Mantyharjun reitti on jarvireitti Kymijoen vesistossa Etela-Savon ja Kymenlaakson maakuntien alueella. Se sijaitsee Kymijoen vesiston lantisen paaosan eli Paijanteeseen laskevien reittien ja Vuoksen vesiston valissa. Jarvireitin suurin jarvi on Puula , mutta reitin alueella on kaikkiaan 1 700 jarvea. Reitti laskee Pyhajarveen , joka on viimeinen suuri jarvi Kymijoen ylajuoksun varrella ensimmaisen Salpausselan pohjoispuolella. Taalla reitin osuus Kymijoen kokonaisvesimaarasta on noin 13 % ja keskivirtaama 33 m³/s. ^lahde? Vesiston koskialueista on 16 % suojeltuja. Vuohijarven itapuolella sijaitsee Repoveden kansallispuisto .

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakauden jalkeen noin vuonna 4 800 eaa. Saimaan pinta nousi edelleen ja Ristiinan Matkuslammen kohdalta aukesi uusi Saimaan lasku-uoma Mantyharjun reittia Kymijoen vesistoon noin 400 vuoden ajaksi. Myos Paijanteen vedet purkautuivat vuodesta 4 900 eaa. noin vuoteen 1 000 eaa. Rieveleiden reittia Vuohijarveen ja siita Mantyharjun reittia Siikakosken-Verlan lapi Pyhajarveen ja edelleen Kymijokeen. Reitin rantakalloilta loytyy jaakauden aikaisia hiidenkirnuja ja kivikautisia kalliomaalauksia , silla pyyntivaestoa Etela-Savossa on ollut vuodesta 4 000 eaa. alkaen. Vuonna 1854 Mantyharjun reitin virtaamaa lisattiin keinotekoisesti muuttamalla Puulan laskureitti (aiemmin Suonteen ja Hartolan Jaasjarven kautta Paijanteeseen) Mantyharjun reitille kaivamalla Kissakosken kanava.

Turun rauhassa vuonna 1743 sovittu Ruotsin ja Venajan valinen valtakunnanraja kulki osittain Mantyharjun reittia pitkin. Reitin varrella on rajamerkkeja kallioissa, seka muutamia muistomerkkeja. Venalaiset rakensivat ensimmaisen maailmansodan aikana vuosina 1915?1917 puolustuslinjoja eri puolille Suomea suojaamaan Pietaria , joista ns. toisen sisamaan puolustuslinjan lantinen haara suojasi Savon rataa, kulkien Ristiinan, Mantyharjun ja Jaalan kautta Kouvolaan. Kenttalinnoitteita (lahinna taisteluhautoja) on Mantyharjun reitin vesistojen varrella noin 28:ssa eri kohteessa lahinna maakannaksilla.

Uitto ja teollisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mantyharjun reitti toimi puun vesikuljetusvaylana yli 200 vuoden ajan. Voikosken vesisaha aloitti toimintansa vuonna 1775 ja teollisen mittakaavan uittotoiminta kaynnistyi, kun Kymijoki oli perattu vuonna 1870. Mantyharjun lauttausyhtio alkoi hoitaa kaiken puunuiton reiltillaan vuodesta 1892 alkaen. Halla-yhtion vuonna 1910 aloittama tukinuitto oli huipussaan sotien valilla 2,5 miljoonaa tukkia vuodessa irtouittona. Osa puista tuli Saimaalta Honkataipaleen ylitse. Nippu-uittoon paastiin vuonna 1963, mutta uitettava vuotuinen puumaara jai noin puoleen puolen miljoonan kuution kannattavuusrajasta. Puunuitto Mantyharjun reittia Voikkaalle loppui kaytannossa vuonna 1976, kuljetusten siirryttya kustannussyista kumipyorille mm. valtatie 15:n Kouvola-Ristiina-tieosuuden valmistuttua 1970-luvulla.

