Lansimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian aariviivoja
(
saks.
Der Untergang des Abendlandes: Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte)
on
kulttuurifilosofi
Oswald Spenglerin
paateos. Spenglerin 1 200-sivuisen teoksen ensimmainen osa julkaistiin 1918. Spengler oli aloittanut kirjoittamisen 1911. Teos saavutti tayden mittansa 1922, kun toinen osa julkaistiin. Kirjassaan Spengler pyrkii todistamaan, etta
kulttuurit
ovat eloperaisen kaltaisia jarjestelmia, jotka syntyvat, kayvat lapi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat ? aivan kuten mika tahansa
elio
? ja etta talla kehityksella on tietty saannonmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissa, nykyisissa ja tulevissa kulttuureissa.
Spengler pitaa kulttuurien nousuun ja rappeutumiseen liittyvia syysuhteita ihmiselle selittamattomina tapahtumasarjona. Han esittelee kirjassaan kahdeksan maailmassa esiintynytta kulttuuria:
babylonialainen
,
egyptilainen
,
kiinalainen
,
intialainen
,
meksikolainen
(
mayat
ja
asteekit
), apolloninen (
antiikki
),
arabialainen
ja
faustinen
(
lansimainen
). Spengler vertailee erityisesti antiikkia ja lansimaista kulttuuria tarkastellen esimerkiksi
tieteiden
,
taiteiden
ja
aatteiden
esiintymista seka niiden ajallista vastaavuutta. Lansimaisen kulttuurin huippukohdan han sijoittaa 1700-luvun loppuun, ja nakee rappion alkavan 1800-luvusta. Taiteiden viimeisena ? kaikille kuoleville kulttuureille eli sivilisaatioille tyypillisena ? pyrahdyksena han nakee 1800-luvun loppupuolen, jonka jalkeisesta taiteesta (siis 1910-luvulle saakka) han sanoo:
≫Se mita nykyaan harjoitetaan taiteena, on voimattomuutta ja valhetta. Sita on
Wagnerin
jalkeinen musiikki samoin kuin
Manet'n
,
Cezannen
,
Leiblin
ja
Menzelin
jalkeinen maalaustaide ? ?≫
≫Lansi-Euroopan maailmankaupungeissa esiintyy keinotekoisen kehityksen, persoonallisen omalaatuisuuden, ”uuden tyylin” ja ”aavistamattomien mahdollisuuksien” illuusioiden etsintaa ? ?≫
≫
Faustinen
taide kuolee, kuten apolloninen, egyptilainen ja jokainen muu taide, vanhuuden heikkouteen toteutettuaan sisaiset mahdollisuutensa ja taytettyaan tarkoituksensa oman kulttuurinsa elamankulussa.≫
Spengler naki ”jaljittelyn” alkaneen jo 1800-luvun alusta. Han arvioi lansimaisen kulttuurin tulevan tiensa paahan 200?300 vuoden kuluttua. Siihen asti se rappeutuisi, kunnes tuhoutuisi tavalla tai toisella. Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisia vanhuudenmerkkeja ovat muun muassa
kaupungistuminen
,
syntyvyyden
vaheneminen,
individualismi
, jaljittely (lansimaissa
kertaustyylit
),
ammattiarmeijat
ja
uskonnottomuus
.
Pseudomorfoosi
on Spenglerin esittama kasite tilanteesta, jossa jokin vanhempi
sivilisaatio
vaikuttaa nuorempaan niin vahvasti, etta nuoremman mahdollisuudet loytaa itselleen ominainen kulttuuri estyvat. Spenglerin
morfologiseen
kiinnostukseen vaikuttivat
Goethen
ajatukset. Esimerkkeja pseudomorfooseista ovat esimerkiksi
kreikkalaisen
kulttuurin vaikutus
roomalaiseen
sivilisaatioon ja lansimaiset vaikutteet keisarilliseen
Venajaan
, erityisesti
Pietarin
kaupungin synty.
