Mestarien liiga

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Mestarien Liiga )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee eurooppalaisten seurajoukkueiden jalkapallokilpailua. Katso muita merkityksia tasmennyssivulta Mestarien liiga .
UEFA Champions League
Mestarien liiga
Meneillaan oleva kausi
Mestarien liigan kausi 2023?2024
Laji jalkapallo
Maa(t) Eurooppa (UEFA)
Perustettu 1955
Joukkueita 32 (alkulohkoissa)
Hallitseva mestari Espanja Real Madrid
Eniten mestaruuksia Espanja Real Madrid ( 15 )
Sivusto UEFA Champions League

Mestarien liiga ( engl. UEFA Champions League ) on Euroopan jalkapalloliiton jarjestama vuosittainen jalkapallokilpailu Euroopan eri maiden korkeimpien sarjatasojen parhaimmille joukkueille. Liigaa on pelattu kaudesta 1992?1993 lahtien syksylla alkavana ja yleensa toukokuussa paattyvana. Mestarien liigan edeltaja oli kaudesta 1955?1956 pelattu Euroopan Cup . Kilpailu aloitettiin kahdeksan joukkueen voimin, ja sita laajennettiin sittemmin 16 seuran laajuiseksi.

Mestarien liigan luomisen taustalla oli etenkin maanosan suurseurojen halu lisata keskinaisten ottelujen maaraa. Toisaalta ne halusivat vahentaa vanhassa cup-muotoisessa kilpailussa alati vaaninutta varhaisen putoamisen riskia. Jotkut jalkapallon ystavat ovat arvostelleet liigaa liiallisesta kaupallisuudesta. Toisaalta on arvioitu, etta ratkaisulla estettiin eurooppalaisten huippuseurojen siirtyminen pelkan ylikansallisen keskinaisen sarjan pelaamiseen, jolloin ne olisivat hylanneet kansallisiin jalkapallokilpailuihin osallistumisen.

Mestarien liigan voittaja edustaa Eurooppaa seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailuissa . Aiemmin kilpailun voittaja osallistui Intercontinental Cupiin . Voittaja pelaa myos UEFA Super Cupin . Liigan televisioinnista Suomessa vastasi Yle vuosina 1992?2018, jonka jalkeen oikeudet siirtyivat MTV Oy:lle. Nelonen jakoi lahetysoikeudet Ylen kanssa vuosina 1999-2007. [1] [2]

Sarjajarjestelma

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: UEFA:n maapisteranking

Osallistujat Mestarien liigaan tai sen karsintaan jakautuvat maittain UEFAn maapisterankingin mukaan seuraavasti:

Liigan sijoitus UEFAn vertailussa myos maaraa, kuinka monta joukkuetta liigasta paasee suoraan lohkovaiheeseen seka milla karsintakierroksella ne tulevat mukaan. Esimerkiksi listan kolmen parhaan liigan joukkueista kolme paasee suoraan lohkovaiheeseen ja neljas viimeiselle karsintakierrokselle, kun taas kaikkein heikoimmat sarjat saavat vain yhden joukkueen ennen varsinaisia kolmea karsintakierrosta pelattavalle esikarsintakierrokselle.

Kaikkien UEFAan kuuluvien maiden sarjavoittajat paasevat vahintaan karsimaan Mestarien liigaan, kun karsijanpaikka myonnettiin 2007 myos Andorralle ja San Marinolle , joilla sita ei aiemmin ollut. Liechtensteinista osanottajaa ei ole, koska maassa ei pelata lainkaan sarjaa, vaan ainoastaan cup .

Mestarien liiga

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Mestarien liigan logo esilla ennen ottelua.

Sarjaan ottaa tata nykya osaa yhteensa 32 joukkuetta, jotka jaetaan kahdeksaan neljan joukkueen lohkoon. Lohkoissa pelataan kaksinkertainen runkosarja, eli kuusi ottelua per joukkue. Kaksi parasta joukkuetta jatkavat pudotuspelivaiheeseen. Kolmansiksi sijoittuneet joukkueet paasevat mukaan Eurooppa-liigan kolmannelle kierrokselle ja viimeisiksi sijoittuneet joukkueet putoavat pois.