Reitin varrella on lukuisten sahalaitosten lisaksi toiminut ja toimii yha muutakin metsateollisuutta, muun muassa Kissakosken paperihiomo, joka on nykyisin Kissakosken tehdasmuseo , kaasuja valmistava Woikoski , UPM:n Kalson vaneritehdas . Verlan pahvitehtaan perintoa vaalii Verlan pahvitehdas-museo . Mantyharjun reitin vesivoimalaitosten yhteisteho on 6,75 MW.

Sillat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Merkittava Mantyharjun reitin ylittava silta loytyy valtatie 5:lta Vihantasalmelta. 182 metria pitka silta on maailman suurin valtatiella oleva liimapuinen riippuansassilta. Mantyharju-Voikoski-tien varrelta loytyy myos kasin paikan paalla vuonna 1936 rakennettu Virransalmen museosilta, seka siita etelaan v. 2004 uusittu Hillosensalmen silta, missa alun perin oli kaanto-tyyppinen Savon radan rautatiesilta. Savon rata seuraakin Mantyharjun reittia. Naiden lisaksi kaikkien valjastettujen ja uittoa varten perattujen koskien yli johtavat patosillat kuuluvat osana paikalliseen miljoohon.

Kosket [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mantyharjun reitilla on yhteensa yli 20 koskea, joista osa on kunnostettu kalastus- ja virkistyskayttoon. Lasakoski oli Mikkelin pitajan ainoa lohenpyyntipaikka ja 1840-luvulla koskeen perustettiin mylly (lopetettiin 1950-luvulla) ja sahalaitos (lopetettu 1939). Laitokset tyollistivat enimmillaan 400 henkiloa. Kalanviljelyslaitos oli toiminnassa vuosina 1931-1968.

Kissakoskeen rakennettiin kanava 1850-luvulla, Kissakosken paperitehdas ja puuhiomo olivat toiminnassa vuosina 1907?1920 ja tulipalon jalkeen Kissakosken puuhiomo vuosina 1922?1939. Kaplan- turbinilla toteutettu vesivoimalaitos valmistui 1932. Hiomon toiminnan loputtua 1939 sahkontuotantoon valjastettiin paarakennuksessa oleva Francis- turbiini v. 1942 ja niihin tilohin perusti Suur-Savon Sahko Oy 2000-luvulla sahkonayttelyn. Tehdasrakennuksen tiloissa toimii myos pienyrityksia. ^lahde?

Ripatin-, Puuskan- ja Kaivannonkoskissa harrastetaan kalastusta ja melontaa.

Myos Kuomio-, Pyha- ja Miekankoskissa kalastetaan, kuten myos Verlan alapuolisessa Puolakankoskessa. Pyhakosken nippu-uittokanavaan rakennettiin venesulku vuonna 1998. Miekankoskella on Turun rauhan muistomerkin lisaksi uittotupa-museo ja kahvila. Miekankoski oli ennen 1800-luvun loppupuolta Miekansalmi, koski siihen syntyi vasta, kun Voikoskea ruopattiin.

Siikakoskeen rakennettiin vesisaha vuonna 1826 ja myohemmin kaksi myllya seka pieni vesivoimalaitos vuonna 1917.

