Liang Qichao ( kiin. : 梁啓超 ; pinyin : Liang Q?ch?o ; Wade?Giles : Liang Ch’i-ch’ao ; 23. helmikuuta 1873 Xinhui , Guangdong ? 19. tammikuuta 1929 Peking ) ^[1] oli kiinalainen oppinut, vaikutusvaltainen kirjoittaja ja poliitikko. Han kuului keisarikunnan loppuaikoina johtaviin uudistusmielisiin ja saavutti poliittisilla kirjoituksillaan merkittavan maineen ja vaikutusvallan 1900-luvun alussa asuessaan maanpaossa. Liang osallistui myos aktiivisesti politiikkaan Kiinan tasavallan ensimmaisina vuosina.

Liang osoitti nuorena hammastyttavaa lahjakkuutta suorittaessaan keisarilliseen virkatutkintoon kuuluneita kokeita. Vuonna 1890 hanesta tuli merkittavan oppineen ja tunnetun uudistusten kannattajan Kang Youwein oppilas. Han toimi Kangin tarkeana apurina kun tama havityn Kiinan?Japanin sodan jalkeen pyrki vetoamaan keisariin ja Kiinan alymystoon poliittisten uudistusten puolesta. He kerasivat yhdessa vuonna 1895 suuren adressin Shimonosekin rauhansopimusta vastaan ja perustivat jarjestokseen ”Kansallisen vahvistumisen tutkimisen seuran”. Liang oli yksi seuran julkiseman lehden keskeisista toimittajista, kunnes Kiinan viranomaiset lakkauttivat seka seuran etta sen julkaisut vuonna 1896. Liang jatkoi kirjoittamista muihin lehtiin. Han vaati kirjoituksissaan perustuslaillista hallintoa, teollisuuden kehittamista, lansimaisten tieteiden sisallyttamista kouluopetukseen seka jalkojen sitomisen ja oopiumin kieltamista. ^[2]

Kang Youwei onnistui lopulta vakuuttamaan keisari Guangxun uudistuspolitiikan tarpeellisuudesta. Vuoden 1898 sadan paivan uudistusten aikana Kang toimi keisarin johtavana neuvonantajana ja myos Liangin katsottiin kuuluvan johtaviin uudistajiin, vaikka muodollisesti han ei ollutkaan kovin korkeassa asemassa. Lyhyeksi jaaneena uudistuskautena Guangxu pyrki uudenaikaistamaan valtion hallinnon ja koko Kiinan koulutusjarjestelman, ikivanha virkatutkinto mukaan lukien. Leskikeisarinna Cixin tehtya syyskuussa 1898 palatsivallankaappauksen Guangxun maaraamat uudistukset kuitenkin kumottiin. Kang ja Liang maarattiin vangittaviksi, mutta he onnistuivat pakenemaan Japaniin . ^{[1] [2]}

Liang asui seuraavat 13 vuotta maanpaossa. ^[2] Han kierteli muun muassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa . ^[3] Asuessaan Japanissa han etaantyi Kang Youwein aatemaailmasta, joka perustui revisioidulle kungfutselaisuudelle , ja alkoi sen sijaan omaksua radikaaleja lansimaisia aatteita. Liangiin vaikuttivat muun muassa Jean-Jacques Rousseaun ja John Stuart Millin teokset. Han kannatti aluksi Kiinan keisarinvallan korvaamista tasavallalla ja oli jonkin aikaa yhteistyossa Sun Yat-senin johtamien vallankumouksellisten kanssa. Liang kuitenkin vakuuttui siita, etteivat kiinalaiset olleet viela valmiita demokraattiseen hallintoon, ja han palasi yhteistyohon Kangin kanssa, joka kannatti perustuslaillista monarkiaa ja Qing-dynastian sailyttamista. Heidan valinsa eivat kuitenkaan palanneet entiselleen, silla Liang oli kaantanyt selkansa Kangin peraankuuluttamalle Kungfutsen ajattelulle ja ikivanhalle kiinalaiselle henkiselle perinnolle. ^[2]

Tana aikana Liangin poliittiset kirjoitukset saavuttivat suuren suosion ja nostivat hanet maineensa ja vaikutusvaltansa huipulle. Han julkaisi lukuisia lehtia, joita lukivat innokkaasti varsinkin Japanissa asuneet kiinalaiset vaihto-oppilaat. ^[2] Merkittavin Liangin lehdista oli vuosina 1902?1907 Japanissa ilmestynyt Xinmin congbao (”Uuden kansan tiedotuslehti”), josta tuli Kiinan perustuslaillisten tarkein aanitorvi. Siina Liang esitteli kiinalaisille lukijoille taitavalla kirjoitustyylillaan monenlaisia lansimaisia aatteellisia, filosofisia ja tieteellisia virtauksia. ^[4] Lehtea myos salakuljetettiin laajassa mittakaavassa Kiinaan. Liangin on sanottu olleen merkittavimpia lansimaisen ajattelun popularisoijia nyky-Kiinassa. ^[2] Hanen kannattajansa alkoivat pitaa hanta suoranaisena hengen jattilaisena. ^[4]

Vuoden 1905 jalkeen Liangin maltilliset nakemykset ja puheet asteittaisesta muutoksesta Kiinassa alkoivat kuitenkin menettaa kannatustaan ja varsinkin Japanissa asuneet kiinalaiset opiskelijat alkoivat siirtya kannattamaan Sun Yat-senin vallankumousliiketta. Vastustettuaan pitkaan kirjoituksissaan vallankumousta Liang muutti lopulta kantansa talvella 1910?1911. Hanen julkinen kannanmuutoksensa myotavaikutti vallankumouksen puhkeamiseen Kiinassa vuotta myohemmin. ^[2]

Tasavallan perustamisen jalkeen Liang palasi vuonna 1912 Kiinaan. Hanen johdollaan perustettiin vuonna 1913 Edistyspuolue ( Jinbudang ) ja han ryhtyi tukemaan itsevaltaista presidenttia Yuan Shikaita seka vastustamaan Sun Yat-senin Kuomintang -puoluetta. Yuan Shikain valtakaudella Liang toimi korkeissa asemissa Kiinan hallituksessa, kuten 1913?1914 oikeusministerina. Kun Yuan kuitenkin vuonna 1916 kaavaili julistautuvansa keisariksi, Liang organisoi poliittisen vastarinnan, joka pakotti Yuanin peraantymaan ja luopumaan vallasta. ^{[1] [2] [3]} Liang arvosteli kirjoituksissaan myos Japanin tunkeutumista Kiinaan ja tuki 1917 Kiinan osallistumista ensimmaiseen maailmansotaan . Vuoden 1917 epaonnistuneen monarkianpalauttamisyrityksen jalkeen Liang toimi hetken aikaa valtiovarainministerina. ^[3] Han oli vuonna 1919 Kiinan epavirallisen delegaation jasenena Pariisin rauhankonferenssissa , missa hanen nakemyksensa lansimaiden henkisesta tilasta muuttui synkeammaksi. ^[2] Vuodesta 1920 Liang toimi Tsinghuan yliopiston professorina ja oli myos Pekingin kirjaston johtajana. ^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liang Qichao Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI 2 3 VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi Latvia Taiwan Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Tieteilijat CiNii Taiteenala ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef