Liberaalidemokraatit (Yhdistynyt kuningaskunta)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Liberaalidemokraattinen puolue (Yhdistynyt kuningaskunta) )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liberaalidemokraatit
Liberal Democrats

Perustettu 3. maaliskuuta 1988
Puheenjohtaja Ed Davey
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta , keskusta-vasemmisto
Toimisto 8?10 Great George Street,
London, SW1P 3AE
Varit ruskeankeltainen
Alahuone [2]
14 / 650
Ylahuone [3]
94 / 789
Kansainvaliset jasenyydet ? Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
? Renew Europe
? Liberal International
Nuorisojarjesto Liberal Youth
Kotisivu libdems .org .uk

Liberaalidemokraatit ( engl. Liberal Democrats ) on sosiaaliliberalismia edustava brittilainen poliittinen puolue. Liberaalidemokraattien johdossa on elokuusta 2020 lahtien toiminut Ed Davey . [4]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyinen liberaalidemokraattinen puolue syntyi vuonna 1988 liberaalipuolueen jaanteiden ja tyovaenpuolueesta vuonna 1981 eronneen sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) yhdistyessa. Puolueet olivat muodostaneet ennen virallista yhdistymista vaaliliiton vuodesta 1981. Ensimmaisissa vaaleissaan 1983 liberaalipuolueen ja SDP:n yhteinen liittouma sai noin 25 prosenttia aanista. [5]

Vuoden 1987 vaalien jalkeen puolueet alkoivat neuvotella yhdistymisesta, mutta esimerkiksi uuden nimen loytaminen aiheutti kiistelya. Neuvottelujen jalkeen puolueet yhdistyivat 3. maaliskuuta 1988 ja ottivat kayttoon nimen sosiaali- ja liberaalidemokraatit ( The Social & Liberal Democrats ). Heinakuussa Paddy Ashdown valittiin sen ensimmaiseksi johtajaksi. Uuden puolueen alkuvaiheet olivat vaikeat yhdistymiseen liittyneiden sisaisten kiistojen vuoksi. Vuoden 1989 europarlamenttivaaleissa sosiaali- ja liberaalidemokraatit jaivat neljannelle sijalle saatuaan vain noin kuusi prosenttia aanista. [5] Lokakuussa 1989 puolue otti kayttoon nykyisen liberaalidemokraatit -nimensa. [6]

Alkuvaikeuksista huolimatta liberaalidemokraatit onnistui kuitenkin pysymaan pinnalla Paddy Ashdownin johdolla. Liberaalidemokraatit toipuvat hiljalleen ja vuoden 1992 parlamenttivaaleissa puolue kerasi 18 prosenttia aanista ja sai 20 paikkaa alahuoneeseen. [5]

Hallituskausi (2010?2015) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nick Clegg johti liberaalidemokraatteja 2007?2015. Clegg vei puolueen mukaan David Cameronin hallitukseen, jonka varapaaministerina han toimi.

Liberaalidemokraattien vuoden 2010 vaalikampanjaan kuului muun muassa vaaliuudistuksen ajaminen, jolla Britannian vaalijarjestelma muutettaisiin suhteellisemmaksi, jolloin puolueiden saamat paikkamaarat vastaisivat tarkemmin niiden kannatusta. Toinen uudistus oli kiintean mittaiset vaalikaudet, jolloin paaministeri ei voi yksipuolisesti valita, milloin vaalit jarjestetaan. [7]

Kiistanalainen vaatimus oli laittomille maahanmuuttajille jarjestetty armahdus, josta puolue sittemmin luopui hallitusneuvotteluissa. Veropuolella liberaalidemokraatit puolestaan vastustivat konservatiivien ajamaa perintoveron verovapaan rajan nostoa, ja kannattivat alle 10 000 punnan ansiotulojen verovapautta, mika maksettaisiin nostamalla varallisuusveroa. Liberaalidemokraatit vastustivat myos konservatiivien ajamia verohelpotuksia aviopareille. Liberaalidemokraatit on pyrkinyt etsimaan Britannian ydinaseistukselle muita vaihtoehtoja ja ehka luopumaan Trident-ohjuksista . [7]

Nick Cleggin kaudella liberaalidemokraattien kannatus nousi kyselyissa ajoittain yli 20 prosentin ja toukokuussa 2009 jopa tyovaenpuolueen ohi. Huhtikuun 2010 vaalivaittelyiden jalkeen puolueelle mitattiin jopa johtavan puolueen asemaa. [8]

Vaaleissa tulos jai kuitenkin 23 prosenttiin, jossa oli yksi prosenttiyksikko nousua, mutta puolueen paikkamaara vaheni viidella 57 paikkaan. Tulos johti siihen, etta mikaan puolue ei saanut yli puolta paikoista (niin kutsuttu hung parliament ), ja paadyttiin hallitusneuvotteluihin. Konservatiivien kanssa liittoutuneet liberaalidemokraatit saivat hallitukseen viisi ministerinpaikkaa. Varapaaministerin aseman saaneen Cleggin lisaksi hallitukseen nousivat Vince Cable , David Laws , Danny Alexander ja Chris Huhne . David Lawsin eron jalkeen ministeriksi nousi Michael Moore .

