Levylla oli Lemmyn mukaan loistavia biiseja, kuten "Dogs", "Boogieman" seka "Traitor", jota yhtye soitti vuosikausia, mutta kaiken kaikkiaan levy ei tuntunut toimivan. Lemmysta Rock 'n' Rollin rumpuraita oli voimaton, ja Taylorin soitosta puuttui hanen palattuaan jotain.

Motorhead lahti kiertueelle, jolla he soittivat muun muassa Alice Cooperin kanssa taman Constrictor kiertueella. Yhtye vietti liki koko 1980-luvun lopun tien paalla. Vuonna 1988 yhtye oli mukana Giants of Rock -festivaaleilla Suomessa Ahveniston moottoriradalla Hameenlinnassa . Keikka aanitettiin yhtyeen toisen livelevyn julkaisua varten. Kyseinen levy sai nimekseen No Sleep at All , ja se julkaistiin samana vuonna. Vuoden 1989 yhtye vietti lahes kokonaan kiertueella, treenasi seuraavan levynsa uusia kappaleita, hoiteli erilaisia esiintymisia ja valmistautui seuraavan vuosikymmenen mukanaan tuomiin tapahtumiin. ^[2]

1916 ja March or Die - Taylorin lahto ja uusi rumpali Mikkey Dee, 1990?1992 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhtyeen uusi vuosikymmen alkoi Lemmyn muutolla Los Angelesiin , jota han oli alkanut suunnitella jo vuonna 1989. Myos Phil Taylor yritti tulla Yhdysvaltoihin, mutta hanen viisuminsa oli virheellinen, joten hanet kaannytettiin. Motorhead solmi levytyssopimuksen Sonyn kanssa ja alkoi aanittaa uutta albumiaan 1916 . Albumilla on Motorheadin tyylille erikoisempia kappaleita, kuten "Nightmare/The Dreamtime", "Love Me Forever" ja "1916". Levy ilmestyi vuonna 1991. 1916 saavutti jopa Grammy -ehdokkuuden. Palkinnon sai kuitenkin Metallica albumillaan Metallica . Moottoripaat lahtivat kiertueelle, ja Lemmy ja Campbell soittivat The David Letterman Showssa Chuck Berryn Let it Rock -kappaleen show’n yhtyeen kanssa.

Vuonna 1992 Wurzel, Campbell ja Taylor alkoivat harjoitella uuden albumin March or Dien materiaalia Lontoossa Lemmyn kirjoittaessa uusia sanoituksia Los Angelesissa. Asiat Phil Taylorin kanssa alkoivat menna yha huonompaan suuntaan. 1916:n aanityksissa Phil joutui soittamaan kappaleen Going to Brazil metronomin tahdissa, ja keikoilla han soitti kappaleita vaihtelevalla tempolla. Uuden levyn aanitykset olivat alkaneet, eika siita tullut mitaan. Phil Taylor ei oppinut soittamaan kappaletta "Ain't no Nice Guy", ja niin miesten oli pakko erottaa Phil yhtyeesta. Lemmy hoiti asian tavalla, josta omien sanojensa mukaan oli sittemmin aina pahoillaan: hanen erotti Taylorin puhelimitse. Lopulta March or Die -levya tehtiin kolmen eri rumpalin kanssa: Phil Taylorin, Tommy Aldridgen , joka soitti rumpuraidat suurimmalle osalle kappaleista seka ruotsalaisen Mikkey Deen , joka soitti kappaleen "Hellraiser".

Lemmy tunsi Mikkey Deen jo entuudestaan yhteiselta kiertueelta King Diamondin kanssa. Lemmy oli pyytanyt Mikkeya yhtyeeseen jo aiemmin, mutta Dee ei halunnut jattaa King Diamondia pulaan. Nyt Dee oli vapaa. Mikkey Dee korvasi pysyvasti Phil Taylorin. Lemmy sanoi elaessaan useasti, etta Mikkey Dee on paras rumpali, jonka kanssa oli ikina soittanut. Tahan han kuitenkin tahtoi lisata, etta Phil Taylorkin oli aikoinaan erinomainen. Jarjestyksessaan kymmenennen studio-albumin March or Die valmistumisen jalkeen yhtye lahti kiertueelle Ozzy Osbournen kanssa. Ensimmaisen keikan aikana Mikkey todisti Wurzelille ja Campbellille lopullisesti olevansa sopiva rumpali yhtyeeseen.

Bastards , Sacrifice ja Overnight Sensation , 1993?99 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ongelmat Sonyn kanssa aiheuttivat sen, etta yhtye vaihtoi jalleen levy-yhtiota. Talla kertaa sopimus solmittiin saksalaisen tanssimusiikkimerkki ZYX:n kanssa. Lemmysta se tuntui silloin hyvalta idealta, koska Saksa oli aina ollut heidan parhaita markkina-alueitaan. Yhtye alkoi levyttaa uutta albumia. Mikkey Dee oli ensimmaista kertaa mukana levytyksessa alusta alkaen, ja han yllatti muut positiivisesti taitavalla rumputyoskentelyllaan, nopealla aikataulullaan ja osallistumisella kappaleiden tekoon. Tuloksena oli Bastards (1993), jolla yhtye hylkasi suureksi osaksi levylla 1916 alkaneen melodisemman soundin, tyyli muuttui taas raskaammaksi. Tama hyokkaava tyyli jatkui myos Bastardsia seuranneilla levyilla.

