Lauri Torni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lauri Torni
Larry A. Thorne
Vänrikki Törni vuonna 1940.
Vanrikki Torni vuonna 1940.
Henkilotiedot
Syntynyt 28. toukokuuta 1919
Viipuri , Suomi
Kuollut 18. lokakuuta 1965  (46 vuotta)
Kham đ?cin alue, Etela-Vietnam
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)   Suomi
  Saksa
  Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1939?1941 ja 1941?1944 (Suomi)
1941 ja 1945 (Saksa)
1953?1965 (Yhdysvallat)
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo kapteeni (Suomi, menetetty)
Hauptsturmfuhrer (Saksa)
majuri , postuumisti (Yhdysvallat)
Kunniamerkit

Lauri Allan Torni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne ; 28. toukokuuta 1919 Viipuri ? 18. lokakuuta 1965 Kham đ?cin alue, Etela-Vietnam ) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Han palveli Suomen armeijassa kapteenina , kansallissosialistisen Saksan Waffen-SS -joukoissa vuonna 1941 Untersturmfuhrerina ja vuonna 1945 Hauptsturmfuhrerina eli kapteenina seka Yhdysvaltain armeijassa kapteenina vuodesta 1960. Nain Torni tuli elamansa aikana saavuttaneeksi taistelukentilla kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon. Han kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hanet ylennettiin kuolemansa jalkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi .

United States Army Special Forces nimesi Tornin vuonna 2010 1. rykmentin kunniajaseneksi. [1] Joulukuussa 2006 Torni valittiin Suomen Sotilas -lehden lukijaaanestyksessa rohkeimmaksi Mannerheim-ristin ritareista.

Tausta ja nuoruusvuodet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lauri Tornin vanhemmat olivat laivuri Hjalmar (Jalmari) Torni ja Rosa Maria, o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesakuussa isorokkoon . Perheeseen syntyi Laurin jalkeen kaksi tytarta, Salme Kyllikki (1920?2010) [2] ja Kaija Iiris (1922?2001) [3] .

Isa Jalmari toimi Suomen Sokerin pienten rahtialusten kapteenina. Tornit asuivat Viipurissa Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hagglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jaakarikenraali Woldemar Hagglundin isa ja kenraali Gustav Hagglundin isoisa. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Tornit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtena vuokralaisena oli olympianyrkkeilija Sten Suvion veli, taiteilija Aira Samulinin isa. [4]

Lasseksi kutsuttu [5] Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttoihin. Aluepaallikko ja kapteeni Erich Arnickenin suojeluskunnassa pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisaksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse paasi Viipurin reaalilyseoon ja tyoskenteli loma-aikoina Starckjohannin rautakaupassa. Vuonna 1936 han kirjoittautui Kauppa-apulaiskouluun , mutta oppiaineet eivat kuitenkaan kiinnostaneet ja han sai tarpeekseen vuoden kuluttua. [6]

Mottitaistelut

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Osasto Tornin hihamerkki.

Torni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. paivana. Han palveli konekivaarikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Torni paasi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. paivasta alkaen hanet komennettiin elainlaakintaaliupseerikouluun. Varusmiesaika Jaakaripataljoona 4 :ssa paattyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Torni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana paivana. [7]

Talvisodassa Torni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jaakaripataljoona 4:ssa, jota sanottiin Hiipijaksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. divisioonan alueella hyokkaavaksi yksikoksi. Se karsi raskaita miehistotappioita vuoden 1940 tammikuussa, ja pataljoonan komentaja kuoli auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttasairaalassa. Uudeksi komentajaksi maarattiin majuri Matti Aarnio , joka myohemmin sai lempinimen Motti-Matti.

Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselan maastoa hallitsevan Pukitsanmaen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelan motteihin . Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lahestyi myos jaakarikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8 , peitenimeltaan "Seinalukki", johon piti saada yhteys.

Torni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmaiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttalinnoitetut ja alueella partioi myos vihollisen hyokkaysvaunuja. Tornin partio paasi yon pimeydessa vihollisasemien lapi ja saapui Seinalukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat paasseet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Torni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai suomalaisen tykiston tuli-iskun niskaansa.

Seuraavana iltana suomalaiset lahtivat hyokkaykseen. Kykynsa osoittanut Torni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Taman jalkeen hanet maarattiin Reserviupseerikouluun (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio maarasi Tornin ruotsinkielisen Erillinen pataljoona 18 :n komppanian paallikoksi Lansi-Lemetin motin valtauksen yhteydessa, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Tornin sotilasarvo oli arvovaltasyista upseerioppilas. Suomalaisten hyokkaykset lantisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Naista taisteluista Tornin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa. [8]

Torni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon . Siella hanet maarattiin konekivaarijoukkueeseen. Talvisota paattyi 13. maaliskuuta Tornin ollessa viela RUK:ssa. Upseerikokelaana Torni palveli Jalkavakirykmentti 12:ssa Virolahdella ja 9. toukokuuta hanet ylennettiin vanrikiksi.

Lauri Torni loysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa tyoskentelevan ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali Lennart Oeschin veljentyttaren. [9]

Kohti Petroskoita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Saksan SS:n Untersturmfuhrer Torni vuonna 1941.

Suomesta varvattiin vuoden 1941 kevaalla SS-pataljoonaan taistelemaan Saksan riveihin SS-divisioona Wikingissa . Tornin varvasi Waffen-SS-joukkoihin Gunnar Lindqvist , jaakarivaapeli ja tunnettu kansallissosialisti. [10] Torni oli 6. kesakuuta 1941 alkaen kirjoilla Waffen SS:n suomalaispataljoona Nordostissa. Torni ei puhunut saksaa eika paikalla olleiden mukaan myoskaan arvostanut saksalaistyyppista ylenmaaraista ja turhaa "pokkuroimista". Upseerinvakanssin puute johti siihen, etta han palasi Suomeen 30. heinakuuta 1941.

Torni pyrki ja paasi 8. elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lars Ronnquistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen Kevyt Osasto 8:aan . Osasto kuului kenraalimajuri Frans Uno Fagernasin 1. divisioonaan , joka taisteli Aunuksessa . Torni sai johdettavakseen ensin konekivaari- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijan yleishyokkays alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita .

Tornin panssarivaunujoukkue ja myos Saksasta palanneen vanrikki Kosti Paukkalan johtama panssariautojoukkue raivasivat tieta ajamalla hyokkaavan osaston edessa. Panssarivaunut eivat kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeita. Tornin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkavakirykmentti 29:lle , joka kuului eversti Kaarlo "Kylma-Kalle" Heiskasen 11. divisioonaan . Divisioona eteni kohti Praasan taisteluita, ja sielta Matrossan kautta Petroskoihin johtavan paatien tuntumaan. Tornin panssariosasto avusti jalkavaen etenemista tuhoamalla vihollispesakkeita.