16 pudotuspelivaiheeseen paasevaa joukkuetta jaetaan pareihin arpomalla, jonka jalkeen aina finaaliin saakka pelataan cup-muotoisesti. Kukin pari pelaa keskenaan kaksi ottelua (kotiottelu ja vierasottelu), joissa maalieron perusteella parempi joukkue paasee jatkoon. Maalieron ollessa tasan, ottelu jatkuu jatko-ajalle, ja mahdollisesti rangaistuspotkukilpailuun

Finaali on puolueettomalla kentalla pelattava yksiosainen ottelu, jonka voittaja voittaa Mestarien liigan.

Kaudesta 2024/2025 alkaen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaudesta 2024/2025 alkaen kilpailumuodoksi tulee niin sanottu sveitsilainen systeemi . Joukkueita on nelja enemman kuin aikaisemmilla kausilla, ja kaikki 36 joukkuetta pelaavat yhdessa suuressa alkusarjalohkossa. Jokainen joukkue pelaa 10 ottelua eri vastustajia vastaan ? viisi kotonaan, viisi vieraissa. Peliparit maaraytyvat pistemaarien ja ennalta maariteltyjen rankingien mukaan, ja tarkoitus on, etta jokainen joukkue pelaa yhta monta pelia kaikentasoisia vastustajia vastaan. [3] Alkusarjan kahdeksan parasta joukkuetta jatkaa suoraan pudotuspeleihin, ja seuraavat kahdeksan paikkaa ratkaistaan sijoille 9?24 paatyneiden joukkueiden valisella pudotuspelikierroksella. [4] Kilpailu pelataan loppuun samanlaisena cup-turnauksena kuin aikaisemmillakin kausilla. [3]

1950-luvun alkuvuosina jalkapallon pelaaminen keinovalaistuksessa oli harvinaista herkkua. Kesalla 1953 ensimmaiset keinovalaisimet asennettiin Wolverhampton Wanderersin kotistadionille Molineuxille . Ensimmaista kertaa keinovalaisua testattiin, kun Wolverhampton pelasi ystavyysottelun Etela-Afrikan parhaista pelaajista koottua miehistoa vastaan. Seuraavina kuukausina Wolves pelasi ystavyysotteluiden sarjan kohdaten muita ulkomaalaisia seurajoukkueita: ensin argentiinalaisen Racing Clubin ja sen jalkeen Moskovan Spartakin seka unkarilaisen Honvedin . Viimeksi mainitun ottelun BBC televisioi suorana lahetyksena. Honvedin joukkueessa oli monia unkarilaisia jalkapalloilijoita, jotka olivat kahdesti noyryyttaneet Englannin maajoukkuetta .

Wolves voitti ottelun 3?2, ja taman johdosta heidan managerinsa Stan Cullis julisti joukkueensa olevan maailman mestareita. Tama oli viimeinen kiihoke L'Equipe -lehden toimittajalle Gabriel Hanot ’lle, joka oli jo pitkan aikaa kampanjoinut keinovalaistuksessa pelattavasta eurooppalaisten seurajoukkueiden turnauksesta.

≫Ennen kuin julistamme Wolverhamptonin olevan voittamaton, antaa heidan menna Moskovaan ja Budapestiin. On myos muita kansainvalisesti nimekkaita joukkueita: AC Milan ja Real Madrid nimetakseni kaksi. Seurajoukkueiden maailman-, tai ainakin Euroopanmestaruusturnaus ? isompi, mielekkaampi ja kunniakkaampi kuin Mitropa Cup ja aidompi kuin maajoukkueiden kilpailu ? pitaisi jarjestaa.≫
(Gabriel Hanot)

Kevaalla 1955 UEFA paattikin Hanot’n haaveileman kaltaisen seurajoukkueiden kilpailun jarjestamisesta seuraavalla kaudella.

