Mauri Sariolan paivakirjat on kokonaisuus, joka muodostuu kahdesta kirjailija Mauri Sariolan paivakirjoista toimitetusta teoksesta. Teokset on toimittanut Reijo Ikavalko ja kustantanut Gummerus . Ensimmainen osa Parempi kertarutina kuin ainainen kitina ilmestyi vuonna 1986 ja toinen osa Hyvasti, Sammatin kuu vuonna 1987.

Parempi kertarutina kuin ainainen kitina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivakirjojen ensimmainen osa Parempi kertarutina kuin ainainen kitina kattaa ajanjakson kevaasta 1968 (ensimmainen merkinta 28. maaliskuuta 1968) kesaan 1970 (viimeinen merkinta 13. heinakuuta 1970). Osassa toimittaja on pyrkinyt sanojensa mukaan tuomaan merkinnat esille sellaisinaan, joskin poistaen "viattomille pahaa mielta" tuottavat kohdat. ^[1] Osan nimi Parempi kertarutina kuin ainainen kitina on kirjailijan tuotannossaan ja paivakirjoissaan usein kayttama sananparsi.

Paivakirjamerkintoihin sisaltyy kuvauksia esimerkiksi romaanien Ampiaiskesa ^[2] ja Veljensa vartijat ^[3] kirjoittamisesta ja julkaisemisesta. Merkinnoissa on otteita esimerkiksi kirjailijan kirjeenvaihdosta kustantajan edustajien kanssa: "Juttu [Veljensa vartijat -romaanin kasikirjoitus] on jo Salojarvella erinomaisine puoltolauseineni. Totesin, etta tama on tasoltaan suunnilleen Ampiaiskesan luokkaa, mutta varikkaampi, varikkaampi." ^[4]

Hyvasti, Sammatin kuu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivakirjojen toinen osa Hyvasti, Sammatin kuu kattaa ajanjakson kesasta 1970 (ensimmainen julkaistu merkinta 21. heinakuuta 1970) lahelle kirjailijan kuolemaa 1985 (viimeinen merkinta 30. heinakuuta 1985). Jalkimmaiseen osaan on paivakirjojen yksityiskohtaisen seuraamisen sijasta alkuteksteja voimakkaasti karsien valikoitu toimittajan mukaan "mielenkiintoisin ja oleellisin", tavoitteena jalkiosan mahtuminen yhteen niteeseen. ^[5]

Osan nimi viittaa Sariolan Sammatissa sijainneeseen kesamokkiin ymparistoineen, kirjailijalle tarkeaan miljooseen, jossa han kirjoitti osan tuotannostaan. ^[6] Paivakirjamerkinta 27.5. 1969 luonnehtii seuraavasti: "Mika hento vihreys koivuissa! Aurinko, sauna, veden valke, linnunlaulu...suloista, rauhallista." Samassa merkinnassa Sammattia verrataan Helsinkiin, kaupungissa hoidettaviin asioihin: "Nyt taas kaupunki asioineen. Aamulla oli rahaa 5 mk. Apulehdesta loppupalkkio % ennakko = 3500 - 1500 = 2000 mk. Hieman turvaa, kun on nippu taskussa." ^[7] Paivakirjojen osan nimeen otettu ilmaus Sammatin kuu esiintyy viimeisen kerran paivakirjojen kuudenneksi viimeisessa merkinnassa 26.7. 1985: "Kovia kipuja oisin. Siirtyy maksan ja haiman seuduille. Mutta sainpa viela tanaan nahda Sammatin kuun. Oli lumoava!" ^[8]

Merkinnoissa viitataan useiden kirjailijan teosten valmistelu-, kirjoitus- ja julkaisuprosessien tapahtumiin seka teosten vastaanottoon. ^[9]

Paivakirjoissa nakyy myos paivanpolitiikka, kuten vuonna 1975: "13.6. Sorsan lento loppui. Liinamaan hallitus tilalle. Jopa puolustusministeri kokoomuksesta (vanha kunnon Huurtamo )." ^[10]

Sariolan etainen suhde lapsiinsa kummastutti paivakirjojen arvioijaa: "Ihan nayttaa kunnon ihmisia lapsista kasvaneen. Merja tayttaa jouluna 22 ja Jukka 25. Kaisa on silloin seitsemantoista." Nain kirjailija merkitsee paivakirjaansa 23.11.1981. Yhteiskuntatieteilija vertaa etaisyytta lapsiin siihen, miten koivu vanhalla kotipihalla herkistaa Sariolan toistuvasti. ^{[11] [12]}

Paivakirjojen arviot ja Sariolan julkikuva [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sosiologi Antti Eskola tulkitsi Sariolan elaman nayttaytyvan paivakirjojen valossa pelina. Kirjailija pelasi lankeavia vekseleita vastaan nopealla kirjoittamistahdillaan. Han otti myos muita suuria, uhkapelinomaisia riskeja esimerkiksi polttaessaan kylalaisten rakentaman laiturin Sammatissa tai ajaessaan toistuvasti autoa humalassa. Eskola tarkasteli myos Sariolan naissuhteita kayttaen viitekehyksenaan Sigmund Freudin teoriaa uhkapelista masturbaation vastineena. ^[12]

