Leopardi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee elainta. Sukunimesta katso tasmennyssivua Leopardi .
Hakusanat ”pantteri” ja ”musta pantteri” ohjaavat tanne. Pantteri-makeisesta ja Musta Pantteri -sarjakuvahahmosta on eri artikkelit.
Leopardi
Pohjoisafrikanleopardi (Panthera pardus pardus)
Pohjoisafrikanleopardi ( Panthera pardus pardus )
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Elainkunta Animalia
Paajakso: Selkajanteiset Chordata
Alajakso: Selkarankaiset Vertebrata
Luokka: Nisakkaat Mammalia
Lahko: Petoelaimet Carnivora
Heimo: Kissaelaimet Felidae
Alaheimo: Isot kissat Pantherinae
Suku: Panthera
Laji: pardus
Kaksiosainen nimi

Panthera pardus
( Linnaeus , 1758)

Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entistä levinneisyyttä, keltainen epävarmaa, vaaleanvihreä hajanaista ja tummanvihreä vahvinta ja yhtenäisintä elinaluetta.
Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entista levinneisyytta, keltainen epavarmaa, vaaleanvihrea hajanaista ja tummanvihrea vahvinta ja yhtenaisinta elinaluetta.
Alalajit [2]
Katso myos

  Leopardi Wikispeciesissa
  Leopardi Commonsissa

Leopardi eli pantteri ( Panthera pardus ) on suurikokoinen, Afrikassa ja Etela - ja Ita-Aasiassa elava kissaelain . Leopardi on hyvin laajalle levinnyt ja on elinymparistonsa ja ravintonsa suhteen erittain mukautuva.

Antiikin aikana leopardin uskottiin olevan leijonan ja pantterin risteyma , ja sen nimi tuli kreikan kielen sanoista λ?ων le?n (leijona) ja π?ρδο? pardos (pantteri). Pantteria tarkoittava sana tulee sanskritin sanasta ?????? p?d?ku ( kaarme , tiikeri , pantteri). [4] Pantteri -sanalla tarkoitetaan Pohjois-Amerikassa puumaa , Etela-Amerikassa jaguaaria ja muualla leopardia.

Tieteellisen nimen Felis pardus antoi ruotsalainen luonnontieteilija Carl von Linne vuonna 1758 ja se oli mukana hanen teoksessaan Systema Naturae . [5]

Leopardin nykyisen tieteellisen nimen ( Panthera pardus ) sukunimi tulee latinan kautta kreikan sanasta π?νθηρ panth?r . Kansanetymologian mukaan se olisi sanoista π?ν pan (kaikki) ja θ?ρ th?r (villielain) muodostettu yhdyssana. Nykyaan sen uskotaan kuitenkin juontuvan indoiranilaisesta sanasta, joka tarkoittaa ’kellanvalkea, vaalea’. Sanskritissa samakantaisia sanoja ovat ?????? p???ara (kellanvalkea, vaalea) ja ???????? pu??ar?ka (valkoinen, tiikeri ym. merkityksia). [6]

Leopardin ruumiinpituus on 1,05?1,9 metria ja hanta on 0,60?1,10 metrin pituinen. Suurimmat yksilot ovat 2,5 metria pitkia [7] . Hartiakorkeus on 60?100 senttia. Naaraat painavat 30?90 kiloa ja jopa puolet suuremmat urokset painavat 40?120 kiloa, joskus enemmankin. Sukupuolet ovat muuten samannakoisia [8] . [9] Ylavilla alueilla elavat leopardit ovat kookkaampia kuin alavien maiden yksilot. Leopardi on Panthera -suvun lajeista toiseksi pienin lumileopardin jalkeen, mutta selvasti rotevampi kuin gepardi  ( Acinonyx jubatus ). Juuri tallainen peruskissan rakenne on tehnyt leopardista niin sopeutuvaisen elinympariston ja ravinnon suhteen. [7] Tama nakyy myos leopardin pitkulaisessa luurangossa. [10]

