Auguste Maurice Barres ( 19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle ? 5. joulukuuta 1923 Pariisi ) ^[1] oli ranskalainen kirjailija, toimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin kehitykseen. Barresin aikanaan suuri arvostus kirjailijana on myohemmin laskenut, mutta hanta pidetaan edelleen tarkeana poliittisena ajattelijana. ^[2]

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Barresin isa oli insinoori. ^[3] Kaytyaan lyseon Nancyssa Barres meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivat pian hanen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille. ^{[4] [1] [2]} Han julkaisi vuonna 1884 les Taches d'encre -nimista lehtea, joka esiintyi uuden kirjallisen koulukunnan aanitorvena. ^[5] Han liikkui muun muassa runoilija Leconte de Lislen ja symbolistien piireissa. ^[6] Barres kohosi nopeasti maineeseen seka keikarimaisilla elamantavoillaan etta varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja ja epapoliittisempia kuin hanen myohemmat kirjansa. Vuosina 1888?1891 ilmestyneessa ensimmaisessa romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minan kultti”) Barres uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistaa individualismia , ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita seka tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin. ^{[4] [1] [2]} Han sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”). ^{[2] [7]}

Barres valittiin vain 27-vuotiaana Ranskan edustajainkamariin Nancyn edustajana vuoden 1889 vaaleissa kiihkokansallismielisten boulangistien ehdokkaana. Han tuki revansismia vaatien vaalikampanjassaan Elsass-Lothringenin palauttamista Ranskalle. ^{[1] [2]} Menetettyaan edustajanpaikkansa vuoden 1893 vaaleissa Barres perusti La Cocarde -nimisen sanomalehden. ^{[3] [6]} Vasemmistopoliitikkojen uskottavuutta koetellut Panama-skandaali innoitti hanet kirjoittamaan huvinaytelman Une journee parlamentaire (1894). ^[5] Antisemitistina han korosti juutalaisten liikemiesten osuutta lahjonnassa. Dreyfus-oikeudenkaynnin aikana Barres kuului Alfred Dreyfusin vankimpiin vastustajiin, ja julisti Dreyfusin olevan syyllinen jo pelkastaan juutalaisen rotunsa perusteella. ^[3]

Vuosina 1897?1902 ilmestyneessa toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’energie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barres kasittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hanen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilot, joten kotiseudun hylkaaminen johtaa yksilollisen identiteetin menettamiseen ja karsimykseen. Barresin myohemmat romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tytto ( Colette Baudoche , 1909) kasittelevat Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Naita teoksia kaytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmaisen maailmansodan aikana. ^{[1] [4]}

Barres valittiin uudelleen edustajainkamariin Neuilly-sur-Seinen edustajana vuonna 1906 ja han sailytti paikkansa kuolemaansa asti. Oltuaan aiemmin kiivas parlamentarismin vastustaja han pehmensi mielipiteitaan toisella edustajakaudellaan. ^{[4] [7]} Hanet valittiin vuonna 1906 myos Ranskan akatemiaan runoilija Jose-Maria de Heredialta vapautuneelle tuolille. ^[6] Barres tuki Paul Derouleden julkaisemaa Le Drapeau -lehtea ^[5] ja Derouleden kuoltua vuonna 1914 hanet valittiin taman perustaman Ligue des Patriotes -jarjeston puheenjohtajaksi. Ensimmaisen maailmansodan aikana Barres antoi tukensa poliittiset rintamalinjat ylittaneelle kansallisen yhtenaisyyden hallitukselle ( union sacree , ”pyha liitto”). ^[3] Sodan jalkeen han vaati Ranskan sotilaallista lasnaoloa Reinilla ja Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen tinkimatonta toimeenpanoa. ^{[4] [8]}

Barres teki matkoja Espanjaan , Italiaan , Kreikkaan ja Aasian maihin, ja kirjoitti matkojensa innoittamana useita teoksia, jotka olivat vahemman aatteellisia kuin hanen muu tuotantonsa. ^[1] Kuoltuaan 61-vuotiaana vuonna 1923 Barres sai valtiolliset hautajaiset. ^[4]

Vaikutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Barresin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust , Andre Gide , Henry de Montherlant , Jean Cocteau ja Francois Mauriac . ^[2]

Barresin on katsottu antaneen nationalismi-kasitteelle sen nykyaikaisen merkityksen Ranskan poliittisessa keskustelussa, erityisesti Le Figaro -lehdessa heinakuussa 1892 julkaisemassaan artikkelissa ”La Querelle des nationalistes et des cosmopolites”, ^[7] joka kasitteli kahden kirjallisen suuntauksen valista kiistaa. ^[2] Uutta oli muun muassa sen korostaminen, etta nationalismi sulki Ranskassa asuneet ulkomaalaiset kansakunnan ulkopuolelle. ^[7] Barres vaikutti Charles Maurrasin rinnalla keskeisesti Ranskan aarinationalistien aatemaailman muotoiluun, ^[1] mutta Barresin nationalismi oli vahemman teoreettista kuin Maurrasin. ^[6] Vaikka Barres vastusti parlamentarismia, han ei halunnut korvata tasavaltaa monarkialla kuten Maurras. ^[7]

Teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomennettu tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Metzin tytto ( Colette Baudoche , 1909). Suom. Otava 1924.
• Juurettomat (katkelma), antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja , toim. Anna-Maria Tallgren , WSOY 1934

Alkukieliset teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Le Culte du moi -trilogia:
  • Sous l’oeil des Barbares (1888)
  • Un Homme libre (1889)
  • Le Jardin de Berenice (1891)
• L'Ennemis des lois (1893)
• Du sang, de la volupte et de la mort (1894)
• Le Roman de l’energie nationale -trilogia
  • Les Deracines (1897)
  • L’Appel au soldat (1900)
  • Leurs figures (1902)
• Les Bastions de l’Est -romaanisarja
  • Au service de l’Allemagne (1905)
  • Colette Baudoche , 1909). Suomeksi Metzin tytto , julkaissut Otava 1924.
• Greco ou le secret de Tolede (1911)
• La Colline inspiree (1913)
• L'Ame francaise et la Guerre -sarja (1915?1919)
• Un Jardin sur l’Oronte (1922)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maurice Barres Wikimedia Commonsissa

• Maurice, Auguste Barres (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia 2 Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala ULAN Henkilot Deutsche Biographie Sycomore Trove Muut Europeana SNAC IdRef