Linkomiehen hallitus
|
---|
Suomen
tasavallan 26. valtioneuvosto
|
Linkomiehen hallitus, poydan paassa presidentti Mannerheim
|
Toimikausi alkoi
|
5. maaliskuuta 1943
|
---|
Toimikausi paattyi
|
8. elokuuta 1944
|
---|
Jasenet
|
---|
Hallituksen johtaja
|
Edwin Linkomies
|
---|
Ministerien lukumaara
|
16
|
---|
Hallituspuolueet
|
|
---|
Historia
|
---|
Edellinen
|
Rangellin hallitus
|
---|
Seuraava
|
Hackzellin hallitus
|
---|
Linkomiehen hallitus
oli
Edwin Linkomiehen
johtama koalitiohallitus, joka tyoskenteli 5. maaliskuuta 1943 ? 8. elokuuta 1944 yhteensa 522 paivan ajan. Hallituksen muodostivat
Maalaisliitto
,
Kokoomus
,
Edistyspuolue
,
SDP
ja
RKP
. Jarjestyksessaan Linkomiehen hallitus oli Suomen 26. hallitus.
Edellinen paaministeri
Jukka Rangell
jatti Suomessa vakiintuneen kaytannon mukaisesti
hallituksensa
eronpyynnon
vuoden 1943 presidentinvaalin
jalkeen. Presidentti
Risto Ryti
harkitsi aluksi paaministerin paikalle Suomen Berliinin-lahettilasta
Toivo Kivimakea
. Maalaisliitto tarjosi hallituksen muodostajaksi
Kansallis-Osake-Pankin
johtokunnan jasenta
Tyko Reinikkaa
, jota myos SDP:n eduskuntaryhma asettui tukemaan, mutta asia kaatui Rytin ja valtiovarainministeri
Vaino Tannerin
vastustukseen. Taman jalkeen Ryti pyysi Tanneria taivuttamaan sosialidemokraatit eduskunnan varapuhemiehen Edwin Linkomiehen taakse, mutta nama vierastivat kokoomuslaista paaministeria. Tannerin ehdotuksesta SDP asetti paaministeriehdokkaakseen eduskunnan puhemiehen
Vaino Hakkilan
. Hakkilan paaministeriys kariutui Maalaisliiton kielteiseen kantaan, minka jalkeen presidentti Ryti nimitti hallituksen muodostajaksi Edwin Linkomiehen.
[1]
Edwin Linkomies oli alun perin aikonut muodostaa hallituksensa samalle pohjalle kuin sen edeltaja oli rakentunut. Linkomiehen mukaan ulkomaille oli talla tavoin annettava kuva taysin yksimielisesta Suomen kansasta.
Isanmaallinen kansanliike
, jota oli Rangellin hallituksessa edustanut puolueen johtomiehiin kuulunut
Vilho Annala
, oli kuitenkin jo etukateen ilmoittanut, ettei puolue aikonut olla osallisena sellaisessa hallituksessa, jossa edellisen hallituksen sosiaaliministeri, SDP:n
Karl-August Fagerholm
olisi jasenena. IKL:n mukaan Fagerholm oli hallituksen "musta lammas", joka ajoi taysin painvastaista politiikkaa kuin IKL piti oikeana. Valtiovarainministeri Vaino Tanner puolestaan huomautti, ettei han hyvaksynyt IKL:n sanelua siita, kuka sosialidemokraatti olisi kelvollinen hallitukseen ja kuka ei. SDP:n eduskuntaryhma asetti kynnyskysymykseksi puolueen osallistumiselle hallitukseen sen, etta kaikki edellisen hallituksen sosialidemokraattiset ministerit ovat mukana myos uudessa hallituksessa. Taman jalkeen Linkomies jatti IKL:n hallituksen ulkopuolelle, mita han piti hallituksen toimintakyvyn kannalta jalkeenpain vain myonteisena.
[2]
Puolustusministerina jatkoi kenraali
Rudolf Walden
, jota pidettiin puolustusvoimien ylipaallikon
marsalkka Mannerheimin
luottomiehena ja joka oli myos Linkomiehen mielesta ainoa ajateltavissa oleva henkilo talle paikalle.
[3]
Saksalaismieliset ulkoministeri
Rolf Witting
ja sisaministeri
Toivo Horelli
siirrettiin sivuun ja heidan tilalleen Linkomiehen hallitukseen tulivat
Henrik Ramsay
ja
Leo Ehrnrooth
.
[4]
Marraskuussa 1943 sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm piti Helsingin ruotsalaisen tyovaenyhdistyksen
Norjan
hyvaksi jarjestamassa myotatuntokokouksessa puheen, jossa han tuomitsi voimakkain sanoin saksalaisten miehitysviranomaisten
Norjassa
suorittamat vastarintataistelijoiden teloitukset. Ruotsinkielinen iltapaivalehti
Svenska Pressen
julkaisi otteita Fagerholmin puheesta vastoin
sensuurin
maarayksia, mista aiheutui vakava valikohtaus Suomen ja Saksan suhteissa. Saksan Helsingin-lahettilas
Wipert von Blucher
esitti asian vuoksi ulkoministeri Henrik Ramsaylle suuttumuksensa ja raportoi siita myos
Berliiniin
, minka jalkeen Saksa uhkasi Suomea elintarvikeavun lopettamisella. Fagerholm tarjoutui eroamaan kohun vuoksi hallituksesta ja hanelle myonnettiinkin ero joulukuussa 1943.
[5]
[6]
[7]
- ↑
Ensio Siilasvuo (toim.):
Jatkosota-kronikka
, s. 121. Jyvaskyla: Gummerus, 1991.
ISBN 951-20-3661-4
.
- ↑
Edwin Linkomies:
Vaikea aika
, s. 154?155. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑
Linkomies 1970, s. 156.
- ↑
Linkomies 1970, s. 159.
- ↑
Ensio Siilasvuo (toim.):
Jatkosota-kronikka
(2. painos), s. 137. Jyvaskyla: Gummerus, 1997.
- ↑
K.-A. Fagerholm:
Puhemiehen aani
, s. 149?152. Helsinki: Tammi, 1977.
- ↑
Linkomiehen hallitus
valtioneuvosto.fi
.
Arkistoitu
28.10.2014. Viitattu 24.5.2010.