Suomalaisten valtaamassa Petroskoissa Torni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jai lyhyeksi suomalaisten jatkaessa hyokkaysta Kontupohjan kautta Karhumaelle . Karhumaen taistelujen aikana Torni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jaakariprikaatille , jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus . [11]

Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942 Torni maarattiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkavakirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi. Torni haavoittui vakavasti hiihdettyaan partioretkella miinaan yolla 23.3.1942 Malussa. Han sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja han halvaantui osittain. Maaliskuussa 1942 hanet ylennettiin luutnantiksi . Han palasi Seinajoen sotasairaalasta ylennettyna juhannuksen jalkeen 1942 entiseen osastoonsa 1. komppanian paallikoksi.

Partiomies

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Torni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Torni lahti vanrikki Urho Molsan ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimaaraisia lomapaivia. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Torni hiihti lumipyryssa suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui. Haavoittumattomina selvinneet Molsa ja Uusi-Jaakkola siirsivat Tornin ahkioon ja vetivat hanet takaisin suomalaisten puolelle. [12]

Torni paasi neljassa tunnissa kenttasairaalaan . Sirpaleita loydettiin oikeasta reidesta, oikeasta kadesta ja kyynarseudusta. Hanet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan , jossa han toipui lahes juhannukseen asti.

Torni paasi toipumislomalle, jolta han ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkavakirykmentti 56:een , etta luutnantti Torni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, etta Torni on ollut etulinjassa jo pitemman aikaa. Torni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus heratti hilpeytta rintamalla ja muuallakin. Rykmentti oli asemissa Maaselan kannaksella ja sen kulki Aanisen pohjoisrannalta Poventsasta alkavaa Stalinin kanavaa pitkin.

Sissikomppanian paallikko

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Torni (keskella) Haukilahden taistelun jalkeen yhteiskuvassa yhdessa Jalkavakirykmentti 33:n kapteenin Pentti Railion ja luutnantti Holger Pitkasen kanssa (oikealla).

Vuoden 1943 tammikuussa paatettiin perustaa 1. divisioonaan kaksi sissikomppaniaa, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jaakarikomppanioiksi. Torni maarattiin toisen sissikomppanian paallikoksi. Seurasi tiukka koulutusvaihe.

Kevaalla Tornin sissit tekivat useita lyhyita partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin harnata ulos tukikohdista yleensa siina onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesakuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Torni maarattiin. Osasto teki partioretkia, jarjesti vaijytyksia ja rakensi miinoituksia, etsi desantteja ja varmisti linjojen takaista maastoa.

Joulukuussa Torni sai maarayksen perustaa vapaaehtoisista taistelijoista noin 150?160 miesta kasittaneen hyokkaystehtaviin koulutetun jaakarikomppanian, jonka rungoksi tuli kesakuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jaakarikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet. [13] [14] Nain syntyi Osasto Torni ja sen virallisena perustamispaiva oli 3. joulukuuta 1943. [15] Jaakarikomppanian tunnukseksi tuli Tornin jaakari Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on sinisessa kolmiossa punaisen T-kirjaimen lapi iskeva keltainen salama. [16] . Osasto Tornista tuli eraanlainen divisioonan komentajan "operatiivinen nyrkki", jonka miehistolta edellytettiin hyvaa fyysista kuntoa, valioluokan sotilastaitoja ja henkista kestavyytta. Tornin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin. [17] "Tuokaa Torni elavana tai kuolleena, maksamme hanesta kolme miljoonaa Suomen markkaa", Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin. [18]

Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan Seesjarven etelarannalle. Helmikuussa komppaniaan saapui pitka mies Turusta, Mauno Koivisto , tuleva tasavallan presidentti. [19] Seesjarven pohjoisrannalle oli sijoitettu Neuvostoliiton 33. hiihtoprikaati ja Jalkavakirykmentti 55. Neuvostoliittolaiset lahettivat jatkuvasti vahvoja partioita hairitsemaan suomalaisia.

Maaliskuun 16. ja 17. paivien valisena yona puna-armeijan joukot hyokkasivat pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjarven etelarannalle ja piirittivat suomalaisten tukikohtaa. Paikalle halytettiin Osasto Torni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miesta ja 32 joutui vangiksi. Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitinta, kaksi pikakivaaria ja muun muassa 115 paria suksia. [20]

Toisen Degtjarev "Emma" - pikakivaarin sai hyokkaykseen osallistunut jaakari Koivisto. Tornin miehista kahdeksan kaatui ja 11 haavoittui. II armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela , valitti ylipaallikko Mannerheimin ja omat kiitoksensa joukoille. Kiitokset kohdistuivat erityisesti jaakarikomppanialle ja luutnantti Lauri Tornille. [21]

Neuvostoliiton suurhyokkayksen alettua kesakuussa Tornin jaakarikomppania joutui ottamaan vastuun koko Jouhivaaran lohkosta, kun Erillinen pataljoona 14 siirrettiin Karjalankannakselle . [22] Eraassa vastaiskussa komppania tuhosi 60 vihollista. [23]

Osasto Tornia tarvittiin 5. kesakuuta etelampana Saa­majarven pohjoispuolella torjumaan kaksi etenevaa vihollisrykmenttia. Lahes kahden vuorokauden taistelujen aikana Tornin osasto tuotti viholliselle satojen miesten tappiot. Jaakarikomppania menetti naissa taisteluissa haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina 31 miesta, joista kolme upseeria. [24]

Mannerheim-risti ja sotimisen loppu Suomessa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Torni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinakuun 9. paivana 1944. [25] "Luutnantti Torni on luontainen johtajakyky, kylmaverinen ja neuvokas", kirjoitti 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernas Mannerheim-risti esityksessaan 23. maaliskuuta 1944. [26] "Talvisodassa ja nykyisessa sodassa han on useasti osoittanut erityista urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta. [27] Rohkeutensa ja intonsa ansiosta han on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilokohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin. [28]

