Maaorjuus
on nimitys
myohaisantiikissa
,
keskiajalla
ja
uuden ajan
alussa vallinneelle yhteiskunnalliselle jarjestelmalle, jossa
maata viljeleva
vaesto ei ollut itsenainen. Viljelijat eivat hallinneet maata perinnollisesti
talonpoikina
, vaan he viljelivat maaherran
omistamaa
maata alustalaisina ilman muutto-oikeutta, ”turpeeseen sidottuina”.
Maaorjuus syntyi 400-luvulla
Lansi-
ja
Ita-Roomassa
samaan aikaan kuin varsinainen
orjuus
alkoi havita. Voimakkaimmin maaorjuuden syntyyn vaikutti raskaan, pyorallisen
auran
keksiminen. Maata kyettiin sen avulla muokkaamaan tehokkaammin kuin ennen, mika johti
kartanotalouden
syntyyn entisten
latifundioiden
sijaan.
Alustalaisten ja herran (joka saattoi olla myos
juridinen henkilo
, kuten
luostari
tai
kaupunkiyhteiso
) valiset suhteet vaihtelivat seka alueellisesti etta ajallisesti voimakkaasti alisteisesta vuokrasuhteesta jopa niin sanottuun ruumiinherruuteen saakka. Maanomistajalla saattoi olla lain nojalla taydellinen tai osittainen tuomiovalta maaorjiinsa.
Vastineeksi maan hallussapidosta alustalaiset suorittivat erilaisia maksuja herralle, jolla saattoi olla esimerkiksi yksinoikeus alueen
myllyn
kayttoon. Alustalaisen tuli myos suorittaa
tyopalvelusta
herran tilalla.
Jossakin osissa Eurooppaa myos
ritarit
saattoivat olla maaorjia eli herransa epavapaita sotilaspalvelijoita (
ministeriales
). Tama oli yleista varsinkin sydankeskiajan
Saksassa
, missa joillakin seuduilla jopa 80 prosenttia ritareista saattoi olla epavapaita (
Dienstleute
).
Maaorjien piti viljella maapalstaa ja maksaa
veroa
, mutta heita ei yleensa saanut kaupata, kuten varsinaisia orjia. Heilla oli myos juridisia oikeuksia ja lakien suoma suoja, ja he saattoivat pitaa tuottamansa ylijaaman itsellaan ja ostaa itsensa vapaiksi. Monin paikoin maaorjat kasvattivat itselleen
vehnaa
, joka oli tuolloin vaikeasti kasvatettava vilja mutta josta sai suuret myyntivoitot, ja nain saattoivat vaurastua. Kuninkaiden vallan vahvistuttua kuninkaat vapauttivat orjat maaorjiksi saadakseen verotuloja. Nain he olivat lakien eivatka linnanherran oikkujen alaisina. 1300-luvun mustan surman aiheuttama tyovoimapula vapautti Lansi-Euroopan talonpoikia maaorjuudestakin.
[1]
Maaorjuus vaheni
Lansi-Euroopassa
sydankeskiajalla
tehokkaampien viljelymenetelmien ja kaupunkien seka
kapitalismin
nousun myota. Ensimmaisena se havisi
Italiassa
1100-luvulle tultaessa. Muualla Lansi-Euroopassa se tosiasiallisesti lakkasi
mustan surman
jalkeen 1300-luvun puolivalissa. Ruton aiheuttama tyovoimapula vahvisti talonpoikien asemaa, mika johti Lansi-Euroopassa maaorjuuden lakkauttamiseen.
[2]
Monet feodaalietuoikeudet, kuten yksinoikeus myllyyn, metsastykseen ja niin edelleen, sailyivat kuitenkin pitkalle uudelle ajalle, ja vapaan talonpojan asema saattoi olla kaytannossa heikompi kuin maaorjan.
Samaan aikaan kun maaorjuus Lansi-Euroopassa vaheni ja tyrehtyi, se juurtui
Ita-Eurooppaan
, jossa talonpojat joutuivat maaorjuutta muistuttaneeseen asemaan 1500-luvulla.
Maaorjuuden virallinen paattyminen ei aina tarkoita sen todellista paattymista eika varsinkaan talonpoikien olojen parantumista. Esimerkiksi
Baltiassa
talonpoikien aseman on sanottu huonontuneen maaorjuuden virallisen lakkautuksen jalkeen.
- ↑
Kallis orja
. Mika Remes, Tiede-lehti lokakuu 2014, s. 52?57.
- ↑
Tuomas M. S. Lehtonen: ”Kirkon skisma ja rutto”,
teoksessa Suomen kulttuurihistoria. 1, Taivas ja maa
, s. 176. Helsinki: Tammi, 2002.
ISBN 951-31-1842-8
.
- ↑
Richard Oram, 'Rural society: 1. medieval', in Michael Lynch (ed.),
The Oxford Companion to Scottish History
(Oxford: University Press, 2005), s. 549.
- ↑
a
b
J. A. Cannon, 'Serfdom', in John Cannon (ed.),
The Oxford Companion to British History
(Oxford: University Press, 2002), s. 852.
- ↑
The Colliers (Scotland) Act 1799 (text)
(Hood family and coalmining)
- ↑
a
b
Djuvara, Neagu:
Intre Orient ?i Occident. ??rile romane la inceputul epocii moderne
, s. 276. Humanitas publishing house, 2009.
ISBN 978-973-50-2490-1
.
(romaniaksi)
- ↑
Aimo Halila: ”Autonomian ulottuvuudet”,
Suomen historia 5 : Kansallisen heraamisen aika
, s. 54. Talonpoikien asema parani vahitellen, joten asia ei ratkennut kertaheitolla. Vuonna 1826 keisari antoi asetuksen maaolojen jarjestamisesta, mutta se ei viela tuonut talonpojille elinikaista omistusoikeutta tilohinsa. Helsinki: Weilin+Goos, 1986.
ISBN 951-35-2494-9
.
- ↑
Hrvatska enciklopedija
(kroatiaksi)
- ↑
Antrag Hans Kudlichs im osterreichischen Reichstag, 10. Juli 1848
(saksaksi)
- ↑
Emancipation of the Serfs. Western New England College.
- ↑
T Wangchuk
Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power
Nature Conservation Section. DoF, MoA
lahde tarkemmin?
- ↑
Goldstein, Melvyn C. (1986). "Re-examining Choice, Dependency and Command in the Tibetan Social System-'Tax Appendages' and Other Landless Serfs".
Tibet Journal
11
(4): 79?112.
lahde tarkemmin?
- ↑
Goldstein, Melvyn C. (1988). "On the Nature of Tibetan Peasantry".
Tibet Journal
13
(1): 61?65.
- ↑
Barnett, Robert (2008) "What were the conditions regarding human rights in Tibet before democratic reform?" in:
Authenticating Tibet: Answers to China’s 100 Questions,
s. 81?83. Eds. Anne-Marie Blondeau and Katia Buffetrille. University of California Press.
ISBN 978-0-520-24928-8
(cloth);
ISBN 978-0-520-24928-8
(paper)
- ↑
Samuel, Geoffrey (1982).
Tibet as a Stateless Society and Some Islamic Parallels
. Journal of Asian Studies. Cambridge University Press 41 (2): s. 215?229.
lahde tarkemmin?