Oppositiossa (2015?) [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa liberaalidemokraatit menetti 48 paikkaa, jolloin sille jai vain kahdeksan paikkaa alahuoneeseen. Vaalituloksen myota Nick Clegg ilmoitti eroavansa puoluejohtajan paikalta, jolloin puolueen puheenjohtajaksi tuli Tim Farron .

Vuoden 2017 parlamenttivaaleissa liberaalidemokraattien saama aanimaara aleni noin puolella prosentilla, mutta sen ehdokkaista paasi silti parlamentin jaseniksi nelja enemman kuin edellisissa vaaleissa. [9] Tim Farron luopui talloin liberaalidemokraattien johdosta, minka jalkeen Vince Cable valittiin hanen seuraajakseen puolueen johtajaksi. Cablen aikana liberaalidemokraatit paasi hyodyntamaan brexit-vastaisuutta ja saavutti parhaimmat kannatuslukunsa sitten vuoden 2010, minka lisaksi puolue parjasi hyvin vuoden 2019 paikallisvaaleissa ja eurovaaleissa . Cablen seuraajaksi liberaalidemokraattien johtajana valittiin heinakuussa 2019 Jo Swinson . [10]

Liberaalidemokraattien parlamentin alahuoneen edustaja Stephen Lloyd erosi puolueesta joulukuussa 2018 voidakseen aanestaa liberaalidemokraattien vastustaman Theresa Mayn brexit -sopimuksen puolesta, jolloin liberaalidemokraateille jai 11 edustajaa alahuoneeseen. [11] Vuoden 2019 aikana puolueeseen puolestaan loikkasi useita alahuoneen edustajia, mukaan lukien entinen konservatiivien ministeri Sam Gyimah . Syyskuussa 2019 Cable spekuloi, etta puolueeseen saattaa loikata edustajia viela enemmankin. Jotkin mielipidekyselyt ennustivat lisaksi liberaalidemokraateille merkittavaa suosion lisaysta seuraavissa parlamenttivaaleissa. [12]

Samalla kun liberaalidemokraatit aloitti kampanjansa vuoden 2019 parlamenttivaaleja silmalla pitaen, puheenjohtaja Swinson toisti Vince Cablen arvion lisaantyvista alahuoneen edustajien loikkauksista puolueseen, etenkin jos puolue menestyy vaaleissa. Marraskuun alussa Queen Maryn yliopiston gallup arvioi puolueen kannatuslukujen olevan kaksi kertaa niin korkeat kuin vuoden 2017 vaaleissa. [13]

Vaaleissa 2019 liberaalidemokraatit kerasi 12,5 prosentin aanisaaliin. Puolueen puheenjohtaja Swinson menetti paikkansa alahuoneessa ja erosi puheenjohtajan tehtavasta pian taman jalkeen. Hanen seuraajakseen valittiin elokuussa 2020 Ed Davey , joka oli toiminut virkaatekevana puheenjohtajana Swinsonin erosta lahtien. [4]

Puoluejohtajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puoluejohtaja Vuosina
David Steel 1987?1988
Paddy Ashdown 1988?1999
Charles Kennedy 1999?2006
Menzies Campbell 2006?2007
Vince Cable (vt.) 2007
Nick Clegg 2007?2015
Tim Farron 2015?2017
Vince Cable 2017?2019
Jo Swinson 2019
Ed Davey 2019? (nykyinen)

Vaalimenestys parlamenttivaaleissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaalit Paikkoja Aanimaara Aaniosuus
1992
20 / 650
5 999 606 17,8 %
1997
46 / 659
5 242 947 16,8 %
2001
52 / 659
4 814 321 18,3 %
2005
62 / 646
5 985 454 22,0 %
2010
57 / 650
6 836 825 23,0 %
2015
8 / 650
2 415 862 7,9 %
2017
12 / 650
2 371 772 7,4 %
2019
11 / 650
3 675 342 11,5 %

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b United Kingdom Parties and Elections in Europe . 2015. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  2. ↑ State of the parties members.parliament.uk . Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Lords by party, type of peerage and gender parliament.uk . Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Sir Ed Davey wins Liberal Democrat leadership race BBC News . 27.8.2020. Viitattu 28.8.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Where we come from libdems.org.uk . Liberaalidemokraatit. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Peck, Tom: Liberal Democrats at 30: How the third party went from Roy Jenkins to coalition government to the brink of extinction The Independent . 3.3.2018. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b Chapman, James: The No10 love-in: Laughing and joking at Downing St press call, best buddies Dave and Nick present the Liberal Conservatives Mail Online . 15.5.2010. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Liberaalidemokraatit mielipidekyselyn karjessa Britanniassa hs.fi . 19.4.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 23.8.2010. Viitattu 29.4.2011.
  9. ↑ Election results: Theresa May 'no intention of resigning' after losses bbc.com . BBC News. Viitattu 11.6.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Walker, Peter: Jo Swinson elected new Lib Dem leader The Guardian . 22.7.2019. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Stephen Lloyd quits Lib Dem group of MPs over Brexit bbc.co.uk . BBC News. Viitattu 9.12.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Duffy, Nick: Vince Cable expects a 'flood' of MPs defecting to Liberal Democrats inews . 15.9.2019. Viitattu 24.9.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Walker, Peter: Jo Swinson predicts more defections to Lib Dems after election The Guardian . 6.11.2019. Viitattu 11.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liberaalidemokraatit_(Yhdistynyt_kuningaskunta)&oldid=22283104 ”