Fagernasin esitys ritariksi ei tuottanut viela toivottua tulosta. Uusintaesityksen ritariksi nimittamiseen teki II Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Einar Makinen 8. heinakuuta 1944. Perusteluissaan han viittaa Fagernasin esitykseen joiltain osin lisattyna, seka toteaa: " toivottavaa on, etta luutnantti Torni saisi kantaa Mannerheim-ristia, silla hanen tarumainen onnensa ei voine aina jatkua". [23] Vasta taman uusintaesityksen jalkeen ylipaallikko nimitti Tornin ritariksi jo seuraavana paivana. Ylipaallikko perusteli nimityspaatostaan: "Luutnantti Torni on kunnostautunut taman sodan aikana jaakarijoukkueen ja -komppanian paallikkona monilla taistelu- ja kaukopartioretkilla seka kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mita parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipaallikon ominaisuudet." [14] [23]

Torni ylennettiin kapteeniksi 28. elokuuta 1944. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton valilla astui voimaan 4.?5. syyskuuta. Torni kotiutettiin 4. joulukuuta 1944. [14]

Torni piilotti lokakuussa 1944 asealiupseeri Arvo Manniston kanssa joukon aseita Enon korpimetsiin silta varalta, etta venalaiset olisivat miehittaneet Suomen valirauhansopimuksen jalkeen. [14] Tornin?Manniston asekatko tehtiin Tornin aloitteesta, ilman yhteytta varsinaiseen asekatkentajuttuun . Miehet veivat metsaan kolme laatikollista aseita, kahdeksan ammuslaatikkoa ja 36 kasikranaattia. Mukana oli Mauno Koiviston henkilokohtainen ase, Degtjarev -pikakivaari. Arvo Mannisto paljasti asekatkon viranomaisille vuonna 1993. Katkosta loytynyt Mauno Koiviston kayttama pikakivaari paatyi Sotamuseoon .

Kotiutuksen jalkeen han asui aluksi vanhempiensa luona Vaasassa, missa tapasi yhden SS-joukoissa palvelleen toverinsa, Jalo Solmu Korpelan. Suomalaisia SS-miehia ei kelpuutettu Lapin sotaan Saksalle antamansa sotilasvalan vuoksi ? mika tosin oli Tornilta jaanyt vannomatta. Saksan 20. Vuoristoarmeija oli lopulta ajettava Lapista taistellen ja takaa ajaen, ja viimeiset saksalaiset poistuivat Kilpisjarvelta Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945. [14]

Siirtyminen natsi-Saksan puolelle ja maanpetostuomio

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Solmu Korpela pyysi Tornia tapaamaan kanssaan Arthur Bjorklundia, joka oli aseveljeyden rikkoonnuttua saksalaisten Suomeen perustaman vastarintaliikkeen edustaja. Torni ja Korpela tapasivat Bjorklundin Vaasassa ravintola Centralissa. Vastarintaliike pyrki vaivihkaa varvaamaan suomalaisia upseereita, tarkoituksena oli antaa miehille sabotaasi- ja vastarintakoulutusta Saksan tiedustelupalveluun kuuluvan Sonderkommando Nordin tukikohdassa Saksassa. Mikali Neuvostoliitto miehittaisi Suomen, vastarintaliike nousisi aseisiin Saksan avustamana. Tornin oli tarkoitus toimia koulutuksen jalkeen muiden vastarintamiesten kouluttajana Suomessa. Tuolloin Suomi kavi Saksaa vastaan Lapin sotaa , joten tarjous tarkoitti vihollisen puolelle siirtymista. [29] [30]

Saksan tiedustelupalvelun koulutuksessa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Torni otti tarjouksen vastaan ja nousi saksalaiseen sukellusveneeseen 22. tammikuuta 1945 yolla Kristiinankaupungin edustalla avomerella, jonne he matkasivat kalastusveneella Blacksnasin pikkukylasta. [31] Saksaan Heringsdorfiin Torni saapui 28. tammikuuta 1945. [32] Koulutuksen esijakso alkoi jo seuraavana paivana ja kesti lahes viikon 14-tuntisine oppijaksoineen jotka jatkuivat Stettinissa jarjestetylla kaksiviikkoisella tuhotoihin suunnatulla johtajakoulutuksella. [32] Stettinista Torni palasi takaisin Heringsdorffiin, missa han sai opetusta esikuntaupseerin apulaiseksi yhdessa neljan muun suomalaisen SS-upseerin kanssa. [33] Opintojaan Torni jatkoi yhdessa muiden suomalaisten SS-upseereiden kanssa huhtikuun alussa Neustrelitzissa SS-Jagd Verband -taydennyskurssilla, joka kesti yllattaen vain viikon. [34]

Neustrelitzista Heringsdorfiin palattuaan suomalaisille kerrottiin, etta heidat lahetettaisiin toiminta-alueilleen Ruotsiin, Suomeen ja Neuvostoliittoon. Jatkotoimenpiteita odotellessaan he jatkoivat vakoilu- ja tiedusteluopintojaan, jotka keskeytyivat, kun peraantyvia saksalaisia joukkoja rupesi sulloutumaan Usedomin saarelle. Sonderkommando Nordin Golf Casinon tilat Heringendorfissa oli luovutettava rintamajoukkojen esikunnalle ja Torni evakuoitiin muiden mukana Flensburgiin lahelle Tanskan rajaa. [35] Ennen lahtoa suomalaisille jaettiin uudet passit, jossa Tornin nimeksi oli merkitty Auli Haapalainen . [35]

Sonderkommando Nordin evakuointi Heringendorfista Flensburgiin kesti junalla viisi vuorokautta, jotka Tornilta kumppaneineen sujuivat ryypiskelyn merkeissa, silla samaan vaunuun oli lastattu esikunnan viinavarasto. Miehet jaivat juopottelustaan kiinni, mutta selvisivat rankaisematta. Flensburgista komentajakapteeni Alexander Cellarius maarasi suomalaiset vaihtamaan siviilipuvut ylleen ja matkustamaan Tanskan kautta Norjaan, jossa heidan tuli ilmoittautua Marinestadt Stadtspolizein Suomi-osastolla SS-Hauptsturmfuhrer Jouko Italalle tai luutnantti Arvid Ojastille (entinen Valpon ylietsiva). Ennen matkalle lahtoaan suomalaiset osallistuivat pikahaihin, jossa heidan esimiehensa Cellarius vihittiin vakoiluesikunnan kanslistin neiti Helsingiuksen kanssa. [36]