1955?1960 ? Real Madridin hallintaa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaiset viisi Euroopan cupia olivat Real Madridin suvereenia hallintaa. 1950-luvun lopulla Manchester United ja jotkin Italian joukkueet kykenivat hieman panemaan kapuloita "kuninkaallisten" rattaisiin, mutta vuoden 1958 Munchenin lento-onnettomuus seka Realin vallankumouksellinen pelityyli takasivat sen, ettei heille loytynyt kunnon vastusta missaan vaiheessa.

Real Madridin ylivoiman aikakausi kulminoitui vuonna 1960 Glasgow 'n Hampden Parkilla pelattuun Euroopan cupin loppuotteluun, jossa Real Madrid voitti Eintracht Frankfurtin numeroin 7?3 BBC:n ja muiden Euroopan televisioyhtioiden kameroiden seka 135 000 paikalla olleen katsojan edessa.

1961?1966 ? Benfica, Milan, Internazionale ja Real Madrid

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Real Madridin taival paattyi Euroopan cupissa 1961 ensimmaiselle kierrokselle heidan havittyaan veriviholliselleen Barcelonalle . Barca etenikin aina Bernin Wankdorf Stadionilla pelattuun loppuotteluun saakka, jossa se kuitenkin havisi lissabonilaiselle Benficalle maalein 3?2. Seuraavalla kaudella mosambikilaisen Mario Colunan kipparoima ja "Mustan helmen", Eusebion riveihinsa saanut Benfica uusi Euroopan cup -voittonsa kukistamalla Amsterdamin olympiastadionilla pelatussa finaalissa Real Madridin 5?3.

Benfica paasi loppuotteluun myos seuraavana vuonna, mutta havisi Milanille maalein 2?1. Seuraavina kahtena vuotena voiton vei toinen milanolainen joukkue Internazionale , joka vuosina 1964 ja 1965 peittosi loppuotteluissa Real Madridin ja Benfican. Vuoden 1965 Euroopan cup on kuitenkin jaanyt enemman historiaan Interin 3?0-kotivoittoon Liverpoolia vastaan paattyneesta valieraottelusta ja sen ymparilla liikkuneista lahjontaepailyista.

Interin voittokulku paattyi vuoden 1966 valierissa sen havittya Real Madridille, joka otti jo historiansa kuudennen Euroopan cupin voiton kukistettuaan Brysselissa pelatussa loppuottelussa belgradilaisen Partizanin numeroin 2?1. Talla kertaa Realin kokoonpano koostui taysin espanjalaisista pelaajista, kun viela 1950-luvun taianomaisessa joukkueessa oli pelannut ulkomaalaisia tahtia kuten Alfredo Di Stefano ja Ferenc Puskas . Ainoa pelaaja, joka oli ollut voittamassa kaikkia kuutta Euroopan cup -mestaruutta, oli Francisco Gento .

1967?1968 ? Kaksi brittimestaria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1967 Celticista tuli koko Britteinsaarten ensimmainen Euroopan cupin voittaja, kun se voitti Lissabonin laheisyydessa sijaitsevalla Estadio Nacionalilla pelatussa loppuottelussa Interin lukemin 2?1 kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti. Huomionarvoista on, etta kaikki Celticin joukkueen, joka myohemmin tunnettiin nimella Lisbon Lions ("Lissabonin leijonat"), pelaajat olivat syntyneet korkeintaan 40 kilometrin paassa seuran kotistadionilta Glasgow'n Celtic Parkilta .

Vuonna 1968 Manchester Unitedista tuli ensimmainen Euroopan cupin voittanut englantilaisjoukkue , kun se voitti Lontoon Wembleylla Benficaa vastaan pelatun jatkoajalle menneen loppuottelun numeroin 4?1. Vaikka Manchester United tekikin jatkoajalla kolme maalia, olisi Benfica voittanut ottelun ellei Eusebio olisi tuhrinut avopaikkaa aivan varsinaisen peliajan viime sekunneilla.

