Martin Scorsese

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martin Scorsese
Martin Scorsese vuonna 2024
Martin Scorsese vuonna 2024
Henkilotiedot
Koko nimi Martin Charles Scorsese
Syntynyt 17. marraskuuta 1942 (ika 81)
Queens , New York , Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja ja - tuottaja
Puoliso Laraine Marie Brennan (1965?1971)
Julia Cameron (1976?1977)
Isabella Rossellini (1979?1982)
Barbara De Fina (1985?1991)
Helen Morris (1999?)
Lapset 3
Ohjaaja
Aktiivisena 1963?
Tunnetuimmat ohjaukset
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Parhaan ohjauksen Oscar
2006 The Departed

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Martin Charles Scorsese (s. 17. marraskuuta 1942 Queens , New York ) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuvaohjaaja ja - tuottaja .

Scorsese voitti vuoden 2006 parhaan ohjaajan Oscarin elokuvalla The Departed , oltuaan aiemmin ehdokkaana yhteensa seitseman kertaa. Scorsese tunnetaan myos muun muassa elokuvista Taksikuski (1976), Kuin raivo harka (1980) ja Mafiaveljet (1990), joissa kaikissa nayttelee Robert De Niro . Mafiaveljista Scorsese sai muun muassa parhaan ohjauksen Bafta-palkinnon . Muita Scorsesen ja De Niron elokuvia ovat Sudenpesa (1973), New York, New York (1977), Koomikkojen kuningas (1983), Cape Fear (1991), Casino (1995) ja The Irishman (2019) seka Killers of the Flower Moon (2023). Scorsesen luottonayttelija 2000-luvulla on ollut Leonardo DiCaprio . Heidan yhteisia elokuviaan ovat Gangs of New York (2002), Lentaja (2004), The Departed (2006), Suljettu saari (2010) ja The Wolf of Wall Street (2013) seka Killers of the Flower Moon (2023).

Scorsese on yksi Hollywoodin uuden aallon edustajista ja hanta pidetaan yhtena historian merkittavimmista amerikkalaisista elokuvantekijoista. [1] [2]

Varhaisvaiheet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Scorsese syntyi New Yorkissa amerikansisilialaisille vanhemmille. [3] Han varttui Lower East Siden Pikku-Italiassa ja sai katolisen kasvatuksen. [4] [5] Vaikean astmansa vuoksi han ei voinut urheilla muiden lasten tavoin, joten han kaytti vapaa-aikansa elokuvateatterissa ja televisiota katsellen, mika heratti hanen kiinnostuksensa elokuvia kohtaan jo varhain. [4] High schoolin jalkeen han opiskeli elokuva-alaa New Yorkin yliopistossa ja valmistui maisteriksi vuonna 1966. [4] [5]

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alusta ensimmaiseen menestyselokuvaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Scorsesen ensimmainen pitka elokuvansa Kuka kolkuttaa ovelleni (1967) oli opiskelijatuotanto, joka paasi rajoitettuun teatterilevitykseen. Se sai joitakin positiivisia arvosteluita, joista huomattavin oli nuoren Roger Ebertin arvostus. [6] Elokuvassa esiintyi myos opiskelija Harvey Keitel , joka tulisi nayttelemaan useassa Scorsesen elokuvassa, ja sen leikkasi Thelma Schoonmaker , josta tuli Scorsesen pitkaaikainen yhteistyokumppani. [7]

Scorsese opetti elokuvaa hetken New Yorkin yliopistossa, jossa hanen oppilaitaan olivat muun muassa Oliver Stone ja Jonathan Kaplan . Han julkaisi vuonna 1970 dokumenttielokuvan Street Scenes , jossa han kuvasi opiskelijaprotesteja, joissa vastustettiin Yhdysvaltain hyokkaysta Kambod?aan . Taman jalkeen Scorsese lahti New Yorkista Hollywoodiin. [7] Han toimi leikkaajana 1970-luvun alussa dokumenttielokuvissa Woodstock ? 3 paivaa rauhaa, rakkautta, musiikkia , Medicine Ball Caravan ja Elvis kiertueella . [6]