Ryhman matka Norjaan ei sujunut suunnitellusti, vaan he joutuivat vaistelemaan Tanskasta Saksaan palaavia joukkoja ja lopulta Cuxhavenin ja Hassumin valiselle alueelle maihinnousseita liittoutuneiden joukkoja. He joutuivat palaamaan Kielin kanavalle , josta aloittivat uuden matkan kohti Norjaa . Kohdatessaan brittilaisia laskuvarjojoukkoja suomalaiset kertoivat peitetarinansa, jonka mukaan he olivat tyoskennelleet Saksassa sotateollisuuden palveluksessa ja karanneet juuri Flatowin kokoamisleirilta. Lisaksi miehet kertoivat haluavansa liittya britteihin taistellakseen saksalaisia vastaan, mutta tahan brittikomentaja ei suostunut, silla Britannia oli sodassa Suomen kanssa. Suomalaisjoukko maarattiin jatkamaan matkaansa Tanskaan ja ilmoittautumaan paikalliselle sotilaspoliisille. Ryhma totteli maaraysta ja tanskalaiset sotapoliisit kuljettivat heidat Aabenraahan , jossa luovuttivat miehet Tanskan valtiolliselle poliisille. Kuulusteluiden jalkeen heidat siirrettiin Koopenhaminaan, jossa he saivat yhteyden Suomen konsulaattiin ja tarvittavat asiapaperit siirtyakseen Ruotsin puolelle Malmohon . Malmosta he matkustivat edelleen Osloon , missa ilmoittautuivat Cellariukselta saamansa kaskyn mukaisesti Marinestadt Stadtpolizein tukikohdassa. Taalta miehet komennettiin Norjassa toimineeseen suomalaisista muodostettuun SS-komppaniaan, jonka esikuntaan Torni sijoitettiin. [37]

Valtiollisen poliisin suorittaman kuulustelukertomuksen mukaan Torni ei ollut mukana Osloon matkustaneessa ryhmassa. Sen sijaan Torni kuuli asiasta SS-mies Kaj Laurellilta, joka kertoi miesten myos piilottaneen SS-Polizein kassasta otetut yli kymmenen miljoonaa silloista Suomen markkaa Ruotsin ja Norjan rajalle. [38]

Tornin vaitteen mukaan han halusi Saksasta koulutusta toimiakseen tarvittaessa hallitusvallan puolesta, ja kun saksalaiset vaativat hanelta vakoilutoimintaa, han kieltaytyi ja hanet pakotettiin rintamalle, jolloin han hankkiutui liittoutuneiden vangiksi. Torni kertoi pyrkineensa brittien joukkoihin taistelemaan. [39]

SS-sotilaille tatuoitiin vasempaan kasivarteen veriryhma. Myohemmin Yhdysvalloissa Torni leikkasi veitsella tatuoinnin pois. [40]

Viime vaiheet Saksassa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tornin loppuvaiheista Saksan palveluksessa on erilaisia kertomuksia. Eraan epatodennakoiseksi arvioidun version mukaan Torni olisi lahtenyt Venajan-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkavaen pataljoonaa ja taisteltuaan siella olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittilaisille joukoille miehineen. [41] Toisen kertomuksen mukaan Torni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan yhdysvaltalainen sotilas olisi pidattanyt hanet ja hanen suomalaisen toverinsa, ja etta han olisi karannut brittilaiselta vankileirilta viikko sodan loppumisen jalkeen ja lahtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen. [41]

Tuoreemman selvityksen mukaan Torni, joka oli saanut Hauptsturmfuhrerin arvon 15.4.1945, kohtasi Pohjois-Saksassa SS-aseveljiensa Solmu Korpelan ja Juhani Sarasalon kanssa kenraali Wilhelm Steinerin joukot. Lansiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo kohtaamassa toisensa. Taisteluissa Juhani Sarasalo joutui erilleen kaksikosta. Torni kokosi saksalaisista sotilaista osaston taistelemaan Hagenown sotilaslentokentan lahistolla puna-armeijaa vastaan, ja saatuaan joukon yhteen Torni antautui yhdysvaltalaisille neuvostoliittolaisten protestoinnista huolimatta. Viikon kuluttua Torni ja Korpela luovutettiin briteille, joille alueen hallinta oli annettu. Lopulta Torni ja Korpela yksinkertaisesti kavelivat ulos vartioimattomasta vankileirista ja palasivat Suomeen vaarilla henkilotiedoilla heinakuussa 1945. [42]

Anu Vertasen opinnaytetyon mukaan Valpo selvitti Tornin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta viela Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jalleen Saksassa, jossa joutui brittilaiselle vankileirille. Torni karkasi leirilta ja pakeni Tanskaan, josta hanet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesalla 1945. [43] Kallosen ja Sarjasen teosten mukaan on mahdotonta, etta Torni olisi matkustanut edestakaisin Saksan ja Suomen valilla.

Paluu Suomeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Torni palasi Suomeen kesalla 1945. Punainen Valpo pidatti Tornin Turussa, mutta han karkasi kuljetuksen aikana. Valpo pidatti Tornin hanen asunnoltaan Helsingista kotitarkastuksen yhteydessa 12.4.1946. Torni asetettiin turvasailoon ja myohemmin syytteeseen. Torni todettiin syylliseksi maanpetokseen ja laittomaan rajan ylitykseen seka menettamaan kansalaisluottamuksensa neljaksi vuodeksi. Vaikka Valpo oli kommunistien soluttama, Turun hovioikeus saatikka korkein oikeus eivat olleet. Turun hovioikeus tuomitsi hanet 10.1.1947 maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mika oli minimiaika maanpetoksesta. Korkein oikeus vahvisti tuomion 21.5.1947. Tuomion perusteena oli varvaytyminen vihollisen palvelukseen sen jalkeen, kun Suomen ja Saksan valilla alkoi sotatila (15.9.1944), seka osallistuminen asiamiehena saksalaismielisen vastarintaliikkeen luomiseen Suomessa. [14] [41] Vuoden 1947 heinakuussa Torni paasi pakenemaan vartijan avustamana Turun laaninvankilasta , mutta joutui varikkaan pakomatkan jalkeen kiinni Oulussa 31. heinakuuta ollessaan matkalla Ruotsiin. Hanet pidatettiin yhdessa entisen SS-kaverinsa Uuno Veli Korpelan kanssa. [14]

Torni vapautui jo 1948 koeajalle, jota olisi kestanyt vuoteen 1953 ellei presidentti Paasikivi olisi armahtanut hanta 23. joulukuuta 1948 ehdonalaiseen vapauteen. [14] [43]