Turkki on lyhyt ja tasainen trooppisilla alueilla ja tiheampi ja pitempi viileammassa ilmastossa. [11] Se on taynna mustia, ruusukkeisia taplia. [7] Kuviot ovat vaihtelevan muotoisia ja kokoisia. Ruusukkeiden keskus on pohjavaria tummempi, mutta vaille jaguaarille tyypillisia pilkkuja. Kupeiden alaosassa ja, vatsapuolella ja raajoissa taplat usein sulautuvat yhteen mustiksi laikuiksi. Paan ja kapalien taplat ovat pienia ja tiheassa. [3] Jokaisella leopardilla on erilaiset taplat. Hannan juuren rengas- tai taystaplat ovat pitkanomaisia ja muuttuvat hannanpaata kohden epasaannollisiksi taystapliksi. Hannanpaa on alapuolelta valkoinen. Leopardi pitaa hannanpaataan hiukan pystyssa ja ilmeisesti se kayttaa sita ainakin nakomerkkina pennuilleen. Raajojen sisapuolelta taplat ovat joko yksinkertaisia tai kaksoistaplia. Korvien ulkopinnat ovat mustanharmaat, ja niiden karjissa on suuret valkeat taplat [12] . Turkin pohjavari vaihtelee vaaleankeltaisesta ja harmahtavasta punaruskeaan ja taysin mustaan. Vatsapuoli on selkapuolta vaaleampi [3] . Varitys vaihtelee leopardin asuinpaikan mukaan. Metsissa elavien leopardien turkki on tummempi kuin kuivilla savanneilla elavien. Somalian aavikoilla elavien leopardien turkki on lahes valkoinen, myos albiinoja leopardeja tunnetaan. [7]

Leopardin paa on leveahko [3] ja tylppa. Kallo on raskastekoinen ja tylppa. Leuat ovat vahvat ja elain pystyy raahaamaan paljon itseaan suurempia saaliselaimia. Muiden kissaelainten tapaan leopardilla on kuusi etuhammasta, joiden sivuilla ovat raateluun sopivat kulmahampaat ja lihanleikkuuseen sopivat poskihampaat. Viiksikarvat sen sijaan ovat pidemmat kuin millaan muulla kissaelaimella. Ne auttavat yhdessa hyvan yonaon kanssa liikkumaan pimeassa. Leopardin leveissa ja vahvoissa kapalissa on kayrat sisaanvedettavat kynnet [10] Jalat ovat melko lyhyet ja tanakat. Korvat lyhyet ja pyoreat. [9]

Musta pantteri

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Musta pantteri

Musta pantteri on leopardin melanistinen eli mustaturkkinen muunnos. Niita tavataan Aasian sademetsissa ja paikoin Ita-Afrikan vuorilla. Mustan leopardin vari sopii hyvin hamaraan sademetsaan, silla se on hyva naamiointikeino. Sen sijaan vaaleankeltaiset, taplikkaat yksilot sulautuvat parhaiten savanniymparistoon. Mustan muunnoksen aiheuttaa vain yksi geeni, ja usein samassa pentueessa on seka taplikkaita etta mustaturkkisia yksiloita. Musta pantteri ei ole aivan tasaisen musta, vaan sopivassa valaistuksessa turkista erottuvat myos taplakuvion aariviivat. [13]

Mustia panttereita on maailman leopardeista noin 11 prosenttia, ja ne elavat lahinna Kaakkois-Aasiassa. Afrikassa mustat pantterit ovat aarimmaisen harvinaisia. Vuonna 2019 afrikkalainen musta pantteri onnistuttiin valokuvaamaan. Kuvan kerrottiin olevan ensimmainen valokuva luonnonvaraisesta mustasta pantterista Afrikassa yli sataan vuoteen, mutta tiedon julkistamisen jalkeen on saatu uusia tietoja kahdesta valokuvasta, jotka on otettu kenialaisilla suojelualueilla vuosina 2007 ja 2013. [14]