Scorsesen toinen tayspitka ohjaus oli Vapauden verinen laulu (1972). Leonard Kastlen lopulta ohjaamassa vuoden 1969 elokuvassa Kuherruskuukausimurhaajat Scorsese oli ehtinyt toimia vain viikon ohjaajana ennen potkuja. [6] Han kaytti samaa teknista henkilokuntaa ensimmaisessa menestyselokuvassaan Sudenpesa (1973) kuin oli kayttanyt Vapauden verisessa laulussa . Sudenpesa oli omaelamakerrallinen draamaelokuva, jossa Scorsese kaytti ensimmaisen kerran useita hanelle tunnusomaisia piirteita: Elokuvassa oli ulkopuolisia antisankareita, epatavallisia kamera- ja leikkaustekniikoita, uskonnollisen elaman ja gangsterielaman valisia ristiriitoja ja eloisaa populaarimusiikin kayttoa. Sudenpesa oli myos Scorsesen ensimmainen elokuva Robert De Niron kanssa. [7]

Sudenpesan jalkeen Scorsese matkusti Arizonaan kuvaamaan elokuvaa Alice ei asu enaa taalla , jonka han teki vastatakseen kritiikkiin, jonka mukaan han ei pystyisi tekemaan ”naisten elokuvaa”. Alice ei asu enaa taalla menestyi hyvin, ja sen paaosanayttelija Ellen Burstyn sai parhaan naispaaosan Oscarin . Samana vuonna elokuvan kanssa ilmestyi dokumentti Italianamerican , jossa Scorsese kasitteli vanhempiensa kautta italialaisia maahanmuuttajia ja elamaa New Yorkin Little Italyssa . [7]

Taksikuski ja musiikkielokuvat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

New Yorkissa Scorsese aloitti kesalla 1975 tyoskentelyn elokuvan Taksikuski (1976) parissa. Paul Schraderin kasikirjoitukseen perustunut elokuva tutki vakivallan luonnetta modernissa yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Sen paaosassa oli De Niro, joka naytteli ihmisyydesta syrjaytynytta taksikuskia. Taksikuski sai loistavan vastaanoton, ja se voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla . [7] Elokuva sai myos nelja Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta elokuvasta. Scorsese jai kuitenkin ilman ohjaajaehdokkuutta.

Kahden menestyselokuvan jalkeen Scorsese ryhtyi tyostamaan musikaalia. Vuonna 1977 ilmestynyt New York, New York oli Scorsesen ensimmainen merkittava elokuva, joka ei saanut ylistavaa vastaanottoa. Taman jalkeen han jatkoi The Bandin kiitospaivana 1976 tekeman jaahyvaiskeikan dokumenttielokuvan parissa. The Band in Concert ? The Last Waltz ilmestyi (1978). Samana vuonna ilmestyi myos erasta tarinankertojaa kasitteleva dokumentti American Boy: A Profile of Steven Prince . [7]

1980-luku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nyrkkeilydraama Kuin raivo harka valmistui vuonna 1980. Nyrkkeilija Jake LaMottan omaelamakertaan perustunutta elokuvaa oli valmisteltu jo useamman vuoden, kunnes Scorsese aloitti sen tyostamisen huhtikuussa 1979. De Niro voitti parhaan miespaaosan Oscarin roolistaan LaMottana. [7] Kaikkiaan Kuin raivo harka voitti kaksi Oscaria ja sai kuusi ehdokkuutta. [8] Sen jalkeen Scorsese ja De Niro tekivat kuuluisuutta kasitelleen satiirin Koomikkojen kuningas (1983). [7]