Tornin suomalainen sotilasarvo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi poisti Tornin 6. lokakuuta 1950 upseeriluettelosta Puolustusvoimien komentaja kenraali Aarne Sihvon esityksesta. Kunniamerkkeja ei kuitenkaan peruutettu. Tapaus on herattanyt keskustelua. Sotilasarvo voitiin menettaa RL 2. luvun 14a§:n mukaan tilanteessa, jossa syytetty tuomittiin menettamaan kansalaisluottamuksensa. Tornin maanpetostuomion osa oli kansalaisluottamuksen menettaminen, johon tuon ajan lainsaadannon mukaan sisaltyi automaattisesti myos sotilasarvon menettaminen. Torni oli saanut kansalaisluottamuksensa takaisin kahta vuotta aiemmin armahduksen yhteydessa. Sotilasarvoa ei tuomiossa tai armahduksessa mainita erikseen. Oikeusministerion mukaan Tornille ei ollut palautettu armahduksessa sotilasarvoa, silla tata olisi pitanyt anoa erikseen. [14] [44]

Korkeimman oikeuden (KKO) jasen Jussi Tapani puolestaan katsoi, etta sotilasarvo palautui armahduksessa 1948, jolloin sen poistaminen 1950 ei olisikaan ollut pateva. Nain Tapanin mukaan Torni on yha oikeudellisesti myos Suomen armeijan kapteeni. [45]

Ruotsi, kihlaus, Amerikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Torni paatti lahtea Ruotsiin , jonne ennen hanta useat asekatkentamiehet olivat paenneet. Heita on myohemmin kutsuttu Marttisen miehiksi heidan nokkamiehensa, eversti Alpo Marttisen mukaan. Rajan Torni ylitti Torniossa toisen henkilon merimiespassin turvin vanhan upseeritoverinsa, luutnantti Holger Pitkasen , kanssa. Matka jatkui rautateitse kohti Tukholmaa, jonka lahistolla upseeritoverit asuivat mm. kreivitar Wera von Essenin vieraina Skoklosterin linnassa . [46]

Torni Yhdysvaltain armeijassa.

Ruotsissa Torni kihlautui Marja Kopsin kanssa 1. tammikuuta 1950. Edella mainittuun tilaisuuteen Tornin asepuvun Suomesta Ruotsiin salakuljetti hanen tuleva vaimonsa. [47] Sittemmin Marja Kops oli erittain alla pain Tornin matkustettua hieman haiden jalkeen Goteborgista S/S Bolivialla ensin Venezuelaan, josta han matkusti edelleen Yhdysvaltoihin. [48] Odoteltuaan aikansa han lopulta avioitui espanjalaisen laakarin kanssa. Marja Kops kuoli vuonna 2000 traagisesti auto-onnettomuudessa. Han oli jo saanut kuulla vuoden 1999 etsinnoista Vietnamissa helikopterin maahansyoksypaikalla ja oli kirjoittanut muistokirjoituksen entisen kihlattunsa mahdollisia hautajaisia varten. Osasto Lauri Torni Perinnekillan edustaja luki muistokirjoituksen Marjan toiveen mukaisesti 26. kesakuuta 2003 Arlingtonissa (Virginia, USA) tapahtuneessa hautajaistilaisuudessa. [49]

Torni saapui Venezuelaan La Guairaan Caracasin ulkosatamaan, missa hanta vastassa oli eversti Motti-Matti Aarnio . [50]

Caracasissa Torni sai loppukesalla 1950 pestin norjalaiseen rahtilaivaan M/S Libre Villaan, jonka maaranpaa oli Yhdysvallat . Meksikonlahdella Mobilen kaupungin edustalla Alabamassa han hyppasi mereen ja ui rantaan. Torni hankkiutui New Yorkiin , jossa asuvien suomalaisten avulla han sai toita muun muassa kirvesmiehena ja siivoojana.

Vuoden 1953 elokuussa Torni sai oleskeluluvan ja seuraavan vuoden tammikuussa han varvaytyi Yhdysvaltain armeijaan. Han oli 35-vuotias alokas. Torni sai peruskoulutuksen Fort Dixissa New Yorkin osavaltiossa, vuoristo- ja kylman saan koulutuksen Fort Carsonissa Coloradossa ja syyskuussa 1954 laskuvarjokoulutuksen Fort Benningissa Georgiassa .

Erikoisjoukkojen peruskoulutuksen Torni sai Fort Braggin varuskunnassa Pohjois-Carolinassa . Vuoden 1955 huhtikuussa Torni ylennettiin korpraaliksi ja heinakuun 26. paiva hanesta tuli Yhdysvaltain kansalainen. Lauri Allan Torni muutti nimensa Larry A. Thorneksi. Marraskuussa hanet ylennettiin kersantiksi.

Vuonna 1956 Thorne komennettiin Alpo Marttisen suosituksesta viestiupseerikurssille Fort Gordoniin Georgiaan. Valmistuttuaan kurssilta hanet ylennettiin luutnantiksi. Larry Thorne toimi kevaasta 1957 alkaen 11. maahanlaskudivisioonan upseerina Bad Tolzissa Saksan liittotasavallassa. Han jatkoi sotilasuraansa Saksassa 10th Special Forces Groupin riveissa, suoritti Italian alppijaakarikoulun ja esitteli erikoisjoukkojen toimintaa koulutuselokuvassa "Phantom Soldiers". [51]

Vuonna 1962 tammikuussa Pohjois- Iranin vuoristoon syoksyi Yhdysvaltain armeijan de Havilland Otter -lentokone, jossa oli tiedustelulaitteita. Ensisijainen tehtava oli kaskyn mukaan loytaa koneen miehisto. Zagros -vuoristossa 4300 metrin korkeudessa sijaitsevalle maahansyoksypaikalle lahetettiin kaksi vuorikiipeilyryhmaa, iranilainen ja lansisaksalainen, jotka epaonnistuivat. Kesakuussa oli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen ja kapteeneiden Larry Thornen seka Herbert Schandlerin vuoro, kahden A-joukkueen johtajina.

Thorne paasi paikalle kahdeksan miehen kanssa. Thornen miehet loysivat hylyn ja lahistolta kahden miehiston jasenen ruumiit. Osa laitteistosta oli kadonnut, Thorne otti talteen loput ja rajaytti koneen hylyn. Myohemmin paikalta loydettiin viela kolmas ruumis. [52]

Vietnam

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Viimeinen kuva Lauri Tornista 15.10.1965 kolme paivaa ennen kuolemaa. Tiedusteluryhma Iowa on lahdossa tehtavaan Kham Ducista. Kuvassa vietnamilaiset helikopterilentajat, partion johtaja Charles Petry, everstiluutnantti Ray Call ja kapteeni Larry Thorne.