Levinneisyys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ennen ihmisen aiheuttamia muutoksia leopardit olivat levinneet kaikkialle Afrikkaan Saharaa lukuun ottamatta, ja laajoille alueille Aasiassa aavikoita , Keski-Aasian aroja , Himalajan ylarinteita ja Siperian itaisinta osaa lukuun ottamatta. Nykyaankin leopardeja elaa laajoilla alueilla Saharan etelapuolisessa Afrikassa lukuun ottamatta Etela-Afrikan keskisia osia. Pohjois-Afrikassa niita on nykyaan vain Atlasvuorilla ja Egyptin vuoristoseuduilla. Lahi-idassa ja Keski-Aasiassa leopardeja elaa hajanaisina kantoina Arabian niemimaalla , Turkissa , Kaukasuksella , Turkmenistanissa , Uzbekistanissa , Iranissa , Afganistanissa ja Tad?ikistanissa . Runsaammat ja yhtenaisemmat elinpaikat ovat Etela- ja Kaakkois-Aasiassa , seka Kiinassa . Borneolta ja Sumatralta leopardit ovat aina puuttuneet. Pohjoisimmat elinpaikat ovat Korean niemimaalla ja Venajan Kaukoidassa . Leopardit ovat ilmeisesti kadonneet taysin Sansibarista , Libyasta ja erailta muilta alueilta [15] . Aavikoilla niita elaa ainoastaan siella, missa on jokia, vaikka tarpeen tullen ne voivat olla juomatta 10 paivaa. [16] Pohjoisessa leopardien levinneisyys ei nayta maaraytyvan kylmyyden vaan pikemminkin lumensyvyyden perusteella, silla ne karttavat paikkoja, joissa lumi on talvisin yli 15 cm syva. [16]

Huolimatta lajin laajasta levinneisyydesta leopardit luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi . Se on viela yleinen monilla alueilla, mutta elainten maara on vahenemassa lahes koko levinneisyysalueella. Leopardeja uhkaa elinymparistojen pirstaloituminen, saaliselainten vaheneminen ja metsastys. Myos elinymparistojen muuttaminen maatalouskayttoon on pienentanyt lajin levinneisyytta. [1]

Elinymparisto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Leopardeja elaa hyvin vaihtelevissa elinymparistoissa ja se on puuman ohella kissaelaimista mukautuvin elinpiirinsa suhteen. Leopardeja elaa puoliaavikoilla , sademetsissa , vuoristoissa , pensastoissa, savanneilla , ruohoaroilla ja Ita-Siperian lumisissa metsissa . Parasta elinaluetta on melko runsaspuustoinen alue, jossa on paljon piiloutumismahdollisuuksia, mutta sita voi tavata myos taysin avoimilla savanneilla. Vuoristossa leopardi tulee hyvin toimeen viela 3 000 metrin korkeudessa, mutta muutamia yksiloita on tavattu jopa 4 600 metrin korkeudessa [3] . Vuonna 1926 eras leopardi loydettiin jaatyneena yli 5 600 metrin korkeudesta Kilimanjaron rinteilta lahelta ikijaata [17] . Leopardi ei karta asutustakaan ja ne ovat sopeutuneet elamaan myos kaupungeissa. Kaupunkilaisleopardeja elaa muun muassa Nairobissa , jossa ne etsivat ruokaa roskasailioista ja ryostavat kanaloita ja syovat kulkukoiria [13] .

Lisaantyminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Leopardit lisaantyvat trooppisilla alueilla ympari vuoden, mutta alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelu on suurempaa, lisaantyminen on kausittaista ja parittelukausi ajoittuu seudun kevatta edeltaviin kuukausiin. [18] Naaraan kiima kestaa yleensa noin 6?7 paivaa [11] .Talloin se laskee maahan erityista uroksia houkuttelevaa virtsaa ja houkuttelee niita myos aanen avulla. [19] Naaraalle tulee usein useita kosijoita, jolloin urokset tappelevat keskenaan ja mouruavat matalalla ja voimakkaalla aanella [18] . Naaras sallii vain yhden uroksen paritella. Voittaja pysyy naaraan luona koko kiimakauden ajan ja parittelee sen kanssa useita kertoja, yleensa yolla. Niiden vali on noin 20 minuuttia ja pari pysyy yhdessa korkeintaan viisi paivaa. Leopardipari on hyvin leikkisa. [19]