New York, New York , Kuin raivo harka ja Koomikkojen kuningas eivat menestyneet elokuvateattereissa, joten Scorsese teki seuraavan elokuvansa Illasta aamuun (1985) itsenaisesti. [6] Se toi hanelle parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa. [9] Scorsese aloitti kevaalla 1986 kauan odotetun Suurkaupungin hait -elokuvan jatko-osan kuvaamisen. Suurissa seteleissa (1986) Paul Newman palasi biljardihuijari ”Fast” Eddie Felsonin rooliin ja voitti uransa ensimmaisen Oscar-palkinnon. [7]

Suuret setelit oli Scorsesen ensimmainen todellinen taloudellinen menestyselokuva, ja sen ansiosta han pystyi kuvaamaan lopultakin elokuvan Kristuksen viimeinen kiusaus (1988). [7] Scorsese oli yrittanyt tehda usean vuoden ajan elokuvaa Nikos Kazantzakisin romaanista Viimeinen kiusaus . Aiempi tuotanto oli lakkautettu vuonna 1983. Ilmestyttyaan se heratti monissa kristityissa naraa Jeesuksen seksuaalisuuden kuvaamisesta. [6]

Coppolan jalanjaljilla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Martin Scorsese Venetsian elokuvajuhlilla 1995.

Scorsese teki yhden osion episodielokuvaan New York Stories (1989), jonka muut ohjaajat olivat Woody Allen ja Francis Ford Coppola . Taman jalkeen Scorsese alkoi tyostaa elokuvaa Mafiaveljet , joka perustui rikostoimittaja Nicholas Pileggin kirjaan ja kasitteli New Yorkin mafiaa. Se oli Scorsesen ja De Niron ensimmainen yhteinen elokuva Koomikkojen kuninkaan jalkeen, ja se toi Joe Pescille parhaan miessivuosan Oscarin hurjana mafian palkkamurhaajana. [7]

Kuvatakseen Kristuksen viimeiset kiusaukset Scorsese oli luvannut tehda Universal Picturesille myos yhden ”kaupallisemman” elokuvan. Scorsese lunasti lupauksensa vuoden 1991 elokuvalla Cape Fear , joka oli uusintaversio J. Lee Thompsonin vuoden 1962 trillerista Tuomitun kosto . Viattomuuden aika (1993) oli Scorseselta suunnanmuutos; se kertoi New Yorkin yhteiskunnallisista tavoista 1870-luvulla. [7]

Casino (1995) kasitteli mafian nousua ja tuhoa Las Vegasissa 1970-luvulla. Samana vuonna ilmestyi Scorsesen Hollywoodin elokuvanteon kehitysta kuvannut dokumenttielokuva A Personal Journey with Martin Scorsese Through American Movies . Vuonna 1997 valmistunut Kundun kasitteli 14. dalai-laman elamantarinaa. [7]

Scorseselle myonnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elamantyopalkinto vuonna 1997.

Leonardo DiCaprio , Martin Scorsese ja Cameron Diaz Gangs of New Yorkin ensi-illasa 2002.

New Yorkin soraiseen nykyilmapiiriin Scorsese palasi elokuvassa Bringing Out the Dead , jonka paaosassa oli Nicolas Cage uupuneena hoitajana. Yhdysvaltain sisallissotaan sijoittunut Gangs of New York (2002) New Yorkin jengeista oli ollut Scorsesen ajatuksissa jo noin 25 vuoden ajan. Se sai useita Oscar-ehdokkuuksia muttei voittanut yhtaan. Elokuvaa oli ollut kasikirjoittamassa Kenneth Lonergan , jonka esikoisohjauksen Vaarat ystavat (2000) Scorsese oli tuottanut. [7]

Gangs of New Yorkissa ja Scorsesen seuraavassa elokuvassa Lentaja (2004) oli paaosissa Leonardo DiCaprio , josta on tullut 2000-luvulla Scorsesen luottonayttelija. Lentajassa DiCpario naytteli monimiljonaari Howard Hughesia , jonka nuoruudenvuosiin elokuva keskittyy. Vuonna 2004 Scorsese teki aaniroolin animaatioelokuvassa Hain tarina . [7]