Vietnamissa Thorne taisteli kahteen otteeseen. Ensimmaisella komennuksella Thorne sijoitettiin ensin Chau L?ngin tukikohtaan, jossa perusti uuden tukikohdan T?nh Bieniin. Nama sijaitsivat Vietnamin etelaosassa lahella Kamputsean rajaa niin kutsutun "Seitseman vuoren" -alueella ja olivat Thornen johtaman tehokkaan toiminnan ansiosta "piikki Vietnamin kansallisen vapautusrintaman Vietkongin lihassa". lahde?

Vuoden 1964 joulukuussa Thorne palasi Vietnamiin palvellen Ph??c V?nhissa, Phu Qu?cin saarella ja Nha Trangissa. Seuraavan vuoden lokakuussa Thorne osallistui salaiseen Shining Brass -operaatioon, jonka tarkoituksena oli paikantaa Vietkongin sissien kayttama H? Chi Minhin huoltotie . Alkuperaista lahtopaivaa siirrettiin, koska saa oli sateinen, sumuinen ja vuoret olivat pilvien peitossa. Saan parannuttua hetkeksi aloitettiin operaatio ja kersantti Charles Petryn johtama partio laskettiin toiminta-alueelle. Tornia kuljettanut Vietnamin ilmavoimien CH-34 -helikopteri [53] jai odottamaan alueelle partion kuittausta. Kuittauksen saatuaan kopteri suuntasi paluumatkalle. Iltahamarassa ja erittain huonon lentosaan vallitessa Thornen helikopteri tormasi vuoren seinaan ja tuhoutui. [54] Etsinnat olivat tuloksettomia, ja Larry Thorne todettiin kadonneeksi paivamaaralla 18. lokakuuta 1965. Kuolleeksi Thorne julistettiin 19. lokakuuta 1966.

Tornia ei julistettu kuolleeksi Suomessa, mutta hanen isansa ja kaksi sisartaan jarjestivat hanelle muistotilaisuuden Helsingissa ravintola Laulumiehissa 12.2.1967. Tuolloisessa muistotilaisuudessa seisoivat kunniavartiossa Osasto Tornin aseveljet, jotka jarjestivat aseveli-iltoja myohemminkin. Kerrotaan, etta Mauno Koivisto oli kerran JR 56:n juhlista lahtenyt muiden Tornin miesten kanssa jatkoille ja vastannut muiden uteluun: "Ei Tornin porukka ole ennenkaan ilmoittanut muille, minne se lahtee." [14]

Lentoreitin saata tiedustelemassa ollut forward air controller -kone (FAC) O-1E Bird Dog katosi myos paluulennollaan đa N?ngiin kahden hengen miehistoineen.

Vihreat baretit -elokuva ja -kirja

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

T?nh Bienin tukikohdassa vieraili myos erikoisjoukkojen koulutuksen lapi kaynyt kirjailija Robin Moore , jonka menestyskirjan Green Beret paahenkilon "Sven Kornien" esikuvana pidetaan Lauri Tornia. Kirjasta on tehty elokuva Vihreat baretit (1968), jossa John Wayne esittaa paahenkiloa, eversti Mike Kirbya. Toteutunut kasikirjoitus on varsin kaukana kirjan tekstista. Tornin osastoon Vietnamissa kuulunut James Whitener on puolestaan vakuuttanut Mooren kirjan olevan erittain lahella totuutta. [55] Myos Kirbyn hahmo perustuu Torniin. [56] [57]

T?nh Bienissa vuonna 1964 ylivoimaiset Vietkongin joukot valtasivat amerikkalaisten tuliasemat ja ryhtyivat tulittamaan naita naiden omilla konekivaareilla. Torni oli tiennyt taman vaistamattomaksi ja salaa miinoittanut omat asemat. Laukaisemalla miinat han tuhosi viholliset muttei aseita, ja pian niilla taas tulitettiin vihollisia ja taistelu voitettiin. Samantapainen juoni oli myos elokuvassa. [40]

Etsinnat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tornin hautakivi Arlingtonin hautausmaalla.

Yhdysvaltain Joint Task Force Full Accounting -osaston tehtavana on etsia kadonneita sotilaita. Pelkastaan Vietnamin sodan jaljilta on edelleen kateissa toistatuhatta amerikkalaissotilasta. Vuonna 1998 Tornin sisaret saivat tiedon, jonka mukaan Full Accounting -osasto oli mahdollisesti loytanyt paikan, jossa Larry Thornen helikopteri tuhoutui.

Ph??c M? -kylan eraan metsastamassa olleen asukkaan mukaan ylhaalla vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterihylky. Heinakuussa 1999 Full Accounting -osasto lahetti paikalle retkikunnan, johon osallistui myos viiden hengen suomalaisryhma, joukossa Lauri Tornin sisarenpoika lohjalainen Juha Rajala. Onnettomuuspaikka on viidakkovuorella, lahella Laosin rajaa. [58] Retkikunta joutui lentamaan paikalle helikopterilla, ja laskeutumispaikka oli muutaman sadan metrin paassa onnettomuuspaikasta.

Tutkimustyota johti antropologi Dennis Danielson , jonka mukaan helikopteri on syoksyttyaan jyrkkaan rinteeseen rajahtanyt ja syttynyt palamaan. Paikalta loytyi kovassa kuumuudessa sulanutta alumiinia, ikkunapleksin palasia, patruunoita, luoteja ja erilaisia kopterin osia, joista isoimpana tahtimoottori. Roottorin lavan sarjanumeroista selvisi, etta kyseessa oli Tornin helikopteri. Savisesta maaperasta loytyi myos Tornin henkilokohtainen ase, Yhdysvalloissa Swedish K -nimella kutsuttu ruotsalainen Carl Gustav m/45 - konepistooli . Seulonnassa loytyi myos satoja luun kappaleita ja eurooppalaisittain paikattu hammas. [59]

Miehiston jaannokset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin kevaalla 2003. Torni tunnistettiin hammaskartan, kopterin etelavietnamilais-miehistosta tunnistettiin kaksi DNA:n ja yksi tuntolevyn perusteella. Koska vainajien kaikkia jaannoksia ei pystytty erottamaan toisistaan, suoritettiin heille yhteishautaus. Tapaus 0174 eli Larry A. Thornen kohtalo oli viimein selvinnyt. [60]

Lauri Torni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin sotilashautausmaahan . Hautakivi sijaitsee alueella ("section") 60 ja kiven numero on 8136. Tornin muistotilaisuus Suomessa jarjestettiin 17.7.2003 Sakylassa, Huovinrinteen varuskunnassa. Hanen nimensa ja syntyma- ja kuolleeksijulistamispaivansa on myos hakattu Malmin hautausmaalla olevan sukuhaudan hautakiveen.