1969?1973 ? Paaasiassa alankomaalaisten hallintaa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seuraavaksi eurokenttien aikakauden ykkosjoukkueeksi nousi amsterdamilainen Ajax , joka viela vuonna 1969 joutui noyrtymaan loppuottelussa Milanille 4?1, ja seuraavana vuonna naki verivihollisensa Feyenoordin vievan voittokannun kotiinsa. Kuitenkin taman jalkeen Ajaxin Johan Cruijffin , Barry Hulshoffin , Ruud Krolin , Johan Neeskensin , Arie Haanin , Gerrie Muhrenin ja Piet Keizerin harjoittama, valmentaja Rinus Michelsin alankomaalaisen jalkapalloilun tavaramerkiksi myohemmin noussut totaalinen jalkapallo ( total voetbal ) dominoi Euroopan kenttia perati kolmen perakkaisen vuoden ajan kukistaen loppuotteluissa niin ateenalaisen Panathinaikosin , Interin kuin Juventuksenkin .

Ajax oli eurokentilla voittamaton joukkue, kunnes aiemmin Michelsin siirryttya Barcelonaan vuonna 1973 Cruijff seurasi perassa. Myohemmin miehistoltaan vanhentunut Ajax menetti riveistaan viela Neeskensin.

1974?1976 ? Bayern Munchenin kausi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ajaxin jalkeen 1970-luvun puolivalin paikkeilla Euroopan ykkosseurajoukkueen paikan otti baijerilainen Bayern Munchen . Bayern voitti Euroopan cupin kolmesti perakkain. Loppuotteluissa kaatuivat Atletico Madrid (uusintaottelussa), Leeds ja Saint-Etienne . Miehistossa pelasivat muiden muassa Franz Beckenbauer , Sepp Maier , Gerd Muller , Uli Hoeness seka Paul Breitner . Bayern oli kehittanyt totaalisesta jalkapallosta oman, kurinalaisemman ja kovemman versionsa. Nama jaivatkin Bayernin viimeisiksi voitoiksi Euroopan cupissa.

1977?1984 ? Englantilaisten komennossa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosien 1977?1984 kahdeksasta Euroopan cupista perati seitseman meni englantilaisjoukkueille. Vuonna 1977 Liverpool aloitti englantilaisten seurajoukkueiden kuuden vuoden mittaisen voittokulun. 1977 Liverpool voitti finaalissa Borussia Monchengladbachin , ja toisti temppunsa myos seuraavana vuonna voittaen loppuottelussa talla kertaa Belgian mestarin Club Bruggen .

Vuonna 1979 Liverpool havisi Euroopan cupin ensimmaisella kierroksella toiselle englantilaisjoukkuelle Nottingham Forestille , joka selvitti tiensa perati Munchenin olympiastadionilla pelattuun loppuotteluun. Finaalissa vastaan asettui Malmo , joka joutui taipumaan Nottinghamille maalein 1?0. Liverpoolin tapaan Nottingham uusi Euroopan Cup -mestaruutensa seuraavana vuonna voittamalla Madridin Santiago Bernabeulla pelatussa finaalikamppailussa hampurilaisen Hamburgin .

Vuonna 1981 Liverpool teki paluun eurokenttien huippukastiin voittamalla Pariisissa pelatussa loppuottelussa Real Madridin. Voitto oli Liverpoolin Euroopan cup -historian kolmas. Seuraavana vuonna englantilaisjoukkueiden voittokulkua jatkoi Aston Villa , joka peittosi Rotterdamissa pelatussa loppuottelussa Bayern Munchenin.

Vuonna 1983 kaytiin seitsemaan vuoteen ensimmainen Euroopan cupin finaali, jossa kumpikaan joukkueista ei ollut Englannista. Hamburg voitti Juventuksen 1?0. Seuraavana vuonna Liverpool palasi kuitenkin jalleen entista kovempana, ja vei cupin nimiinsa rangaistuslaukauskilpailulla ratkaistussa finaalissa Romaa vastaan joukkueen kotistadionilla Stadio Olimpicolla .