Levya seuranneen kiertueen jalkeen yhtye meni studioon vuonna 1995 levyttamaan albumia Sacrifice . Aanityksissa oli jalleen ongelma, talla kertaa kitaristi Michael "Wurzel" Burstonin kanssa. Wurzelin asenne oli vuosien mittaan taantunut rajusti erinaisten syiden vuoksi, ja loppuajat hanen kanssaan olivat Lemmylle vaikeita. Lemmy ja Wurzel olivat olleet vuodesta 1984 asti parhaat kaverukset ja nyt Wurzel alkoi vihata Lemmya. Levyn valmistumisen jalkeen Wurzel ilmoitti muille soittajille jattavansa yhtyeen. Lemmy ja Mikkey suunnittelivat ottavansa jonkun Burstonin tilalle, mutta Phil Campbell ilmoitti haluavansa soittaa kitaraa yksin, ja niin Motorhead jatkoi jalleen triona. Lemmy on ollut tyytyvainen yhtyeen trio-kokoonpanoon: "Ensinnakaan meidan ei tarvinnut etsia uutta kitaristia, ja Motorhead on aina toiminut loistavasti triona. Taman kokoonpanon kanssa kaikki tuntuvat tietavan paikkansa, mika on plussaa. Lisaksi me tienaamme paremmin."

Yhtye lahti triona jalleen kiertueelle, soittaen muun muassa ensimmaista kertaa Venajalla . Yhtye julkaisi vuosikymmenen lopulla albumit Overnight Sensation (1996), Snake Bite Love (1998) ja livelevy Everything Louder than Everyone Else (1999). Yhtye halusi aanittaa livelevyn Hampurissa Saksassa, koska saksalaiset fanit olivat aina olleet yhtyeelle uskollisia. Yhtye alkoi olla Lemmyn sanoin naihin aikoihin loistokunnossa. Levyttaminen oli helppoa Philin ja Mikkeyn kaltaisten lahjakkaiden muusikoiden kanssa, ja yhtyeen suosio kasvoi. ^[2]

2000?2015 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Uusi vuosituhat alkoi uuden albumin We Are Motorhead (2000) voimin, jonka jalkeen Motorhead julkaisi viela albumin Hammered (2002). Monet pitavat vuonna 2004 julkaistua Infernoa 1980-luvun klassikkoalbumien tasoisena. Motorhead palasi 2000-luvulla takaisin heavy metalin huipulle. Motorhead esiintyi WrestleMania -tapahtumassa vuonna 2005 esittaen kappaleen "The Game". Kyseinen kappale on myos showpainija Triple H:n tunnuskappale. Motorhead on tehnyt Triple H:lle myos tunnuskappaleen "King of Kings", seka Evolution-ryhmittymalle tunnuskappaleen "Line in the Sand".

Vuonna 2006 ilmestyi albumi Kiss Of Death ja vuonna 2007 ilmestyi livealbumi Better Motorhead Than Dead . Vuonna 2010 ilmestyi 20. studioalbumi The World Is Yours . Yhtyeen kitaristina vuodet 1984?1995 toiminut Michael "Wurzel" Burston kuoli kesalla 2011. Vuonna 2013 Motorhead julkaisi studioalbumin nimelta Aftershock . Yhtyeen viimeiseksi jaanyt studioalbumi Bad Magic julkaistiin vuonna 2015. Yhtyeen alkuperainen rumpali Phil Taylor kuoli sairauteen marraskuussa 2015.

Viimeisen kerran yhtye konsertoi Berliinissa Saksassa 11. joulukuuta 2015. Lemmy Kilmister kuoli yllattaen 28. joulukuuta 2015 arhakkaan syopaan, josta han sai tietaa vasta tapaninpaivana 2015. Yhtyeen rumpali Mikkey Dee ilmoitti, etta Motorhead ei jatka enaa toimintaansa Lemmyn kuoleman jalkeen. ^{[1] [9]} Fast Eddie Clarke kuoli tammikuussa 2018. ^[10]

Maaliskuun 30. 2016 yhtye ilmoitti julkaisevansa viela viimeiselta kiertueelta taltioidun livealbumin Clean Your Clock . Esitys on taltioitu 20. ja 21. marraskuuta 2015 olleista Munchenin Zenithin keikoista. ^[11]

Jasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viimeinen kokoonpano (1995?2015) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Lemmy Kilmister  ? laulu , basso (1975?2015)
• Phil Campbell  ? kitara (1984?2015)
• Mikkey Dee  ? rummut (1992?2015)