Osasto Lauri Torni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Tornin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3.2004 teraksisen muistolaatan suomalaisen sotasankarin kunniaksi. Laatta on kiinnitetty kallioon parinkymmenen metrin paahan maahansyoksykohdasta, noin 830 metrin korkeuteen. [61]

Onnettomuuspaikan koordinaatit ovat MGRS -koordinaateissa 48P YB 9455 8960, normaalikoordinaatein ilmaistuna 15°15′57.47″N , 107°44′32.36″E . Paikka sijaitsee Vietnamissa đa N?ngista lounaaseen, Valtatie 14:n varrella, đ?k Pekin ja Kham đ?cin puolivalissa, noin 12,5 km Laosin rajalta. [58]

Samassa Shining Brass -operaatiossa paluulennollaan lahella đa N?ngia kadonneen, forward air controller -tehtavissa olleen (FAC) O-1E "Birddog" -koneen onnettomuuspaikka loydettiin jo 1992 paikallisen asukkaan avulla. Paikka tutkittiin 1993 ja miehisto tunnistettiin kesalla 2001 (tapaus 0171).

Jalkimaine

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

10th Special Forces Groupin paarakennus kantaa Larry Thornen nimea. Yksikon kaikki juhlallisuudet jarjestetaan Larry Thorne Plazalla. Parhaat taistelijat palkitaan vuosittain Larry Thorne -palkinnolla. Esikuntaa koristaa maalaus hanesta. [45]

Kenraaliluutnantti Paavo Kiljusen mukaan jatkosodan jalkeen Torni koki Yhdysvalloissakin puolustavansa vapaata maailmaa, jonka osa Suomikin oli, kun ei jatkosodan jalkeen voinut enaa tehda sita Suomessa. [45]

Ristiriitaiset tulkinnat ja kasittely mediassa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Teoksessaan Tuntematon Lauri Torni dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen sanovat tuovansa esille uutta tietoa Tornista. Heidan mukaansa Tornista on Suomessa annettu virheellinen kuva. Tutkijat kritisoivat eri kirjoittajia siita, etta he ovat rakentaneet Tornista omien ihanteidensa mukaista sankarimyyttia ja lakaisseet Tornin kielteisia piirteita piiloon. [62] Teoksessa tuodaan esiin Tornin kaksijakoinen luonne: selvin pain han oli pidetty, savyisa ja sulkeutunut, mutta alkoholin vaikutuksesta aggressiivinen, arvaamaton ja jopa ymparistolleen vaarallinen. Kyseisten tutkijoiden mukaan Tornia ei ajanut isanmaanrakkaus tai ihanteellisuus, vaan Torni itsekin kertoi motiiveikseen toiminnanhalun ja sotimisen. [62]

Diplomaatti ja kirjailija J. Michael Cleverley, joka on kirjoittanut Tornista teoksen Lauri Torni, syntynyt sotilaaksi (2003), kritisoi Pohjosen ja Silvennoisen teosta vahan uutta tietoa esittavana, virheita sisaltavana ja asenteellisen valikoivana. [63] Cleverleyn mukaan teos jattaa kertomatta senkin, etta Yhdysvaltain armeijan komentajat arvioivat Tornin kaikissa puolivuotisarvioissa parhaiden upseeriensa joukkoon ja hanta luonnehdittiin erittain alykkaaksi, korrektisti kayttaytyvaksi seka synnynnaiseksi johtajaksi. [63] Jussi Niiniston mielesta Pohjosen ja Silvennoisen kirja ei tuo esiin mitaan uutta Tornista. Hanen mukaansa ikavia asioita, kuten Tornin alkoholinkayttoa tai maanpetostuomiota, ei ole aikaisemmin siloiteltu. [64]

Torni-kirjailija Kari Kallosen mukaan asiakirjalahteiden perusteella alkoholin vaikutusta Tornin uraan on liioiteltu tarkoitushakuisesti. [45]

Mauno Koivisto kertoo Tornissa olleen hyvat ja huonot puolensa. Han oli pidetty esimies, joka ei vaatinut alaisiltaan mitaan, mita ei olisi itse tehnyt, ja han osallistui kaikkeen toimintaan kuten muutkin komppaniassa. Han oli myos sulkeutunut, vahapuheinen ja ajoittain riidanhaluinen. Muodollisen kurin puute oli myos ongelma. Koiviston mielesta Torni johti komppaniaa "aika huonosti", toinen sotamies kertoi ihmetelleensa "johdettiinko meita ollenkaan". [65]

Thornen esimies puolestaan totesi hanen kykynsa johtajuuteen poikkeuksellisen hyvaksi. Toinen esimies Yhdysvalloissa piti hanta parhaana koskaan tuntemanaan sotilaana. Vietnamissa Torni rankattiin kaikkein ylimpaan luokkaan, joka kattoi vain 2?6 % (kapteeneista). Yhdysvaltojen armeijan saannollisin valein sovelletut arviointimenetelmat tiedetaan tiukoiksi, mutta Tornin arviot olivat joka suhteessa ylistavia. [66]

Triviaa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ruotsalaisen metalliyhtye Sabatonin kappale Soldier of 3 Armies kertoo Lauri Tornista.

Palvelustiedot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen armeija

Kunniamerkit:

