Melodija ( ven. Μелодия , suom. melodia ) on venalainen , alkujaan neuvostoliittolainen levy-yhtio . Se oli Neuvostoliiton valtion omistama ja kulttuuriministerion alaisuudessa toimiva yritys, jonka tarkoitus oli tuottaa ja jakaa aanilevymusiikkia kaikkialla Neuvostoliitossa, vieda neuvostoliittolaista musiikkia ulkomaille seka julkaista ulkomaista musiikkia Neuvostoliitossa. Nykyaan yritys toimii puhtaasti kaupallisin periaattein.

Melodija perustettiin vuonna 1964 virallisesti nimella ”Yleisliittolainen Neuvostoliiton kulttuuriministerion aanilevy-yhtio Melodija”. Sita ennen aanilevyja oli jo tuotettu kulttuuriministerion nimissa Malenkovin kaynnistettya kulutustavaratuotannon osana varovaista talousuudistusohjelmaansa. Sen haltuun annettiin kaikki musiikkiteollisuuden vaatimat tuotantovalineet, eli levytysstudiot, levykaupat seka tiedotus- ja jakeluorganisaatio. Vuoteen 1973 mennessa yritys oli tuottanut jo yli 1 200 eri levyjulkaisua, joita myytiin 190?200 miljoonaa kappaletta vuodessa, paaasiassa 33 1/3 tai 45 -kierroksen vinyylilevyina. C-kasetteja myytiin vain noin miljoona vuodessa. Myos avokelanauhoja oli saatavana. Melodija myi tuotteitaan noin 70 maahan. ^[1] Suomessa niita sai tavallisten levykauppojen lisaksi muun muassa Kansankulttuuri-kustantamolta , joka oli erikoistunut neuvostoliittolaisten kulttuurituotteiden maahantuontiin ja myyntiin. Nykyaan on laskettu Melodijan julkaisseen yli 60 000 nimiketta ^[2] . Ensimmaiset CD-levyt yhtio julkaisi 1980-luvun lopussa, ja nykyisin julkaistaan ainoastaan niita.

Paapaino yhtion julkaisuissa oli klassisella musiikilla, erityisesti neuvostoliittolaisten saveltamassa ja esittamassa. Myos kansanmusiikkia ja kirjallisia aanilevyja tuotettiin, muun muassa satukuunnelmia lapsille. Niin ikaan lansimaista pop - ja jazz -musiikkia, jopa rockia , julkaistiin. Tosin populaarikulttuuriin kuuluvien levyjen painosmaarat olivat pienet eivatka pystyneet tyydyttamaan kuin murto-osan kysynnasta. Vieraskielisen musiikin kohdalla oli tapana kirjoittaa esittajien nimet kyrillisin kirjaimin aantamista mukaillen ja kappaleiden nimet kokonaan venajaksi kaannettyina. Levyn kansi ei ollut alkuperainen, vaan yksinkertainen Melodijan tekema, jossa ei ollut valttamatta kuvaa esiintyjasta, vaan joko ei kuvaa lainkaan tai sitten kuvia esimerkiksi paikallisista turistinahtavyyksista, kuten Leningradin tehtaalla valmistetuissa oli kaupunkinakyma seka panssarikansiristeilija Aurora . Leningradin lisaksi yhtiolla oli tehtaat Aprelevkassa , Riiassa , Ta?kentissa ja Tbilisissa .

Suosittuja Melodijan julkaisemia lansimaisia pop-artisteja olivat 1970-luvulla muun muassa Beatles (Битлз), Rolling Stones (Роллинг стоунс), Uriah Heep (Урия Хип) ja Boney M (Бони М). Suomalaisista rock-yhtyeista Tommi Lantisen luotsaama Boycott sai ensialbuminsa Melodijan julkaisulistalle vuonna 1987 ^[3] . Se ilmestyi seuraavana vuonna nimella Группа Boycott tuotenumerolla C60-28515-005.

Toimiminen ainoana virallisena levy-yhtiona ja osana valtiokoneistoa merkitsi myos sita, etta periaatteessa mitaan musiikkia ei voinut julkaista ilman yhtion hyvaksyntaa ja viranomaisten lupaa. Kuitenkin kotiaanitysten teon mahdollistavat avokela- ja C-kasettinauhurit synnyttivat epavirallisen, maanalaisen tuotannon, jota kutsuttiin kirjallisuuden mallin mukaisesti nimella magnitizdat . Muiden muassa Vladimir Vysotski ja hanen yhteiskuntakriittiset ja epasovinnaiset laulunsa 1960- ja 70-luvulla tulivat tunnetuksi nimenomaan epavirallisten kanavien kautta. Melodija julkaisi hanelta hanen elaessaan vain muutaman aanitteen, jotka oli tuotettu hyvin pehmeiksi ja siloitellusti. Perestroikan ja glasnostin politiikan alettua nakya kaytannossa vuodesta 1987 alkaen, Melodijan monopoli murtui, ja erityisesti rock-musiikki ( punk siina mukana) alkoi elaa kukoistuskauttaan.

Ulkomailla Melodijan tuotteita julkaistiin myos muilla nimilla kuten MK , lyhenne sanoista Me?dunarodnaja Kniga (”Kansainvalinen kirja”), Yhdysvalloissa myos Monitor Records tai Angel records tai Melodiya/HMV EMI -yhtion kanssa tehdyn jakelusopimuksen mukaisesti. Erityisesti vuoden 1989 jalkeen julkaisuyhtioita oli useita, kunnes Melodija vuonna 1994 teki keskitetyn sopimuksen BMG:n kanssa. Kun tuo sopimus 2003 oli paattynyt, uusi yritys organisaationsa ja alkoi jalleen julkaista musiikkia omissa nimissaan ja tuottaa uusintapainoksia vanhoista neuvostoaikaisista menestyslevyista.

Koska Melodija oli virallinen monopoliyhtio, se kehitti ja yllapiti neuvostoliittolaisen musiikin luettelointijarjestelmaa. Levyihin painettujen yksilollisten ja aikajarjestyksessa juoksevien numerointien perusteella pystyaan ajoittamaan musiikin julkaisuajankohta ^[4]

• Melodijan virallinen sivusto (englanniksi) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Harrastelijan yllapitama Melodijan julkaisutietokanta (venajaksi) ( Arkistoitu ? Internet Archive)