Miina Sillanpaa
(alk.
Vilhelmiina Riktig
;
4. kesakuuta
1866
Jokioisten neljanneskunta
?
3. huhtikuuta
1952
Helsinki
) oli vuosikymmenten ajan sosiaalidemokraattisen
tyovaenliikkeen
keskeinen vaikuttaja ja
Tannerin hallituksen
toinen sosiaaliministeri. Sillanpaa oli
Suomen sosialidemokraattisen naisliiton
ja myohemmin
Suomen sosialidemokraattisen tyolaisnaisliiton
puheenjohtaja. Han oli ensimmainen suomalainen naisministeri ja keskeinen taustavaikuttaja
Ensikotitoimintaa
perustettaessa.
Miina Sillanpaa syntyi nalkavuosien aikana torppari Juho ja Leena (o.s. Roth) Riktigin yhdeksanlapsiseen perheeseen. Han oli lapsista kolmanneksi nuorin. Kouluja Sillanpaa ei juurikaan kaynyt, vain
kiertokoulua
ja tehtaan koulua.
[1]
Sillanpaa aloitti tyouransa 12-vuotiaana
Forssan puuvillatehtaassa
ja jatkoi myohemmin Jokioisten naulatehtaassa. 18-vuotiaana han muutti
Porvooseen
piiaksi
ja samalla vaihtoi nimensa Vilhelmiina Riktigista Miina Sillanpaaksi.
Helsingin Taloustyontekijain Yhdistyksen
Palvelijatarkodin ja paikanvalitystoimiston hoitajan tehtavia han hoiti vuodet 1900?1915.
Osuusliike Elannon
ruokaloiden ja kahviloiden tarkastajana Sillanpaa oli 1915?1936 ja Sosiaalidemokraattisen tyolaisnaisliiton sihteeri 1932?1936.
[2]
Sillanpaalle myonnettiin talousneuvoksen arvonimi
1939
, ja 1949 han vastaanotti presidentti
J. K. Paasikivelta
Suomen Kulttuurirahaston
tunnustuspalkinnon elamantyostaan.
[2]
Sillanpaa ei ollut poliittinen teoreetikko mutta aktiivinen sosialidemokraattisessa jarjestotoiminnassa. Erityisesti han ajoi tyolaisnaisten ja yksinaisten naisten asiaa ja oli 1930-luvulla tarmokkaasti mukana
ensikotitoiminnassa
; monet aikakauden elaneet SDP:n veteraanit sanovatkin hanta koko Ensikotijarjestelman perustajaksi. Onko nain, ei ole aivan varmaa, mutta ainakin voimakas eteenpain vieva tahto ja taito hanella oli tassa merkittavassa tyossa, joten yhdeksi perustajista hanta voi aivan hyvin sanoa.
Sillanpaa oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunnan jasen 1918?1919 ja 1933?1940 seka toimi
Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton
ja
Suomen Sosialidemokraattisen tyolaisnaisliiton
puheenjohtajana.
Sisallissodan
aikana Sillanpaa piti matalaa profiilia ja sai siten arvostusta myos valkoisten puolelta.
[1]
Nain han valtti vangitsemisen, toisin kuin intomielisempi aatesisarensa ja ystavansa
Ida Aalle-Teljo
.
[3]
Asiasta syntyi kuitenkin hanen ja SDP:n vasemmistosiiven valille juopa, joka sailyi koko hanen loppuelamansa.
[4]
Sillanpaa toimi myos Helsingin kunnallispolitiikassa.
Sillanpaa oli yksi yhdeksastatoista Suomen ensimmaisesta naiskansanedustajasta, jotka valittiin vuonna
1907
. Han toimi kansanedustajana kaikkiaan 38 vuotta: 1907?1911,
1914
?1917,
1919
?1933, 1936?
1948
ja istui 38 valtiopaivat. Miina Sillanpaa oli Suomen pitkaaikaisin naiskansanedustaja ennen
Sirkka-Liisa Anttilaa
.
[5]
[6]
Kun hanet valittiin
Vaino Tannerin
hallitukseen
1926?1927 II sosiaaliministeriksi, hanesta tuli Suomen ensimmainen naisministeri. Seuraava naisministeri oli vasta kevaalla 1948
Pekkalan hallituksen
salkuttomaksi ministeriksi nimitetty
Hertta Kuusinen
.
Presidentin valitsijamies
Sillanpaa oli
1925
,
1931
,
1937
,
1940
ja
1943
.
Kun ns.
Pitka parlamentti
sotavuosien jalkeen paattyi, Sillanpaa nimitettiin seuraavien vaalien jalkeen eduskunnan kunniapuhemieheksi.
Miina Sillanpaa oli uusien sos.dem. -kansanedustajien voimakas opettaja ja aitihahmo; esimerkiksi pitkaaikainen kansanedustaja, toimittaja
Yrjo Kilpelainen
, kiitti Miina Sillanpaan voimakasta ohjausta siita, etta hanen oma kansanedustajauransa sujui ilman suurempia kompastuksia.