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet . WSOY, Helsinki 1972. ISBN 951-0-00639-4 .
  • Alava, Ali: Erikoisosasto pohjoinen . Karisto: Hameenlinna 1978. ISBN 951-23-1258-1 .
  • Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet . WSOY, Helsinki, 1994. ISBN 951-0-19802-1 .
  • Lappalainen, Niilo:  Aselevon jalkeen . Helsinki: WSOY, 1997.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Leijonamieli 1919?1949 . Gummerus: Jyvaskyla 1997. ISBN 952-5170-00-4 .
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Purppurasydan 1949?1965 . Gummerus: Jyvaskyla 1997. ISBN 952-5170-01-2 .
  • Lappalainen, Niilo: Vaarallisilla teilla . WSOY, Helsinki 1998. ISBN 951-022665-3
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Ristiretki 1965?1999 . Gummerus: Jyvaskyla 1999. ISBN 952-5170-09-8 .
  • Brantberg, Robert: Sotasankarit . Revontuli: Jyvaskyla 2000. ISBN 952-5170-11-X .
  • Jokipii, Mauno: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet . Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2002. ISBN 951-746-335-9 .
  • Cleverley, J. Michael:  Lauri Torni: Syntynyt sotilaaksi. . Suomentanut Juha Vaananen. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 978-951-1-20467-1 .
  • Hurmerinta, Ilmari ? Viitanen, Jukka: Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941?1945. Gummerus: Jyvaskyla 2004. ISBN 951-20-6224-0 .
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Legenda, Lauri Torni - Larry Thorne . Gummerus: Jyvaskyla 2004. ISBN 952-5170-38-1 .
  • Ronnquist, Lars ? Vuorenmaa, Anssi: Tornin jaakarit . WSOY, Helsinki 2004. ISBN 951-0-19448-4
  • Vertanen, Anu:  Rintamalta Ratakadulle: Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948 . Pro gradu ?tutkielma, historian laitos. Jyvaskyla: Jyvaskylan yliopisto, 2005.
  • Kallonen, Kari:  Sinivihreat baretit: Suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa . Revontuli, 2006. ISBN 952-5170-56-X .
  • Salomaa, Markku: ”Lauri Torni: Seikkailu vei vakoilijaksi”,  Mina vakooja: Vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus , s. 294?307. Helsinki: Valitut palat - Reader's Digest, 2007. ISBN 978-951-584-771-3 .
  • Pohjonen, Juha ? Silvennoinen, Oula:  Tuntematon Lauri Torni . Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23648-1 .
  • Lauri Torni: Mannerheim-ristin ritari ja USA:n vihreiden barettien sankari . Helsinki: Readme.fi, 2019 ISBN 978-952-321-807-9
  • Cleverley, J. Michael: Lauri Torni Syntynyt sotilaaksi , Otava 2006, ISBN 978-951-1-20467-1

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Lauri Torni sai kunnianosoituksen USA:n erikoisjoukoilta IltaSanomat . Arkistoitu 10.9.2010. Viitattu 8.9.2010.
  2. ↑ Salme Kyllikki Rajala Geni
  3. ↑ Kaija Iris Mikkola Geni
  4. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 17?22.
  5. ↑ Brantberg 2000: 246.
  6. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 25?26.
  7. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997: 30?32
  8. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 37?38.
  9. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 40.
  10. ↑ Andre Swanstrom: Hakaristin ritarit ? Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset , s. 80?81. Atena, Jyvaskyla 2018.
  11. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 63?64.
  12. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 68?69.
  13. ↑ Ronnquist, Vuorenmaa 1993: 18, 22, 26.
  14. ↑ a b c d e f g h i j Salomaa, Markku: ”Torni, Lauri (1919?1965)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 10 , s. 125?126. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 . Teoksen verkkoversio .
  15. ↑ Ronnquist?Vuorenmaa 1993: 22.
  16. ↑ Sotasankari Tosikertomuksia suomalaisista miehista Lauri Tornin tarina. Vuodet 1919?1949. s. 43a
  17. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 159.
  18. ↑ Lappalainen 1998: 105.
  19. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 111?112.
  20. ↑ Karhunen 1972: 256.
  21. ↑ Brantberg 2000: 257?258.
  22. ↑ Ronnquist, Vuorenmaa 1993: 49.
  23. ↑ a b c Hurmerinta, Viitanen 2004: 419.
  24. ↑ Brantberg 2000: 258.
  25. ↑ Karhunen 1972: 252.
  26. ↑ Hurmerinta, Viitanen 2004: 416.
  27. ↑ Karhunen 1972: 253.
  28. ↑ Brantberg 2000: 258. (huom! ko. teksti ei ole Fagernasin esityksesta)
  29. ↑ Lappalainen 1997, s. 112?119
  30. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 177.
  31. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 178.
  32. ↑ a b Alava 1978, s. 172?173.
  33. ↑ Alava 1978: 173?174.
  34. ↑ Alava 1978, s. 174.
  35. ↑ a b Alava 1978, s. 175.
  36. ↑ Alava 1978, s. 178?179
  37. ↑ Jokipii 2002: 161.
    Alava 1978: 179?182.
  38. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 188.
  39. ↑ Varjus, Seppo: Tornin kiirastuli. Iltalehti Historia , 24.9.2015. Artikkelin verkkoversio . [ vanhentunut linkki ]
  40. ↑ a b Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Torni leikkasi SS-tatuointinsa kadestaan irti veitsella Iltasanomat . 11.6.2019.
  41. ↑ a b c d e f g h i Cleverley 2003.
  42. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 182?186
  43. ↑ a b Vertanen 2005, s. 64
  44. ↑ KK 5/2004 Viitattu 29.1.2006
  45. ↑ a b c d USA:n erikoisjoukkojen taistelijat arvostavat yha Lauri Tornia yhdesta sotataidosta Iltasanomat . 28.5.2019.
  46. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 14?22.
  47. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997: 27.
  48. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 29.
  49. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 360?367.
  50. ↑ Kallonen?Sarjanen 1997, s. 32?33.
  51. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 185?189.
  52. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 197?203.
  53. ↑ VNAF KingBee VNAF MA MN. Arkistoitu 18.6.2014. Viitattu 20.10.2020.
  54. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 241?245.
  55. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 305?308.
  56. ↑ Korkeimman oikeuden tuomari: "Mannerheim-ristin ritari Lauri Torni sai sotilasarvonsa takaisin" STT Info . 9.5.2019.
  57. ↑ Vihreat Baretit Wayne filmatisointi Makedonia & Moog . Viitattu 2021.
  58. ↑ a b Kallonen?Sarjanen 2004, s. 273.
  59. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 337?350.
  60. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 363?367.
  61. ↑ Kallonen?Sarjanen 2004, s. 382.
  62. ↑ a b Pilke, Antti: Historioitsija: Lauri Torni sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen Yle uutiset . 20.10.2013. Viitattu 20.10.2013.
  63. ↑ a b Cleverley, J. Michael: Sotilaan pimea puoli. (Kirja-arviointi.) Suomen Kuvalehti , , nro 43/2013, s. 61. Otavamedia Oy.
  64. ↑ Hirsimaki, Tiina: Niinisto: Lauri Tornin menneisyytta ei ole siloteltu Yle.fi . 21.10.2013. Yle. Viitattu 3.11.2013.
  65. ↑ Koivisto, Mauno: ”Lauri Torni”,  Koulussa ja sodassa , s. 150?152. Helsinki: Kirjayhtyma, 1998.
  66. ↑ Leppanen, Veli-Pekka: Lauri Torni, maailman paras sotilas Helsingin Sanomat . 19.9.2009.
  67. ↑ a b c d e f g h Kairinen 1994: liite 4.
  68. ↑ a b Torni, Lauri Allan Mannerheim-ristin ritarit . Viitattu 17.10.2018.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lauri Torni .
Kansainvaliset
Kansalliset
Henkilot

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Torni&oldid=22301213 ”