Lavoslav Ru?i?ka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lavoslav Ru?i?ka
Henkilotiedot
Syntynyt 13. syyskuuta 1887
Vukovar , Kroatia
Kuollut 26. syyskuuta 1976  (89 vuotta)
Mammern , Sveitsi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Karlsruhen yliopisto
Vaitostyon ohjaaja Hermann Staudinger
Tutkimusalue Biokemia
Tunnetut tyot Terpeenien tutkimus
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1939)

Lavoslav (Leopold) Stjepan Ru?i?ka ( 13. syyskuuta 1887 Vukovar – 26. syyskuuta 1976 Mammern ) oli kroatialainen kemisti ja biokemisti. han sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1939 useita atomeja sisaltavien rengasrakenteisten yhdisteiden, terpeenien tutkimisesta. Palkinto jaettiin Ru?i?kan ja Adolf Butenandtin kesken. Han sai kahdeksan kunniatohtorin arvoa (4 tieteesta, 2 laaketieteesta, 1 luonnontieteesta, 1 lakitieteesta). Lisaksi Ru?i?ka sai 24 tieteellisen seuran kunniajasenyytta ja useita muita kunnianosoituksia. [1]

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ru?i?ka aloitti koulunkayntinsa Osijekissa . Han alkoi opiskelemaan kemiaa tavoitteenaan saada tyo Osijekiin vasta avatussa sokerinjalostustehtaassa . [2]

Myohemmin Ru?i?ka opiskeli Saksassa Karlsruhessa . Han oli hyva oppilas niissa aineissa, joista ja piti ja joiden han ajatteli olevan valttamattomia ja hyodyllisia tulevaisuutta varten. Tallainen aine oli orgaaninen kemia . Siksi hanen fysikaalisen kemian professorinsa Fritz Haber vastusti Ru?i?kan summa cum laude n hyvaksymista. Ru?i?ka tyoskenteli yhdessa Hermann Staudingerin kanssa ja saavutti tohtorin arvon vuonna 1910. Yhdessa Staudingerin kanssa han siirtyi Zurichiin ja toimi siella Staudingerin assistenttina.

Ru?i?kan ensimmaiset tutkimukset kohdistuivat luonnossa tavattavien yhdisteiden tutkimiseen. Han selvitti Pyrethrum cinereriifolium - kasvista saatavan hyonteismyrkyn koostumuksen. Talla tavoin han tutustui terpeenien ja tuoksuoljyjen kemiaan.

Vuosina 1916?1917 maailman vanhin parfyymien tuottaja Haarman & Reimer tuki hanen tutkimuksiaan. Terpeenien asiantuntijana hanesta tuli vanhempi lehtori vuonna 1918 ja kunniatohtori ETH Zurichiin . Sieela han selvitti yhdessa oppilaidensa kanssa muskonin ja sivetonin rakenteen. Ru?i?ka kehitti nimeaan kantavan toimintatavan naiden kaltaisten yhdisteiden syntetisoimiseen.

Vuonna 1921 genevelainen parfyymivalmistaja Chuit & Naef ehdotti yhteistyota. Myohemmin Ru?i?ka tyoskenteli Ciba Specialty Chemicalsin palveluksessa Baselissa . Vuodesta 1927 han toimi kolme vuotta Utrechtin yliopistossa Alankomaissa.

Vuonna 1929 Ru?i?ka sai kemian professuurin ETH:ssa, ja han palasi Zurichiin mielellaan. Tama aloitti hanen uransa loistavimmat vuodet. Samaan aikaan Sveitsin kemianteollisuus kasvoi voimakkaasti, ja hyvat tyollistymismahdollisuudet houkuttivat alalle monia opiskelijoita. Ru?i?ka laajensi tutkimuksiaan steroideihin . Androsteronin ja testosteronin onnistuneen synteesin jalkeen hanen laboratoriostaan tuli maailman orgaanisen kemian keskus. Se teki yhteistyota seka sveitsilaisen laaketeollisuuden etta Rockefellerin saation kanssa, ja aiheesta saatiin tusinoittain patentteja ja noin 70 tieteellista julkaisua. Laboratorioita parannettiin ja varusteltiin, ja lopulta rakennettiin kaksi uutta laboratoriota, jotka valmistuivat 1937 ja 1954. [2]

Kemian professorina Ru?i?kan olisi pitanyt luennoida kaikkia keskeisia kursseja, mutta vuodesta 1931 han jatti epaorgaanisen puolen kollegoilleen ja keskittyi orgaaniseen kemiaan. Han piirsi liitutaululle molekyylien rakenteita ja pani opiskelijat kopioimaan niita yha uudelleen saadakseen muodot painumaan opiskelijoiden alitajuntaan asti. Silti han oli suosittu opettaja, enha enemman innostavan persooniallisuutensa kuin opetusmenetelmiensa ansiosta. Monet opiskelijat menestyivat myohemmin orgaanisen kemian alalla. [2]

Ru?i?ka sai Nobelin palkinnon vuonna 1939 " polymetyleenien ja terpiinien tutkimuksesta". Toinen puoli palkinnosta myonnettiin saksalaiselle Adolf Butenandtille , joka kuitenkin saattoi ottaa palkinnon vastaan vasta toisen maailmansodan jalkeen. [3] Butenandt oli Ru?i?kan tarkein kilpailija mieshormonien tutkimuksessa. Sodan takia Ru?i?kaan ei saanut palkintoaan Tukholmassa, vaan hanelle jarjestettiin ETH:ssa tilaisuus ,jossa palkinnon luovutti Ruotsin suurlahettilas. [2]

Vuonna 1940 Ru?i?ka kutsuttiin Kroatiaan. Toisen maailmansodan aikana muutamat hanen erinomaisista yhteistyokumppaneistaan tuhoutuivat, mutta Ru?i?ka perusti yhdessa nuorten lupaavien ihmisten kanssa laboratorionsa uudelleen. Hanen oppilaittensa joukossa oli muun muassa myohemmin Nobelin kemianpalkinnon saanut Vladimir Prelog .

Vuodesta 1950 Ru?i?ka aloitti biokemian tutkimukset. Naista tutkimuksista tuli hanen uransa huippu. Vuonna 1957 Ru?i?ka jai elakkeelle ja jatti laboratorionsa Prelogin johtoon.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Leopold Ruzicka Biographical  (From Nobel Lectures, Chemistry 1922-1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1966) Nobelprize.org . Viitattu 6.12.2019.
  2. ↑ a b c d Prelog V. & Jeger O.: Lavoslav Ru?i?ka Royal Society Publishing . Viitattu 6.12.2019.
  3. ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1939 Nobelprize.org . Viitattu 6.12.2019.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lavoslav_Ru?i?ka&oldid=22131649 ”