Entiset jasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Lucas Fox  ? rummut (1975)
• Larry Wallis  ? kitara (1975?1976)
• "Fast" Eddie Clarke  ? kitara , laulu (1976?1982)
• Brian "Robbo" Robertson  ? kitara , piano (1982?1983)
• Michael "Wurzel" Burston  ? kitara (1984?1995)
• Pete Gill  ? rummut (1984?1987)
• Phil "Philty Animal" Taylor  ? rummut (1975?1984, 1987?1992)

Sessiojasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Matt Sorum  ? rummut (2009, paikkasi Mikkey Deeta Amerikan-kiertueella)

Aikajana [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Diskografia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Motorheadin diskografia

Studioalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Motorhead   (1977)
• Overkill   (1979)
• Bomber   (1979)
• On Parole   (1979, kappaleita vuodelta 1975)
• Ace of Spades   (1980)
• Iron Fist   (1982)
• Another Perfect Day   (1983)
• Orgasmatron   (1986)
• Rock ’n’ Roll   (1987)
• 1916   (1991)
• March or Die   (1992)
• Bastards   (1993)
• Sacrifice   (1995)
• Overnight Sensation   (1996)
• Snake Bite Love   (1998)
• We Are Motorhead   (2000)
• Hammered   (2002)
• Inferno   (2004)
• Kiss of Death   (2006)
• Motorizer   (2008)
• The World Is Yours   (2010)
• Aftershock   (2013)
• Bad Magic   (2015)
• Under Cover   (2017)

Esiintymiset Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lemmy oli kaynyt ensimmaisen kerran esiintymassa Suomessa jo 1960-luvulla The Rockin' Vickers -yhtyeen mukana. ^[12]

Suomessa Motorhead heratti pahennusta juhannuksena 1979 riehumalla Punkaharjun Punkarockissa . Siella yhtye tuhosi pukuhuoneeksi tarkoitetun asuntovaunun ja jarjesti sille ns. viikinki-hautajaiset, eli poltti sen ja laittoi seilamaan keskelle jarvea. Koko porukka paasikin tutustumaan suomalaiseen putkaan . Motorhead on senkin jalkeen esiintynyt Suomessa ja monet suomalaiset muusikot ovatkin saaneet innoitusta Motorheadin musiikista.

Vuonna 2004 Ruisrockissa soitti myos viereisella lavalla Lemmyn entinen yhtye Hawkwind. Lemmy kavi soittamassa ennen oman yhtyeensa konserttia heidan kanssaan Silver Machine n.

Huhujen mukaan Kilmister olisi pyytanyt Albert Jarvista yhtyeen kitaristiksi 1980-luvulla. Vaikka Jarvinen ja Kilmister tekivatkin yhteistyota 1980-luvulla, Kilmister on myohemmin kiistanyt kysyneensa Jarvista Motorhead-kitaristiksi. ^[13]

Keikat

1979 23. kesakuuta Punkaharjulla Punkarockissa. 1981 16. elokuuta Imatralla Heavy Metal Heaven Festivalilla 1981 24. marraskuuta Helsingin jaahallissa 1982 13. elokuuta Lappeenrannan raviradalla 1984 26. huhtikuuta Helsinki, Lepakkoluola 1984 27. huhtikuuta Husula, Kasino 1984 28. huhtikuuta Nivala, Tuiskula 1984 29. huhtikuuta Siilinjarvi 1984 30. huhtikuuta Alavus, Aulava 1984 1. toukokuuta Tampere, Hepokatti 1985 21. heinakuuta Narpion urheilukentta 1988 2. heinakuuta Hameenlinna, Giants of Rock 1993 7. joulukuuta Helsinki, Kulttuuritalo 1999 25. kesakuuta Nummijarvi, Nummirock Monsters of the Millennium -kiertue 1999 26. marraskuuta Oulu, jaahalli 1999 27. marraskuuta Turku, Elysee Arena 1999 29. marraskuuta Helsinki, jaahalli

2000 29. marraskuuta Tampere, Tullikamari 2000 30. marraskuuta Helsinki, Nosturi 2002 3. elokuuta Vantaa, Ankkarock 2004 10. heinakuuta Turku, Ruisrock 2005 10. lokakuuta Helsinki, Kaapelihalli 2005 11. lokakuuta Tampere, Jaahalli 2006 28. heinakuuta Oulu, Qstock 2007 28. heinakuuta Seinajoki, Vauhtiajot 2007 11. joulukuuta Helsinki, Jaahalli 2007 12. joulukuuta Tampere, Jaahalli 2007 13. joulukuuta Oulu, Teatria 2008 16. joulukuuta Helsinki, jaahalli 2009 15. joulukuuta Helsinki, jaahalli 2011 17. joulukuuta Pakkahuone, Tampere 2011 18. joulukuuta Kaapelitehdas, Helsinki 2015 6. joulukuuta Helsinki, Hartwall Arena

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Lemmy ? omaelamakerta . (Lemmy, 2003.) Lemmyn omaelamakerta. Suomentaja Inka Parpola. Helsinki: Like, 2003. ISBN 9789520104061 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Motorhead Wikimedia Commonsissa

• Motorheadin virallinen kotisivu