[7]
Sillanpaa tyoskenteli myos toimittajana sosiaalidemokraattisen naisliikkeen lehdissa. Han toimi
Palvelijatarlehden
(1905?1906),
Tyolaisnaisen
(1907?1916) ja
Toverittaren
[8]
(1922?1943) vastaavana toimittajana. Yksi syy Sillanpaan valinnalle johtui hanen naimattomuudestaan. Vuoteen 1930 asti naimisissa olevat naiset olivat miestensa holhouksen alaisena eivatka nain ollen voineet toimia vastaavina toimittajina.
[9]
Sillanpaan ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi liputettiin ensimmaisen kerran 1. lokakuuta 2016.
[11]
Liputuspaivaksi valittiin 1. lokakuuta, koska sina paivana vuonna 1906 tulivat voimaan uusi vaalilaki seka
valtiopaivajarjestys
.
[12]
Vuonna 2021 sisaministerio tiedotti, etta siita tulee vuonna 2023 vakiintunut liputuspaiva.
[13]
- ↑
a
b
Miina Sillanpaa 80 vuotta 4. VI. 1946.
Toimittanut Sosiaalidemokraattinen tyolaisnaisliitto. Helsinki: Tammi, 1946.
- ↑
a
b
Nanna Stenberg-Gustafsson, Raili Loyttyniemi, Sixten Bjorkstrand:
Miina Sillanpaa ? lasikaton rikkoja, naisten ja lasten oikeuksien puolustaja
30.09.2020. Yle.
- ↑
Uranuurtajan tie: Otteita Ida Aalle-Teljon elamasta. Turku: Sos.-dem. naisliitto, 1955.
- ↑
Miska Rantanen: Piiasta hyvinvoinnin rakentajaksi.
Helsingin Sanomat
, 24.9.2016, s. C 6.
- ↑
Henna Lammi:
Sirkka-Liisa Anttilasta ennatysnainen ? "On tarkeaa muistaa, keta edustaa"
Suomenmaa
. 25.12.2016. Viitattu 19.3.2019.
- ↑
Miina Sillanpaa
valtioneuvosto.fi
.
Arkistoitu
19.3.2019. Viitattu 19.3.2019.
- ↑
Kilpelainen, Yrjo: Miina on poissa. (Muistokirjoitus.)
Suomen Sosialidemokraatti
6.4.1952.
- ↑
Toveritar N:o 17 ? 1929
digi.kansalliskirjasto.fi
. 01.09.1929. Toveritar. Viitattu 21.3.2019.
- ↑
Terhi Makinen:
Historian suurnaisia: Ensimmainen naispuolinen ay-pomo
31.8.2017. Tehy-lehti. Viitattu 19.3.2019.
- ↑
Rautio, Antero:
Paakaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset
, s. 304. Karisto 1998.
- ↑
Lokakuun 1. paivan juhlaliputus Miina Sillanpaalle
(
Arkistoitu
? Internet Archive). Sisaministerio. Viitattu 2.10.2016.
- ↑
Rane Aunimo:
Tiesitko miksi Miina Sillanpaan liputuspaiva on 1.10. eika 4.6?
26.9.2016. Demokraatti. Viitattu 20.3.2019.
- ↑
Ilmo Hilkka:
Kalenteriin kaksi uutta liputuspaivaa: Suomen luontoa ja Miina Sillanpaata juhlitaan vuodesta 2023 alkaen
HS.fi
. 19.3.2021. Sanoma company. Viitattu 19.3.2021.
(englanniksi)
- Kilpelainen, Yrjo: Miina on poissa. (Muistokirjoitus.)
Suomen Sosialidemokraatti
6.4.1952.
- Korppi-Tommola, Aura:
Miina Sillanpaa: Edellakavija
. Kirjokansi, 124. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016.
ISSN 2323-7392
.
ISBN 978-952-222-724-9
.
- Miina Sillanpaa 80 vuotta 4.VI.1946.
Toimittanut Sosiaalidemokraattinen tyolaisnaisliitto. Helsinki: Tammi, 1946
- Miina Sillanpaan bibliografia
. Miina Sillanpaan Saation julkaisusarja A:1. Vammalan Kirjapaino 1989.
- Metsamaki, Mikko ? Nisula, Petteri:
Aktivistit: Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina.
Helsinki: Edita, 2006.
- Makikossa, Oma:
Yhteiskunnalle omistettu elama: Miina Sillanpaan elaman ja tyon vaiheita
. Tammi 1947.
- Salmela-Jarvinen, Martta:
Miina Sillanpaa, legenda jo elaessaan
. Helsinki: WSOY, 1973.
- Sulkunen Irma: Naisen kutsumus, Miina Sillanpaa ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen Hanki ja jaa 1989.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|