Leopardin pentu

Taman jalkeen uroksen ja naaraan tiet erkanevat. Naaras synnyttaa suojaiseen paikkaan, kuten onttoon puunrunkoon tai pieneen kiviluolaan 3?3,5 kuukauden kantoajan jalkeen. [19] [8] Naaras synnyttaa tavallisesti 2?4 pentua, korkeintaan 6 [8] . Pennut painavat syntyessaan 430?570 grammaa eivatka niiden silmat ole auenneet. [20] Niiden varitys on lahes samanlainen kuin aikuisten, mutta hieman harmahtavampi, mika johtuu siita, etta niiden ruusuketaplat ovat tiheammassa kuin aikuisten. Lisaksi niiden turkki on pidempi ja takkuisempi [11] . Niiden silmat avautuvat kun ne ovat 4?9 paivan ikaisia. Silmat ovat tuolloin harmaita. [21] Pennut ovat ensimmaisina elinviikkoinaan hyvin avuttomia. Ne voivat joutua leijonan, taplahyeenan , sakaalin , kotkan tai muun petoelaimen saaliiksi etenkin emon ollessa poissa. Toisinaan uroksetkin tappavat pentuja. Pentukuolleisuus on suuri ja yleensa pentuja on muutaman paivan paasta enaa 1?2 [13] . Emo pitaa pentunsa puhtaana, imettaa niita ja pitaa lampimana. Se vaihtaa pesapaikkaa viiden paivan valein, mika estaa loisten liiallisen lisaantymisen ja vahentaa riskia, etta jokin peto loytaisi pennut. Taman vuoksi se ei tuo saalistaan pesalle eika myoskaan pennun ollessa avuttomimmillaan viesti reviirinsa rajoista aantelyn avulla. [22] Kahden kuukauden ikaisina pennut alkavat liikkua yha kauemmaksi pesaltaan emonsa mukana. Pennut ovat kuitenkin viela puolivuotiaina suuressa vaarassa joutua suurimpien petojen kuten leijonien, tiikerien ja hyeenojen saaliiksi, joita vastaan emo on haluton taistelemaan. [21]

Reilun puolen vuoden ikaisina ne saavat maitohampaiden tilalle pysyvat hampaat [20] . Emo imettaa pentujaan kolmen kuukauden ajan. Sen jalkeen ne alkavat syoda emon tuomaa saalista ja opetella itsekin saalistustaitoja. [11] Kissaelaimille epatyypillisesti ne myos alkuun oksentavat poikasilleen lihaa [21] . Kun pennut ovat 4?5 kuukauden ikaisia, ne alkavat jatkuvasti seurata emoa sen saalistusretkille. Ne oppivat katsomalla emonsa saalistusta. Naihin aikoihin ne alkavat myos varastaa emonsa saaliita ja haataa sen pois. Emo voi myos tuoda niille viela elavia saaliselaimia ja pentu alkaa seurata yha lahempaa saalistusta. [23] Pennut pysyvat emonsa seurassa vahintaan vuoden ikaisiksi. Naaraat pysyvat pisimpaan ja jaavat yleensa lahelle emonsa elinaluetta tai jopa osittain samalle alueelle. Jos sen emo on jo vanha, se voi jaada alueelle ja peria emonsa reviirin. Koiraat taas alkavat jo 8?9-kuisina viettaa kokonaisia paivia erossa emostaan ja niista tulee melko karttyisia ja hankalia. Emokin alkaa suhtautua niihin viileammin ja viettaa niiden kanssa yha vahemman aikaa. Koiraat perustavat reviirinsa kauemmaksi, jotta ne valttyisivat sisasiittoisuudelta. Nuoret leopardit voivat yrittaa haataa lajitoverin reviiriltaan, mikali vapaata elinaluetta ei loydy. Koiraat tulevat sukukypsiksi alle kolmevuotiaina. Naaraat voivat tulla kiimaan 2,5-vuotiaina ja omia pentuja voi olla kolmevuotiaana. [24]

Leopardi puuhun raahaamansa saaliin kanssa.

Leopardi syo kaikkea elainravintoa lantakuoriaisista jattilaishirviantilooppeihin . [25] Saharan etelapuolisessa Afrikassa sen saalisvalikoimaan kuuluu 92 elainlajia. [16] Mieluisinta saalista ovat pienehkot tai keskikokoiset saaliselaimet, kuten apinat , gasellit , antiloopit, peurat ja muut sorkkaelaimet . Saaliiksi kelpaavat myos linnut , kaarmeet, piikkisiat ja pienet jyrsijat , satunnaisesti kalat , sammakkoelaimet ja hedelmat [17] . Saalis riippuu paljolti metsastysmaista ja yksilollisista eroista. Ruohonsyojat ovat suosiossa ruohotasangoilla, kadelliset ja jyrsijat metsassa. Tavallisesti leopardi hiipii lahes aanettomasti ja karsivallisesti saaliin perassa ja hyokkaa sitten yllattaen tappaen saaliinsa puremalla sita niskaan. Ahnaita kuokkavieraita, kuten hyeenoita , valttaakseen se raahaa usein uhrinsa puuhun ja asettaa sen korkealle oksanhankaan. lahde? Se voi raahata puuhun itseaan painavamman saaliin: eras yksilo raahasi 125 kg painavan kirahvin poikasen 5,7 metrin korkeudelle. [16] Leopardi saalistaa yleensa oisin, mutta Sri Lankalla, jossa se on tiikerien puuttumisen takia huippupeto, se on usein liikkeella myos paivasaikaan. [26]

