Miina Sillanpaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miina Sillanpaa
Miina Sillanpää 1920-luvulla.
Miina Sillanpaa 1920-luvulla.
Suomen II sosiaaliministeri
Tannerin hallitus
13.12.1926?17.12.1927
Kansanedustaja
22.5.1907?31.1.1911
2.2.1914?31.10.1917
1.4.1919?31.8.1933
1.9.1936?21.7.1948
Ryhma/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhma
Vaalipiiri Turun laanin pohjoinen vaalipiiri
Henkilotiedot
Syntynyt 4. kesakuuta 1866
Jokioisten neljanneskunta , Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut 3. huhtikuuta 1952  (85 vuotta)
Helsinki , Suomi
Ammatti toimittaja
Arvonimi talousneuvos (1939)
Tiedot
Puolue SDP

Miina Sillanpaa (alk. Vilhelmiina Riktig ; 4. kesakuuta 1866 Jokioisten neljanneskunta ? 3. huhtikuuta 1952 Helsinki ) oli vuosikymmenten ajan sosiaalidemokraattisen tyovaenliikkeen keskeinen vaikuttaja ja Tannerin hallituksen toinen sosiaaliministeri. Sillanpaa oli Suomen sosialidemokraattisen naisliiton ja myohemmin Suomen sosialidemokraattisen tyolaisnaisliiton puheenjohtaja. Han oli ensimmainen suomalainen naisministeri ja keskeinen taustavaikuttaja Ensikotitoimintaa perustettaessa.

Elamanvaiheet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Miina Sillanpaa syntyi nalkavuosien aikana torppari Juho ja Leena (o.s. Roth) Riktigin yhdeksanlapsiseen perheeseen. Han oli lapsista kolmanneksi nuorin. Kouluja Sillanpaa ei juurikaan kaynyt, vain kiertokoulua ja tehtaan koulua. [1]

Sillanpaa aloitti tyouransa 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaassa ja jatkoi myohemmin Jokioisten naulatehtaassa. 18-vuotiaana han muutti Porvooseen piiaksi ja samalla vaihtoi nimensa Vilhelmiina Riktigista Miina Sillanpaaksi. Helsingin Taloustyontekijain Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvalitystoimiston hoitajan tehtavia han hoiti vuodet 1900?1915. Osuusliike Elannon ruokaloiden ja kahviloiden tarkastajana Sillanpaa oli 1915?1936 ja Sosiaalidemokraattisen tyolaisnaisliiton sihteeri 1932?1936. [2]

Sillanpaalle myonnettiin talousneuvoksen arvonimi 1939 , ja 1949 han vastaanotti presidentti J. K. Paasikivelta Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon elamantyostaan. [2]

Sillanpaa sosiaalidemokraattina

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sillanpaa ei ollut poliittinen teoreetikko mutta aktiivinen sosialidemokraattisessa jarjestotoiminnassa. Erityisesti han ajoi tyolaisnaisten ja yksinaisten naisten asiaa ja oli 1930-luvulla tarmokkaasti mukana ensikotitoiminnassa ; monet aikakauden elaneet SDP:n veteraanit sanovatkin hanta koko Ensikotijarjestelman perustajaksi. Onko nain, ei ole aivan varmaa, mutta ainakin voimakas eteenpain vieva tahto ja taito hanella oli tassa merkittavassa tyossa, joten yhdeksi perustajista hanta voi aivan hyvin sanoa.

Sillanpaa oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunnan jasen 1918?1919 ja 1933?1940 seka toimi Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton ja Suomen Sosialidemokraattisen tyolaisnaisliiton puheenjohtajana.

Sisallissodan aikana Sillanpaa piti matalaa profiilia ja sai siten arvostusta myos valkoisten puolelta. [1] Nain han valtti vangitsemisen, toisin kuin intomielisempi aatesisarensa ja ystavansa Ida Aalle-Teljo . [3] Asiasta syntyi kuitenkin hanen ja SDP:n vasemmistosiiven valille juopa, joka sailyi koko hanen loppuelamansa. [4]

Sillanpaa toimi myos Helsingin kunnallispolitiikassa.

Ura kansanedustajana

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansanedustaja Miina Sillanpaa puhumassa eduskunnassa vuonna 1907.

Sillanpaa oli yksi yhdeksastatoista Suomen ensimmaisesta naiskansanedustajasta, jotka valittiin vuonna 1907 . Han toimi kansanedustajana kaikkiaan 38 vuotta: 1907?1911, 1914 ?1917, 1919 ?1933, 1936? 1948 ja istui 38 valtiopaivat. Miina Sillanpaa oli Suomen pitkaaikaisin naiskansanedustaja ennen Sirkka-Liisa Anttilaa . [5] [6]

Kun hanet valittiin Vaino Tannerin hallitukseen 1926?1927 II sosiaaliministeriksi, hanesta tuli Suomen ensimmainen naisministeri. Seuraava naisministeri oli vasta kevaalla 1948 Pekkalan hallituksen salkuttomaksi ministeriksi nimitetty Hertta Kuusinen .

Presidentin valitsijamies Sillanpaa oli 1925 , 1931 , 1937 , 1940 ja 1943 .

