Mikko Esa Juhani Heikka
(s.
19. syyskuuta
1944
Ylitornio
)
[1]
on
suomalainen
pappi ja teologi, joka toimi
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
Espoon hiippakunnan
ensimmaisena piispana 1. tammikuuta 2004 ? 31. tammikuuta 2012. Hanen seuraajansa piispana oli
Tapio Luoma
.
Heikka kirjoitti ylioppilaaksi Kemin lyseosta 1963 ja valmistui teologian kandidaatiksi (nykyisin teologian maisterin arvo) 1967.
Vuonna 1968 papiksi vihitty Heikka toimi seurakuntapastorin tehtavissa Helsingissa Roihuvuoren, Meilahden ja Munkkiniemen seurakunnissa. Teologian lisensiaatiksi Heikka valmistui 1974 ja vaitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi 1983. Hanen vaitoskirjansa
Toivon Jumala ja maailman toivo
kasitteli saksalaisen teologin
Jurgen Moltmannin
todellisuuskasitysta.
Vuodesta 1989 lahtien Heikka toimi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja siten myos Helsingin
tuomiorovastina
ennen valintaansa Espoon hiippakunnan ensimmaiseksi piispaksi 2004. Tuomiorovastina han toimi muun muassa
Cantores Minores
-poikakuoron,
Helsingin urkukesan
seka
Via Crucis
-paasiaisnaytelman hallitusten puheenjohtajana. Helsingissa Heikan haastavin hallinnollinen tehtava oli neljan keskustaseurakunnan yhdistaminen. Piispana han on johtanut uuden Espoon hiippakunnan ja sen kaikkien toimintamuotojen perustamisen.
Heikka on pitanyt esilla kysymyksia yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Han on ollut mukana useissa valmisteluryhmissa ja toiminut muun muassa kirkon ulkoasiainneuvoston pakolaistyoryhman puheenjohtajana ja kirkon diakonian ja yhteiskuntatyon toimikunnan puheenjohtajana. Julkisuudessa han on tarttunut muun muassa yritysetiikan ja monikulttuurisuuden kysymyksiin.
Vuonna 2004?2006 Heikka toimi puheenjohtajana piispainkokouksen asettamassa tyoryhmassa, joka kasitteli naispappeuden vastustajien aiheuttamia jannitteita kirkossa. Tyoryhman tyon seurauksena tilanne seurakunnissa on ratkaisevasti selkiytynyt ja syrjintatapauksiin on pystytty tarttumaan aktiivisesti. Tyoryhman linjaukset tarkoittivat myos sita, etta naispappeuden vastustajalla ei ole oikeutta saada pappisvihkimysta tai kirkon virkaa vaikka muut ehdot tayttyisivat.
Heikka on noussut julkisuuteen puhumalla homoseksuaalien oikeuksista kirkossa. Heikka toimi 2000-luvun ensikymmenen lopulla piispainkokouksen asettaman parisuhdelain seurauksia kasittelevan tyoryhman puheenjohtajana. Tyoryhma ehdotti rukousta parisuhteensa rekisteroineiden puolesta. Ehdotus hyvaksyttiin seka piispainkokouksessa etta kirkolliskokouksessa. Henkilokohtaisesti Heikka olisi valmis etenemaan pidemmallekin.
Heikka naki myos, etta kirkon tarkein tehtava on hengellinen ja etta taloudellisen tilanteen heikentyessa voimavaroja tulisi suunnata jumalanpalveluksiin ja muuhun kirkon hengellista identiteettia tukevaan toimintaan.
[2]
Heikka nakee
Muslimiveljeskunnan
myonteisena enteena siita, etta arabimaiden islam on muuttumassa demokratian ystavaksi. Hanen mukaansa Muslimiveljeskunta tarvitsee kaiken tuen seka muilta demokratioilta etta myos uskonnoilta.
[3]
Heikka katsoo, etta kristinuskolla, juutalaisuudella ja islamilla on sama Jumala, silla niiden yhtalaisyydet ovat eroja suurempia.
[4]
Heikka on toiminut kirjallisuuskriitikkona ja esseistina eri lehdissa, muun muassa Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomen Kuvalehdessa. Vaitoskirjansa lisaksi han on julkaissut esseekokoelman
Paratiisi ajattelee meissa
(1999). Lisaksi han on julkaissut ihmisoikeuksia kasittelevan kirjan
Vapaina ja tasavertaisina. Ihmisoikeudet uskontojen nakokulmasta
(2014).
Mikko Heikka on naimisissa ja hanella on nelja lasta: Henrikki (1969),
Taneli
(1971), Sakari (1976) ja Rebekka (1979).
[5]
Hanen harrastustensa joukossa on
rakentaminen
ja
musiikki
; han mainitsee rakastavansa
barokkimusiikkia
. Han on rakentanut muun muassa omakotitalon ja mokin. Lisaksi piispa harrastaa kirjakauppoja eri puolilla maailmaa, urheilua lastenlasten kanssa seka FC Hongan pelien seuraamista.
|
|---|
| | Piispat
| | |
|---|
| | Seurakunnat
| |
|---|
| | Historia
| |
|---|
|
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
|