Maaorjuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maaorjia keskiaikaisessa piirroksessa Horace de Viel-Castelin kokoelmasta.

Maaorjuus on nimitys myohaisantiikissa , keskiajalla ja uuden ajan alussa vallinneelle yhteiskunnalliselle jarjestelmalle, jossa maata viljeleva vaesto ei ollut itsenainen. Viljelijat eivat hallinneet maata perinnollisesti talonpoikina , vaan he viljelivat maaherran omistamaa maata alustalaisina ilman muutto-oikeutta, ”turpeeseen sidottuina”.

Maaorjuus syntyi 400-luvulla Lansi- ja Ita-Roomassa samaan aikaan kuin varsinainen orjuus alkoi havita. Voimakkaimmin maaorjuuden syntyyn vaikutti raskaan, pyorallisen auran keksiminen. Maata kyettiin sen avulla muokkaamaan tehokkaammin kuin ennen, mika johti kartanotalouden syntyyn entisten latifundioiden sijaan.

Alustalaisten ja herran (joka saattoi olla myos juridinen henkilo , kuten luostari tai kaupunkiyhteiso ) valiset suhteet vaihtelivat seka alueellisesti etta ajallisesti voimakkaasti alisteisesta vuokrasuhteesta jopa niin sanottuun ruumiinherruuteen saakka. Maanomistajalla saattoi olla lain nojalla taydellinen tai osittainen tuomiovalta maaorjiinsa.

Vastineeksi maan hallussapidosta alustalaiset suorittivat erilaisia maksuja herralle, jolla saattoi olla esimerkiksi yksinoikeus alueen myllyn kayttoon. Alustalaisen tuli myos suorittaa tyopalvelusta herran tilalla.

Jossakin osissa Eurooppaa myos ritarit saattoivat olla maaorjia eli herransa epavapaita sotilaspalvelijoita ( ministeriales ). Tama oli yleista varsinkin sydankeskiajan Saksassa , missa joillakin seuduilla jopa 80 prosenttia ritareista saattoi olla epavapaita ( Dienstleute ).

Maaorjien piti viljella maapalstaa ja maksaa veroa , mutta heita ei yleensa saanut kaupata, kuten varsinaisia orjia. Heilla oli myos juridisia oikeuksia ja lakien suoma suoja, ja he saattoivat pitaa tuottamansa ylijaaman itsellaan ja ostaa itsensa vapaiksi. Monin paikoin maaorjat kasvattivat itselleen vehnaa , joka oli tuolloin vaikeasti kasvatettava vilja mutta josta sai suuret myyntivoitot, ja nain saattoivat vaurastua. Kuninkaiden vallan vahvistuttua kuninkaat vapauttivat orjat maaorjiksi saadakseen verotuloja. Nain he olivat lakien eivatka linnanherran oikkujen alaisina. 1300-luvun mustan surman aiheuttama tyovoimapula vapautti Lansi-Euroopan talonpoikia maaorjuudestakin. [1]

Maaorjuus vaheni Lansi-Euroopassa sydankeskiajalla tehokkaampien viljelymenetelmien ja kaupunkien seka kapitalismin nousun myota. Ensimmaisena se havisi Italiassa 1100-luvulle tultaessa. Muualla Lansi-Euroopassa se tosiasiallisesti lakkasi mustan surman jalkeen 1300-luvun puolivalissa. Ruton aiheuttama tyovoimapula vahvisti talonpoikien asemaa, mika johti Lansi-Euroopassa maaorjuuden lakkauttamiseen. [2] Monet feodaalietuoikeudet, kuten yksinoikeus myllyyn, metsastykseen ja niin edelleen, sailyivat kuitenkin pitkalle uudelle ajalle, ja vapaan talonpojan asema saattoi olla kaytannossa heikompi kuin maaorjan.

Samaan aikaan kun maaorjuus Lansi-Euroopassa vaheni ja tyrehtyi, se juurtui Ita-Eurooppaan , jossa talonpojat joutuivat maaorjuutta muistuttaneeseen asemaan 1500-luvulla.

Maaorjuuden paattymisajankohtia eri maissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maaorjuuden virallinen paattyminen ei aina tarkoita sen todellista paattymista eika varsinkaan talonpoikien olojen parantumista. Esimerkiksi Baltiassa talonpoikien aseman on sanottu huonontuneen maaorjuuden virallisen lakkautuksen jalkeen.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikiaineisto
Wikiaineisto

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. Kallis orja . Mika Remes, Tiede-lehti lokakuu 2014, s. 52?57.
  2. Tuomas M. S. Lehtonen: ”Kirkon skisma ja rutto”,  teoksessa Suomen kulttuurihistoria. 1, Taivas ja maa , s. 176. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1842-8 .
  3. Richard Oram, 'Rural society: 1. medieval', in Michael Lynch (ed.), The Oxford Companion to Scottish History (Oxford: University Press, 2005), s. 549.
  4. a b J. A. Cannon, 'Serfdom', in John Cannon (ed.), The Oxford Companion to British History (Oxford: University Press, 2002), s. 852.
  5. The Colliers (Scotland) Act 1799 (text) (Hood family and coalmining)
  6. a b Djuvara, Neagu:  Intre Orient ?i Occident. ??rile romane la inceputul epocii moderne , s. 276. Humanitas publishing house, 2009. ISBN 978-973-50-2490-1 . (romaniaksi)
  7. Aimo Halila: ”Autonomian ulottuvuudet”,  Suomen historia 5 : Kansallisen heraamisen aika , s. 54. Talonpoikien asema parani vahitellen, joten asia ei ratkennut kertaheitolla. Vuonna 1826 keisari antoi asetuksen maaolojen jarjestamisesta, mutta se ei viela tuonut talonpojille elinikaista omistusoikeutta tilohinsa. Helsinki: Weilin+Goos, 1986. ISBN 951-35-2494-9 .
  8. Hrvatska enciklopedija (kroatiaksi)
  9. Antrag Hans Kudlichs im osterreichischen Reichstag, 10. Juli 1848 (saksaksi)
  10. Emancipation of the Serfs. Western New England College.
  11. T Wangchuk Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power Nature Conservation Section. DoF, MoA lahde tarkemmin?
  12. Goldstein, Melvyn C. (1986). "Re-examining Choice, Dependency and Command in the Tibetan Social System-'Tax Appendages' and Other Landless Serfs". Tibet Journal 11 (4): 79?112.   lahde tarkemmin?
  13. Goldstein, Melvyn C. (1988). "On the Nature of Tibetan Peasantry". Tibet Journal 13 (1): 61?65.  
  14. Barnett, Robert (2008) "What were the conditions regarding human rights in Tibet before democratic reform?" in: Authenticating Tibet: Answers to China’s 100 Questions, s. 81?83. Eds. Anne-Marie Blondeau and Katia Buffetrille. University of California Press. ISBN 978-0-520-24928-8 (cloth); ISBN 978-0-520-24928-8 (paper)
  15. Samuel, Geoffrey (1982). Tibet as a Stateless Society and Some Islamic Parallels . Journal of Asian Studies. Cambridge University Press 41 (2): s. 215?229. lahde tarkemmin?
Tama historiaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.