Pennut ovat erittain alttiita vaaroille, mutta aikuisella leopardilla on ihmisen lisaksi vain vahan luonnollisia vihollisia. Krokotiilit , tiikerit ja leijonat voivat surmata aikuisiakin leopardeja. lahde?

  • Mark C. Ross ja David Reesor:  Predator . Abrams, 2007. ISBN 978-0-8109-9301-3 .
  • Koivisto, Ilkka & Sarvala, Ulla-Maija & Liukko, Ulla-Maija: ”Kissaelaimet”,  Maailman uhanalaiset elaimet. Osa 2: Nisakkaat . Weilin + Goos, 1991. ISBN 951-35-4687-X .
  • Lahti, S. (toim.):  Zoo Suuri elainkirja 1: Nisakkaat . WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5 .
  1. a b Stein, A.B., Athreya, V., Gerngross, P., Balme, G., Henschel, P., Karanth, U., Miquelle, D., Rostro-Garcia, S., Kamler, J.F., Laguardia, A., Khorozyan, I. & Ghoddousi, A.: Panthera pardus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1 . 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Panthera pardus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) . 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Koivisto ym., s. 216
  4. Douglas Harper: Online Etymology Dictionary marraskuu 2001. Online Etymology Dictionary. Viitattu 13. 8. 2007.
  5. Linnaeus: Systema naturae per regna tria naturae, secundum classes, ordines, genera, species, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis. Tomus I. Holmiae. (Laurentii Salvii).. Arkistoitu 19.3.2015. Viitattu 5. 1. 2009.
  6. Monier-Williams, M.:  A Sanskrit-English dictionary: etymologically and philologically arranged . Motilall Baransidass Publishers, 2005. ISBN 81-208-3105-5 . Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2013).
  7. a b c d Lahti ym. s. 307
  8. a b c Marttila, Olli:  Suuri Savanni , s. 406. Auris, 2003. ISBN 952-99154-0-3 .
  9. a b Rebecca Postanowicz: Lioncrusher's Domain -- Leopard facts and pictures 2008. Lioncrusher's Domain. Viitattu 2.1.2009. [ vanhentunut linkki ]
  10. a b Ross ja Reesor s. 22
  11. a b c d LeeAnn Bies: ADW Panthera pardus Information 2002. University of Michigan. Viitattu 17.8.2007.
  12. Lahti ym. s. 307
  13. a b c Anders Prieme: Kissojen keisari. Tieteen Kuvalehti , 1999, nro 4, s. 73.
  14. Biologit valokuvasivat aarimmaisen harvinaisen afrikkalaisen mustan pantterin Keniassa yle.fi . 13.2.2019. Viitattu 25.8.2019.
  15. Alan H. Shoemaker: The Cat Survival Trust - The Leopard 9.3 2002. Riverbanks Zoological Park. Viitattu 7.7 2007.
  16. a b c d Wilson, Don & Mittermeier, Russell:  Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores , s. 133. Lynx Edicions, 2009.
  17. a b Lahti ym. s. 313
  18. a b Lahti ym. S. 316
  19. a b c Ross ja Reesor s. 29
  20. a b (toim.) Kangasniemi, Kaija:  Kodin suuri elainkirja , s. 53. Weilin+Goos, 1980. ISBN 951-35-1708-x .
  21. a b c Ross ja Reesor s. 31
  22. Ross ja Reesor s. 30
  23. Ross ja Reesor s. 33
  24. Ross ja Reesor s. 34
  25. Nowell, K.; Jackson, P: Wild Cats. Status Survey and Conservation Action Plan 1996. IUCN/SSC Cat Specialist Group. Viitattu 13.1.2009.
  26. Wilson, Don & Mittermeier, Russell:  Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores , s. 134. Lynx Edicions, 2009.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]