Viimein Oscar-palkinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Scorsese sai vuonna 2005 ylistavia kommentteja Bob Dylanista kertovasta, lahes nelituntisesta dokumentista No Direction Home: Bob Dylan (2005). Se kasitteli Dylanin elamaa ja taiteellista kehittymista Britanniassa jarjestettyjen historiallisten konserttien kautta. Draamaelokuviin Scorsese palasi seuraavana vuonna elokuvalla The Departed (2006), joka oli hongkongilaisen Mou gaan doun uudelleenfilmatisointi. DiCaprio esitti paaosassa rikosjarjestoon soluttautunutta poliisia, ja Scorsese voitti siita pitkan uransa ensimmaisen Oscar-palkintonsa. [7]

Scorsese palasi 2008 rockelokuviin, kun han teki Rolling Stonesin New Yorkin -keikasta dokumentin Shine a Light . DiCaprion ja Scorsesen neljas yhteistyo oli paranoidinen jannityselokuva Suljettu saari (2010). Scorsese jatkoi 2010-luvulla dokumenttien tekemista tunnetuista populaarikulttuurin hahmoista. Kirjailija Fran Lebowitzista kertonut elokuva Public Speaking ilmestyi vuonna 2010, henkilokohtainen kunnianosoitus ohjaaja Elia Kazanille , A Letter to Elia samana vuonna ja George Harrison -dokumentti George Harrison ? Living in the Material World vuonna 2011. [7]

Scorsesen ensimmainen 3D-elokuva oli Brian Selznickin lastenkirjasta sovitettu Hugo (2011). [7] Vuonna 2013 Scorsese ohjasi elokuvan The Wolf of Wall Street , joka kertoo yhdysvaltalaisesta porssimeklarista Jordan Belfortista . Paaosissa ovat muun muassa Leonardo DiCaprio , Jonah Hill ja Jean Dujardin . Scorsese sai elokuvasta parhaan elokuvan seka ohjaajan Oscar-ehdokkuudet.

Scorsesen seuraava elokuva oli Silence , joka sai ensi-iltansa vuonna 2016. Sen paaosissa ovat muun muassa Liam Neeson , Adam Driver ja Andrew Garfield . Vuonna 2019 ensi-iltansa sai Scorsesen elokuva The Irishman , jota oltiin suunniteltu yli 10 vuotta, mutta sen toteuttamista oli pitkittanyt rahoituksen puuttuminen. [10] Elokuva oli Scorsesen ensimmainen yhteistyo Robert De Niron ja Joe Pescin kanssa Casinon (1995) jalkeen. [11]

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Scorsese on ollut naimisissa viidesti. Hanen ensimmainen vaimo oli yliopistoaikainen kumppaninsa Laraine Marie Brennan, jonka kanssa han oli naimisissa 1965?1971. Scorsesen toinen vaimo oli 1976-77 toimittaja Julia Cameron ja kolmas vaimo nayttelija Isabella Rossellini , joka on Scorsesen suosikkiohjaajiin kuuluvan Roberto Rossellinin tytar. Scorsesen ja Rosselinin liitto kesti 1979?1982. Scorsese meni vuonna 1985 naimisiin tuottaja Barbara De Finan kanssa. He erosivat vuonna 1991. Scorsesen viides vaimo on Helen Morris, jonka kanssa han meni naimisiin heinakuussa 1999. Scorsesella on kolme tytarta, joista ensimmainen syntyi liitosta Laraine Brennanin kanssa, toinen liitosta Julia Cameronin kanssa ja kolmas syntyi marraskuussa 1999. [12]

Tyyli ja merkitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Scorsese on aikansa tunnetuimpia elokuvantekijoita, ja han oli suurelta osin maarittelemassa yhdysvaltalaista modernia elokuvaa 1970- ja 1980-luvuilla. [7] Scorsese on usein ilmaissut rakkautensa klassista Hollywood-elokuvaa kohtaan. [13] Sen lisaksi haneen ovat vaikuttaneet ranskalaisen elokuvan uusi aalto ja New Yorkin 1960-luvun lopun underground -liike. [7]

Scorsese tuntee syvallisesti elokuvan historiaa ja tukee seka yhdysvaltalaisen etta kansainvalisen elokuvan sailyttamista. [14] Han perusti 1990 The Film Foundationin , jonka paamaarana on suojella ja sailoa elokuvan historiaa. Sen alaisuudessa toimiva World Cinema Project on entisoinyt elokuvia yli 18 eri maasta. [15]

Scorsesen tuotannossa keskeisessa asemassa ovat kaksi vastakkaista suuntausta. Toisena suuntauksena ovat rajut hahmotukset, jotka on otettu hanen kotikaupunkinsa New Yorkin nykytodellisuudesta. Toisen suuntauksen muodostavat genre-elokuvat. Naista molemmissa korostuvat henkilokohtaiset visiot ja tarkkaan suunniteltu leikkaus. Scorsese toimi itsekin uransa alkuvaiheessa leikkaajana, ja hanen opiskelutoverinsa Thelma Schoonmaker on ollut Scorsesen leikkaajana koko taman uran ajan. [16]

Scorsese on ollut koko uransa ajan kiinnostunut dokumenteista ja populaarimusiikista . Han on tehnyt useita dokumenttielokuvia ja tallentanut tunnettujen muusikoiden keikkoja. Han on ollut myos ohjaamissaan elokuvissa uranuurtaja populaarimusiikin kaytossa. [14]

Oscar-palkinnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oscar-palkinnot
Vuosi Elokuva Kategoria Voitto/Ehdokkuus
1981 Kuin raivo harka Ohjaus Ehdokkuus
1989 Kristuksen viimeinen kiusaus
1990 Mafiaveljet
Sovitettu kasikirjoitus
1993 Viattomuuden aika
2002 Gangs of New York Ohjaus
2004 Lentaja
2006 The Departed Voitto
2011 Hugo Ehdokkuus
Elokuva
2013 The Wolf of Wall Street Ohjaus
Elokuva

Valikoitu filmografia (ohjaajana) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Martin Scorsesen filmografia

Valikoitu filmografia (nayttelijana) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ How Martin Scorsese Straddled Hollywood and Auteur Filmmaking Literary Hub . 26.8.2019. Viitattu 30.4.2020. (englanniksi)
  2. ↑ 40 best directors, Features theguardian.com . guardian.co.uk Film. Viitattu 30.4.2020.
  3. ↑ Vincent LoBrutto: Martin Scorsese: A Biography. Greenwood Publishing Group, 2008.
  4. ↑ a b c Martin Scorsese Biography . Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Martin Scorsese | Biography, Films, & Facts Encyclopedia Britannica . Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Raymond.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Ankeny.
  8. ↑ Raging Bull (1980) - Martin Scorsese - Awards - AllMovie
  9. ↑ After Hours (1985) - Martin Scorsese - Awards - AllMovie
  10. ↑ Martin Scorsesen odotettu ison budjetin uutuuselokuva keraa ylistysta, ja Al Pacinolle povataan siita Oscaria ? tulee Netflixiin marraskuussa Helsingin Sanomat . 29.9.2019. Viitattu 3.10.2019.
  11. ↑ Watch: Martin Scorsese, Robert De Niro, Al Pacino & Joe Pesci on the Making of ‘The Irishman’ The Film Stage . 29.9.2019. Viitattu 3.10.2019.
  12. ↑ Aftab, Kaleem: Martin Scorsese in conversation: Guilt trips of the great director The Independent . 13.12.2013. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Armstrong et al, s. 496.
  14. ↑ a b Alanen, s. 612.
  15. ↑ Mission Statement The Film Foundation. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  16. ↑ Alanen, s. 611.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Scorsese-teemanumerot, Filmihullu 1/1994 ja 6/2002
  • Christie, Ian (toim.): Scorsese on Scorsese . (Faber, 2003) ISBN 9780571220021

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]


Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martin_Scorsese&oldid=22324260 ”