Oswald Spengler tarkastelee tiedetta kulttuurin tuotteena ja kyseenalaistaa nain tieteellisen objektiivisuuden ajatusta. Hanen mukaansa nykyaikainen lansimainen tiede on faustisen kulttuurin ja sielun ilmentymaa ja sen itsetoteutusta ja se kehittyy kulttuurissa vaikuttavien
perusmyyttien
varassa. Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista. Faustisen kulttuurin ja ihmisen perusmyytit, sielullisuus tai henki liittyvat hanen mukaansa tahtoon,
aarettomyyteen
ja traagisuuteen ja nama tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla. Faustiset perusmyytit eivat hanen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat lansi-Euroopassa tieteellisten teorioiden ? kuvien ? uudenlaisen faustisen muodon. Lansimaisessa fysiikassa, erityisesti
barokin
aikana tulee hanen mukaansa keskeiseksi taman vuoksi
voiman
ja
tilan
kasitteet ja taman vuoksi han pitaa esimerkiksi
atomioppia
myyttina.
Matematiikka
kehittyy myos antiikin
geometriasta
monimutkaiseksi analyysiksi, jossa aarettomyyden kasitteella on merkittava rooli ja luku ”suureena” korvataan ”
funktiolla
”. Muissa kulttuureissa nama eivat olisi olleet mahdollisia, eika tieteen tekija valttamatta tiedosta kulttuurisia vaikuttimiaan.
[1]
Spenglerin mukaan tieteet kehittyvat kohti loppuaan lopulta ”jarjen tyrannian” vaiheen kautta. Tallaiseksi han nimittaa aikakautta, jonka antiikki kohtasi myohais
hellenismissa
ja jonka lansimainen kulttuuri kohtasi barokissa. ”Jarjen tyrannian” ilmauksia ovat ”eksaktien tieteiden,
dialektiikan
, todistelun, kokemuksen ja
kausaliteetin
kultti”
[2]
. Spengler pitaakin tiedetta vahvasti uskonnon kaltaisena myyttien jarjestelmana. Lopulta hanen mukaansa lansimaiset tieteet eivat kykene enaa uusiin mittaviin saavutuksiin kun kulttuurin sisainen henkinen rakenne on ammennettu tyhjiin ja ne ovat toteuttaneet itsensa ”faustisen sielullisuuden idean” kuvana. Taman vuoksi lansimaisen tieteen suurten keksintojen paivat ovat ohi ja tiede lopulta naivettyy liialliseen hienosteluun ja pikkutarkkuuteen, eika herata enaa suuria tunteita. Uutena kaiken suhteellistamisen vaiheena han lyhyesti esittelee 1900-luvun alussa syntyneen
suhteellisuusteorian
ja siihen liittyvia ristiriitoja.
[1]
- Spengler, Oswald:
Lansimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian aariviivoja
. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjo Massa. Helsinki: Kirjayhtyma, 1961.
- Spengler, Oswald:
Lansimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian aariviivoja
. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjo Massa. 2. korjattu painos, 4. painos. Helsinki: Kirjayhtyma, 1996.
ISBN 951-26-4185-2
.
- Spengler, Oswald:
Lansimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian aariviivoja
. Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjo Massa. 5. painos (1. painos 1961). Tammen klassikkopokkarit. Helsinki: Tammi, 2002.
ISBN 951-31-2439-8
.
- ↑
a
b
Spengler, Oswald:
Lansimaiden perikato: Maailmanhistorian morfologian aariviivoja
, s. 87?92, 229?266. (Der Untergang des Abendlandes: Umrisse einer Morphologie der Weltgeschichte, 1918, 1922.) Lyhennetty laitos. Suomentanut Yrjo Massa. 5. painos (1. painos 1961). Tammen klassikkopokkarit. Helsinki: Tammi, 2002.
ISBN 951-31-2439-8
.
- ↑
Spengler 2002, s. 261.