Vuonna 1985 Brysselin Heysel-stadionilla pelatussa loppuottelussa kohtasivat Juventus ja Liverpool. Juventus voitti ottelun maalein 1?0, mutta suurin huomio kiinnittyi 39 ihmisen hengen vaatineeseen mellakkaan, joka alkoi Liverpoolin fanaattisten kannattajien hyokattya Juventus-fanien kimppuun. Taman seurauksena englantilaisjoukkueet suljettiin eurocup-peleista viideksi vuodeksi, ja Liverpool kuuden vuoden ajaksi. ( Katso: Heysel-stadionin onnettomuus ) Britanniasta olivat mukana siis vain skotlantilaiset, walesilaiset ja pohjoisirlantilaiset seurat.

1986?1988 ? Bukarest, Porto ja PSV

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kun lahes koko vuosikymmenen Euroopan seurajoukkueiden kilpailuja hallinneet englantilaisjoukkueet olivat pannassa, uudistuivat voimasuhteet eurokentilla taydellisesti ja huipulla puhalsivat uudet, raikkaat tuulet.

Vuoden 1986 loppuottelussa kohtasivat Steaua Bukarest Romaniasta ja Barcelona. Sanchez Pizjuanilla Sevillassa pelatun, varsinaisen peliajan jalkeen maalittomaan tasapeliin paattyneen kamppailun vei rangaistuspotkukilpailussa nimiinsa Steaua.

Vuonna 1987 Porto voitti cupin ensimmaisena portugalilaisjoukkueena yli 25 vuoteen. Finaalissa kaatui Bayern Munchen maalein 2?1. Seuraavana vuonna finaalissa olivat vastakkain PSV ja Benfica . Ratkaisu venyi jalleen rangaistuspotkukilpailuun, jonka voitti PSV.

1989?1992 ? Milan, Belgradin Punainen Tahti ja Barcelona

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

20 vuoden tauon jalkeen Euroopan cupin voittajaksi palasi Milan, joka kaatoi Steaua Bukarestin Barcelonan Camp Noulla lukemin 4?0. Milan uusi cup-voittonsa myos seuraavalla kaudella, jolloin finaalissa kaatui Benfica. Vuoden 1991 Punaisen Tahden ja Marseillen valinen loppuottelu paattyi jalleen maalittomaan tasapeliin. Rangaistuspotkukilpailussa voiton vei jugoslavialaisjoukkue, vain vahan ennen kuin liittovaltio alkoi hajota pienemmiksi valtioiksi. Samalle kaudelle englantilaisjoukkueiden viiden vuoden panna oli umpeutunut, mutta hallitseva Englannin liigan mestari Liverpool ei voinut osallistua kilpailuun sille erityisesti asetetun lisarangaistuksen (yksi vuosi) vuoksi.

Viimeinen Euroopan cup pelattiin kaudella 1991?1992. Wembleylla pelatussa loppuottelussa Barcelona voitti jatkoajalla Sampdorian 1?0.

1992 ? Euroopan cupista Mestarien liigaksi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaudeksi 1992?1993 Euroopan seurajoukkueiden korkeimman kilpailun pelisysteemi muutettiin radikaalisti siten, etta ennen varsinaista cup-muotoista vaihetta pelataan lohkovaihe. Myos kilpailun nimi muutettiin Mestarien liigaksi.

Vuonna 2010 loppuottelu pelattiin ensimmaisen kerran lauantaina, kun finaalipaiva siihen asti oli ollut keskiviikko. [5]