Risto Hannula tarkasteli erityisesti vuoden 1976 pohjoismaista dekkarikilpailua, jonka voitti Matti Yrjana Joensuu . Paavo Haavikko kannatti Sariolaa, jota Juhani Jaskari vahvasti vastusti. Hannula tulkitsee, etta Haavikko pyrki saamaan Sariolan Otavan kirjailijatalliin. ^{[13] [14]}

Tuomo Lappalaisen huomion kohteena oli Sariolan suhde 1960-luvun lopun ilmapiiriin ja tapahtumiin. Sariola otti karkevasti kantaa esimerkiksi Vanhan ylioppilastalon valtaukseen ja pettyi presidentti Kekkoseen taman tukiessa mielenosoittajia pitamassaan puheessa. Vasemmistosuuntaus ja siihen liittyneet painotukset esimerkiksi kulttuurihankkeiden rahoittamisessa olivat Sariolan huomion kohteena. Vasemmiston tappio vuoden 1970 vaaleissa SMP :lle ja kokoomukselle oli hanelle vastaavasti ilonaihe. ^[15]

Sariolan paivakirjat muistelmateksteissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mauri Sariolan ystavat ovat kirjoittaneet hanesta useita lahinna muistelmatyyppisia teoksia. Paivakirjat ovat niiden keskeista aineistoa. Naita teoksia ovat Mauri Sariola : aika velikulta ( Ritva Sarkola & Raimo Jokisalmi 2005), Mauri Sariola ja maksetut viulut (Sarkola 2007) seka Eparomaani: Ystavani Mauri Sariola ( Seppo Porvali 2007).

Paivakirjoja lainataan naissa teksteissa toisinaan varsin kirjaimellisesti. Sariolan paivakirjamerkinta 16.3.1971 kuuluu teoksessa Hyvasti Sammatin kuu (s. 12) seuraavasti: "16.3. Sain kirjani 1. kappaleen lentopostissa USA:sta. Copyright Mauri Sariola, numero kongressin kirjastossa 70-147793. Tama on jotakin pienen kirjailijan elamassa." Sarkola kirjoittaa samasta tapahtumasta: "Kummasti lammitti Maurin mielta, kun han sai puolivalissa maaliskuuta vastaanottaa ensimmaisen kappaleen kirjaansa USA:sta. Copyright Mauri Sariola, numero kongressin kirjastossa 70-147793. Se oli jotakin pienen kirjailijan elamassa." ^{[16] [17]}

Muistelmateokset kasittelevat myos sellaisia puolia, joista Sariola ajoittain hyvinkin avoimissa paivakirjamerkinnoissaan lahes vaikeni. Eras naista on uhkapeli , jonka osalta paivakirjojen merkinnat ovat hyvin lyhyita ja vaikeaselkoisia, kuten 10. joulukuuta 1968: "Lyhennys [S+E liip.] tarkoitti liipasinta. Ja sille pistetaan nyt pari herraa, varoen huolellisesti ettei lankea itsea kohti. Lisaa verovapaata! Suuntana 10 A." ^[18] Merkinta ”10 A” viittaa hotelli Tornin niin sanottuun kymppikabinettiin, jossa Sariola pelasi muun muassa liikemies Seth Soinin ja pankkiiri Erno Ennevaaran kanssa. Porvali kuvaa pelijarjestelyita ja -kulttuuria. ^[19]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Eskola, Antti: Uhkapelurin mina. (Kirjallisuusarvostelu Sariolan paivakirjoista) Sosiologia , 1987, 24. vsk, nro 4, s. 322.
• Hannula, Risto: Salat julki. (Kirjallisuusarvostelu: Mauri Sariolan paivakirja 1970?1985: hyvasti, Sammatin kuu) Ruumiin kulttuuri , 1987, 4. vsk, nro 4, s. 52.
• Lappalainen, Tuomo: 60-luku ei maistunut Sariolalle. (Kirjailija Mauri Sariolan muistiinpanot vuosilta 1968?70 ilmestyvat Reijo Ikavalkon toimittamana kirjana; artikkelissa on referoitu em. teosta) Suomen Kuvalehti , 1986, nro 39, s. 90?91.
• Porvali, Seppo:  Ystavani Mauri Sariola : eparomaani . Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-62-7 . }
• Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikavalko):  Parempi kertarutina kuin ainainen kitina: Mauri Sariolan paivakirja . Jyvaskyla, Helsinki: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2843-3 .
• Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikavalko):  Hyvasti, Sammatin kuu: Mauri Sariolan paivakirja . Jyvaskyla, Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2918-9 .
• Sarkola, Ritva:  Mauri Sariola ja maksetut viulut: elamakertaromaani . Suomussalmi: Myllylahti, 2007. ISBN 978-952-202-071-0 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Sarkola, Ritva & Jokisalmi, Raimo:  Mauri Sariola : aika velikulta . elamakertaromaani. Suomussalmi: Myllylahti, 2005. ISBN 952-202-025-7 .
• Simola, Seppo: Mauri Sariola, neljan vuosikymmenen menestyskirjailija. Hiidenkivi : suomalainen kulttuurilehti , 2007, 14. vsk, nro 2, s. 24?27.