Mantyharjun reitin jarvia ja koskia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Huhtalampi ( Toivakka ), pinnankorkeus 178,4 m merenpinnasta
• Palosjarvi ( Toivakka ), pinnankorkeus 159 m merenpinnasta
• Pyhajarvi ( Pieksamaki ), pinnankorkeus 137,2 m merenpinnasta
• Iso-Naakkima ( Pieksamaki ), pinnankorkeus 111,25 m merenpinnasta
• Synsio ( Kangasniemi ), pinnankorkeus 110,5 m merenpinnasta
• Kyyvesi ( Haukivuori , Kangasniemi , Mikkeli ), pinnankorkeus 100,62 m merenpinnasta
• Rauhajarvi ( Haukivuori , Kangasniemi , Mikkeli ), pinnankorkeus 100,1 m merenpinnasta
• Lasakoski
• Puula ( Hirvensalmi , Kangasniemi , Mikkeli ), pinnankorkeus 94,62 m merenpinnasta
• Liekune ( Hirvensalmi ), pinnankorkeus 94,62 m merenpinnasta
• Ryokasvesi ( Hirvensalmi ), pinnankorkeus 94,62 m merenpinnasta
• Kissakoski, putouskorkeus 5 m, museoidut vesivoimalat v. 1932, 1942, uusi v. 2012, teho 1,6 MW, Suur-Savon Sahko Oy
• Vahvajarvi ( Hirvensalmi ), pinnankorkeus 88,6 m merenpinnasta
• Ripatinkoski
• Iso-Sampia ( Hirvensalmi ), pinnankorkeus 83,8 m merenpinnasta
• Sampia ( Hirvensalmi ), pinnankorkeus 83,6 m merenpinnasta
• Puuskankoski
• Tuusjarvi ( Mantyharju ), pinnankorkeus 80,8 m merenpinnasta
• Kaivannonkoski
• idasta Pyhaveden reittia: Ala-Kuomio , Yla-Kuomio , Kuomiokoski , Kallavesi , Pyhavesi ( Mantyharju ), pinnankorkeus 81,5 m merenpinnasta
• Pyhakoski, putouskorkeus 1,8 m
• Lahnavesi (Mantyharju, Pertunmaa), pinnankorkeus 79,7 m merenpinnasta
• Miekankoski, putouskorkeus 0,1 m
• lannesta Peruveden reittia: Pienivesi (106,8 m), Peruvesi (Mantyharju, Pertunmaa), pinnankorkeus 104 m merenpinnasta
• Tarhavesi ( Mantyharju ), pinnankorkeus 79,6 m merenpinnasta
• Juolasvesi ( Mantyharju ), pinnankorkeus 79,6 m merenpinnasta
• Sarkavesi ( Kouvola , Mantyharju ), pinnankorkeus 79,5 m merenpinnasta
• Voikoski ( Kouvola , Mantyharju ), putouskorkeus 2,5 m, vesivoimala valm. v. 1920, teho 0,3 MW, Oy Woikoski Ab
• Vuohijarvi ( Kouvola , Mantyharju ), pinnankorkeus 77 m merenpinnasta
• Siikakoski ( Kouvola ), putouskorkeus 3,5 m, vesivoimala valm. v. 1961, teho 1,8 MW, KSS-Energia Oy
• Siikajarvi ( Kouvola ), pinnankorkeus 73,1 m merenpinnasta
• Suolajarvi ( Kouvola ), pinnankorkeus 73,1 m m merenpinnasta
• Verlankoski, putouskorkeus 6,2 m, vesivoimala valm. v. 1954, seka v. 1994, teho 3,05 MW, KSS-Energia Oy
• Iso-Kamponen ja Vaha-Kamponen ( Kouvola ), pinnankorkeus 67,0 m merenpinnasta
• Puolakankoski, putouskorkeus 1,7 m
• Lintukymi ( Kouvola ), pinnankorkeus 65,3 m merenpinnasta

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Voimaa vedesta 2007, Tulvariskien hallinta Suomessa ( Arkistoitu ? Internet Archive) Erillisraportti Maa- ja Metsatalousministeriolle. Oy Vesirakentaja. PDF.

Uittotoimintaa kasittelevaa kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Keranen Kauko: Uittomuistoja Mantyharjun reitilta, 1999. ISBN 952-91-1725-6 .
• Pakkanen Esko: Antaa polkyn juosta!, 2004. ISBN 9519727213 9789519727219.
• Paaskynen Kari: Kymin uittoyhdistys 1873-1973, 1974.
• Pyhakosken kylatoimikunta: Rajakylien vaiheita: Pyhakosken alueen historia, 1995.
• UPM:n metsanomistajien lehti: Metsan Henki, s.31, 2-2011.