Ennatykset ja tilastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Milanin mestaruusjuhlintaa 2003.
Taulukossa huomioitu menestys Euroopan Cupissa seka Mestarien liigassa seuroittain
Seura Mestaruuksia Toisia sijoja Mestaruusvuodet Toiseksi sijoittuneen vuodet
Espanja Real Madrid 15 3 1956 , 1957, 1958, 1959, 1960, 1966, 1998 , 2000 , 2002 , 2014 , 2016 , 2017 , 2018 , 2022 , 2024 1962, 1964, 1981
Italia Milan 7 4 1963, 1969, 1989, 1990, 1994 , 2003 , 2007 1958, 1993 , 1995 , 2005
Saksa Bayern Munchen 6 5 1974, 1975, 1976, 2001 , 2013 , 2020 1982, 1987, 1999 , 2010 , 2012
Englanti Liverpool 6 4 1977, 1978, 1981, 1984 , 2005 , 2019 1985, 2007 , 2018 , 2022
Espanja Barcelona 5 3 1992, 2006 , 2009 , 2011 , 2015 1961, 1986 , 1994
Alankomaat Ajax 4 2 1971, 1972, 1973, 1995 1969, 1996
Italia Internazionale 3 3 1964, 1965, 2010 1967, 1972, 2023
Englanti Manchester United 3 2 1968, 1999 , 2008 2009 , 2011
Italia Juventus 2 7 1985, 1996 1973, 1983, 1997 , 1998 , 2003 , 2015 , 2017
Portugali Benfica 2 5 1961, 1962 1963, 1965, 1968, 1988 , 1990
Englanti Chelsea 2 1 2012 , 2021 2008
Englanti Nottingham Forest 2 0 1979, 1980  
Portugali Porto 2 0 1987, 2004  
Skotlanti Celtic 1 1 1967 1970
Saksa Hamburger SV 1 1 1983 1980
Steaua Bukarest 1 1 1986 1989
Ranska Marseille 1 1 1993 1991
Saksa Borussia Dortmund 1 1 1997 2013
Englanti Manchester City 1 1 2023 2021
Alankomaat Feyenoord 1 0 1970  
Englanti Aston Villa 1 0 1982  
Alankomaat PSV Eindhoven 1 0 1988  
Jugoslavia Belgradin Punainen tahti 1 0 1991  
Espanja Atletico Madrid 0 3   1974, 2014 , 2016
Ranska Stade de Reims 0 2   1956, 1959
Espanja Valencia 0 2   2000 , 2001
Italia Fiorentina 0 1   1957
Saksa Eintracht Frankfurt 0 1   1960
Jugoslavia Partizan 0 1   1966
Panathinaikos 0 1   1971
Englanti Leeds United 0 1   1975
Ranska Saint-Etienne 0 1   1976
Saksa Borussia Monchengladbach 0 1   1977
Belgia Club Brugge 0 1   1978
Ruotsi Malmo 0 1   1979
Italia Roma 0 1   1984
Italia Sampdoria 0 1   1992
Saksa Bayer Leverkusen 0 1   2002
Ranska Monaco 0 1   2004
Englanti Arsenal 0 1   2006
Englanti Tottenham Hotspur 0 1   2019
Ranska Paris Saint-Germain 0 1   2020


Maa Mestaruuksia Toisia sijoja Yhteensa
  Espanja 19 11 30
  Englanti 15 11 26
  Italia 12 17 29
  Saksa 8 10 18
  Alankomaat 6 2 8
  Portugali 4 5 9
  Ranska 1 6 7
  Skotlanti 1 1 2
  Romania 1 1 2
  Jugoslavia 1 1 2
  Kreikka 0 1 1
  Belgia 0 1 1
  Ruotsi 0 1 1


Turnauksen historian aikana loppuottelu on pelattu yhteensa seitseman kertaa samasta maasta tulevien joukkueiden valilla: espanjalaisten valilla vuosina 2000, 2014 ja 2016, italialaisten vuonna 2003, englantilaisten vuonna 2008, 2019 ja 2021 ja saksalaisten vuonna 2013. [6]

Eniten maaleja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivitetty 12. maaliskuuta 2024. [7] [8]
Taulukossa ei huomioida kilpailun karsintavaihessa tehtyja maaleja.
Aktiiviset pelaajat lihavoitu .

