Kuolleiden paiva ( esp. Dia de Muertos ) on vainajien muistopaiva , jota vietetaan marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa seka osassa Etela-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa. Paivan viettoon kuuluu kuoleman hyvaksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille.

Kuolleiden paivassa paikalliset meksikolaiset juhlat yhdistyvat kristillisen pyhainpaivan juhlintaan seka Mesoamerikan alkuperaiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien , perinteisiin. ^[1]

Muinaisten asteekkien kalenterissa oli elokuussa kaksi vainajien muistopaivaa, miccailhuitontli , ’pieni vainajien juhla’ ja micailhuitl , ’suuri vainajien juhla’, seka satojuhla zocotlhuetzi . Suurena vainajien juhlapaivana uhrattiin ihmisia, joiden kallot asetettiin riviin uhritemppelin eteen. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myos paljon paakalloaiheita, kuten nykyajan kuolleidenkin paivassa. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin. ^[2]

Kuolleiden paivaa juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten paivaa ja uskovien vainajien muistopaivaa, joita Suomessa vastaa pyhainpaiva . Joskus kuolleiden paivaa juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensa juhla on kaksipaivainen ( Dias de los Muertos ). Talloin sen viettaminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestaa 2. marraskuuta asti. ^[1]

Kuolleiden paivan aikana kuolema hyvaksytaan ja sita pilkataan. Nakyvassa osassa juhlinnassa ovat paakallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen paakallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttaa ofrenda , alttari kuolleille. Elavat syovat juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidan suosikkiruokiaan. ^[1]

Rakkaille vainajille pystytetyssa kotialttarissa on poyta tai muu taso, jolle levitetaan puhdas valkoinen poytaliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvan fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidan uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myos valokuvia vainajista tai pyhimyksista seka kukka-asetelma, usein keltaoransseista isosamettikukista tehty. Kukkien teralehdista sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lahella voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita , joiden avulla vainajat loytavat lahjansa. Alttarilla on yleensa puhdistavaa suolaa seka vetta laseissa. Ruoka ja juomat syodaan juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niista. ^[3]

Eri puolilla Meksikoa on erilaisia kuolleiden paivan perinteita. Jotkin niista ovat jo katoamassa. ^[4]

Kuolleiden paivasta oli 1900-lukuun mennessa tullut niin tunnettu, etta Meksikoon virtasi runsaasti turisteja vain seuraamaan juhlintaa. Erityisen nayttavat ja suositut juhlat jarjestetaan Michoacanin osavaltion Patzcuarojarven seudun kaupungeissa ja kylissa. ^[5] Aikuiset menevat hautausmaalle marraskuun 1. paivan aamuna ja koristelevat haudat kukilla, leivalla ( pan de muerto ), hedelmilla ja kynttiloilla. Heidan jalkeensa lapset tulevat vartioimaan hautoja ja viimeistelemaan koristelut. Miehet menevat sorsametsalle hankkimaan ruokaa uhrialttarille. Pojat pelaavat teruscan -nimista pelia, jossa he ”varastavat” heille jatettya ruokaa katoilta ja pihoilta. Illalla tanssitaan pescado blancoa ja muita rituaalisia tansseja. Kirkonkellot kutsuvat keskiyolla vainajien sieluja palaamaan Maan paalle. Naiset ja lapset palaavat koristelemaan hautausmaata kynttiloilla, hedelmilla ja makeisilla, kun miehet jaavat aidan ulkopuolelle odottelemaan. Kynttiloiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan. ^[6]

Joissain paikoissa Meksikossa juhlat aloitetaan jo 28. lokakuuta onnettomuuksissa kuolleiden muistoksi, jolloin kukkien teralehtia sirotellaan alttareilta teiden onnettomuuspaikoille. Seuraavana paivana muistellaan vakivallan uhreja, 30. lokakuuta ennen kastettaan kuolleita vauvoja, 31. lokakuuta muita lapsena kuolleita ja 1. marraskuuta aikuisena kuolleita. ^[7]

Oaxacassa Kaakkois-Meksikossa tehuanot viettavat esi-isiltaan sapoteekeilta vaikutteita saanutta xandu ya -juhlaa eli pyhainpaivaa. Silloin pyhimyksille pystytetaan porraspyramidin muotoisia alttareita ja muistellaan kuluneen vuoden aikana kuolleita ihmisia. Juhlat paattyvat ilotulitukseen. ^[8]

Meksikon paakaupunki Mexicossa kuolleiden paivasta on tullut suuri kaupallinen ja taiteellinen juhla, johon liittyy katukauppaa ja hallituksen jarjestamia tapahtumia ja nayttelyita. ^[9]

Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertavat ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytaen ruokaa palkkioksi. ^[10]

Guatemalassa kuolleiden paivaan liittyy suurten leijojen lennattaminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisia rituaaleja. Muualla Keski- ja Etela-Amerikassa kuolleiden paivan juhlinta ei ole yhta riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta. ^[11]

Nykyisin kuolleiden paivan yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ” karkki vai kepponen ” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviamassa Meksikoon. ^[12]

• Morton, Lisa:  Trick or Treat: A History of Halloween . Reaktion Books, 2012. ISBN 978-1-78023-047-4 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuolleiden paiva .

• MEXonline: Day of the Dead Holiday (englanniksi)
• Kuolleiden paivan taustaa ja valokuvia (englanniksi)