Kun ns. Pitka parlamentti sotavuosien jalkeen paattyi, Sillanpaa nimitettiin seuraavien vaalien jalkeen eduskunnan kunniapuhemieheksi.

Miina Sillanpaa oli uusien sos.dem. -kansanedustajien voimakas opettaja ja aitihahmo; esimerkiksi pitkaaikainen kansanedustaja, toimittaja Yrjo Kilpelainen , kiitti Miina Sillanpaan voimakasta ohjausta siita, etta hanen oma kansanedustajauransa sujui ilman suurempia kompastuksia. [7]

Ura toimittajana

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sillanpaa tyoskenteli myos toimittajana sosiaalidemokraattisen naisliikkeen lehdissa. Han toimi Palvelijatarlehden (1905?1906), Tyolaisnaisen (1907?1916) ja Toverittaren [8] (1922?1943) vastaavana toimittajana. Yksi syy Sillanpaan valinnalle johtui hanen naimattomuudestaan. Vuoteen 1930 asti naimisissa olevat naiset olivat miestensa holhouksen alaisena eivatka nain ollen voineet toimia vastaavina toimittajina. [9]

Muistomerkit

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Liputuspaiva

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sillanpaan ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi liputettiin ensimmaisen kerran 1. lokakuuta 2016. [11] Liputuspaivaksi valittiin 1. lokakuuta, koska sina paivana vuonna 1906 tulivat voimaan uusi vaalilaki seka valtiopaivajarjestys . [12] Vuonna 2021 sisaministerio tiedotti, etta siita tulee vuonna 2023 vakiintunut liputuspaiva. [13]

  1. a b Miina Sillanpaa 80 vuotta 4. VI. 1946. Toimittanut Sosiaalidemokraattinen tyolaisnaisliitto. Helsinki: Tammi, 1946.
  2. a b Nanna Stenberg-Gustafsson, Raili Loyttyniemi, Sixten Bjorkstrand: Miina Sillanpaa ? lasikaton rikkoja, naisten ja lasten oikeuksien puolustaja 30.09.2020. Yle.
  3. Uranuurtajan tie: Otteita Ida Aalle-Teljon elamasta. Turku: Sos.-dem. naisliitto, 1955.
  4. Miska Rantanen: Piiasta hyvinvoinnin rakentajaksi. Helsingin Sanomat , 24.9.2016, s. C 6.
  5. Henna Lammi: Sirkka-Liisa Anttilasta ennatysnainen ? "On tarkeaa muistaa, keta edustaa" Suomenmaa . 25.12.2016. Viitattu 19.3.2019.
  6. Miina Sillanpaa valtioneuvosto.fi . Arkistoitu 19.3.2019. Viitattu 19.3.2019.
  7. Kilpelainen, Yrjo: Miina on poissa. (Muistokirjoitus.) Suomen Sosialidemokraatti 6.4.1952.
  8. Toveritar N:o 17 ? 1929 digi.kansalliskirjasto.fi . 01.09.1929. Toveritar. Viitattu 21.3.2019.
  9. Terhi Makinen: Historian suurnaisia: Ensimmainen naispuolinen ay-pomo 31.8.2017. Tehy-lehti. Viitattu 19.3.2019.
  10. Rautio, Antero: Paakaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset , s. 304. Karisto 1998.
  11. Lokakuun 1. paivan juhlaliputus Miina Sillanpaalle ( Arkistoitu ? Internet Archive). Sisaministerio. Viitattu 2.10.2016.
  12. Rane Aunimo: Tiesitko miksi Miina Sillanpaan liputuspaiva on 1.10. eika 4.6? 26.9.2016. Demokraatti. Viitattu 20.3.2019.
  13. Ilmo Hilkka: Kalenteriin kaksi uutta liputuspaivaa: Suomen luontoa ja Miina Sillanpaata juhlitaan vuodesta 2023 alkaen HS.fi . 19.3.2021. Sanoma company. Viitattu 19.3.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Kilpelainen, Yrjo: Miina on poissa. (Muistokirjoitus.) Suomen Sosialidemokraatti 6.4.1952.
  • Korppi-Tommola, Aura:  Miina Sillanpaa: Edellakavija . Kirjokansi, 124. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISSN 2323-7392 . ISBN 978-952-222-724-9 .
  • Miina Sillanpaa 80 vuotta 4.VI.1946. Toimittanut Sosiaalidemokraattinen tyolaisnaisliitto. Helsinki: Tammi, 1946
  • Miina Sillanpaan bibliografia . Miina Sillanpaan Saation julkaisusarja A:1. Vammalan Kirjapaino 1989.
  • Metsamaki, Mikko ? Nisula, Petteri: Aktivistit: Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Helsinki: Edita, 2006.
  • Makikossa, Oma: Yhteiskunnalle omistettu elama: Miina Sillanpaan elaman ja tyon vaiheita . Tammi 1947.
  • Salmela-Jarvinen, Martta: Miina Sillanpaa, legenda jo elaessaan . Helsinki: WSOY, 1973.
  • Sulkunen Irma: Naisen kutsumus, Miina Sillanpaa ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen Hanki ja jaa 1989.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]