Nro Pelaaja Maa Maalit Ottelut Keskiarvo Vuodet Seurat (Maalit)
1 Cristiano Ronaldo Portugali POR 140 183 0.77 2003?2022 Manchester United (21)
Real Madrid (105)
Juventus (14)
2 Lionel Messi Argentiina ARG 129 163 0.79 2005?2023 Barcelona (120)
Paris Saint-Germain (9)
3 Robert Lewandowski Puola POL 94 118 0.8 2011? Borussia Dortmund (17)
Bayern Munchen (69)
Barcelona (8)
4 Karim Benzema Ranska FRA 90 152 0.59 2006?2023 Lyon (12)
Real Madrid (78)
5 Raul Espanja ESP 71 142 0.5 1995?2011 Real Madrid (66)
Schalke 04 (5)
6 Ruud van Nistelrooy Alankomaat NED 56 73 0.77 1998?2009 PSV Eindhoven (8)
Manchester United (35)
Real Madrid (13)
7 Thomas Muller Saksa GER 54 149 0.36 2009? Bayern Munchen
8 Thierry Henry Ranska FRA 50 112 0.45 1997?2012 Monaco (7)
Arsenal (35)
Barcelona (8)
9 Alfredo Di Stefano Espanja ESP
Argentiina ARG
49 58 0.84 1955?1964 Real Madrid
10 Andri ?evt?enko Ukraina UKR 48 100 0.48 1994?2012 Dynamo Kiova (15)
Milan (29)
Chelsea (4)
Zlatan Ibrahimovi? Ruotsi SWE 48 124 0.39 2001?2023 Ajax (6)
Juventus (3)
Internazionale (6)
Barcelona (4)
Milan (9)
Paris Saint-Germain (20)

Eniten otteluita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivitetty 12. maaliskuuta 2024. [9]
Taulukossa ei huomioida kilpailun karsintavaihessa pelattuja otteluita.
Aktiiviset pelaajat lihavoitu .

Nro Pelaaja Maa Ottelut Vuodet Seurat (Ottelut)
1 Cristiano Ronaldo Portugali POR 183 2003?2022 Manchester United (59)
Real Madrid (101)
Juventus (23)
2 Iker Casillas Espanja ESP 177 1999?2019 Real Madrid (150)
Porto (27)
3 Lionel Messi Argentiina ARG 163 2005?2023 Barcelona (149)
Paris Saint-Germain (14)
4 Karim Benzema Ranska FRA 152 2005?2023 Lyon (19)
Real Madrid (133)
5 Xavi Espanja ESP 151 1998?2015 Barcelona
6 Ryan Giggs Wales WAL 145 1993?2014 Manchester United
7 Raul Espanja ESP 142 1995?2011 Real Madrid (130)
Schalke 04 (12)
8 Thomas Muller Saksa GER 149 2009? Bayern Munchen
9 Toni Kroos Saksa GER 146 2005? Bayern Munchen (41)
Real Madrid (105)
10 Sergio Ramos Espanja ESP 142 2005? Real Madrid (129)
Paris Saint-Germain (13)
  1. Mestarien liiga siirtyy MTV:lle ja maksukanaville Yle Urheilu . 21.6.2017. Viitattu 31.1.2022.
  2. jalkapalloilu | Nelonen luopuu Mestareiden liigasta kauden jalkeen Helsingin Sanomat . 28.4.2006. Viitattu 15.3.2022.
  3. a b Robin Bairner: The Champions League Swiss Model: How the competition will change from 2024/2025 Football Transfers . 20.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
  4. UEFA confirms 'Swiss model' Champions League format from 2024 - Here's everything you need to know WION . 19.4.2021. Viitattu 21.4.2021.
  5. Mestareiden liigan finaalit pelataan jatkossa lauantaina Ilta-Sanomat . 25.05.2009. Viitattu 29.4.2010. [ vanhentunut linkki ]
  6. Bayern humiliate Barca to set up Champions League final with Dortmund ( Arkistoitu ? Internet Archive) IBN Live. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  7. Champions League all-time top scorers UEFA. Viitattu 23.10.2021. (englanniksi)
  8. Champions League + European Cup - All-time Topscorers worldfootball.net. Viitattu 23.10.2021. (englanniksi)
  9. UEFA.com: UEFA Champions League - Record-holding players transfermarkt.com . 28.5.2023. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]